Pitääkö aupairille kertoa kaikki mitä hänen odotetaan tekevän? Siis hän on työntekijä joka tekee juuri sen mitä on paperiin kirjoitettu tai pyydetään tekemään eikä enempää?
Jos ollaan esimerkiksi lähdössä perheen ja aupairin kanssa jonnekin illalla, hänen ei tarvitse auttaa lähdössä mitenkään? Katselee esim. vieressä ja odottaa kun äiti pukee neljää lasta? Onko teillä perheet oma-alotteisia auppareita, jotka haluavat olla lasten kanssa muinakin kuin työaikoina? Tai auttavat jos näkevät että lapsi tarvitsee jotain, ei osaa jotain jne.?
Jos ollaan esimerkiksi lähdössä perheen ja aupairin kanssa jonnekin illalla, hänen ei tarvitse auttaa lähdössä mitenkään? Katselee esim. vieressä ja odottaa kun äiti pukee neljää lasta? Onko teillä perheet oma-alotteisia auppareita, jotka haluavat olla lasten kanssa muinakin kuin työaikoina? Tai auttavat jos näkevät että lapsi tarvitsee jotain, ei osaa jotain jne.?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eivät osaa, tai eivät tajua. Ja sitten loukkaantuvat, jos asiasta mainitaan. Kyllä on 60-luvulla syntyneet huonosti kasvattaneet lapsensa. Meillä ollut viisi au pairia, joista vain yksi tajusi auttaa tarvittaessa. Ensimmäinen au pairimme oli kerran illalla tietokoneelle meseilemässä ja pieni poikani oksensi sohvalle hänen lähellään. Ei viitsinyt tyttö ilmoittaa asiasta minulle tai aloittaa sotkun siivoamista (olin silloin kylvettämässä vauvaa). Ilmoitti vaan, että nyt on hänen vapaa-aikansa.
Toisen au pairimme toimenkuvaan kuului lapsen kyyditys autolla päiväkotiin. Hän ei kuitenkaan suostunut esim. antamaan kotona pesussa olleita vaihtovaatteita henkilökunnalle, jätti ne vaan naulakkoon. Ei kuulema kuulu toimenkuvaan. Hoidin jatkossa kaikki kuulumistenvaihdot henkilökunnan kanssa illalla. Eihän se mitään haitannut, mutta ehkä niitä vaihtovaatteita olisi tarvittu sen päivän aikana! Meidän työsopimuksiin on ollut pakko kirjata tosi tarkkaan esim. että lapsen kyyditys autolla kouluun, päällysvaatteiden riisuminen koulun eteisessä, repussa olevien mahdollisten viestien yms. antaminen opettajille jne. Tosi rankkaa! Mutta tytöt ovat yleensä ihan muissa maailmoissa. Mutta onhan se selvää, että nykyään kun nuorilla on paljon mahdollisuuksia opiskella ulkomaulla, au pairiksi hakeutuvat eivät välttämättä ole kauhean organisointikykyisiä, vaikka hyviä ja kunnollisia ihmisiä ovatkin. En siis syytä tyttöjä sinänsä, vaan yleistä tapakulttuuria.
Rupesin miettimaan etta en minakaan varmaan tajuaisi mitaan lappuja antaa paivakodin henkilokunnalle ellei niista ole erikseen sanottu. Eri asia on sitten jos niista sanotaan mutta ei viitsi. En tieda missa maassa olet mutta mua kohdeltiin lapsen koulussa tosi huonosti koska olin "vain au pair" enka ajellut ferrarilla tai porschella ja siksi olin siella vain niin kauan kun oli pakko. Lapsi tosin hoiti itse omat lappunsa ja vaatteensa kun oli vahan vanhempi.
Ton oksennusjutun ois kylla voinut hoitaa vahan tyylikkaammin, ymmarran kylla ettei au pair halunnut siivota oksennuksia vapaa-ajallaan, ma ainakin oksennan itse aina jos joku muukin oksentaa(en kesta yhtaan sita hajua), mutta olisi kylla voinut tulla kertomaan asiasta. Mita olisit muuten silloin sanonut? "No siivoa sina se kun minulla on tama kesken!"? Jos ei siksi tullut sanomaan...
Tuo lapsen oksentaessa meilaileva au pair kuulostaa siltä, että jos lapsi olisi hukkumassa uima-altaaseen, hän ei tulisi kertomaan isännälle, koska ei kuulu velvollisuuksiin, sitä ei ole kirjattu töihin eikä ole just nyt hänen työaikansa.
Haloo! Siis onko nykynuoret todella noin typeriä!
kuin au-pairina talossa olo? Jos olen vaikka tuntemattoman perheen luona, ei mieleeni palkahtaisi jattaa mitaan ongelmaa avustamatta jos sellaista tapahtuisi minun lasna ollessani! Odotatteko etta teidan itsenne annetaan hukkua jos ei ole jotain tyoaikavelvoitteista lahella nostamassa kuiville? Muut saattavat kavella ohi ja sanoa ettei ole minun tyoaikani! Think a little!
Kyllä ihan ne nykyaikuisetkin osaa olla todella typeriä.
Jos olet töissä taksikuskina niin kuljetatko asiakkaita työajan ulkopuolella? Jos olet tarjoilija ja vuorosi klo 12-18, jäät töiden jälkeen kahville kaverisi kanssa työpaikkasi kahvilaan, niin luuttuatko lattiaa kello 19?
No, pikku provosointia tämä - mutta työaika on työaikaa, jos perhe odottaa aupairilta jotain sen ulkopuolella niin paras tarjota jotain siitä hyvästä, esim. oikeaa kuuluvuutta perheeseen, monella kun odotus tuon perheenjäsenyyden suhteen on sellainen että au pairilla on velvollisuuksia kellon ympäri mutta ei silti mitään reilua statusta perheen sisällä.
(Työajan sisällä eri juttu, esim tuota lastentarhahommaa en käsitä yhtään...)
Otsikko kertoo paljon perheen ajatusmaailmasta. KÄSKY on eri juttu kuin pyyntö, sopimus tms., jos yleensäkin on tarpeen antaa au pairille KÄSKYJÄ, niin silloin taitaa olla kyseessä paikka, jossa ei paljon tee mieli ilman niitä KÄSKYJÄ tehdä yhtään mitään.
!
näin juuri. jos asiat, jopa aivan "työajalla" osataan ilmaista niin, ettei se tuntuisi ylivoimaiselta ja käskytykseltä, voi pienellä pyynnöllä työajan ulkopuolella saada ihmeitä aikaan!
aupairin ja aupairperheen suhteeseen ei voi tuota työnantaja-työntekijä suhdetta minusta hirveästi käyttää. mutta kun se usein saattaa todellakin kallistua siihen, että aupair tekee kaiken kotityön ja kaiken lapsiiin koskevan perheessä. silloin helposti ymmärtää miten alkaa sitten todella erottamaan työaikaansa ja vapaa-aikaansa, koska muuten EI PYSTY rentoutumaan.
Au-pairhan ei ole työntekijä vaan perheenjäsen joten siinä kyllä suuren suuri ero, älkää sitä unohtako.
Jos tyttö odottaa, että hänet otetaan vastaan kuin perheenjäsen, niin eikö perheellä mukamas ole oikeutta odottaa tytöltä että hän myös käyttäytyy perheenjäsenen tavoin.
"Jos tyttö odottaa, että hänet otetaan vastaan kuin perheenjäsen, niin eikö perheellä mukamas ole oikeutta odottaa tytöltä että hän myös käyttäytyy perheenjäsenen tavoin."
=
Jos perhe odottaa, että au pair käyttäytyy kuin perheenjäsen, niin eikö au pairilla mukamas ole oikeutta odottaa että hänet otetaan vastaan kuin perheenjäsen.
Mulla on vähän sellainen kuva, että ongelmia on enemmän perheen suhtautumisessa, hehän ovat se vahvemmassa asemassa oleva osapuoli (ja myös aikuisempia kuin usein juuri lukion päättänyt tyttö), eli heidän reiluudestaan sen pitää alkaa.
enpä ole koskaan kuullut aupairista joka käskyttää perhettä tai avoimesti kertoo, että jos haluatte miun vielä teidänkin lakanat vaihtavan niin lisää palkkaa kiitos. ;)
mutta kuullut olen perheistä jotka samalla palkalla käskyttävät aupairia tekemään ties mitä...
tuntuu, että aina jos aupair valittaa liian suuresta työmäärästä suhteutettuna siihen mitä on sovittu tai jostakin muusta, perhe ottaa siitä hirveästi itseensä ja yleensä konfliktion lopputulos voi sitten juurikin olla joko kiristyneet välit tai perheen vaihtaminen.
jos perhe valittaa jostakin aupairille, aupair joko menee itseensä ja tekee mitä KÄSKETÄÄN tai sitten kiltteydestään tekee kaiken mitä KÄSKETÄÄN. tai sitten tajuaa virheensä, että aupairina olo ei olekaan pelkkää biletystä ja plaaplaa mistä täällä on perheet puhuneet miljoonia kertoja ja lähtee oma-aloitteisesti kotiin.
tietysti vakavimmissa tapauksissa perhekin voi laittaa tytön ulkosalle.
mutta pointtina se, että aupairit eivät tunnu hermostuvan perheelle pienistä, ja täälläpä kysyttiinkin että saako aupair riidellä perheen kanssa ja useat vastaukset olivat "ei".
mutta kylläpä monet perheet vaan hermostuvat aupairiinsa ja jos aupair sanoo jotain ihan asiallisesti esim työmäärästä, siihen ei pureuduta vaan ollaan et "no tämmöstä me nyt sulta silti odotettiin".
piittaamatta siitä mitä alussa on puhuttu.
ja sitten voi tulla tietty vielä suomi24:ään valittamaan laiskoista aupaireista.
todellakin ymmärrän että on huonojakin aupaireja.
siitä huolimatta se usein on, että alakynnessä se aupairi on, kun on vielä liian nuori ja uudessa tilanteessa puolustamassa etujaan. perheellä on AINA ns. kotikenttäetu.
edelliseltä hieno vastaus!
meillä ekaa kertaa aupairi ja on kyllä ollut niin ahkera tyttö että välillä ihan itseä hävettää kun tuntuu että hän pitää kaikkea varsinasen työajan ulkopuolellakin tapahtuvaa "sotkua" omana hommanaan siivota. hän auttaa "pikkuhommissa" ja koen itseni todella onnekkaaksi (varsinkin vieraillessani täällä) kun minulla on niin oma-alotteinen apuri 3 pienen lapseni kanssa. meillä syntyi heti alusta välitön ja avoin suhde kun puhuttiin kummankin osapuolten odotuksista suoraan.
en odota että hän tekisi mitään mikä tuntuu hänestä ylimääräiseltä, olen vain kehoittanut häntä toimimaan työajan ulkopuolella niin kuin hän toimisi perheenjäsenenä taikka omassa kodissaan. ja hienosti menee.
kyllä teidän isäntäperheidenkin täytyy mennä vähän itseenne ja miettiä juuri sitä että kun tulette töistä kotiin, on aupairikin ollut pitkän päivän lasten kanssa ja kokemuksesta tiedän kotiäitinä olleena että lasten kanssa koko päivän viettäminen ei ole hirveän kevyttä.. ymmärrän todella hyvin jos aupairi vähät välittää siivota oksennuksia tai tehdä pienintäkään "lisäpalvelusta" työajan ulkopuolella jos hän kokee muutenkin olevansa pelkkä työntekijä. aupairikin tarvitsee omaa aikaa ja sen ajan hänellä on lupa käyttää itsekseen, rauhassa, yksin, jos niin tahtoo.
enkä varmasti ole ainut jolla on hyviä kokemuksia aupairista. meitä on moneen junaan, se pitää muistaa. ja lähtökohtana on että asiosta voidaan avoimesti sopia ja tasapuolisesti muokata ristiriitoja.. se isäntäperheen näkemys ei aina ole se ainut oikea ja paras!
Kyllä mielestäni on asiallista käydä sanomassa perheen isälle tai äidille, jos au pairin kanssa samassa tilassa oleva lapsi oksentaa. Kyllä se on ihan kaikkien perheessä olevien velvollisuus. Olen itse kuskannut sairaana olevia au paireja yöllä lääkäriin ja maksanut kustannukset. En minäkään silloin sanonut, että on vapaa-aika, sairautesi ei kiinnosta. Joskus olen joutunut ottamaan tällaiselle reissulle lapsetkin mukaan, jos puoliso on ollut työmatkalla. Eipä herätä paljoa luottamusta, jos au pair jättää lapsen sairastumisen täysin huomiotta. Mutta aivan varmasti saa pinnat kotiin, jos tulee nopeasti sanomaan ja tarjoutuu vaikka vahtimaan kylvyssä olevaa vauvaa sillä aikaa, kun äiti tarkastaa sairaan lapsen tilanteen. Sydäntäni on lämmittänyt aina tosi paljon, jos au pairit ovat jotain pientä tarjoutuneet tekemään ihan hyvästä sydämestään (esimerkiksi kun mies oli ollut jo viikkoja työmatkalla ja au pair tarjoutui ennen iltamenojaan katsomaan lapsia hetken, että pääsin pienelle kävelylenkille palattuani töistä); olemme aina kyllä huomioineet sellaiset sitten jollain tavalla, vaikka leffalipuilla yms.
Isäntäperheen kannattaa jo työhonottohaastattelussa kysellä sellaisia asioita, joista käy ilmi, onko hakijalla aitoa auttamishalua vaiko vain biletyshaluja. Olemme esimerkiksi kysyneet, että mitä teet, jos olet viikonloppuna yksin aamupalalla (perinteisesti au pairit nousevat viikonloppuisin 4-5 tuntia myöhemmin kuin perhe, joten laittavat oman aamupalansa) ja lapsi tulee pyytämään mehua. Useimmat au pairit ovat kyllä onneksi vastanneet, että totta kai voivat kaataa pienelle mehua ja kuoria vaikkapa omenankin. Monet ovat myös sanoneet, että lasten kanssa on hauska jutella. Vastavuoroisesti olemme yrittäneet opettaa lapsille, että au pairin tiloihin ei voi mennä koputtamatta ja että varsinkin viikonloppuisin on annettava olla rauhassa. Jutella voi kyllä sitten, kun au pair tulee alas yhteisiin tiloihin. Samoin olemme keskustelleet juuri näistä yhteisistä ravintola- ja kyläilyilloista. Olemme sopineet, että sellaisissa tilanteissa kukin auttaa toisia kykynsä mukaisesti, että päästään ajoissa lähtemään. Ei se ole mielestäni au pairilta pois mistään. Ja onhan hän pääsemässä perheen kanssa mahd. sellaiseen ravintolaan, johon ei itsellä olisi varaa mennä.
etenkin tuo etta tehdaan lapsillekin selvaksi etta jatetaan au pair rauhaan viikonloppuisin. Minakin tykkasin leikkia perheen tyton kanssa sunnuntaisin, pelattiin peleja ja askarreltiin, mutta kylla arsytti joskus kun tytto tuli heti aamusta koputtamaan oveen ja jos satuin olemaan esimerkiksi suihkussa, tuli koputtamaan kylpparin oveen ja sitten leiriytyi siihen oven eteen kunnes tulin ulos.
Au pairit ovat oman näkemykseni mukaan enemmänkin perheen jäseniä kuin pelkkiä työntekijöitä, ja perheen jäsenet auttavat toisiaan ilman sen ihmeellisimpiä sopimuksiakin. Olin Espanjassa au pairina ja osallistuin kyllä ilman että tarvitsi pyytää ja otin lapset huomioon myös vapaa-ajallani. Paljon on tietysti kiinni au pairin luonteesta, mutta uskon, että jos au pair tuntee olevansa tervetullut perheeseen, hän kyllä osallistuu arkipäivän puuhiin omasta vapaasta tahdostaan ja halusta auttaa perhettä. Au pair, joka ei ymmärrä tehdä asioita oma-aloitteisesti eikä joustaa aikatauluissa ei ilmeisestikään tiedä mitään lapsiperheen arjesta. Isäntäperheelläni oli ollut aiemminkin au paireja, sekä hyviä että huonoja, ja perhe sanoikin että hyvän au pairin löytyminen on ihan tuurista kiinni. Ihmettelen vain, että mikä yleensä saa nämä huonot au pairit lähtemään au paireiksi, jos heillä ei ole oikeasti halua osallistua perheen arkeen..
Sitä ei aina välttämättä tiedä että sopiiko siihen hommaan. Au pairista voi tuntua täällä koti suomessa että tää on mun juttu, mutta perillä se ei ehkä ookkaan sitä. Joutuu olemaan poissa kotoa jne. jne. Se voi rasittaa niin paljon että saattaki huomata et ei tää sovi mulle. Ja jos on tottunu omaan rauhaan omassa kodissa, nii au pairina se ei välttämättä onnistu. ja hirmusesti plussaa niille perheillä jotka sanoo lapsilleen et millon on sopivaa "häiritä" au pairia, ja mikä on au pairin omaa-aikaa, tosi hienoo =)
Monissa perheissä tosiaan au pair on enemmänkin perheenjäsen, mutta ei voi sanoa että läheskään kaikissa. Minä itse olen au pairina ja perhe on ottanut minut vastaan enemmänkin työntekijänä. Näin on myös monilla kavereillani ketkä ovat au paireina. Perheet ovat kyllä ystävällisiä, mutta ei kuitenkaan ota au pairia perheenjäseneksi. Minun ja muiden samassa tilanteessa olevien au pairien ei mielestäni tarvitse iltaisin välttämättä osallistua minkäänlaisiin pieniin hommiin. Tosin itse kyllä autan viikonloppuisin pöydän kattamisessa jne.
Alunperinhän tässä viestiketjussa oli kyse siitä, että perhe on lähdessä yhdessä ulos syömään ja au pair on tulossa mukaan. Eli pitääkö au pairin silloin osallistua esim. lasten pukemiseen vain odotteleeko vaan ovensuussa. On se aika kiittämätöntä, jos ei viitsi auttaa lainkaan, vaikka on menossa perheen rahoilla syömään. Jos ei tässä määrin halua olla "perheenjäsen", olisi varmaan kannattanut sanoa, ettei nyt pääse lähtemään ravintolareissulle mukaan.
Myöhemmin oli kyse siitä, pitääkö käydä sanomassa peerheen äidille, jos lapsi esim. oksentaa olohuoneessa. Jos au pairilla on yhtään lähimmäisenrakkautta, niin käy sanomassa äidille. Kyllä sillä lapsella on varmaan ollut silloin huono olo ja kaipaa äitiään. Ja voihan olla kyse jostain vakavammastakin, jolloin pitää reagoida nopeasti. Aika alhaista on jatkaa vaan omia puuhiaan sanomatta sanaakaa muille.
Oman ap-perheeni aiti sanoi ihan alussa, etta jos vietan vapaa-aikaa heidan kanssaan, he myos odottaa mun auttavan kaikessa yleisessa, koskan oon nyt osa perhetta. Hullultahan se tavallaan kuulostaa, mutta ymmarran hyvin ja olen myos samaa mielta. Eihan mun passattavana taalla kuullu olla, jos kaikki muut vaikka valmistelee lounasta.
Se, mita tarkoittaa olla au-pairina perheenjasen, onkin sitten vaikeampi kysymys. Perheita on niin erilaisia ja yleensa au-pair on jotain kovin poikkeavaa, aikuisten vanhempien ja pienten lasten valilla..
Tiedan au paireja, joille kerrotaan milloin heidan halutaan syovan aamupala, jotta he eivat syo sita perheen seurassa. Ja kielletaan menemasta tiettyihin huoneisiin jne. Tallainen kohtelu ei ainakaan ole perheenjasenyytta, enka tajua, miten perheet voivat olettaa ap:n viihtyvan, jos hanta uudessa kodissaan komennellaan nain. Ja perheen parastahan on etta ap viihtyy, eiko?
Itse olen kovin tuore ap, mutta sopeutunut nopeasti. Perhe ei hihku suuntaani "vieta kanssamme kaikki illat, haluamme vieda sinut sinne ja tanne, ota tasta lahja!", mutta olen otettu ihan kaikesta pienestakin: paasen kyydilla keskustaan jos toiset menevat, he etsivat minulle kielikurssia ja minulta kyseltaan paivittain mita olen tehnyt, mita kuuluu, mita aiot tanaan tehda,.. Vapaa-ajan vietan aika itsenaisesti, mutta huomioin kylla perheenjaseneni ja autan kaikessa pienessa enka tietysti ole lapsille ilmaa, vaan se sama tytto, jonka kanssa viikkoisinkin hengataan. Kieliongelmien takia en edes oikeastaan tieda perheestani viela paljoakaan (1vk taalla), mutta ehka viela joskus.. (: