Nykyään ihmiset miettii jo tulevaisuutta: kestääkö tämä suhde aina? Entä jos hän ei olekaan SE OIKEA?
Eläkää päivä kerrallaan! Jos rakastatte jotakin henkilöä niin kaikki kyllä lutviutuu. Jos teillä on mahtavaa yhdessä niin miksi luopua siitä? Ei tarvii ajatella jonkun mallin mukaisesti että kohta muutetaan yhteen, mennään kihloihin ja naimisiin. Älkää murehtiko asioita pitkälle! Parasta on, että saa olla rakastamansa ihmisen kanssa!! Eläkää oma elämänne niinkun haluatte, mutta älkää luovuttako jos olette löytäneet rakkaan, jonka kanssa voitte olla oma itsenne! Ei niitä ihan joka nurkan takana ole..
Eläkää päivä kerrallaan! Jos rakastatte jotakin henkilöä niin kaikki kyllä lutviutuu. Jos teillä on mahtavaa yhdessä niin miksi luopua siitä? Ei tarvii ajatella jonkun mallin mukaisesti että kohta muutetaan yhteen, mennään kihloihin ja naimisiin. Älkää murehtiko asioita pitkälle! Parasta on, että saa olla rakastamansa ihmisen kanssa!! Eläkää oma elämänne niinkun haluatte, mutta älkää luovuttako jos olette löytäneet rakkaan, jonka kanssa voitte olla oma itsenne! Ei niitä ihan joka nurkan takana ole..
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta eipä se hänelle riittänyt.
Entä jos ei ole mahtavaa yhdessä, entä jos ahdistaa. Eikö silloin kannata miettiä, että onko tämä se oikea. Enkä minä mielestäni ole heittänyt suhdetta romukoppaan. Se on ollut opettavaista aikaa ja osaltaan vaikuttanut siihen millainen minä olen nyt. Hän tulee aina olemaan sydämessäni ja toivottavasti ystävänäni. Olemme opettaneet toisillemme elämän taitoja ja yhteinen aika on ollut merkittävää, ei romua.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Nykyään kaikki eroaa, ei osata arvostaa sitä mitä on, ruoho on aidan takana vihreämpää... Mutta on niitäkin jotka jatkaa, jaksaa ja rakastaa. Onnea heille!
Mielestäni ei vain pitäisi luovuttaa. Ei rakkautta kohtaa noin vaan. Johtuiko ahdistus hänestä vai itsestäsi? Kannattaisi myös käsitellä omia asiota eikä olettaa sen johtuvan suhteesta, vaikka toki sekin on mahdollista. On eri asia jos ei rakasta. Silloin tulisi arvostaa toisen tunteita ja erota. Mutta arvostakaa rakkautta!
jotain niin pidä siitä kiinni ,,miten jos ja kun tää toinen haluaakin mennä muualle...??
iloisesti! Jos rakastaa on valmis kovaankin työhön? Peili on suhteen tärkein apuväline. Hiiteen tunteet, ne vaihtelee tilanteen mukaan, mutta mitä haluat? Kodin teille ja lapsille, vai tuuliviirimäisiä päähänpistoja? Jos et rakasta eroa, jos rakastat pysy yhdessä! Rakkaus on sellaista ettei se muutu yössä tai kahdessa miksikään( sehän oli ikuista)joten nöyrtyä ja yrittää ja miellyttää, sitä rakkaus laittaa meidät tekemään..
Näin se nimenomaan on! Ei hetken päähänpistosta kannata erota. Jokaista ahdistaa joskus. Mutta katsokaa peiliin älkääkä osoitelko syyttävää sormea. Jos joku rakastaa sinua aidosti yli kaiken, se on VALTAVA asia, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
Olen täysin samaa mieltä kanssanne. Minä löysin 5 vuotta sitten sen elämäni rakkauden. Ihmisen, jonka kanssa elämää oli tasaista ja turvallista. Rakastettiin toisiamme ihan hirveästi. Vielä tammikuussa mies kertoi minulle kehuneensa työkavereille miten yksinkertaisesti vaan olen niin hyvä kumppani, kun joku toinen oli valittanut mustasukkaisesta akasta ja kiukkuisesta ukosta.
Parissa kuukaudessa miehen mietteet muuttui ja hän jätti minut. Ahdistaa olla yhdessä. Hassuinta mielestäni tässä on kuitenkin se, että hän moneen kertaan eron jälkeen sanoi rakastavansa ja kertoi minun olevan maailman tärkein.
Vieläkin olen ymmälläni, miksi sitten erosimme?
Eron aikoihin hän sanoi, ettei vaan ole tyytyväinen elämäänsä. Ei koulutukseensa, kaverisuhteisiinsa, työpaikkaansa. Silti minut, joka mielestäni edustin hänelle jonkinlaita turvaa ja pysyvyyttä, siivottiin ensimmäisenä pois.
Minä rakastan sitä miestä, vaikka tasan tarkkaan tiedän hänen vikansa ja puutteensa ja tiedän ettei hänkään ole täydellinen.
Yli puoli vuotta eron jälkeen olen oppinut jo elämään arkeani yksin ilman tätä miestä, mutta silti aina silloin tällöin ikävöin sitä mitä jo joskus luulin tässä elämässä saavuttaneeni.
Älkää luovuttako jos rakastatte. Arvostatte sitä aivan varmasti myöhemmin ja olette siitä ylepeitä.
Ja mä heitin 3 vuotta roskakoriin kolmen viikon vitutukseen..tuntuu vaan niin pahalle ku lukee noita teidän kirjotuksia.
p.s. enhän ole äkkipikainen,enhän? :)
Hei perheenisä, onnittelut vaimollesi ja lapsillesi. He ovat tosiaan saaneet mahtavan miehen ja isän. Teitä on vaan valitettavasti aivan liian vähän tässä maailmassa.
pitääkö siitä pitää vain kiinni??????????????????????????
että luulisi RAKKAUDEN riittävän. Jos omistautuu toiselle, tekee kaikkensa yhteisen hyvinvoinnin eteen.
Itse olen 120% varma siitä, kumppanini on elämäni nainen. En voi kuvitella mitään ihanampaa kuin herääminen aamulla rakkaan vierestä.
Kuitenkaan tämä ei tunnu riittävän hänelle, suhteemme on katkolla.
Mutta minä pidän meistä kiinni viimeiseen asti - olen sanonut, että vieressäni on hänelle paikka avoinna ikuisesti. Niin vahva on rakkauteni.
Meikä on lyony kortit pöytään, katotaan mihin ne riittää. Ihanaan suhteeseen vaiko haavojen nuolemiseen. Ei varmaan vaikeeta arvata kumpaa toivon...
noh kuka hyvää suhdetta lopettaakaan.ainahan siinä joku "vika" on
Ei se noin mene. Jotkut lopettaa suhteen koska ei tiedä mitä haluaa/on sitoutumiskammoinen tai ei muuten tarpeeksi aikuinen olemaan suhteessa joka on kestänyt pitkään ja välttämättäkin vakavoituu jatkuvasti. Suhde voi olla "täydellinen" sinänsä. toinen ei vain osaa arvostaa sitä ja typeryyttään lopettaa sen tuntiessaan epävarmuutta tulevaisuudesta. Lopettaisi suhteen riippumatta siitä onko se toimiva. Mutta itse en usko että mikään suhde on TÄYDELLINEN. Jokaisessa suhteessa heikot kohtansa.