En voi olla ihmettelemättä sitä että naiset ei tyydy netissä mihinkään vaikka livenä, esim. baarissa kelpaa se normaali tyyppi. Puhun nyt naisista, mies kun olen, mutta varmaan miehet tekee ihan samaa. Tuntuu olevan niin paljon tarjontaa, että on liian helppo siirtyä vain seuraavaan. Mutta hei, lopulta on pakko tavata, olla oma itsensä ja tunnustaa reaaliteetit. Turha pitää virtuaalimaailmassa eri imagoa ja vaatimustasoa kuin todellisuudessa. Jos hakee vaan huomiota, kandee mennä lastentaikuriksi. Ei tarvi hävittää lentokonetta.
Eri vaatimukset netissä kuin livenä
miksi?
162587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
HYVÄ! Kiteytit osuvasti sen mitä olen tehnyt päässäni jo pitkään. t.Mies
ytimeen siinä että tarjonta on aivan toinen. Ei kukaan jaksa / ehdi käydä läpi kymmeniätuhansia profiileja, vaan on pakko jollain määrittää minkälainen mies TODENNÄKÖISIMMIN aiheuttaisi pulssin kohoamista. Jollain perusteella on ratkaistava keneen aikansa käyttää, sitä kun ei kellään ole tasapuolisesti kaikille. Ja miksi pitäisi?
Jos joku perustelee esim. parin sentin puutumisella pituudesta sitä, ettei kiinnostu, syy ilmeisesti on jokin muu mutta ei haluta loukata tai ylipäätään joutua selittelemään. Oletushan on että aikuinen mies (niinkuin nainenkin) sietää "ein" ilman itsetuntokriisiä tai katkeruutta. Tosin tuskin kukaan noita ulkoisia kriteereitään kiveen hakattuina pitää.
Aivan takuulla osut itse monenkin naisen hakukriteereihin, mutta jostain syystä he taas eivät kiinnosta sinua. Sikäli kalahtanee omaan nilkkaasi tuo moitteesi.
Ja hei, ei ole mikään pakko alkaa mihinkään kenenkään kanssa. Jos joku elää harhakuvitelmissa, oman asiansa, mutta eiköhän se käsitys toisesta suht realistinen ole ennenkuin tapaamisiin lähdetään - ellei sitten olla valehdeltu 6-0.
On myös täysi oikeus pysyä yksin ellei joku miellytä, ei velvoita mihinkään se asia että on sattunut laittamaan ilmon treffipalstalle.
Niinköhän itsekään tahtoisit siihen tilanteeseen, että et osu hakuun ollenkaan ja sitten päin näköä kerrottaisiin, että "et sä kyllä ole sinne päinkään, mutta menköön nyt kun en saanut ketään muuta"...Vai edellytättäisitkö teeskentelyä? Ehkä kannattaisi harkita mitä toivoo.
Mitä tulee tuohon huomion hakemiseen, älä hyvä mies kiinnitä sitä jos katsot sen olevan helmiä sioille. Ellet osu hakukriteereihin, miksi tuhlaat omaasi ja toisen aikaa, ja sen päälle vielä syyllistät?
kelpaa kyllä toi "et sä kyllä ole sinne päinkään, mutta menköön nyt kun en saanut ketään muuta". Varsinainen seikka on kyllä se, että en erityisemmin usko tähän nettihommaan ja ymmärrän hyvin, että naiset haluavat vähentää työmääräänsä. Mulla sellaiseen ei ole erityistä tarvetta rasitteen vähäisyydestä johtuen. Miks aina pitää valittaa toisten tekemisistä ? Yrittäis pikemminkin sopeutua ja klaarata entistä paremmin.
seula, livenähän kelpaa reikä kuin reikä
Kun valikoima on suuri ni tulee kiusaus aina valita se paremman näköinen.
Aivan varmasti kaikilla menee juttu niin et jos valittavissa on kaksi tapausta, toinen luonteeltaan ja muiltakin piirteiltään passeli mut ulkoisesti ei niin mairitteleva mut toinen taas ulkoisesti hivelee simmua oikein kunnolla mut muut ominaisuudet eivät sit ole ihan sitä mitä pitäisi. Kumpikohan saa mahdollisuuden?
Veikkaisin et tuo ulkoisesti paremman näköiseen otetaan heti yhteyttä ja toinen saa jäädä nuolemaan näppejään. Live-elämässä tilanne saataisi olla ihan toinen. Tämä luonteeltaan ja muutenkin sopivampi pääsee näyttään niitä hyviä ja kiinnostavia ominaisuuksia. Netissä joutuu turvautuun lyheen "esittely" tekstiin.
Ikävää mutta hyvinkin todenperäistä.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Olen nainen, jolla on vähän ylipainoa ja se on nettideittailun este. Lisäksi en onnistu valokuvissa erityisen hyvin, mutta live-elämässä miehiä on riittänyt, sillä olen kuitenkin iloinen ja nauravainen sekä osaan pukeutua. Kurvejakin on (siis myös muualla kuin vatsamakkaroina...). Kehuja on kuitenkin tullut (sekä ennen sänkyynmenoa että sen jälkeen), joten livenä tunnun olevan kiinnostavampi kuin pelkkinä numeroina paperilla.
Olen pettynyt nettideittailuun, mutta käytännössä mulla on aika vähän vapaa-aikaa, joten baarissa istuminen ei oikein kiinnosta. En viitsisi omaa rimaakaan ihan alas laittaa, kun en kumminkaan epätoivoisena itselleni miestä etsi.
Vika rahikaisellakin :) Meikä manne ku noi mitat tällää ruutuun ja vielä foton kera ni johan alko yhteydenpidot kummasti oheneen.
Vaikka mitat onkin isot en siitä huolimatta mikään läski ole mut sellaisen johtopäätöksen lukemista helposti vetää.
Toi kuva on kyl kummallisuus, itsekkin jos kuvaa yritän ottaa ni siitä ei kyllä saa ikuna sellaista mitä olen livenä. Kuvasta tulee aina niin perkuleen jäykkä ja ilme tuppaa oleen kaikkee muta kuin positiivinen, ei onnistu vaikka kuinka yrittää. No ei taida olla tuota linssiluteen vikaa kyl yhtään.
Olen myös pettynyt nettideittailuun ja sen raadollisuuteen sekä muitten käyttäytymiseen siellä.
..ulkonäöllä ON merkitystä,mitä sitä kieltämään.Totta on sekin et keski-ikään tulleena olen entistäkin kriitisempi.Netistä tuskin mieleistäni löydän.
eli kyllä se karu totuus on, että nettiympyröissä huomio kiinnittyy niihin ihmisten kuviin=kuoriin ei niinkään niihin ihmisiin niiden kuvien tai kuorien takana.
Moni ei edes vaivaudu lukemaan niitä treffiprofiilissa olevia tekstejä, esittelyjä, jos kuva ei jostain syystä miellytä. Netissä ei tunnu olevan, valitettavasti, sillä "sisäisellä kaudeudella" paljoakaan markkina-arvoa.
Suurin syy varmasti on miksi samat naamat vuodesta toiseen pyörii tuolla deittisivuilla.
Käydään treffeillä niiden silmää miellyttävien kanssa mut huomataankin sit ettei muuten toinen olekkaan sopiva ja eikun taas takasin ja ilmotusta kehiin!
Haetaan uutta silmän iloo mut edelleen tuon saman luonteenpiirteiltään sopivan ilmoitus jää huomioimatta. Siksi varmasti moni poraakin et miksi en kelpaa ja kun ketään ei löydy ?
Asia on kyllä sen verran kummallinen et vaikka tälläi asiasta kirjoitankin ni tiedostan kuitenkin omalta kohdaltani et teen aivan samat virheet itsekkin? Aiheuttaako tuo valikoiman paljous sitä vai onko vika vaan puhtaasti omassa itsessään?
tuntuu olevan että naiset monesti tottuvat yli oman tasonsa.tyypillinen ruma nainen jakaa persettään viikonloppuisin puutteessa oleville ok näköisille miehille,ja sitten ihmetellään kun netistä ei löydy vastaavaa tasoa.se johtuu ihan vain siitä kun netissä ei voi saada persettä.ruma nainen tyytyköön rumaan mieheen.muuten suhde ei ole tasa-arvoinen ja onnellinen.
Aivan. Jos ei sitä "rikasta huippumallia" saa reaalimaailmasta, ei sitä kyllä saa netistäkään. Ottaa päähän koko pinnallinen kulttuuri jossa ei ikinä tyydytä mihinkään.
miehissä on vikaa täällä nettimaailmassa. Naisena olen laittanut ihan mukavan profiilin. Olen valmis lähettämään kuvankin kuvasta. Keskustelemaan eri asioista ja jos ajatukset natsaa yhteen ja ulkoinenkin olemus on sitä minkä tiedän itseeni tehoavan, niin myös tapaamaan.
Mutta kuinka ollakkaan. Miehet eivät keskustele. Eivät vastaa viesteihin. (kurkkaappa omat viestisi sinä joka tätä luet, onko siellä viestejä, joihin et ole viitsinyt vastata). Jos pääset niin pitkälle, että olet vastauksen saanut, tai joku jopa peräti itse ottanut yhteyttä, niin kuvaahan ei laiteta millään. Enhän minä huolisi sinua sitten livetapaamisessakaan, jos olet täysin erilainen kuin mikä minuun fyysisesti kolahtaa. En siis ala lihavan vaalean miehen kanssa kun minun sykkeen saa nousemaan hoikka tumma mies.
Tämän tarkoituksena on kai sanoa lyhyesti se, että vastailkaa ja ottakaa yhteyttä miehet! Sillälailla pääsee edes kokeilemaan jos se rakas löytyisi.
Siis mistä helvetistä on peräisin se käsitys että opiskelevilla, työssäkäyvillä miehillä olisi aikaa rustata joka saatanan naiselle persoonallisia, profiiliin mukautettuja viestejä?
Itse olen lopettanut viestien kirjoittelun jo iät ja ajat sitten. Jos joku haluaa minuun yhteyttä, se on se joka aloittaa kirjeenvaihdon.
jäi huomaamatta tuo, että miehet eivät vastaa. Elikkä minä olen kyllä ottanut yhtyttä, siis tehnyt aloitteen, mutta mites jatkat kun mies ei vastaa...
Tätä on jauhettu jo maailman sivu täällä. Netissä miehiä on moninkertainen määrä naisiin verrattuna. Netissä voi kylmän viileästi vertailla miehiä toisiinsa. Pitää kirjeenvaihtoa monen kanssa samaan aikaan ja sitten valita treffiseuraksi se sopivin. Baarissa mies tarjoaa naiselleen drinksut (HAH!!), ja sen jälkeen vietetään yleensä loppuilta yhdessä. Yritä siinä sitten naruttaa useita samaan aikaan. Ja ei, lopulta ei todellakaan ole pakko tavata. Jos vertaa aloitettuihin kirjeenvaihtojen lukumäärään, niin tapaaminen on enemmän poikkeus kun sääntö.
Muistaakseni viikonlopun hesareissa oli juttua Kiinan tilanteesta. Siellä sataa naista kohti syntyy 119 miestä. Tilanne on vähän samankaltainen: miehellä pitää olla vähän enemmän kun pyyteetöntä rakkautta ja lämmintä kainaloa tarjota että pärjää parisuhdemarkkinoilla.