Ajattelinpa minäkin kirjoitella tänne mielipiteiden toivossa liittyen aasialaisiin naisiin ja heidän kanssa seurusteluun.
Olen n. 40v mies, keskituloinen, asiallinen ja ulkoiselta olemukseltani siisti ja huoliteltu. Suomalaisen vaimoni kanssa erosimme n. 10 vuotta sitten ja lähdin lomalle thaimaaseen parantelemaan henkisiä haavojani.
Thaimaassa törmäsin minulle aivan uuteen naisrotuun, joka oli iloista ja ymmärtäväistä. En tarkoita, etteivät suominaiset tätä olisi, mutta kuitenkin ero käyttäytymisessä oli huomattavaa. Ymmärrän toki, että suurin osa huomiosta oli turismia, mutta jotenkin asia vain jäi kaivamaan mieltäni.
Suomeen tultuani aloin aktiivisesti katsomaan ympärilleni uusin silmin ja ravintolassa käydessäni aloitin välittömästi keskustelun, jos aasialaisia ilmestyi näköpiiriini. Aloin myös käydä Casinolla, sillä tiesin heidän pelikulttuuristaan.
Kymmenen vuoden aikana olen seurustellut neljän eri naisen kanssa: Thaimaalaisen, Filippiiniläisen ja Vietnamilaisen sekä Suomessa syntyneen ja kasvaneen alunperin Kiinalaisen naisen kanssa. Suhteemme ovat olleet kestoltaan 1-4 vuoteen ja päättyneet yhtä lukuun ottamatta
mustasukkaisuuteen naisen taholta. En itse ole todellakaan mikään flirttailijatyyppi, mutta yleensä vain saan huomiota naisilta ravintoloissa ym. Olen yrittänyt kaikkeni, jotta kumppanini ei kokisi minun seurassani itseään vaivautuneeksi, mutta huonoin tuloksin. Olen avoin ja seurallinen, joten en pysty olemaan töykeä muille naisille ja ihmisille vaikka kuinka yrittäisin. Pari ystävällistä sanaa vastaukseksi huomioon ei voi olla väärin. Sormukseni sormessa pitäisi riittää kertomaan totuuden.
En ymmärrä miksi aasialaiset kokevat miehelle suunnatun kiinnostuksen niin kovasti itseään loukkaavaksi? Omat naiseni ovat jokainen olleet viehättäviä ja kauniita ja henkilökohtaisesti en ole milloinkaan kokenut muiden miesten kiinnostusta omaan naiseeni itselleni vaaraksi, vaan päinvastoin. On hienoa, että itselläni on nainen, jonka ulkonäkö on tyylikäs ja huoliteltu ja olemus raikas ja ystävällinen ( en usko että kukaan mies pahastuisi ).
Yleensä suhteemme on kehittynyt niin, että vuosi on mennyt hyvin, mutta sen jälkeen ovat alkaneet ongelmat. Työni puolesta tunnen myös paljon naisia ja tätä eivät seuralaiseni myöskään ole sulattaneet.
Myös kulttuureissa olen huomannut eroavaisuuksia. Siinä missä Vietnamilainen ymmärsi edes vähän mistä sosiaalisessa kanssakäymisessä oli kyse, Thaimaalainen ja Filippiiniläinen aloittivat tappelun välittömästi. Ajattelin usein, että pitäisikö jättää huolehtimatta ulkonäöstä ja jättää julkisille paikoille mennessäni sosiaalinen luonne narikkaan hymyn kanssa ollakseni rakkaalleni kelvollinen. No, aikani katsottuani suhteita tajusin lopettaa ennen kuin tilanne muuttui kolmanneksi maailmansodaksi. Pettänyt en ole naisiani ikinä ja en sitä itselleni anteeksi voisi antaakaan.
Nyt olen pari vuotta seurustellut suomessa syntynyttä, mutta vanhempien kautta kiinalaisen naisen kanssa ja jälleen on mustasukkaisuuden varjo alkanut nakertamaan suhdettamme. Uskottelin itselleni, että hänellä olisi jo kokemusta eurooppalaisesta sosiaalisesta elämästä kasvettuaan Suomessa, mutta näyttää jälleen siltä, että ero lähenee päivä päivältä. En todellakaan tiedä mitä tehdä? Teen töitä normaalisti 08-16 ja tulen kotiin suoraan tämän jälkeen. Jos haluan mennä ravintolaan, teatteriin tai lätkämatsiin, otan mielelläni naiseni mukaan. Yhteisiä harrastuksiakin olen yrittänyt meille kehittää tänä syksynä alkaneiden tennistuntien muodossa mutta mikään ei tunnu auttavan. Tiedän etten neljän naisen otannalla pysty tekemään johtopäätöksiä, mutta mitä voin enää tehdä saadakseni naiseni olemaan normaalin itseluottamuksen omaavia aasialaisia elämänkumppaneita. Sen olen huomannut että keskustelu ei auta. Mustasukkaisuus ilmeisesti vain tulee äidinmaidon mukana geeneissä tai sitten ei, se on vain ilmeisesti Suomipojan vain hyväksyttävä tai siirryttävä lopullisesti kotimaiseen, sillä ex vaimoni kanssa ei ikinä tuon asian kanssa ollut ongelmia.
Olen n. 40v mies, keskituloinen, asiallinen ja ulkoiselta olemukseltani siisti ja huoliteltu. Suomalaisen vaimoni kanssa erosimme n. 10 vuotta sitten ja lähdin lomalle thaimaaseen parantelemaan henkisiä haavojani.
Thaimaassa törmäsin minulle aivan uuteen naisrotuun, joka oli iloista ja ymmärtäväistä. En tarkoita, etteivät suominaiset tätä olisi, mutta kuitenkin ero käyttäytymisessä oli huomattavaa. Ymmärrän toki, että suurin osa huomiosta oli turismia, mutta jotenkin asia vain jäi kaivamaan mieltäni.
Suomeen tultuani aloin aktiivisesti katsomaan ympärilleni uusin silmin ja ravintolassa käydessäni aloitin välittömästi keskustelun, jos aasialaisia ilmestyi näköpiiriini. Aloin myös käydä Casinolla, sillä tiesin heidän pelikulttuuristaan.
Kymmenen vuoden aikana olen seurustellut neljän eri naisen kanssa: Thaimaalaisen, Filippiiniläisen ja Vietnamilaisen sekä Suomessa syntyneen ja kasvaneen alunperin Kiinalaisen naisen kanssa. Suhteemme ovat olleet kestoltaan 1-4 vuoteen ja päättyneet yhtä lukuun ottamatta
mustasukkaisuuteen naisen taholta. En itse ole todellakaan mikään flirttailijatyyppi, mutta yleensä vain saan huomiota naisilta ravintoloissa ym. Olen yrittänyt kaikkeni, jotta kumppanini ei kokisi minun seurassani itseään vaivautuneeksi, mutta huonoin tuloksin. Olen avoin ja seurallinen, joten en pysty olemaan töykeä muille naisille ja ihmisille vaikka kuinka yrittäisin. Pari ystävällistä sanaa vastaukseksi huomioon ei voi olla väärin. Sormukseni sormessa pitäisi riittää kertomaan totuuden.
En ymmärrä miksi aasialaiset kokevat miehelle suunnatun kiinnostuksen niin kovasti itseään loukkaavaksi? Omat naiseni ovat jokainen olleet viehättäviä ja kauniita ja henkilökohtaisesti en ole milloinkaan kokenut muiden miesten kiinnostusta omaan naiseeni itselleni vaaraksi, vaan päinvastoin. On hienoa, että itselläni on nainen, jonka ulkonäkö on tyylikäs ja huoliteltu ja olemus raikas ja ystävällinen ( en usko että kukaan mies pahastuisi ).
Yleensä suhteemme on kehittynyt niin, että vuosi on mennyt hyvin, mutta sen jälkeen ovat alkaneet ongelmat. Työni puolesta tunnen myös paljon naisia ja tätä eivät seuralaiseni myöskään ole sulattaneet.
Myös kulttuureissa olen huomannut eroavaisuuksia. Siinä missä Vietnamilainen ymmärsi edes vähän mistä sosiaalisessa kanssakäymisessä oli kyse, Thaimaalainen ja Filippiiniläinen aloittivat tappelun välittömästi. Ajattelin usein, että pitäisikö jättää huolehtimatta ulkonäöstä ja jättää julkisille paikoille mennessäni sosiaalinen luonne narikkaan hymyn kanssa ollakseni rakkaalleni kelvollinen. No, aikani katsottuani suhteita tajusin lopettaa ennen kuin tilanne muuttui kolmanneksi maailmansodaksi. Pettänyt en ole naisiani ikinä ja en sitä itselleni anteeksi voisi antaakaan.
Nyt olen pari vuotta seurustellut suomessa syntynyttä, mutta vanhempien kautta kiinalaisen naisen kanssa ja jälleen on mustasukkaisuuden varjo alkanut nakertamaan suhdettamme. Uskottelin itselleni, että hänellä olisi jo kokemusta eurooppalaisesta sosiaalisesta elämästä kasvettuaan Suomessa, mutta näyttää jälleen siltä, että ero lähenee päivä päivältä. En todellakaan tiedä mitä tehdä? Teen töitä normaalisti 08-16 ja tulen kotiin suoraan tämän jälkeen. Jos haluan mennä ravintolaan, teatteriin tai lätkämatsiin, otan mielelläni naiseni mukaan. Yhteisiä harrastuksiakin olen yrittänyt meille kehittää tänä syksynä alkaneiden tennistuntien muodossa mutta mikään ei tunnu auttavan. Tiedän etten neljän naisen otannalla pysty tekemään johtopäätöksiä, mutta mitä voin enää tehdä saadakseni naiseni olemaan normaalin itseluottamuksen omaavia aasialaisia elämänkumppaneita. Sen olen huomannut että keskustelu ei auta. Mustasukkaisuus ilmeisesti vain tulee äidinmaidon mukana geeneissä tai sitten ei, se on vain ilmeisesti Suomipojan vain hyväksyttävä tai siirryttävä lopullisesti kotimaiseen, sillä ex vaimoni kanssa ei ikinä tuon asian kanssa ollut ongelmia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja jokainen suhde on päättynyt, niin olisiko ihan pikkuriikkinen mahdollisuus, että vika ei olisikaan noissa naisissa? Mitä peili näyttää?
Peiliä olen toki tuijottanut, koska en uskottele olevani itsekään täydellinen.
Vaikea on vain sanoa, mistä mustasukkaisuus johtuu, sillä ainakin suomalaisiin verrattuna aasialaiset ovat olleet tuossa asiassa aktiivisempia. Eri kansalaisuuksista kaveritkin ovat monia kertoja vinoilleet minulle, mutta siihen toki en ole itse pystynyt vaikuttamaan. Näin on vaan tapahtunut.
Hmm... ihan mielen kiintoinen huomio. Tulipa mieleeni, että jos olette ulkona rakkaasi kanssa ja satut vaikka olemaan kohtelias jollekkin muulle naiselle (oletin että kyseessä olisi suomalainen nainen) hänestä voi alkaa tuntumaan ulkopuoliselta.
osaatko varmasti ottaa hänen tunteensa huomioon ollessasi kohtelias muille naisille...
Itselleni kin joskus tulee aivan käsittämättömiä tuntemuksia, jos vaikka näen mieheni juttelevan toiselle naiselle ja toisaalta en ymmärrä miksi mies suuttuu viattomasta flirtistäni vastakkaisen sukupuolen kanssa (vain ulkomaalaisen miehen ollessa kohde, suomalaiselle flirtatessani hän ei ehkä ymmärrä);D
Onko naisillasi ollut aiempia kokemuksia pettävistä miehistä (jotenkin voisi luulla että aasialaiset miehet pettäisivät paljon vaimojaan ja tällöin naiset olisivat valppaampia vartioidessaan miestään). Toinen juttu on sitten sekin että ehkä noissa kulttuureissa ei ole miesten ja naisten välinen vain kaveri-suhde niin yleinen kuin esim. meillä Suomessa?
Tuosta olen samaa mieltä, että heidän kulttuurissaan tällaisia työ- ja kaverisuhteita ei samassa mittakaavassa ole.
Liika mustasukkaisuus tukehduttaa toisen tilan ja ainakin minun kohdallani elämä alkaa muistuttamaan vankilaa. En toki kaipaa poikamiesvuosia, vaan tasa-arvoista suhdetta, missä molempien tarpeet ja ominaisuudet otetaan huomioon ja niitä osataan arvostaa. En koskaan itse aseta naiselleni raameja, missä hän saa elää vaan haluan muovata elämästämme tasapuolisen ja elämyksellisesti rikkaan, missä nainenkin tietää ja tuntee olevansa tärkeä ja rakastettu.
Kun tollaselle olis ottajia täällä suomessakin pilvin pimein ;)
Avioliitto suomalaisen naisen kanssa taisi olla niin hirveä ja traumaattinen kokemus, että NEVER AGAIN!
Vain Suomalaisen naisen suusta voi tuon kuulla :D Niiin miksihän? Itsekkin eronneena erittäin pitkästä suhteesta Suomalaisen kanssa, voin kertoa never again.
En tiedä miksi? Ottajia olisi Suomalais naisissa, mutta eipä jaksa enään, aloittaa sitä peliä enään.
Nyt ulkolainen itselläni ja varsin simppeliä, ja sen minkä tulisuudesta koki ongelmaksi aloittaja, niin itseäni on vain innostanut tämä puolikin heissä ;)
Sitä paitsi ainakin minun kokemukseni on, että leppyvät tosi nopeasti ja asiaan ei enään palata sen jälkeen. Tämähän taas Suomalaiselle naiselle on yli pääsemätöntä, vaan viimeistään ero hetkelläkin muistellaan kuinka silloin esim. 6 vuotta sitten uutena vuotena sanoit hänelle niin pahasti.
No, on se toki noinkin mutta eikö mustasukkaisuus ole eriasia kuitenkin kuin pahasti sanominen?
Törmännyt mustasukkaisuus-, tempperamenttikohtauksiin, ei ainoastaan länsimainen-aasialainen kohdalla, vaan keskenäänkin ottavat hanakasti yhteen ja siinä ei sanoja säästellä. Suomalaiset ovat lempeitä kuin lampaat verrattuna joihinkin toisiin kansallisuuksiin mm. aasialaisiin. Olen asunut 20 vuotta ulkomailla, tavannut eri kansallisuuksia, aasialaiset eivät itseäni miellytä. En voisi kuvitella osaavani elävän aasialaisen kanssa. Heidän kulttuurinsa, tapansa, luonteensa ei minulle sovi. Mutta jokainen valitkoon mitä haluaa, omapa on asiansa.
Sulla on kuitenkin vain yksi otanta per kansallisuus, ei siis kerro tyypillisesta kansallisuudesta paljoakaan.
Totta toinen puoli, aasialaiset naiset ovat hyvin mustasukkaisia kuten kerroit, ja sama on omanikin kohdalla, mutta vain jos kyseessa on ex-kilpailija mutta ei muuten. Itsetunto on kohdallaan hanella, ja koulutus (2 yliopistotukintoa).
Olisiko ehka niin, etta nuo naisesi ovat olleen alempaa sosiaalista luokkaa tai muuten vain kouluttamatonta porukkaa?
Siihen viittaisi se, etta aasialainen nainen on vapaalla jalalla suomessa, joko on koulut kaymatta tai luonnevikainen. Se taas ei katso koulutusta, kulttuuria tai rotua.
Ymmärrän pointtisi, mutta en allekirjoita sitä.
Tunnen monia kirjanoppineita, joilla elämänarvot ja empaattisuus ovat valuneet ikävällä tavalla viemäriin rahan mahdin takia. Oma ex vaimoni taas oli pienipalkkainen sairaanhoitaja, joka yliopistotason koulutuksensa puutteen korvasi pyyteettömällä halulla auttaa ihmisiä.
Kirjoitat:
"Siihen viittaisi se, etta aasialainen nainen on vapaalla jalalla suomessa, joko on koulut kaymatta tai luonnevikainen. Se taas ei katso koulutusta, kulttuuria tai rotua. "
En halua kategoroida ihmisiä papereiden mukaan, sillä en halua uskoa, että vain hyvin elämässään pärjänneet aasialaiset ansaitsevat arvostusta. Toki on totta, että jokin baarityttönä aasiassa ollut ei pysty sopeutumaan täkäläiseen elämään ehkä kovinkaan hyvin, mutta ainakaan tästä ei omassa tarinassani ollut kyse.
Ymmärrän myöskin pointtisi, mutta olen oleskellut paljon Aasian maissa (Thaimaa, Japani, Kiina) ja siellä todellakin arvostetaan koulutusta ja nimenomaan hyvää yhteiskunnallista asemaa. Kuninkaallisistakin puhutaan ihan eri verbeillä. Se, että joku tekee pyyteetöntä työtä vaikkapa sairaanhoitajana ei niinkään kuvaa sitä arvostusta, vaan sitä tyyliä miten asiat ja ihmiset siellä hoidetaan. Baaritytötkin tekevät hymyillen (maan tapa) sitä työtään mitä tekevät. Ei siellä näytetä tunteita, etenkään negatiivisiä, kuten Suomessa kaikelle kansalle, että nyt ketuttaa ja täällä kyllä näytetään niin hapanta naamaa ja sitä pidetään reiluutena ja rehellisyytenä.
Aasian maissa naisena olen jutellut paljonkin eri naisten kanssa ja kyllä siellä etenkin tulee ensimmäisenä kyseeseen, että mitä se mies tekee, onko rikas. Hyvännäköisyys ja -luonteisuus tulee vasta vähempiarvoisena keskustelunaiheena. Ehkä kylläkin Japanissa naiset ovat jo emansipoituneempia ja omillaan toimeentulevia, että kaupungeissa ainakin alkavat jo arvostaa miehissä mm. ulkonäköäkin ja yhteensopivuutta esim. iän puolesta.
Suomessa kuvitellaan, että kun joku on ystävällinen ja pyyteetön (?) olemukseltaan ja hymyilee, että tässä tämä nyt sitten on, tuo ihastui minun Persoonaani. Hui kun menee väärin. hui.
Noi aasialaiset voivat luonnostaan olla tollasia! Mun yhellä kaverilla on taikkunainen ja se ei pääse yksin minnekkään. Se aina kehuu sitä mut toisaalta taas kiroaa kun ei saa lähtee kavereiden kanssa edes yhille.
Eikun sä törmäät aina tohon mustasukkaiseen naisTYYPPIIN, varmaan saman bongaisit suomalaisista naisista.
Tämmöstä.
Moi!
En ole varma auttaako tämä, mutta sanoisin näin yleisesti, että jämäkkyys ja itsevarmuus naisten kautta autaa kummasti. Itselläni on se asenne, että jos nainen kurnuttaa turhasta, annan kuulua aivan reilusti.
"Mitä sinä tuon naisen kanssa oikein juttelit?"
"En mitään erikoista. Kysyi vain, mitä minä teen täällä."
"Aina sinun pitää olla flirttailemassa naisten kanssa!"
"En ole flirttaillut kenenkään kanssa."
"Tuonkin naisen kanssa aloitit sen jutun!"
"Tulin tänne sinun kanssa ja lähden täältä sinun kanssa, paitsi jos jatkat tuolla linjalla. Käyn hakemassa itselleni juoman. Saat jäähdytellä itseäsi sen ajan, jotta olisit taas se tyttö, josta tykkään."
Pidä huoli siitä, ettei nainen saa liikaa valtaa suhteessa - ainakaan jos se käyttää sitä tuollaisen ilmapiirin luomiseen.
Olisikin mielenkiintoista ymmärtää, mikä on mustasukkaiseksi tulkitemamme käytöksen perimmäinen merkitys. Ulkoiset merkit - kuulustelu, kohtaus, itku, raivo, kontrolli jne, - näyttävät kulttuurista riippumatta samoilta. Ehkä vähän hienosäätöisiä eroja löytyy intensiteetissä. Mutta se, mitä tässä nyt mustasukkaisuudeksi kutsumme, voi draaman eri osapuolien sisäisessä mielemaisemassa olla yhtä kaukana kuin itä lännestä. Ja ymmälle joutuminen on väsitämätöntä.
Samankaltaisen ongelman parissa saa kamppailla, kun miehenä on arabi-muslimi (siis ei-eurooppalainen muslimi). Miehen kontrollipolitiikkaa on vaikea ymmärtää, se näyttää ulkoisilta merkeiltään mustasukkaisuudelta, mutta syvältä ytimeltään on jotain ihan muuta. Sitten kun on jo ollut arabilais-islmailaisessa oravanpyörässä kiertämässä loputonta kehää rriittävän kauan, alkaa tajuta, ettei olekaan kysymys mustasukkaisuudesta. Ehkä et ole koskaan päässyt aasialaistaustaisen naisesi sielunmaisemaan tarpeeksi sisälle, kun puhutte muka samasta asiasta.
... olet tehnyt perustavaa laatua olevan virheen.
On tuota mustasukkaisuuskorttia meilläkin yritetty, mutta sanoisin, että epäonnistumisesi syy on tässä:
"Teen töitä normaalisti 08-16 ja tulen kotiin suoraan tämän jälkeen. Jos haluan mennä ravintolaan, teatteriin tai lätkämatsiin, otan mielelläni naiseni mukaan."
Ota nyt hyvä mies homma hanskaasi -- jos haluat mennä johonkin ilman puolisoa, niin kerrot, että menet, etkä kuuntele kitinöitä aiheesta. Sama koskee sitä, että voit puhua kenen kanssa huvittaa. Parisuhteessa on valitettavasti jompi kumpi aina niskan päällä ja sinä olet antanut aivan liikaa siimaa.
Se käsitys, että aasialainen nainen on kiltti ja alistuva, on pelkkää pintaa. Usein nainen Aasiassa hallitsee perhettä ja sukua kulissien takana. Tämä saattaa ahdistaa miestä, joka sitten alkaa juoksemaan vieraissa. Tässä hieman taustaa noille mustasukkaisuusjutuille.
Itse puhun 5 vuoden kokemuksella (saman naisen kanssa). Ovat nuo jutut vähän tasoittuneet, kun niistä on keskusteltu -- välillä varsin suurin kirjaimin puolin ja toisin.