Mun Provo

Sun täytyy olla olla tosi lahjakas jos alle tunnissa meinaat oppia soittaamaan.

Asiaan. Kai suurin osa on oppinut soittaaman ilman tunteja. Mutta olisi ainakin hyvä tuntea joku joka on oppinut jo soittamaan ja kysellä neuvoaja häneltä.

Ite oon 51, ikäni olen aina vuosien varrella kitaraan tarttunut, mutta kun ensimmäistäkään sointua en ollut opetellut, eikä ollut soittokavereita, jäi pelkäksi rämpyttämiseksi, ja melodioiden soittamiseksi. samoin oli vuuosien taukoja, ja muutenkin soittotaito ei kasvanut koska niin vähn vuodessa soitin.

Nyt kun selkäni on vaivannut jo neljä vuotta, olen tässä toista vuotta alkanut aktiiviseti innostumaan soittamisesta.

Nimenomaan soinnuilla säestämisestä, itse kun olen aina tykännyt laulaa jollottaa, joten tuo säestys sopii hyvin.

Homma lähtee siitä että opettelee ensin vaikka yhden biisin, soinnut siihen ja treenaamaan.

Kun sen opit, niin toinen biisi jne. Itse en päntttää sointuja ulkoa, ne jää päähän soittaessa, soittaminen on kivaa, pänttääminen kurjaa. Mutta toki voi päntätäkin jos haluaa.

Mitään muuta ei tarvita kuin halu oppia soittamaan ja kovaa harjoittelua.

Alkuun kannattaa opetella jo pysymään rytmissä, välttämään improvisointia, mahdollisimman puhdasta soittoa vaan.

Tietsikka on hyvä apu, sinne aina välillä soitat ja kuuntelet miten menee, alkuun sinne soittaa aina väärin kyllä. Esiintymiskuume alkuun ainakin mulla tietsikkaa kohtaan oli kova.

Suuri kitarakirja on hyvä, samoin tohtori toonikan musiikkikirja. Teoriaa on hyvä päntätä myös.

Osaava soittaja kontrolloimaan sun oppimista on ihan hyvä, toki kitararunnitkin, mutta voivat (en tiedä kun ole ollut) askeettisuudessaan pilata soittamisen ilon.

Soittamisen pitää OLLA KIVAA, siinä on se juttu.

Kitaroista ja vahvareista vielä, ite suosittelisin akustista teräskielistä, koska siinä puhtaat soinnut, samanlainen otelauta kuin sähkärissä, ja helppo: ota ja soita, sit vaan laita pois.

Mutta olet kai nuori ja sähkäriä etit, tuolla alempana on aiheesta vaikka kuinka, mutta kovan selaamisen takana.

Multa esim. saisit Roland micro CUBEN 85 € pikku vahvarin, tosi vähän käytetty, ite kun ostin putkivahvarin.

Mutta osaava kaveri mukaan ja soitinkauppaan kokeilemaan, ihan leluja ei niissä myydä, mutta jos innostut, haluat kohta parempaa.

Kitaravahvistinpaketteja saa halvalla, mutta asiantuntija mukaan.

Ehkä joku Ibanez kakskelamikeillä ihan hyvä, en ole tässä asiantuntija kyllä.

Ja se Thomann hintalaatusuhteeltaan ja valikoimallaan, mutta et voi kokeilla, kun tulevat saksasta.

Kaikkein paras olisi joku bänbi, missä intoa riittäisi, itelläni ei sellaista koskaan ollut.
Mutta näin vanhanakin täytyy sanoa, että kun lähes päivittäin soitan, olen tässä eilussa vuodessa kehittynyt vaimonkin mukaan pirusti, sekä välillä kuuntelen omaa soittoani itsekin mielelelläni, se on tosi rentouttavaa ja ikavaa.
Ja vieä kun aina huomaa että menee paremmin ja paremin.
Minä etupäässä akustista, yöllä fenkkua kuulokkeilla. Vanha rokkimies olen, mutta rokki ei taitu, pitää siihen keskittyä.

Soittamaan siis oppii vain soittamalla, se musiikki sieltä päästä pitää saada siirrettyä siihen kitaraan, se vaati kovaa treeniä, jos olet nuori, opit nopeasti, mutta varo vääriä soittomaneereja, vaan opettele aluksi oiken, improvisointi vasta sitten kun osaat biisin ensin niin kuin se menee.

Noita Library soitto-DVD öppaita saa kirjastosta, niillä sitä heviä ja rokkia.

Samoin kirjastosta nuotteja voi kopioida edullisesti aina sopivaan biisiin.

Osakalju on puhunut. UGH!

Sun pitää tykätä ja haluta sitä, siis rakastaa kitaroiden kauneutta, niiden voimaa, jyrinää ja heleyttä ja jos sulla on kaveri joka osaa soittaa, se voi näyttää perus-juttuja mitä sitten alat veivaamaan ahkerasti.

Vehkeet on oltava suht hyvät, sellaiset, että on kevyehkö soittaa ja pysyy vireessä, että kuulostaa hieman 'kuin levyltä sois' noin soundillisesti, silloin se on mielekästä.

Kyllä ne musa-kaupassa neuvoo, joku kokenut mukaan kokeilemaan(joka kehtaa siis soittaa) soundeja, ja tukku rahaa taskuun, kannattaa yrittää, se on mukavaa.