Samoinpukeutumisen pakko

jutulta meni pohja jo ensimmäisessä lauseessa, eihän sinulla ole mitään työkavereita kun et ole töissäkään ...

Jotkut kokee niin suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, että sen voi näyttää jo lenkkivaatteilla. Ja toisista se nyt ei ole mikään numerontekemisen arvoinen asia, jos on samanlaiset vaatteet tai ei ole. Musta ei olis. Eikä ne pidä sitä yhtään pahana. Varsinkaan jos vain on niin hyvät ja laadukkaat puvut, et molemmat haluaa samanlaiset ja vielä pitää niistä ja haluaa käyttää, niin mikäs siinä. Mut jos ei halua,niin se tuskin tunteita viilentää sen enempää kuin muutenkaan.
Anna vaan kaikkien kukkien kukkia. Musta se on vähän söpöstelyä kulkea samanlaisissa kuteissa, mutta yhtä huvittavaa on se, että pitkään kun asuu toisen kanssa, niin mautkin voi jo muokkautua samantyyppiseksi. Voi laittaa toisesta tietämättäkin samantyylisiä vaatteita päälle, eikä siinä musta mitään pahaa ole. Ei kyllä siinäkään ettei laita.

puuttunut miesteni pukeutumiseen, vaikka pinnallisena ihmisenä se vituttaakin, jos jamppa pukeutuu Halpa-Hallin junttivaatteisiin.

Musiikkimakuun myönnän puuttuneeni. Kun on paljastunut, että mies pitää Kaija Koosta tai Backstreet Boysista, en ole voinut hillitä itseäni, vaan Touretten syndrooman tavoin suustani on päässyt:hinttitouhua!

Kuules Jyystäjä, tulehan käymään niin katsotaan sullekin sopiva hame. Jos sun kintut on kovin pahan näköset (kierot, paksut, täynnä suonikohjuja jne), niin valitaan pitkä. Sit tosta noita korsetteja, voisin antaa sulle tuon suurimman mustan, jos se sulle menee päälle. Luulen, että sulle sopii aika paksut sukkahousut, sukkia ei kannata suhun tuhlata.

Ja eikun baanalle, muru!

Kun huomasin ettei enää sanoja tarvita mieheni ja minun välillä, ilmeisesti luemme toistemme ajatukset jo niin sulavasti että riittää pieni hymynväre vastaukseksi (hiljaista on) niin aloin kiinittämään huomiota siihen että puolisollani on mahdollisimman erilainen vaatetus kuin minulla etten vahingossa erehdy luulemaan häntä minuksi! :)

Tosiasiassa en ikinä ole edes ajatuksissani halunnut että meillä olisi jokin samanlainen vaate, syytä miksi näin ajattelen niin...en tiedä.
Ei siinä minusta ole mitään kornia että jotkut haluavat pukeutua samanlaisiin vaatteisiin mutta minä ja mieheni esim. samanlaisessa takissa, ei ikinä! :)

limevihreistä kukkamekoista.

Ukkoni pukeutuu ihan niinkuin hän lystää. En edes haluaisi lähteä sen kanssa vaateostoksille (kerran vuodessa), mutta kun pakottaa mukaan makutuomariksi. Tosin hällä on parempi vaatemaku ja löytääkin hyvin kuteita. Mä vaan vieressä nyökyttelen.

Minua ei toisten samanlaiset tuulipuvut haittaa. Jospa ne on saaneet kaksi asua halvemmalla. Itse ostan kuteeni ajattelematta yhtään, että sointuvatko ne miekkosen asuun enkä oleta, että miekkonenkaan välittää, onko raidat meillä saman väriset. En kyllä tykkäiskään, jos olisi. Muilla ei samanlaiset asut haittaa - itte en kyllä halua olla mieheni kopio, ulkoillessakaan.

Ei yhteistä tuulipukusarjaa, kiitos.

Kerran huomasin kun käveltiin parkkikselle (kesällä), että molemmilla oli valkeat t-paidat ja punaiset housut. En kuitenkaan kääntynyt vaihtamaan vaatteita :D

höpönassu :) En ihmettele mikset tervehdi koskaan miesten maailmaa, mut ei se tahtia haittaa. Lähetään baariin ja pannaan samikset päälle, mä voin lainata sulle jotain pikkunättiä.

Ei ole kuvailemaasi pakkoa meidän suhteessamme. (Tuulipukuja ei edes omisteta...) Ainoastaan tuon iltapukeutumisen suhteen mietitään joskus mitä pitäisi laittaa päälle, koska jos toinen on lähdössä iltapukuun ja toinen farkuihin pukeutuneena (tai vastaavasti toinen puvussa ja toinen farkuissa) niin jompikumpi on todennäköisesti käsittänyt tilaisuuden luonteen väärin. Mutta ei silloinkaan erikseen mietitä yhteneväisiä värisävyjä tai muuta vastaavaa.

näkyä ei ole kuin samanlaiset ulkoiluasut pariskunnalla. Tämä on tosi.

Nainen

Samanlaista tuulipukua en laittaisi ikinä. Mutta vaatefriikkinä muuten sekaannun enemmän tai vähemmän miehen pukeutumiseen. Jos esim. menemme ulos remuamaan pojan kanssa, en voi sietää sitä, että mies lähtee mokkatakki päällä, kun itse lähden verkkareissa. Ongelmat: mies ei voi remuta koska takki likaantuu ulkopuoliset ihmiset funtsivat taatusti, et mitä ukko näkee tällasessa verkkarimuijassa.

Muuten yleensä MINÄ pukeudun miehen mukaan. Jos olemme astumasta ovesta ulos ja miehellä on tyylikkäät vetimet päällä, minä laitan korkokengät ym. Haluanhan, että mies ajattelee että hänellä on(?) hyvännäkönen nainen. Sitten taas jos mies lähtee verkkareissa, minäki laitan jotain rennompaa.

JUHLIIN JA BILETYKSIIN EHDOTTOMASTI YHTENEVÄT ASUT! Mitä tärkeämpi juhla, sitä tarkemmin sopivuus toisen vaatteisiin pitää miettiä. Samoja sävyjä ym.

Ei oo helppoo!!

vain yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Itse en ole koskaan miehen kanssa pukeutunut samalla tavalla, mutta meidän likkaporukalla on tapana esim. Lappiin lähtiessä laittaa samanlaiset Lappi-hatut ja aiomme teettää samanlaiset paidat yms. kivaa. Ja näitä asuja pidetään sitten yhteisillä reissuilla. Olen miesporukoillakin nähnyt saman ilmiön. Eikä vain joukkuepelaajilla.
Luulisin, että jos mies vastustaa ao. ideaa, niin kaippa hän sen voi vaimolleen / ystävättärelleen sanoa... Ei kai kukaan niin tossun alla ole?

Olin juuri pari viikoa sukeltamassa Välimerellä. Tapasin brittiläisen pariskunnan jonka miehellä oli sukelluspuvun huppuun ommeltu hain selkäevä ja vaimolla oli kissan korvat :-)

Ekaa kertaa nähdessäni en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut...

Bruno

Me tykätään molemmat pukeutua. Ja hyvin usein on saatu nauraa, kun toisistamme tietämättä olemme päällemme pukeneet samanväriset kengät, samanväriset housut, samanväriset paidat jne... Tuulitakitkin on samanlaiset, kun samanlaiseen ihastuttiin, ja molemmilla oli tuulitakille tarvetta. Maku on siis hyvin yhteinen. :)

Juhliin kun lähdetään, niin oikein kyllä suunnittelemme, että asumme sopii yhteen. Värisävyt on iltapuvussani siis samat, kuin miehen paidassa ja krakassa tai muuta vastaavaa. Se on hauskaa, ja mehän olemme tiimi. :)

samanlaista pukeutumista!! :) oisko vähän noloo hei!!