en tiedä saanko täältä kovin järkeviä vastauksia, mutta kysytään kuitenkin
eli tilanne on se, että olen tämmöinen neito ikää muutama vuosi vajaa 25. Harrastan liikuntaa säännöllisesti 4-5 kertaa viikossa, no oikeestaan liikun päivittäin..joo ja opiskelen, pidän itsestäni huolta, kavereita on, tykkään pitää kavereistakin huolta ;) ja on kiva tutustua aina uusiin ihmisiin yms.
mulla ei kuitenkaan oo seurustelusuhteita takana kuin yksi ja sekin kesti alle kuukauden.. ;)
Mulla on tosi huono itsetunto oman ulkonäköni suhteen eli en tykkää..löydän virheitä jokapaikasta. Ja kyllä tajuan ettei kukaan ole täydellinen, mutta mitä kavereiden kanssa ollaan juteltu, niin kaikki kuitenkin hyväksyy itsensä pienine virheineen, mutta mä en vaan pysty siihen.. En oikeen tiiä mikä mua vaivaa...koen että nä mun virheet on niin suuria.
Mä jotenkin uskon, että se miks mä en löydä kumppania johtuu siitä että en tykkää itsestäni. Voinkohan vielä saavuttaa semmosen itseni hyväksymisen vai tulenko lopun elämääni inhoamaan omaa ulkonäköäni? Omasta mielestäni en nimittäin ole mitenkään lihava, olen vain ruma.
Musta vaan tuntuu siltä, että mun rima kumppaneiden suhteen on todella huikean korkealla. Johtuen luultavasti siitä että vihaan virheitä itsessäni...
Itseasiassa oon huomannut että mua miellyttää vain todella harva mies ulkoisesti ja sisällön suhteen olen myös erittäin tarkka. En vain tunne mitään seksuaalistapoltetta/perhosia vatasassa kuin äärimmäisen harvoin. Kavereiksi toki hyväksyn ihmisiä ilman mitään rimaa, mutta heti jos huomaan että toinen on kiinnostunut, haluan paeta paikalta...alan vältellä kyseistä ihmistä, tuon esiin huonoja puoliani eli esimerkiksi jätän meikkaamatta kun tiedän tulen näkemään kyseisen ihmisen.. ja toivon että hänen silmänsä avautuisivat ja hän näkisi kuinka ruma olen.
Jos joku jaksoi lukea loppuun, niin kiva ;)
Onko kellään antaa mitään vinkkejä vai varaanko ajan psykologille ja käyn vähän juttelemassa hänen kanssaan?
eli tilanne on se, että olen tämmöinen neito ikää muutama vuosi vajaa 25. Harrastan liikuntaa säännöllisesti 4-5 kertaa viikossa, no oikeestaan liikun päivittäin..joo ja opiskelen, pidän itsestäni huolta, kavereita on, tykkään pitää kavereistakin huolta ;) ja on kiva tutustua aina uusiin ihmisiin yms.
mulla ei kuitenkaan oo seurustelusuhteita takana kuin yksi ja sekin kesti alle kuukauden.. ;)
Mulla on tosi huono itsetunto oman ulkonäköni suhteen eli en tykkää..löydän virheitä jokapaikasta. Ja kyllä tajuan ettei kukaan ole täydellinen, mutta mitä kavereiden kanssa ollaan juteltu, niin kaikki kuitenkin hyväksyy itsensä pienine virheineen, mutta mä en vaan pysty siihen.. En oikeen tiiä mikä mua vaivaa...koen että nä mun virheet on niin suuria.
Mä jotenkin uskon, että se miks mä en löydä kumppania johtuu siitä että en tykkää itsestäni. Voinkohan vielä saavuttaa semmosen itseni hyväksymisen vai tulenko lopun elämääni inhoamaan omaa ulkonäköäni? Omasta mielestäni en nimittäin ole mitenkään lihava, olen vain ruma.
Musta vaan tuntuu siltä, että mun rima kumppaneiden suhteen on todella huikean korkealla. Johtuen luultavasti siitä että vihaan virheitä itsessäni...
Itseasiassa oon huomannut että mua miellyttää vain todella harva mies ulkoisesti ja sisällön suhteen olen myös erittäin tarkka. En vain tunne mitään seksuaalistapoltetta/perhosia vatasassa kuin äärimmäisen harvoin. Kavereiksi toki hyväksyn ihmisiä ilman mitään rimaa, mutta heti jos huomaan että toinen on kiinnostunut, haluan paeta paikalta...alan vältellä kyseistä ihmistä, tuon esiin huonoja puoliani eli esimerkiksi jätän meikkaamatta kun tiedän tulen näkemään kyseisen ihmisen.. ja toivon että hänen silmänsä avautuisivat ja hän näkisi kuinka ruma olen.
Jos joku jaksoi lukea loppuun, niin kiva ;)
Onko kellään antaa mitään vinkkejä vai varaanko ajan psykologille ja käyn vähän juttelemassa hänen kanssaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Todennäköisesti tuohon on aivan järkevä syy.
Ehkä olet vain täysin oikeassa. Miksi epäilet itseäsi, jos asiat ovat niin? Eivät kaikki ole kauniita, kuin sisäisesti.
Toisissa ihmisissä on ulkoisia virheitä enemmän kuin toisissa. Joissakin on sisäisiä enemmän kuin toisissa ja ulkonäköhän se kuitenkin on, mistä ensin kiinnostutaan tai ulkonäköön se monella miehellä kaatuu tai on se vaan monesti ´melkoisen merkittävä juttu. Ja koska sen tietää, niin tietysti sitä vaatii sitten toiselta jo vähän muutakin kuin pelkän pinnan perässä juoksemista, eli siinä mielessä onko sinulla muuta vaihtoehtoa kuin hakea miestä joka näkee jotakin muutakin. Voit hyvin ajatella, että se oikeastaan on sinun vaatimus ja pitää olla. Rima saakin olla korkealla tietyllä tapaa. Jos huomaa, että saa ulkonäön vuoksi miehiltä vähän nuivaa kohtelua, niin silloin on vaan hyvä pitää se rima korkealla senkin asian vuoksi, välttää sitten pahimmat loukkaukset.
Ja jos yleensä kukaan ei kiinnostu niin tietystikkään siihen ei oikein koskaan sitten usko. Haluaa vain pois, koska järki sanoo, että siinä on jotakin täysin mätää, että joku kiinnostuu. Kun olisi niin monta parempaa ja kauniimpaa. Ja totta on, että helposti pidetään vain hyväksikäytettävänä, jolloin onkin oikeasti syytä varoa monia.
Myös tuo, että on vaikka meikkaamatta on tietysti alitajuista testaamista, että onko toinen tosissaan muka sittenkään.
Virheitä ei silti kannata suurennellakkaan. Jotkut on pahoja, mutta siitä huolimatta ei kannata tehdä niistä vielä isompia. Ongelmia riittää muutenkin varmasti.
Voithan sinä jutella siitä asiasta vaikka psykologin kanssa. Ei kai se haittaakaan, mutta musta nuo vaan on täysin normaalit reaktiot, psykologi vois olla samaa mieltä. Kuka tahansa sun tilanteessa tekis samoin. Muu ei vaan olis järkevää. Taidat olla järkityttö kuitenkin, joten muista pitää se rima tietyssä mielessä korkealla, niin ei tarvi pettyä liikoja.
pari kohtaa ymmärsit väärin.
eli jätän meikkaamatta silloin ja vain silloin jos itse en ole kiinnostuntu henkilöstä, mutta tulkitsen hänen olevan kiinnostunut...teen sen varmaan sen takia, että en joutuisi kiusalliseen tilanteeseen ja sanomaan -ei kiitos- vaan yritän karkottaa hänet tiehensä ennen kuin hän ihastuu..
ja rima on korkealla juuri ulkonäön suhteen.
Olen kuullut joskus jostain narsismista. Olen kyllä käsittänyt että sellainen ihminen ihailee itseään ei inhoa, mutta olen tässä vain miettinyt että voikohan narsismia olla myös sellaista, että jotenkin alitajuisesti ihailee itseään, pitää itseään parempana ja sitten saa nautintoa siitä että kun haukkuu itseään niin muut alkaa kehua...
en tiedä.. ainakaan en tietoisesti tee niin, mutta olen tässä vaan alkanut miettiä että mistä tämä shit johtuu...........
No jos sä haluat karkoittaa ne sitten pois, ketkä eivät kiinnosta. Silloin vähemmällä tietysti pääsee, kun ei tarvitse selvittää sen enempää. Tai jos jo etukäteen pelkääkin sitä, että kukaan kiinnostuisi ja tekee sitten niin, ettei niin pääsisi käymään, koska se voisi olla aika hämmentävää sinulle, jos sitä ei kuitenkaan tavallaan odota koskaan.
Tuosta että ulkonäön kanssa on rima korkealla:
Voi myös olla niin, että alitajuisesti haluaa välttää kaikkea sitä, mitä itsessään tietää huonon ulkonäön tuovan, eli haluaisi välttää kaikkea sitä huonoa, mikä siitä seuraisi.
Ulkonäkö vaikeuttaa kuitenkin niin montaa asiaa. Onhan se myös itseluottamuskysymys monesti. Huonolla ulkonäöllä asiat sujuvat monesti huonommasti kuin hyvällä ja tietysti se vaikuttaa itseluottamukseen. Jos olisit kovin kaunis, niin moni asia ihmissuhteissakin olisi ainakin miesten kohdalla helpompaa.
Toisaalta en tiedä onko asia sitten niin, että haukut itseäsi, en pidä sitä haukkumisena jos toteaa, ettei ole kovin kaunis, jos asia on niin.
En kyllä ymmärrä, että mikä sinulla sitten on ongelmana? Varmaan pitäisi saada joku kiinnostumaan, mutta sekö ei onnistu, vai pitäisikö jonkun vähän nostaa itseluottamustasi?
hmm..varmaan puhut ihan asiaa, mutta mun ongelma on se, että mä en kiinnostu. Ja luulen siis, että siihen syynä on se että en osaa hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen eli mulla on huono itsetunto.
Mä ajattelisin että kun saisin itsetuntoni kohdalleen niin silloin voisin ihastua myös itse. Ja rima laskisi eli oppisin hyväksymään myös muiden virheet. Mutta miten oppia tykkäämään itsestään virheineen päivineen?
ehkä mä jätän tämän asian puimisen täällä tähän ja käyn vähän rupattelemassa psykologille sitten kun aikoja vapautuu...oon paininut tän ongelman kanssa jo niin kauan..
kiitos kuitenkin sullekin vastauksista, niistä sai kans ajateltavaa ja mietittävää.
:)
No periaatteessahan muista, että se ei asiaa edistä mihinkään jos sinä kiinnostut. Pitää vaan löytyä sitä kiinnostusta takaisinkin ja suurimmaks osaksi sitä tekee kyllä helpommin sieltä peilin, vaatekaapin ja meikkien kautta, kuin minkään muun, itsetunnosta riippumatta, koska miehet ei näe sitäkään ennenkuin ulkoäön, mutta jos on pahoja ulkonäköongelmia, niin sitten on hankalaa.
Ja senkin takia voi jättää kiinnostumatta, että tietää, ettei siitä vain ole mitään hyötyä, niin ei edes ajattele asiaa siten, vaan hautaa sen jonnekin pois kokonaan ja kieltää elämästään. Joskushan sekin tietysti kannattaa jättää taka-alalle ja keskittyä muuhun, varsinkin jos ei tule vastakaikua, niin sitten vain kiusaa itseään koko asialla.
On tietysti hankala hyväksyä muiden virheet jos kukaan ei koskaan hyväksy sinun virheitä, tai ainakaan jos virheet ei näy missään muuten kuin negatiivisesti tai se on syy, ettei susta kiinnostuta. Silloin tietysti kaikki virheet tarkoittaa vaan huonoja asioita, kun siihen oppii.
Tai itsestä tykkääminen on kovin vaikeaa jos kukaan muukaan ei koskaan tee sitä.
Ehkä sinun kannattaisi miettiä näitä asioita sitten vaikka psykologin kanssa. Mitään taikakeinojahan sieltä ei kuitenkaan saa, mutta voihan sitä pohtia.
mitä lääkettä/aineita käytät kun teksti on noin epäselvää?
Mut kukaan misu joka harrastaa urheilua 4-5 kertaa viikossa ei voi olla hirveä ruma. Urheilijamisut ovat enimmäkseen erittäin pantavan näköisiä, vaikka oliskin vähän kolho pärstä tai pienet tissit. Esim. Amelie Mauresmo näyttää ihan Geronimolta, mutta aina kun sen runkoa tsiigaa niin viisari värähtää.
Paitsi jos laji on kuula, moukari tai painonnosto. Jos lajisi on em. niin voitko vaihtaa lajia ?.
Sus mittä vikka kuiteska o.
Et ehkä pysty hyväksymään virheitä kumppanissasi koska samalla myönnät että olet markkina-arvoltasi samalla viivalla hänen kanssaan. Eli myönnät samalla omat puutteesi, mikä tässä nyt olikin se perimmäinen ongelma.
Itsensä hyväksyminen on pitkällinen prosessi ja siinä onnistuu täysin ainoastaan hyvin harvat ihmiset. Itsensä hyväksymisen vaikeutta moni kompensoi esim. olemalla kateellinen tai negatiivinen ympäristöä kohtaan. Eli kun ihminen haukkuu muita niin kyse yleensä on haukkujan omista ongelmista persoonansa kanssa. Alentamalla muita tulevat he ikäänkuin samalle tasolle itsensä kanssa ja oleminen helpottuu.
Kun tapaa itsensä kanssa tasapainossa olevan ihmisen niin hänet voi tunnistaa jo katseesta tai muuten aika nopeasti.
Mun mielestä sun kannattaa varata se aika psykologilta, tilanteesi ei ole "normaali" 25 vuotiaalle. Ammattilainen pystyy helpottamaan henkistä kehittymistäsi paljon!
Kaikkea hyvää sulle!
Mä ajattelin tosiaan pian mennä tohtorin puheille. :) Tajuan ongelmani ja suunnilleen mistä se kumpuaa, mutta en vain osaa korjata asiaa.
Ikää sen saman verran kun aloittajalla, ajatuksetkin suunnilleen tota luokkaa. Paitsi että en kyllä pulssia nostavasti urheile joka päivä mutta monta kertaa viikossa kuitenkin. Opiskelen, olen aktiivinen kaikenlaisessa toiminnassa, kavereita on paljon molemmissa sukupuolissa, olen reipas ja sosiaalinen. Enkä mikään akka vaan nuori nainen. En mä nyt täysin timmissä kunnossa ole enkä mallin pituuksiin yllä, mutta en mä rumakaan ole!
Olen itsekseni leikkiny kotitohtoria ja päätynyt siihen että toinen vanhempi on ikuisesti korostanut sitä kuinka naisessa se kauneus on tärkein asia. Eräs toinen sukulainen hämmensi keittoa vielä lisäämällä suunnilleen että "Jos vähän laihtuisit vielä niin saisit poikaystävän. Sitten sulla olisi nätit kasvot, kaunis vartalo ja helvetin älykäs pää!" Plus kaikenmoista muuta hyvin pientä, minkä olen kääntäny ko. tapauksen jälkeen hyvin pian itseäni vastaan.
Juu-u, kerrotaanpa kaikille Suomen teini-ikäisille tytöille että laihduta niin saat poikaystävän ja susta tulee älykäskin. Katsotaan mitä syntyy siitä?