Olen huomannut että täällä käytetään sanaa itsekäs mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä.
Mitä sinulle itsekkyys tarkoittaa? Entä mistä kaikesta olet valmis luopumaan vain siksi että toinen olisi onnellinen tai tyytyväinen? Entä mitä on terve itsekkyys - onko sellaista?
Mitä sinulle itsekkyys tarkoittaa? Entä mistä kaikesta olet valmis luopumaan vain siksi että toinen olisi onnellinen tai tyytyväinen? Entä mitä on terve itsekkyys - onko sellaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekästä on saada tyydytys polkemalla samalla toisia ihmisiä jalkoihinsa. Terve itsekkyys on puolensa pitämistä. Näin näkisin..
Ei kukaan osaa vastata siihen, mistä on itse valmis luopumaan?
Tuo mitä mainitsit on totta mutta miten on
kun ihastuu toiseen puolisosta huolimatta?
kun rakastuu toiseen "?
kun pettää puolisoa
a) koska ei ole tyytyväinen seksiin
b) on ihastunut toiseeen?
Kun ensin jättää puolison ja vasta sitten etsii uutta?
Kun jää kaikesta huolimatta liittoon, vaikkei ole enää tunteita?
Kaikkia näitä vaihtoehtoja täällä on kutsuttu itsekkäiksi?
Silloin loukkaa sekä ykköstä että kakkosta. Kumpikin heistä ansaitsee tulla hyvin kohdelluksi.
Omalta kohdalta voin sanoa sen, että jos en olisi tyytyväinen seksiin. Pyrkisin muuttamaan sitä. Mieluummin purkaisin energiani johonkin muuhun kuin pettämiseen.
Jos puolestaan on ihastunut toiseen. Voi menettää ihastuksensa kohteen sillä, ettei ole puhtaat jauhot pussissa.
En voisi jäädä suhteeseen, jossa ei olisi tunteita. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka hyppivät metrin ilmaan, jos joku tahtomattani pyrkii liian lähelle. Kyllä se toinen pian huomaisi sen.
Monista eri syistä voi olla itsekäs. Eli omalta kohdalta en pettäisi seksin tähden ja jättäisin suhteen, jos tunteita ei olisi. Ja haluaisin eteenpäin puhtaalta pöydältä.
Tällä palstalla kun ollaan, niin varmaan puhutaan parisuhteeseen liittyen tästä aiheesta. Kyllä, olen valmis luopumaan mahdollisista haitallisen itsekkäistä haluistani kumppaniani ajatellen, ja olenkin jo luopunut monesta asiasta juurikin parisuhteen, sitoutumisen, sopimusten, luottamuksen, kaiken kaikkiaan yhteisen edun vuoksi. Saman on tehnyt hän.
Mutta siis, terve itsekkyys on minulle itseni puolustamista - sitä etten anna toisen epäterveen itsekkyyden tehdä minulle väärin tai loukata ihmisarvoani.
Puhtaasta itsekkyydestä sitten taas... Itsekkyyttä minulle on se, että tavoitellaan omaa etua välittämättä yhtään muille aiheutuvista haitoista.
Jos ihastuu eli rakastuu toiseen puolisosta huolimatta ja pettää tätä, koska ei ole tyytyväinen seksiin... (Ööh, jos rakastuu toiseen, niin mitäköhän siinä auttaa selittää, että oli seksiin tyytymätön edellisessä suhteessa? Vai tarkoitatko, että seksiin tyytymättömyys aiheutti rakastumisen? Mitä ihmettä? Pyytäisin nyt, hyvä hiltunen, tarkentamaan hieman tätä kohtaa.)
No, koitan arvailla. Siis jos on rakastunut toiseen, eikä ole suhteessaan saanut hyvää seksiä, niin onko itsekästä pettää? Mielestäni on.
Pettäminen on aina itsekäs teko, eikä sitä oikein mitenkään voi selittää yhteiseksi hyväksi. (Petos sanana tuskin kenenkään korvissa kaikuu kauniisti.) Se on tehty omaa etua, hyötyä, nautintoa, haluja, tuntemuksia ajatellen. Pettääkö kukaan puolisoaan joistain muista syistä?
Tuo toiseen rakastuminen ei ole itsekästä - sattuuhan sitä - vain ne sillä perustellut teot. (Tosin olen vankasti sitä mieltä, että ihminen, joka pettää seksielämäänsä tyytymättömyttään, on itsekäs ja vastuuntunnotonkin. Miksei haeta nautintoa sen kanssa, jonka kanssa elää? Missä on oma käsi? Jos seksi on huonoa, ei se ole täysin kenenkään toisen vika!)
Epäitsekkäät, muita jollain tapaa kunnioittavat vaihtoehdot olisivat olleet tässä:
Eroaminen (mikäli suhde on todella oikeasti huono ja sen on mahdoton muuttua kummankin osapuolen näkökulmasta, eikä vain sen "rakkauden" sokaiseman) sureminen, toipuminen, ja vasta sitten eteenpäin
TAI
Parisuhteessa jatkaminen, rakastumisen laantumisen odottaminen, omasta seksuaalisesta nautinnosta vastuunottaminen (ei käytetä toisia)
Jos pettää, tulee tehneeksi väärin kumppanilleen ja sille, jonka kanssa pettää. Ja jos tämä, jonka kanssa petetään, on tietoinen tilanteesta, mutta silti jatkaa, on hänkin mielestäni yhtälailla itsekäs. Hän ei välitä kunnioittaa toisen parisuhdetta. Hänkin tekee kuten haluaa, kuten hänestä on parhainta, eikä liioin arvosta muita.
Jäädä liittoon ilman tunteita? Meniköhän joku liittoon ilman tunteita? Jos, niin miksi, jos ei, niin mihinkä ne tunteet ovat muka kadonneet? Vai josko tämä rakastuminen onkin "rakastumista"? Ihastumisesta, sen oireista ja muustakin on luettavissa mm. täällä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&subcat=633
P.S. Kannattaisi tosiaan miettiä tätä rakastumista. Milloin se alkoi, ja loppuiko siihen tunteet omaa kumppaniaan kohtaan? Oliko suhde huono ennen rakastumistakin? Vai vain tylsä? Oliko ero mielessä jo ennen rakastumista? Onko samanlaisia tunteita ollut joskus aiemminkin? Menikö nekin ohi? :)
P.S. En ole niin itsekäs, että pitäisin tässä kirjoittamiani asioita ainoina oikeina totuuksina.
Todellinen itsekkyys on sitä, että haluaa tehdä aivan kaiken juuri kuten itse haluaa, mistään ei voi antaa periksi. Siihen kumppanin pitää sopeutua. Todellista itsekkyyttä on myös se, että vaatii kumppaniaan luopumaan jostakin hänelle ERITTÄIN tärkeästä. Kuten esimerkiksi vaikkapa muusikon ammatista (koska kumppani ei kestä pitkiä poissaoloja tai matkustamista mukana) tai rakkaasta vuosi(kymmeniäkin) kestäneestä harrastuksesta (eri joukkue-urheilulajit, koska treenejä on kumppanille liian useasti viikolla).
Jokaisen onni on omassa taskussa. Mitä onnellisempia molemmat ovat ilman "uhrauksia" toisen puolesta, sitä parempi.