Olen hakenut viimeisen vuoden aikana monia mielenkiintoisia, koulutustani ja kokemsutani vastaavia paikkoja. Ekaan haastetteluun olen päässyt AINA. Karsinta on ollut jo siihen aika tiukka, n. 10-15% hakijoista on otettu ekaan haastatteluun. Ovat antaneet ymmärtää haastetteluun kutsuttaessa, että vaikutan erittäin lupaavalta ehdokkaalta.
Ja sitten se onkin aina tyssännyt siihen. Mikä helkkari voi olla syynä? Valitettavasti nämä ovat olleet vielä sellaisia paikkoja, että karsituille ei ole annettu palautetta haastattelun jälkeen eli ei mitään hajua siitä, miksi olen tullut karsituksi. Käyttäydyn hyvin, olen kohtelias, huoliteltu, kommunikoin sujuvasti. Opiskelut ovat edenneet normaalivauhtia hyvin arvosanoin, ja relevanttia työkokemustakin minulla on hakemaltani alalta, myös esimiestehtävistä. Tunnen vahvuuteni ja heikkouteni ja olen ollut erittäin motivoitunut kaikkiin hakemiini tehtäviin.
eli mikä hitto siinä on että minut aina karsitaan ekan haastettelun jälkeen? Kertokaa, haastettelijat?!? Mitkä tekijät ja ominaisuudet tiputtavat hakijan jatkosta?
Ja sitten se onkin aina tyssännyt siihen. Mikä helkkari voi olla syynä? Valitettavasti nämä ovat olleet vielä sellaisia paikkoja, että karsituille ei ole annettu palautetta haastattelun jälkeen eli ei mitään hajua siitä, miksi olen tullut karsituksi. Käyttäydyn hyvin, olen kohtelias, huoliteltu, kommunikoin sujuvasti. Opiskelut ovat edenneet normaalivauhtia hyvin arvosanoin, ja relevanttia työkokemustakin minulla on hakemaltani alalta, myös esimiestehtävistä. Tunnen vahvuuteni ja heikkouteni ja olen ollut erittäin motivoitunut kaikkiin hakemiini tehtäviin.
eli mikä hitto siinä on että minut aina karsitaan ekan haastettelun jälkeen? Kertokaa, haastettelijat?!? Mitkä tekijät ja ominaisuudet tiputtavat hakijan jatkosta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen juuri 40-vuotta täyttänyt nainen, akateeminen koulutus luonnontieteen alalta.
Olen tullut aika epätoivoiseksi vakituisen ja koulutustani vastaavan työn löytymisestä.
Vallalla on täysin työnantajan markkinat, yli 35-vuotiaat raakataan pois (miksi? emme lisäänny enää, elämänkokemusta kertynyt, mutta vielä työvuosista parhaimmat edessä!), on sitten kokemusta tai koulutusta, se ei ole lopulta ratkaisevaa.
Mutta sinulle sanon: sinussa EI välttämättä ole MITÄÄN VIKAA, valinta ei vaan osu kohdalle = arpaonni.
Samanlaisia hakijoita on vain liikaa ja joukossa saattaa olla joku, joka miellyttää enemmän, katsotaan persoonana sopivan paremmin talon porukkaan. Jaksamista vaan edelleen työnhakuun.
Työn hakeminen on raskaampaa kun itse sen tekeminen ja jokainen 'valinta ei osunut teihin' -viesti nakertaa itsetuntoa :((
Olen jo lähestulkoon antanut periksi.
Olen 35-vuotias, alan vaihtaja. Työn ohessa opiskellut maisteriksi, ja hakenut melkein sataa eri työpaikkaa, jotka ovat olleet aivan relistisia. Työhakemusta muokattu moneen kertaan ja kaikki ulkoiset puitteet pitäisi mukailla ns. normaalia.
Olen päässyt kahteen haastatteluun.
Tästä johtopäätöksenä olenkin päättänyt hakea työtä vuoden vaihteeseen saakka. Sen jälkeen se loppuu - on tämä niin nöyryyttävää. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, ettei työtä löydy vaikka kuinka yrittää. Mutta suhteiden puuttuessa se tuntuu olevan aivan ylivoimaista. Vuoden vaihteen jälkeen saa yhteiskunta elättää minut, parhaimpani olen yrittänyt.Vittu.
Minulla on melko samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aiemmilla kirjoittajilla.
Olen 34-vuotias nainen ja suorittanut työn ohella toista korkeakoulututkintoa, joka on loppusuoralla. Olen myös alan vaihtaja ja hakenut viimeisten 5 kuukauden aikana lähemmäs sataa työpaikkaa. Muutamissa haastatteluissakin kävin, mutta eipä vaan koskaan tärpännyt... Ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu riittävän koulutettuja hakijoita todella paljon.
Vihdoin sain viikko sitten työpaikan alalta, jota nykyisin opiskelen. Tuntuu vieläkin todella uskomattomalta! Olin jo aivan uupunut hakemiseen ja "valitettavasti et tullut valituksi" -viesteihin.
Pidän peukkuja kaikille teille kaikille hakijoille! Kyllä se hyvä työpaikka vielä löytyy, vaikka hakuvaiheessa sitä on vaikeaa uskoa todeksi.
Jos haet päällikköhommia niin sun täytyy olla yli 185senttinen jotta uskottavuus on kunnossa, muuten et oikein saa sitä koska junnuna on vaikea vakuuttaa. Ja sitten kun olet vanha niin et saa mahdollisuuksia koska olet nuorena ollut pätkä...
Nainen, 167cm plus viis senttiä kantaa kengissä... Eli ei, en ole lyhyt. :) Kiitos teoriasta kuitenkin.
Syy on jossain mitä sanon / jätän sanomatta / elehdin - vaan kun en hoksaa että mikä se juttu on...
No tänään tuli taas yksi haastattelukutsu - jos ei odota yhtän mitään sinne mennessään niin ehkä sitten tärppää. Siis kun ei spennaa tilannetta. Pitää kokeilla. Orastavaa kyynisyyttä jo havaittavissa...?
saitko työn? onnittelit kuitenkin haastatteluun pääsystä, itse en ole vielä päässyt niin pitkälle...