Meille tuli

kiinnostaisi kuulla syvemmin miksi tuollaisesta suhteesta voi olla vaikea lähteä??? Mikä teitä naikkosia niissä pitää ja MIKSI. Itseanalyysiä, pliis.

Nimetön kirjoitti:

kiinnostaisi kuulla syvemmin miksi tuollaisesta suhteesta voi olla vaikea lähteä??? Mikä teitä naikkosia niissä pitää ja MIKSI. Itseanalyysiä, pliis.

Kun kuitenkin suhteessa on sitä rakkauttakin.. ainakin minun puolelta ja sitten uskon etä myös mieheni puolelta. Olemme olleet yhdessä vasta puoltoistavuotta mutta sinä aikana olemme myös rakastuneet. Eikös se ole ihan hyvä aika pistää jo kaikki peliin.

Ja tiedostan kyllä että väkivalta ei ole oikein, tiedostan myös ettei toista saa määrätä, mutta... sitä on niin pirun vaikea selittää!? Kun kaikki päivät ei oe tuollaisia, vaan kyse on ennenminkin siitä kuinka saan tai en saisi käydä ulkona. Olen kuitenkin 21 vuotias, ja myönnetään välillä ulkonakäyminen tulee pakkomielteisesti mieleen kun sitä niin harvoin saa tehdä, saati luvan kanssa!:(

Olenkin miettinyt sitä, voiko ikäerolla olla niin paljon merkitystä? Kun minun kumppanini on jo ns rauhoittunut, tehnyt lapset ja tahtoo nyt keskittyä työhön ja perheeseen. Eikä se kuulosta minusta pahalta ollenkaan, eijeiei! Päin vastoin, mutta jos ei saa ulkona käydä ollenkaan niin kylläse pistää vähän surulliseksi. Ei ole omien kavereiden kanssa koskaan aikaa...

t. Alkuperäinen kirjoittaja

suunnitellut välillä. Mutta kun rakastan. Ja tunnen myös että mies rakastaa. En halua lähteä, haluaisimme tasapainon ja rauhan suhteeseemme.. millä sellaisen saa? Olin oikeastaan suhteen alkuvaiheessa niskanpäällä, sanelin itse menemiseni ja tulemiseni, en suostunut alistumaan. En tiedä miten se kääntyi näin päin. Rakastamme silti toisiamme.. en vaan tiedämiten tehdä..

T.Alkuperäinen

Vaikea lähteä kirjoitti:

Kun kuitenkin suhteessa on sitä rakkauttakin.. ainakin minun puolelta ja sitten uskon etä myös mieheni puolelta. Olemme olleet yhdessä vasta puoltoistavuotta mutta sinä aikana olemme myös rakastuneet. Eikös se ole ihan hyvä aika pistää jo kaikki peliin.

Ja tiedostan kyllä että väkivalta ei ole oikein, tiedostan myös ettei toista saa määrätä, mutta... sitä on niin pirun vaikea selittää!? Kun kaikki päivät ei oe tuollaisia, vaan kyse on ennenminkin siitä kuinka saan tai en saisi käydä ulkona. Olen kuitenkin 21 vuotias, ja myönnetään välillä ulkonakäyminen tulee pakkomielteisesti mieleen kun sitä niin harvoin saa tehdä, saati luvan kanssa!:(

Olenkin miettinyt sitä, voiko ikäerolla olla niin paljon merkitystä? Kun minun kumppanini on jo ns rauhoittunut, tehnyt lapset ja tahtoo nyt keskittyä työhön ja perheeseen. Eikä se kuulosta minusta pahalta ollenkaan, eijeiei! Päin vastoin, mutta jos ei saa ulkona käydä ollenkaan niin kylläse pistää vähän surulliseksi. Ei ole omien kavereiden kanssa koskaan aikaa...

t. Alkuperäinen kirjoittaja

Yksi kysymys: millainen on isäsuhteesi?

Odotan mielenkiinnolla vastausta.

Ihmettelen todella kirjoitti:

Yksi kysymys: millainen on isäsuhteesi?

Odotan mielenkiinnolla vastausta.

ole isäni kanssa ole mitään tekemistä. Mutta jos haluat tietää, en isääni nähnyt 2 ikävuoden jälkeen.

t.alkup

lähtöäkin kirjoitti:

suunnitellut välillä. Mutta kun rakastan. Ja tunnen myös että mies rakastaa. En halua lähteä, haluaisimme tasapainon ja rauhan suhteeseemme.. millä sellaisen saa? Olin oikeastaan suhteen alkuvaiheessa niskanpäällä, sanelin itse menemiseni ja tulemiseni, en suostunut alistumaan. En tiedä miten se kääntyi näin päin. Rakastamme silti toisiamme.. en vaan tiedämiten tehdä..

T.Alkuperäinen

"En halua lähteä, haluaisimme tasapainon ja rauhan suhteeseemme.. millä sellaisen saa?"

Etkö jo ymmärrä, että saat tuollaisen suhteen heivaamalla nykyisesi ja etsimällä miehen, joka tuollaiseen suhteeseen kykenee. Sanotaan, ettei väkivallan uhri ole koskaan syyllinen. Onhan se niinkin - ensimmäisen kerran kohdalla. Toinen, tai viimeistään kolmas, kerta on jo ansaittu. Täytyy ymmärtää lähteä tuollaisen miehen luota.

Sinäkin sanot, että rakastat? Mitä sinä rakastat, sitäkö ettet saa lähteä kavereiden kanssa ulos? Vai sitäkö sinä rakastat, että saat turpaasi, jos et tottele miestäsi? Uskotko, että on olemassa ihania, rakastavia ja sinut huomioivia miehiä muitakin. Ne muut eivät kuitenkaan hakkaa sinua niin kuin nykyisesi tekee.

Charles kirjoitti:

"En halua lähteä, haluaisimme tasapainon ja rauhan suhteeseemme.. millä sellaisen saa?"

Etkö jo ymmärrä, että saat tuollaisen suhteen heivaamalla nykyisesi ja etsimällä miehen, joka tuollaiseen suhteeseen kykenee. Sanotaan, ettei väkivallan uhri ole koskaan syyllinen. Onhan se niinkin - ensimmäisen kerran kohdalla. Toinen, tai viimeistään kolmas, kerta on jo ansaittu. Täytyy ymmärtää lähteä tuollaisen miehen luota.

Sinäkin sanot, että rakastat? Mitä sinä rakastat, sitäkö ettet saa lähteä kavereiden kanssa ulos? Vai sitäkö sinä rakastat, että saat turpaasi, jos et tottele miestäsi? Uskotko, että on olemassa ihania, rakastavia ja sinut huomioivia miehiä muitakin. Ne muut eivät kuitenkaan hakkaa sinua niin kuin nykyisesi tekee.

Miehessä on niin paljon myös hyviä asioita! Mutta ehkä.. ehkä olen tyhmä kun en tajua..:(

ettei tällä kirjoitti:

ole isäni kanssa ole mitään tekemistä. Mutta jos haluat tietää, en isääni nähnyt 2 ikävuoden jälkeen.

t.alkup

Asialla todellakin on tekemistä tilanteesi kanssa! Kaikki on nyt selvääkin selvempää.

Olet ottanut itseäsi selvästi vanhemman miehen isäsi korvikkeeksi. Yrität tietysti kieltää asian, koska et itse tiedosta totuutta. Et ole kokenut elämässäsi oikeaa rakkautta miehen (isän) taholta ja haet sitä nyt epätoivoisesti mieheltä, joka ei todellakaan ole sopiva. Rakastaan ei pidä joutua pelkäämään. Luulenpa, että pelkäsit isääsi, vaikket sitä ehkä muistakaan. Nyt olet hakeutunut "rakkaussuhteeseen", jossa yrität paikata isästä jääneitä traumojasi käsittelemällä ne uudelleen. Tämä ei kuitenkaan tule onnistumaan. Väkivalta on AINA loppu suhteelle.

Toistan vielä; AVAA SILMÄSI tyttö!

hyviä hetkiä kirjoitti:

Miehessä on niin paljon myös hyviä asioita! Mutta ehkä.. ehkä olen tyhmä kun en tajua..:(

Tyhmähän sinä olet.

Nimetön kirjoitti:

kiinnostaisi kuulla syvemmin miksi tuollaisesta suhteesta voi olla vaikea lähteä??? Mikä teitä naikkosia niissä pitää ja MIKSI. Itseanalyysiä, pliis.

Kun käytät sanaa "naikkonen", se vihjaa siihen suuntaan, että tässä "naikkosessa" se vika onkin. Onko sinulla kokemuksia suhteesta, jossa toinen alistaa ja toinen on uhri? Uhrin on hyvin vaikeaa lähteä suhteesta, koska se vahvempi puoliso manipuloi heikomman uskomaan omaan huonouteensa ja siihen, että ainoa onni on pysyä yhdessä tämän vahvemman kanssa. Väkivaltakin on lopulta omaa syytä ja siitä kokee syyllisyyttä ja häpeää vaikka mitään väärää ei olisi tehnytkään. Kun toinen lyö, ajattelee, että olen sen ansainnut.

hyviä hetkiä kirjoitti:

Miehessä on niin paljon myös hyviä asioita! Mutta ehkä.. ehkä olen tyhmä kun en tajua..:(

Tottakai miehessäsi on hyviä asioita. Mutta kannattaako niiden vuoksi ottaa turpiinsa ja kyhjöttää neljän seinän sisällä? Monissa muissakin miehissä on juuri nuo samat hyvät asia - heistä kuitenkin puuttuu hakkaaminen. Miehesi ei varmasti ole ainoa maailmassa, niin hyvässä kuin pahassa. Voit takuulla saada miehen, jossa on juuri rakastamasi hyvät asiat mutta joka ei hakkaa.

hyviä hetkiä kirjoitti:

Miehessä on niin paljon myös hyviä asioita! Mutta ehkä.. ehkä olen tyhmä kun en tajua..:(

mutta ymmärrän sinua jotenkin, taidat olla läheisriippuvainen, kuten minäkin. Pelkäät yksinjäämistä, et kestä pienintäkään ees lyhyttäkään yksinäisyyttä? Näin minä olen edelleen suhteessa, joka vie minua jatkuvasti sietokykyni rajoille, vaikka mies ei ees lyö!

ole muslimi. Hän on ehkä aika määräilevä, on työssäänkin johtaja-asemassa, jospa se sieltä kantautuu kotiinkin... kuka tietää..?!

t. alkuperäinen

Tuohan olisi uskottava selitys noille uskomattomille kirjoituksille - siis se, että ne olisivat provoja. Onhan tuollaisia naisia vaikea käsittää. Ja naisten selitys käsittämättömälle toiminnalleen on rakastaminen. Itseanalyysia? Ei todellakaan.
Mutta tuollaisia naisia on paljon, kyllähän se tiedetään. Ja ajatella, vasta 21-vuotias! Pilaa elämänsä, ja tarkemmin ajatellen myös sen miehen elämän, vaikkei naista tuollaisesta suoranaisesti syyttää voikaan.
Jotenkin kuitenkin vähän ehkä voin ymmärtää, kun oikein yritän. Olin nimittäin itse parikymppisenä suhteessa alkoholistin kanssa, eikä eroaminen ollut helppoa, vaikka elämä oli kamalaa. Tai juuri siksi... sitä meni jotenkin niin heikoksi. Ja sitten kun on tämä kuvitelma, että jos rakastaa niin kestää mitä vain, ja kyllä se toinen muuttuu kun minä vain osaan olla oikein jne. Kunpa mahdollisimman moni nainen järkiintyisi ajoissa. Itse sain olla sitten pitkiä aikoja yksinkin, kun en enää suostunut kehnoihin suhteisiin. Yksin eläminen voi olla kurjaa, mutta siinä ainakin on se mahdollisuus, että löytyykin täysjärkinen mies ja toimiva, oikea suhde. Niin minullekin lopulta kävi, nyt olen onnellinen ja elän kaikin puolin fiksun ja ihanan miehen kanssa. Tosin sen verran kauan siinä meni, että lapsentekoaika on ohi. Silti en kadu tippaakaan, kannatti kestää yksinolo ja ne kaikki erot kelvottomista suhteista.

Vihdoin onnellinen kirjoitti:

Tuohan olisi uskottava selitys noille uskomattomille kirjoituksille - siis se, että ne olisivat provoja. Onhan tuollaisia naisia vaikea käsittää. Ja naisten selitys käsittämättömälle toiminnalleen on rakastaminen. Itseanalyysia? Ei todellakaan.
Mutta tuollaisia naisia on paljon, kyllähän se tiedetään. Ja ajatella, vasta 21-vuotias! Pilaa elämänsä, ja tarkemmin ajatellen myös sen miehen elämän, vaikkei naista tuollaisesta suoranaisesti syyttää voikaan.
Jotenkin kuitenkin vähän ehkä voin ymmärtää, kun oikein yritän. Olin nimittäin itse parikymppisenä suhteessa alkoholistin kanssa, eikä eroaminen ollut helppoa, vaikka elämä oli kamalaa. Tai juuri siksi... sitä meni jotenkin niin heikoksi. Ja sitten kun on tämä kuvitelma, että jos rakastaa niin kestää mitä vain, ja kyllä se toinen muuttuu kun minä vain osaan olla oikein jne. Kunpa mahdollisimman moni nainen järkiintyisi ajoissa. Itse sain olla sitten pitkiä aikoja yksinkin, kun en enää suostunut kehnoihin suhteisiin. Yksin eläminen voi olla kurjaa, mutta siinä ainakin on se mahdollisuus, että löytyykin täysjärkinen mies ja toimiva, oikea suhde. Niin minullekin lopulta kävi, nyt olen onnellinen ja elän kaikin puolin fiksun ja ihanan miehen kanssa. Tosin sen verran kauan siinä meni, että lapsentekoaika on ohi. Silti en kadu tippaakaan, kannatti kestää yksinolo ja ne kaikki erot kelvottomista suhteista.

"selittäisin" Olette ehkä oikeassa, ja periaatteessa apuahan täältä hain ja onnekseni sitä myös sain..

On vain niin vaikea käsittää, kun muuten elämme rauhallista elämää. Meillä käy välillä miehen lapset, olemme kaikki 5 yhdessä ja käymme saunassa, ulkona... teemme kaikkea kivaa. Pussailemme, halimme... nauramme. Teemme ruokaa, katselemme elokuvia...emmeme silloin riitele.

Vain ulosmeno on vaikea pala hänelle. Voisiko asia korjaantua sillä että olen kotona pitkään, enkä edes suunnitele mitään kaveri-iltoja? Kun.. sattumoisin mieheni ex-vaimo jäi kiinni suoraan sängystä, itseteossa toisen miehen kanssa. Jospa mies pelkää saman toistuvan? Tai jotain...

OK.Olette oikeassa, useinmiten taitaa pahoinpitelyt toistua. Sitä pelkään. Mutta sekin et mies on töissä portsarina ja väkivalta kuuuluu periaatteessa jo ammattiin (tavallaan..?!) Et olisko luonne vaan äkkipikainen ja väkivalta ensimmäinen puolustuskeino tai ase, voisikohan miestäjotenkin opettaa käyttämään suuttuessaan jotain muuta keinoa kuin lyömistä?

Alkuperäinen

miten sitten kirjoitti:

"selittäisin" Olette ehkä oikeassa, ja periaatteessa apuahan täältä hain ja onnekseni sitä myös sain..

On vain niin vaikea käsittää, kun muuten elämme rauhallista elämää. Meillä käy välillä miehen lapset, olemme kaikki 5 yhdessä ja käymme saunassa, ulkona... teemme kaikkea kivaa. Pussailemme, halimme... nauramme. Teemme ruokaa, katselemme elokuvia...emmeme silloin riitele.

Vain ulosmeno on vaikea pala hänelle. Voisiko asia korjaantua sillä että olen kotona pitkään, enkä edes suunnitele mitään kaveri-iltoja? Kun.. sattumoisin mieheni ex-vaimo jäi kiinni suoraan sängystä, itseteossa toisen miehen kanssa. Jospa mies pelkää saman toistuvan? Tai jotain...

OK.Olette oikeassa, useinmiten taitaa pahoinpitelyt toistua. Sitä pelkään. Mutta sekin et mies on töissä portsarina ja väkivalta kuuuluu periaatteessa jo ammattiin (tavallaan..?!) Et olisko luonne vaan äkkipikainen ja väkivalta ensimmäinen puolustuskeino tai ase, voisikohan miestäjotenkin opettaa käyttämään suuttuessaan jotain muuta keinoa kuin lyömistä?

Alkuperäinen

niin!

siis sen verran lisään tuohon edelliseen kirjoitukseeni, että koskaan aiemmin mies ei ollut löynyt minua, vaan enemmänkin sitä menojen kontrollointia ja sanallista hajottamista.

Siis noinhan se meilläkin alkoi. Ei mies ensin myöntänyt olevansa mustasukkainen, vaan kenkkuili ja ärsytti vaan mua. Sitten kun rupesin antaa takaisin, niin sieltähän tulee vielä kovempaa takaisin. Kyllä se useinki semmonen vittuilu lopulta menee siihen että käydään käsiks. Jomman kumman, ihan kumman vaan, pitäis älytä viheltää peli siinä vaiheessa poikki. Kyllä sen tietää kun tietyn rajan yli ollaan menty, mistä ei ole enää paluuta siihen, että toiseen voi luottaa.

asioita tekstissäsi, ja pelästyin vähän muutamaa kohtaa.. En taida olla ihan järjissäni kun alan pilkkua viilaamaan mutta;

"Ensin heitellään huonekaluja täysin irrationaalisen raivon vallassa (jonka syy olet aina sinä, teit mitä teit). Tämän jälkeen olet vuorossa sinä."
Olen huomannut mieheni sanovan useaan oteeseen niin minulle, kuin ehkä enemmän kuitenkn alaisilleen ja ravintolassa myös asiakkailleen, että hänelle on turha koskaan vastaan yrittää, hän on aina niskanpäällä ja että toki eri mieltä voi ja pitääkin olla mutta hän on aina oikeassa... siis tuli vaan mieleen tällaisia usein sanottuja lausahduksia..

"kukaan muu ei sinua huolisi koskaan... "
Tämä oli toinen lause joka pisti silmään tekstissäsi, hän nimittäin sanoo miltei päivittäin ettei kukaan koskaan rakasta minua niin paljon kuin hän.. onpa merkillistä..

uskotko, en halua tätä uskoa, en pysty! On vaan niin helvetin vaikeaa kuvitella omasta rakkaastaan mitään pahaa, ainakaan tällaista.

mielenkiintoisia kirjoitti:

asioita tekstissäsi, ja pelästyin vähän muutamaa kohtaa.. En taida olla ihan järjissäni kun alan pilkkua viilaamaan mutta;

"Ensin heitellään huonekaluja täysin irrationaalisen raivon vallassa (jonka syy olet aina sinä, teit mitä teit). Tämän jälkeen olet vuorossa sinä."
Olen huomannut mieheni sanovan useaan oteeseen niin minulle, kuin ehkä enemmän kuitenkn alaisilleen ja ravintolassa myös asiakkailleen, että hänelle on turha koskaan vastaan yrittää, hän on aina niskanpäällä ja että toki eri mieltä voi ja pitääkin olla mutta hän on aina oikeassa... siis tuli vaan mieleen tällaisia usein sanottuja lausahduksia..

"kukaan muu ei sinua huolisi koskaan... "
Tämä oli toinen lause joka pisti silmään tekstissäsi, hän nimittäin sanoo miltei päivittäin ettei kukaan koskaan rakasta minua niin paljon kuin hän.. onpa merkillistä..

uskotko, en halua tätä uskoa, en pysty! On vaan niin helvetin vaikeaa kuvitella omasta rakkaastaan mitään pahaa, ainakaan tällaista.

viestiin. Noloa että tein näin, naurakaa vain, mutta yhtenä iltana ostin pari kolme lonkeropulloa töistä tullessani.. tarkoitus oli olla yksin ilta ja nautia ne ihan vain saunassa. Mutta mies olikin kotona joten suunnitelmat muuttuivat. En saa juoda alkoholiakaan muuta kuin silloin kun se miehelleni sopii.. siispä piilotin ne pullot äkkiä vaatekaappiini.

No se yksinäinen ilta tuli seuraavana iltana ja ajattelin sitten ottaa ne lonkut... ei niitä ollutkaan kaapissani. No, ei siinä mitään, tiesin että mieheni oli ne sieltä löytänyt ja vienyt pois. On katsos sellainen luonne että jos jotain tällaista tapahtuu tai vastaavaa, ei puhu siitä ollenkaan, vaan saattaa raivota asiasta viikkojen kuluessa.

Kun mies tuli kotiin, kysyin kauniisti, että oliko löytänyt pullot? Kysyi, mitkä pullot?
Kerroin ja kysyin vielä että olitko oikeasti ne sieltä vienyt ja että miksi??

Ette arvaa mikä oli vastaus! En vieläkään ole sulattanut sitä, mutta minkä voin..
Hän sanoi että olenko oikeasti noin tyhmä, vai huonomuistinen etten enää löydä itseltäni piilottamia pulloja!? Huom, piilotin ne muka itseltäni!?? Onko tämä sitä juuri mistä joku puhui, että narsisimia kun pistää minun syykseni jotain,mitä ei ole edes tapahtunut? Vai mitä??

t.alkuperäinen

suhde sellaseeseen narsistiin. Heitin sen pellolle ja hain lähestymiskiellon, kun alkoi uhkailla. Voi hitto miten seko se oli.... ! Eikä sitä todellakaan tajunnut heti. Piilottaa osasi. Se oli varsinainen hirviö, ei sitä ehkä kukaan usko, ennen kuin sen itse kokee ja ulospäin näytteli varsinaista enkeliä. Sen suku kyllä huomasi sen, vaikka eivät ääneen uskaltaneet sanoa mitään ainakaan sen kuullen.

mielenkiintoisia kirjoitti:

asioita tekstissäsi, ja pelästyin vähän muutamaa kohtaa.. En taida olla ihan järjissäni kun alan pilkkua viilaamaan mutta;

"Ensin heitellään huonekaluja täysin irrationaalisen raivon vallassa (jonka syy olet aina sinä, teit mitä teit). Tämän jälkeen olet vuorossa sinä."
Olen huomannut mieheni sanovan useaan oteeseen niin minulle, kuin ehkä enemmän kuitenkn alaisilleen ja ravintolassa myös asiakkailleen, että hänelle on turha koskaan vastaan yrittää, hän on aina niskanpäällä ja että toki eri mieltä voi ja pitääkin olla mutta hän on aina oikeassa... siis tuli vaan mieleen tällaisia usein sanottuja lausahduksia..

"kukaan muu ei sinua huolisi koskaan... "
Tämä oli toinen lause joka pisti silmään tekstissäsi, hän nimittäin sanoo miltei päivittäin ettei kukaan koskaan rakasta minua niin paljon kuin hän.. onpa merkillistä..

uskotko, en halua tätä uskoa, en pysty! On vaan niin helvetin vaikeaa kuvitella omasta rakkaastaan mitään pahaa, ainakaan tällaista.

terveisin erään toisen narsistisen äijän ex tyttöystävä! Huhhuh, lähde ja jätä se kun vielä ehdit ja elävänä siltä karkuun pääset!
Sua rakastaa KYLLÄ moni muukin ja tulee rakastamaan, ukkosi puhuu sulle paskaa ettet jättäisi häntä!

lisäys äskeiseen kirjoitti:

viestiin. Noloa että tein näin, naurakaa vain, mutta yhtenä iltana ostin pari kolme lonkeropulloa töistä tullessani.. tarkoitus oli olla yksin ilta ja nautia ne ihan vain saunassa. Mutta mies olikin kotona joten suunnitelmat muuttuivat. En saa juoda alkoholiakaan muuta kuin silloin kun se miehelleni sopii.. siispä piilotin ne pullot äkkiä vaatekaappiini.

No se yksinäinen ilta tuli seuraavana iltana ja ajattelin sitten ottaa ne lonkut... ei niitä ollutkaan kaapissani. No, ei siinä mitään, tiesin että mieheni oli ne sieltä löytänyt ja vienyt pois. On katsos sellainen luonne että jos jotain tällaista tapahtuu tai vastaavaa, ei puhu siitä ollenkaan, vaan saattaa raivota asiasta viikkojen kuluessa.

Kun mies tuli kotiin, kysyin kauniisti, että oliko löytänyt pullot? Kysyi, mitkä pullot?
Kerroin ja kysyin vielä että olitko oikeasti ne sieltä vienyt ja että miksi??

Ette arvaa mikä oli vastaus! En vieläkään ole sulattanut sitä, mutta minkä voin..
Hän sanoi että olenko oikeasti noin tyhmä, vai huonomuistinen etten enää löydä itseltäni piilottamia pulloja!? Huom, piilotin ne muka itseltäni!?? Onko tämä sitä juuri mistä joku puhui, että narsisimia kun pistää minun syykseni jotain,mitä ei ole edes tapahtunut? Vai mitä??

t.alkuperäinen

minun ex narsistini (josta kerroin tänään illalla nyt täällä) valehteli ajavansa töihin jonnekin huitsin nevadaan asti ja sainkin selville että oli mennyt sukulaisiinsa ryyppäämään ja kalastamaan, mutta minä kun kävin kursseilla, oli hän pihalla odottamassa kurssini päätyttyä ja kun erään kurssilla tutustumani nuoren naisen kanssa juttelin sieltä ulos tullessani, sain hän autossa kamalan raivarin, että mitä mä tommosen läskin ja ruman naisen kanssa kaveeraan?!! Minulla ei ollut silloin ainuttakaan ystävää vielä nykyisessä kotikaupungissani, ainoat ystävät olivat hänen sukulaisiaan yli sadan kilometrin päässä. Pelkäsin ihan sikana sitä miestä ja sen raivokohtauksia. Hermoni olivat lopulta ihan riekaleina, kun sain viimein jätettyä hänet ja minusta tuli mielenterveystoimiston asiakas joksikin aikaa, söin rauhoittavia että jaksoin, pelkäsin hänen työajan lähestyessä loppua, että kohta se sieltä tulee taas.
Se että se miehesi alkaa väittämään että itse olet unohtanut, on myös narsistin merkki, varsinkin kun ja jos ei ole ollut mitään muuta mahollisuutta että joku toinen ne pullosi olisi sieltä kaapista ottanut. Se varmaan lukee kännykkäsi viestitkin nukkuessasi! Kaikki on sinun syytäsi, ihan kaikki, narsisti ei ole itse omasta mielestään syypää yhtään mihinkään!
Narsisti tuntee olevansa väärin ymmärretty ihminen ja se vihaa sitä jos uskallat sanoo sille että siinä on jotain vikaa! Mä googletan sulle narsistin ihan kohta, lue se ja yliviivaa rehellisesti punakynällä se, mikä ei pidä paikkaansa miehesi kohdalla, epäilen että siihen ei montaa viivatonta kohtaa jää?
Narsisti ei heti näytä kaikkea pahaa mitä on ja osaa pyytää kauniisti anteeksikin, saadakseen heti perään haukkua sut lyttyyn uudestaan ja se oikein nauttii siitä!!
Meen googlettamaan sen sulle, ettei sinun tarvitse etsiä)
Jätä se mies!

lisäys äskeiseen kirjoitti:

viestiin. Noloa että tein näin, naurakaa vain, mutta yhtenä iltana ostin pari kolme lonkeropulloa töistä tullessani.. tarkoitus oli olla yksin ilta ja nautia ne ihan vain saunassa. Mutta mies olikin kotona joten suunnitelmat muuttuivat. En saa juoda alkoholiakaan muuta kuin silloin kun se miehelleni sopii.. siispä piilotin ne pullot äkkiä vaatekaappiini.

No se yksinäinen ilta tuli seuraavana iltana ja ajattelin sitten ottaa ne lonkut... ei niitä ollutkaan kaapissani. No, ei siinä mitään, tiesin että mieheni oli ne sieltä löytänyt ja vienyt pois. On katsos sellainen luonne että jos jotain tällaista tapahtuu tai vastaavaa, ei puhu siitä ollenkaan, vaan saattaa raivota asiasta viikkojen kuluessa.

Kun mies tuli kotiin, kysyin kauniisti, että oliko löytänyt pullot? Kysyi, mitkä pullot?
Kerroin ja kysyin vielä että olitko oikeasti ne sieltä vienyt ja että miksi??

Ette arvaa mikä oli vastaus! En vieläkään ole sulattanut sitä, mutta minkä voin..
Hän sanoi että olenko oikeasti noin tyhmä, vai huonomuistinen etten enää löydä itseltäni piilottamia pulloja!? Huom, piilotin ne muka itseltäni!?? Onko tämä sitä juuri mistä joku puhui, että narsisimia kun pistää minun syykseni jotain,mitä ei ole edes tapahtunut? Vai mitä??

t.alkuperäinen

Kuinka tunnistaa narsisti?
Kaikki oikeudet kuuluvat Sam Vakninille. Käännetty luvalla. Copyright Sam Vaknin. Translated by permission. Original texts of Sam Vaknin at http://samvak.tripod.com/index.html.

Kysymys:

Kuuinka tunnistaa narsisti ennen kuin on "liian myöhäistä"?

Vastaus:

Monet syyttävät narsistin uskomattoman petollista kykyä. He huomaavat olevansa tekemisissä narsistin kanssa (emotionaalisesti, liike-elämässä, tai muutoin) ennen kuin heillä on edes mahdollisuutta tunnistaa hänen todellinen luonteensa. Järkyttyneinä myöhäisestä havainnostaan, he surevat herkkäuskoisuuttaan ja kyvyttömyyttään erota narsistista.

Narsistit ovat salamyhkäinen laji, vaikeita nähdä, vielä vaikeampia paikallistaa ja mahdottomia otettaviksi kiinni. Jopa kokeneella mielenterveysalan ammattilaisella, jolla olisi vapaa pääsy tutkittavan henkilön luokse ja kaikkeen hänen aineistoonsa, olisi pirullisia vaikeuksia määritellä uskottavalla varmuudella, onko kyseessä täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö - vai onko tutkittavalla vain narsistisia oireita, narsistinen "tyyli", tietynlainen persoonallisuus (luonne), vai narsistinen "kuori" joka kätkee sisäänsä jonkin muun mielenterveysongelman.

Sen lisäksi on tärkeää erottaa ne oireet ja käyttäytymistavat jotka riippuvat potilaan sosiaalisesta ja kulttuurillisesta taustasta (tausta on "synnynnäinen" tai luontainen, äidin maidossa imetty) - ja reaktiiviset kuviot, eli sopeutuminen tai sopeutumattomuus yhteiskunnan sosiaalisiin, moraalisiin ja kulttuurillisiin normeihin. Elämän vakavat kriisit synnyttävät usein myös ohimenevää patologista narsismia (esimerkiksi Ronningstam & Gunderson, 1996). Mutta narsistia tällaiset reaktiot eivät tee kenestäkään.

Jos joku henkilö on lähtöisin yhteiskunnasta tai kulttuurista jota tutkijat (kuten Theodore Millon) tai yhteiskunnalliset ajattelijat (esim. Christopher Lasch) pitävät narsistisena - kuinka paljon hänen käyttäytymisensä voidaan katsoa perustuvan hänen ympäristöönsä ja mitkä oireet ovat todella hänen omiaan?

Narsistinen persoonallisuushäiriö on määritelty tarkkaan DSM IV-TR:ssä, ja siihen kuuluvat tiukat kriteerit ja diagnoosiohjeet.

Monet oppineet pitävät narsismia sopeutumisen strategiana (terve narsismi). Sitä pidetään patologisena vasta kun se muuttuu jäykäksi persoonallisuuden rakenteeksi, joka on täynnä alkukantaisia puolustusmekanismeja (kuten halkominen, heijastaminen, heijastava identifioituminen tai älyllistäminen) - ja kun se johtaa vahingolliseen käyttäytymiseen yhdellä tai useammilla elämänalueilla.

Piintynyt narsismi on petkuttamisen taidetta. Narsisti projisoi väärän minän ja hoitaa kaikki sosiaaliset vuorovaikutuksensa tämän keksimänsä kuvitteellisen rakennelman kautta.

Kun narsisti paljastaa oikean värinsä, on tavallisesti aivan liian myöhäistä. Hänen uhrinsa eivät kykene jättämään häntä. He turhautuvat omaan avuttomuuteensa ja vihaavat itseään, koska he eivät pystyneet näkemään narsistin läpi aikaisemmin.

Mutta narsisti lähettää hienovaraisia, lähes huomaamattomia signaaleita ("esiintymisoireita") jo aivan ensimmäisen satunnaisen tapaamisen aikana.

Näitä ovat:

"Suureellinen" ruumiin kieli - Narsisti omaksuu eleitä ja asentoja, jotka ilmentävät ja huokuvat ylemmyyttä, vanhemmuutta, salaisia voimia, mysteerisyyttä, huvittunutta välinpitämättömyyttä, jne. Vaikka narsisti pitää tavallisesti jatkuvan ja läpitunkevan katsekontaktin, hän usein vetäytyy välittömästä fyysisestä läheisyydestä (hän on "alueellinen").

Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta. Mutta hyvin harvoin hän liittyy tilanteeseen mukaan ja on mieluummin tarkkailija tai yksinäinen susi.

Erityisyyden osoitukset - Narsisti pyytää välittömästi jonkinlaista "erityiskohtelua". Hän ei odota vuoroaan, hän haluaa pidemmän tai lyhyemmän tapaamisen, hän puhuu suoraan auktoriteeteille (eikä heidän avustajilleen tai sihteereilleen), hän toivoo erityisiä etuisuuksia tai ehtoja, hän haluaa nauttia räätälintyönä tehdyistä järjestelyistä - tai tulla palvelluksi ensimmäisenä.

Narsisti vaatii - kuuluvasti ja mielenosoituksellisesti - hovimestarin jakamatonta huomiota, tai hän monopolisoi kutsujen emäntää, tai lukittuu kutsuilla olevien kuuluisuuksien seuraan. Narsisti reagoi raivoisasti ja närkästyneesti jos hänen toiveensa kielletään ja jos häntä kohdellaan tasa-arvoisesti niiden kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.

Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.

Narsistit ovat kohteliaita vain todennäköisen Lähteen läsnäollessa. Mutta he eivät kykene säilyttämään edes penseää kohteliaisuutta, ja rapistuvat pian ohuesti kätkettyyn vihamielisyyteen, verbaaliseen tai muuhun väkivaltaiseen väärinkohteluun, raivokohtauksiin, tai kylmään vetäytymiseen.

"Jäsenyyden" eleet - Narsisti yrittää aina "kuulua". Mutta samaan aikaan hän säilyttää asemansa ulkopuolisena tarkkailijana. Narsisti haluaa tulla ihailluksi kyvystään sulautua, ja hän pyrkii suosioon mielistellen, ilman että hän joutuisi investoimaan sitoumuksensa kanssa sopusoinnussa olevia ponnisteluja.

Esimerkki: jos narsisti keskustelee psykologin kanssa, hän ilmaisee ensin empaattisesti, ettei hän ole koskaan opiskellut psykologiaa. Sitten hän ryhtyy käyttämään näennäisen vaivattomasti vaikeatajuisia psykologian ammattitermejä, osoittaen näin että hän siitä huolimatta hallitsee alan itseoppineena - mikä todistaa että hän on poikkeuksellisen älykäs tai havainnoiva.

Yleensä narsisti aina pitää hyvää esiintymistä tärkeämpänä kuin sisältöä. Yksi tehokkaimpia keinoja narsistin paljastamiseen on yrittää tutkia pintaa syvemmältä. Narsisti on ohut ja matala, kuin lammikko joka teeskentelee olevansa valtameri. Hän pitää itseään renessanssin ihmisenä, yleismies Jantusena. Narsisti ei koskaan myönnä ettei hän tuntisi jotakin alaa - mutta usein hän on tietämätön kaikesta. On hämmästyttävän helppoa tunkeutua narsistin pystyttämän kaikkitietävyyden julkisivun kauniin pintakiillon alle.

Kerskaileva ja valheellinen elämäntarina - Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana.

Narsistin elämäntarina kuulostaa tavattoman rikkaalta ja monimutkaiselta. Ja hänen saavutuksensa - yhteismitattomia hänen ikänsä, kasvatuksensa ja maineensa kanssa. Silti hänen todellinen olemuksensa on ilmeisesti ja todistettavasti ristiriidassa hänen väitteidensä kanssa. Narsisti valehtelee hyvin usein ja hänen fantasiansa ovat helposti havaittavia. Hän tipauttelee aina sopivia nimiä ja tarkoitukseen sopivia muiden ihmisten kokemuksia ja saavutuksia.

Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä heidän sanomisistaan, elleivät ole mahdollisia Lähteitä, ja silloinkin vain saadakseen heidän lähdettään. Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti, jos hän kokee että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä.

Narsisti on ylipäänsä hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko - ellei hän itse ole keskustelun aiheena. Kuka tahansa voi ruotia julkisesti narsistin intiimin elämän kaikki yksityiskohdat ilman mitään jälkimaininkeja, ellei hänen puheensa ole "emotionaalisesti värittynyt".

Jos narsistilta kysytään suoraan hänen tunteistaan, hän älyllistää, järkiperäistää, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, tai kehittää kuvitteelliselta tuntuvan tarinan, jonka omaelämäkerrallisuus on epäilyttävää. Narsistit puhuvat itsestään mielellään mekaanisin termein, tehokkaina automaatteina tai koneina.

Törkeys sekä tungettelun ja pakottamisen tuntu - Narsisti suhtautuu itseensä kuolemanvakavasti. Hänen huumorintajunsa saattaa olla vivahteikas, ironinen, railakas, sekä pureva ja kyyninen, mutta itsestään hän laskee leikkiä hyvin harvoin. Narsisti kokee, että hänellä on kokoaikainen tehtävä, jonka merkitys on kosminen ja jonka seurausvaikutukset ovat globaaleja. Jos hän on tiedemies - hän on aina tieteellisen vallankumouksen tohinassa. Jos hän on journalisti - hän on keskellä kaikkien aikojen suurinta tarinaa. Jos hän on kirjailija - hän on matkalla kohti Nobelin palkintoa.

Tämä väärä minäkuva ei ole vastaanottavainen kevytmielisyydelle eikä poispyyhkimiselle. Narsisti loukkaantuu helposti ja kokee äkkiä tulevansa loukatuksi (narsistinen vammautuminen). Hän tulkitsee viattomimmatkin huomautukset ja teot vähätteleviksi, tunkeutuviksi tai pakottaviksi. Hänen aikansa on arvokkaampaa kuin muiden - siksi sitä ei voi tuhlata mitättömiin asioihin kuten leikinlaskuun tai kävelylle lähtemiseen.

Narsisti tulkitsee minkä tahansa tarjotun avun, neuvon tai huolestuneen kysymyksen tahalliseksi nöyryytykseksi, mikä osoittaa sen, että narsisti on avun tarpeessa ja näin ollen epätäydellinen ja vähemmän kuin kaikkivaltias. Mikä tahansa yritys laatia suunnitelmia on narsistin mielestä pelottava orjuuttamisen teko. Tässä mielessä narsisti on sekä jakomielinen että vainoharhainen ja usein elää omassa maailmassaan.

Nämä seikat - empatian puute, kylmäkiskoisuus, ylenkatse, erityisoikeuksien vaatiminen, ahdas huumorintaju, epäoikeudenmukainen kohtelu ja vainoharhaisuus - tekevät narsistista sosiaalisesti sopeutumattoman. Narsisti kykenee herättämään ympäristössään, satunnaisissa tuttavuuksissaan, ja jopa psykoterapeutissaan valtavan vahvaa, ahnasta ja raivoisaa vihaa ja inhoa. Omaksi järkytyksekseen, kiukukseen ja tyrmistyksekseen hän herättää muissa poikkeuksetta hillitöntä aggressiota.

Hänet koetaan usein parhaimmillaankin epäsosiaaliseksi ja usein yhteiskunnanvastaiseksi. Tämä on ehkä kaikkein varmin narsistin paljastava merkki. Hänen läheisyydessään olevat kokevat olonsa huonoksi ilman selvää syytä. Olipa narsisti miten hurmaava, älykäs, ajatuksia herättävä, seurallinen, mukava ja sosiaalinen hyvänsä - hän ei onnistu varmistamaan muiden sympatiaa, sympatiaa johon hän ei koskaan ole valmis, halukas tai kyvykäs vastaamaan.

lisäys äskeiseen kirjoitti:

viestiin. Noloa että tein näin, naurakaa vain, mutta yhtenä iltana ostin pari kolme lonkeropulloa töistä tullessani.. tarkoitus oli olla yksin ilta ja nautia ne ihan vain saunassa. Mutta mies olikin kotona joten suunnitelmat muuttuivat. En saa juoda alkoholiakaan muuta kuin silloin kun se miehelleni sopii.. siispä piilotin ne pullot äkkiä vaatekaappiini.

No se yksinäinen ilta tuli seuraavana iltana ja ajattelin sitten ottaa ne lonkut... ei niitä ollutkaan kaapissani. No, ei siinä mitään, tiesin että mieheni oli ne sieltä löytänyt ja vienyt pois. On katsos sellainen luonne että jos jotain tällaista tapahtuu tai vastaavaa, ei puhu siitä ollenkaan, vaan saattaa raivota asiasta viikkojen kuluessa.

Kun mies tuli kotiin, kysyin kauniisti, että oliko löytänyt pullot? Kysyi, mitkä pullot?
Kerroin ja kysyin vielä että olitko oikeasti ne sieltä vienyt ja että miksi??

Ette arvaa mikä oli vastaus! En vieläkään ole sulattanut sitä, mutta minkä voin..
Hän sanoi että olenko oikeasti noin tyhmä, vai huonomuistinen etten enää löydä itseltäni piilottamia pulloja!? Huom, piilotin ne muka itseltäni!?? Onko tämä sitä juuri mistä joku puhui, että narsisimia kun pistää minun syykseni jotain,mitä ei ole edes tapahtunut? Vai mitä??

t.alkuperäinen

Narsisti hurmaa ja piinaa
Kotikirkko 3/2005
Heidi Kyrö halusi laulajaksi julkisuus tuli sivutuotteena
Kolumni: Usko, kirkko, lampaat ja paimenet
Narsisti hurmaa ja piinaa
Köyhyys ajaa prostituutioon
Pääkirjoitus: Sanoma säilyy - muoto muuttuu
Jeesus ja metalli määräävät tahdin


Arkikielessä narsistilla tarkoitetaan äärimmäisen itserakasta ihmistä. Lääketieteessä narsismi on kuitenkin luonnehäiriö, jonka psykiatri voi diagnostisoida.
”Narsisti on ylimielinen, empatiakyvytön ihminen, joka ei kykene aitoon katumukseen. Hän haluaa alistaa ja mitätöidä kanssaihmisensä”, tiivistää viime vuonna perustetun Narsistien uhrien tuki –yhdistyksen toiminnanjohtaja Marketta Joutsiniemi.

Liian hyvä ollakseen totta

Narsistin uhriksi saattaa joutua työelämässäkin, mutta yksityiselämän puolella ongelmat muodostuvat usein suuremmiksi, koska pelissä on koko persoona. Parisuhteissa narsistit puhuvat kumppaninsa pyörryksiin.
”Usein uhrit sanovat, että narsisti vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, ja näin sitten lopulta onkin”, kertoo Joutsiniemi. Narsistista ei ole helppo erota. Narsismiin kuuluu paitsi ylikorostunut oman itsensä ihailu, myös toisen ihmisen mitätöiminen.
”Kun tarpeeksi kauan kuulee vähättelyä, itsetunto laskee ja suhteesta irtautuminen käy yhä vaikeammaksi.”
Lisäksi narsisti saa kumppaninsa helposti tunnekoukkuun tarjoamalla huonojen hetkien vastapainoksi sopivassa suhteessa hyviä hetkiä.
Vaikka narsisti ei päästä helposti irti parisuhteesta, hän saattaa toisaalta löytää uuden kumppanin poikkeuksellisen pian suhteen päättymisen jälkeen. Mikäli uusi kumppani ei alistu narsistin metkuihin, pyrkii narsisti palaamaan vanhan kumppaninsa luo.
Usein narsisti on ulkoisesti menestynyt ja älykäs ihminen. Erilaisia narsistisia persoonallisuushäiriöitä arvioidaan olevan 7-9 prosentilla väestöstä. Suurin osa narsisteista on miehiä.

Kehitysvajeinen etsii kilttiä uhria

Joutsiniemen mukaan narsismi on kehitysvaje.
”Lapsena jokainen on tavallaan narsisti, sillä toisten ihmisten huomioiminen on opeteltu asia. Usein narsismin taustalla ovat traumaattiset lapsuuskokemukset, esimerkiksi väkivallan kokeminen tai näkeminen.”
Kenestä sitten tulee narsistin uhri? Joutsiniemen kokemuksen mukaan uhriksi joutuu usein henkilö, joka toimii logiikalla ”kun minä olen muille hyvä, muut ovat minulle hyviä”. Tällainen ajattelu ei kuitenkaan päde luonnehäiriöisen ihmisen kanssa.
”Henkisesti heikko ihminen ei kelpaa uhriksi, koska hän ei ole narsistille tarpeeksi haasteellinen”, sanoo Joutsiniemi. Narsistin kanssaihmisiltä hämärtyvät helposti normaaliuden rajat.
”Uhrin sietokyky kasvaa. Tilanteet, jotka ulkopuolisista tuntuvat täysin absurdeilta saattavat olla arkipäivää narsistin kanssa elävälle. Lisäksi narsisti on mestari syyllistämään muita ihmisiä.”

se edellinen kirjoittaja kirjoitti:

Kuinka tunnistaa narsisti?
Kaikki oikeudet kuuluvat Sam Vakninille. Käännetty luvalla. Copyright Sam Vaknin. Translated by permission. Original texts of Sam Vaknin at http://samvak.tripod.com/index.html.

Kysymys:

Kuuinka tunnistaa narsisti ennen kuin on "liian myöhäistä"?

Vastaus:

Monet syyttävät narsistin uskomattoman petollista kykyä. He huomaavat olevansa tekemisissä narsistin kanssa (emotionaalisesti, liike-elämässä, tai muutoin) ennen kuin heillä on edes mahdollisuutta tunnistaa hänen todellinen luonteensa. Järkyttyneinä myöhäisestä havainnostaan, he surevat herkkäuskoisuuttaan ja kyvyttömyyttään erota narsistista.

Narsistit ovat salamyhkäinen laji, vaikeita nähdä, vielä vaikeampia paikallistaa ja mahdottomia otettaviksi kiinni. Jopa kokeneella mielenterveysalan ammattilaisella, jolla olisi vapaa pääsy tutkittavan henkilön luokse ja kaikkeen hänen aineistoonsa, olisi pirullisia vaikeuksia määritellä uskottavalla varmuudella, onko kyseessä täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö - vai onko tutkittavalla vain narsistisia oireita, narsistinen "tyyli", tietynlainen persoonallisuus (luonne), vai narsistinen "kuori" joka kätkee sisäänsä jonkin muun mielenterveysongelman.

Sen lisäksi on tärkeää erottaa ne oireet ja käyttäytymistavat jotka riippuvat potilaan sosiaalisesta ja kulttuurillisesta taustasta (tausta on "synnynnäinen" tai luontainen, äidin maidossa imetty) - ja reaktiiviset kuviot, eli sopeutuminen tai sopeutumattomuus yhteiskunnan sosiaalisiin, moraalisiin ja kulttuurillisiin normeihin. Elämän vakavat kriisit synnyttävät usein myös ohimenevää patologista narsismia (esimerkiksi Ronningstam & Gunderson, 1996). Mutta narsistia tällaiset reaktiot eivät tee kenestäkään.

Jos joku henkilö on lähtöisin yhteiskunnasta tai kulttuurista jota tutkijat (kuten Theodore Millon) tai yhteiskunnalliset ajattelijat (esim. Christopher Lasch) pitävät narsistisena - kuinka paljon hänen käyttäytymisensä voidaan katsoa perustuvan hänen ympäristöönsä ja mitkä oireet ovat todella hänen omiaan?

Narsistinen persoonallisuushäiriö on määritelty tarkkaan DSM IV-TR:ssä, ja siihen kuuluvat tiukat kriteerit ja diagnoosiohjeet.

Monet oppineet pitävät narsismia sopeutumisen strategiana (terve narsismi). Sitä pidetään patologisena vasta kun se muuttuu jäykäksi persoonallisuuden rakenteeksi, joka on täynnä alkukantaisia puolustusmekanismeja (kuten halkominen, heijastaminen, heijastava identifioituminen tai älyllistäminen) - ja kun se johtaa vahingolliseen käyttäytymiseen yhdellä tai useammilla elämänalueilla.

Piintynyt narsismi on petkuttamisen taidetta. Narsisti projisoi väärän minän ja hoitaa kaikki sosiaaliset vuorovaikutuksensa tämän keksimänsä kuvitteellisen rakennelman kautta.

Kun narsisti paljastaa oikean värinsä, on tavallisesti aivan liian myöhäistä. Hänen uhrinsa eivät kykene jättämään häntä. He turhautuvat omaan avuttomuuteensa ja vihaavat itseään, koska he eivät pystyneet näkemään narsistin läpi aikaisemmin.

Mutta narsisti lähettää hienovaraisia, lähes huomaamattomia signaaleita ("esiintymisoireita") jo aivan ensimmäisen satunnaisen tapaamisen aikana.

Näitä ovat:

"Suureellinen" ruumiin kieli - Narsisti omaksuu eleitä ja asentoja, jotka ilmentävät ja huokuvat ylemmyyttä, vanhemmuutta, salaisia voimia, mysteerisyyttä, huvittunutta välinpitämättömyyttä, jne. Vaikka narsisti pitää tavallisesti jatkuvan ja läpitunkevan katsekontaktin, hän usein vetäytyy välittömästä fyysisestä läheisyydestä (hän on "alueellinen").

Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta. Mutta hyvin harvoin hän liittyy tilanteeseen mukaan ja on mieluummin tarkkailija tai yksinäinen susi.

Erityisyyden osoitukset - Narsisti pyytää välittömästi jonkinlaista "erityiskohtelua". Hän ei odota vuoroaan, hän haluaa pidemmän tai lyhyemmän tapaamisen, hän puhuu suoraan auktoriteeteille (eikä heidän avustajilleen tai sihteereilleen), hän toivoo erityisiä etuisuuksia tai ehtoja, hän haluaa nauttia räätälintyönä tehdyistä järjestelyistä - tai tulla palvelluksi ensimmäisenä.

Narsisti vaatii - kuuluvasti ja mielenosoituksellisesti - hovimestarin jakamatonta huomiota, tai hän monopolisoi kutsujen emäntää, tai lukittuu kutsuilla olevien kuuluisuuksien seuraan. Narsisti reagoi raivoisasti ja närkästyneesti jos hänen toiveensa kielletään ja jos häntä kohdellaan tasa-arvoisesti niiden kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.

Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.

Narsistit ovat kohteliaita vain todennäköisen Lähteen läsnäollessa. Mutta he eivät kykene säilyttämään edes penseää kohteliaisuutta, ja rapistuvat pian ohuesti kätkettyyn vihamielisyyteen, verbaaliseen tai muuhun väkivaltaiseen väärinkohteluun, raivokohtauksiin, tai kylmään vetäytymiseen.

"Jäsenyyden" eleet - Narsisti yrittää aina "kuulua". Mutta samaan aikaan hän säilyttää asemansa ulkopuolisena tarkkailijana. Narsisti haluaa tulla ihailluksi kyvystään sulautua, ja hän pyrkii suosioon mielistellen, ilman että hän joutuisi investoimaan sitoumuksensa kanssa sopusoinnussa olevia ponnisteluja.

Esimerkki: jos narsisti keskustelee psykologin kanssa, hän ilmaisee ensin empaattisesti, ettei hän ole koskaan opiskellut psykologiaa. Sitten hän ryhtyy käyttämään näennäisen vaivattomasti vaikeatajuisia psykologian ammattitermejä, osoittaen näin että hän siitä huolimatta hallitsee alan itseoppineena - mikä todistaa että hän on poikkeuksellisen älykäs tai havainnoiva.

Yleensä narsisti aina pitää hyvää esiintymistä tärkeämpänä kuin sisältöä. Yksi tehokkaimpia keinoja narsistin paljastamiseen on yrittää tutkia pintaa syvemmältä. Narsisti on ohut ja matala, kuin lammikko joka teeskentelee olevansa valtameri. Hän pitää itseään renessanssin ihmisenä, yleismies Jantusena. Narsisti ei koskaan myönnä ettei hän tuntisi jotakin alaa - mutta usein hän on tietämätön kaikesta. On hämmästyttävän helppoa tunkeutua narsistin pystyttämän kaikkitietävyyden julkisivun kauniin pintakiillon alle.

Kerskaileva ja valheellinen elämäntarina - Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana.

Narsistin elämäntarina kuulostaa tavattoman rikkaalta ja monimutkaiselta. Ja hänen saavutuksensa - yhteismitattomia hänen ikänsä, kasvatuksensa ja maineensa kanssa. Silti hänen todellinen olemuksensa on ilmeisesti ja todistettavasti ristiriidassa hänen väitteidensä kanssa. Narsisti valehtelee hyvin usein ja hänen fantasiansa ovat helposti havaittavia. Hän tipauttelee aina sopivia nimiä ja tarkoitukseen sopivia muiden ihmisten kokemuksia ja saavutuksia.

Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä heidän sanomisistaan, elleivät ole mahdollisia Lähteitä, ja silloinkin vain saadakseen heidän lähdettään. Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti, jos hän kokee että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä.

Narsisti on ylipäänsä hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko - ellei hän itse ole keskustelun aiheena. Kuka tahansa voi ruotia julkisesti narsistin intiimin elämän kaikki yksityiskohdat ilman mitään jälkimaininkeja, ellei hänen puheensa ole "emotionaalisesti värittynyt".

Jos narsistilta kysytään suoraan hänen tunteistaan, hän älyllistää, järkiperäistää, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, tai kehittää kuvitteelliselta tuntuvan tarinan, jonka omaelämäkerrallisuus on epäilyttävää. Narsistit puhuvat itsestään mielellään mekaanisin termein, tehokkaina automaatteina tai koneina.

Törkeys sekä tungettelun ja pakottamisen tuntu - Narsisti suhtautuu itseensä kuolemanvakavasti. Hänen huumorintajunsa saattaa olla vivahteikas, ironinen, railakas, sekä pureva ja kyyninen, mutta itsestään hän laskee leikkiä hyvin harvoin. Narsisti kokee, että hänellä on kokoaikainen tehtävä, jonka merkitys on kosminen ja jonka seurausvaikutukset ovat globaaleja. Jos hän on tiedemies - hän on aina tieteellisen vallankumouksen tohinassa. Jos hän on journalisti - hän on keskellä kaikkien aikojen suurinta tarinaa. Jos hän on kirjailija - hän on matkalla kohti Nobelin palkintoa.

Tämä väärä minäkuva ei ole vastaanottavainen kevytmielisyydelle eikä poispyyhkimiselle. Narsisti loukkaantuu helposti ja kokee äkkiä tulevansa loukatuksi (narsistinen vammautuminen). Hän tulkitsee viattomimmatkin huomautukset ja teot vähätteleviksi, tunkeutuviksi tai pakottaviksi. Hänen aikansa on arvokkaampaa kuin muiden - siksi sitä ei voi tuhlata mitättömiin asioihin kuten leikinlaskuun tai kävelylle lähtemiseen.

Narsisti tulkitsee minkä tahansa tarjotun avun, neuvon tai huolestuneen kysymyksen tahalliseksi nöyryytykseksi, mikä osoittaa sen, että narsisti on avun tarpeessa ja näin ollen epätäydellinen ja vähemmän kuin kaikkivaltias. Mikä tahansa yritys laatia suunnitelmia on narsistin mielestä pelottava orjuuttamisen teko. Tässä mielessä narsisti on sekä jakomielinen että vainoharhainen ja usein elää omassa maailmassaan.

Nämä seikat - empatian puute, kylmäkiskoisuus, ylenkatse, erityisoikeuksien vaatiminen, ahdas huumorintaju, epäoikeudenmukainen kohtelu ja vainoharhaisuus - tekevät narsistista sosiaalisesti sopeutumattoman. Narsisti kykenee herättämään ympäristössään, satunnaisissa tuttavuuksissaan, ja jopa psykoterapeutissaan valtavan vahvaa, ahnasta ja raivoisaa vihaa ja inhoa. Omaksi järkytyksekseen, kiukukseen ja tyrmistyksekseen hän herättää muissa poikkeuksetta hillitöntä aggressiota.

Hänet koetaan usein parhaimmillaankin epäsosiaaliseksi ja usein yhteiskunnanvastaiseksi. Tämä on ehkä kaikkein varmin narsistin paljastava merkki. Hänen läheisyydessään olevat kokevat olonsa huonoksi ilman selvää syytä. Olipa narsisti miten hurmaava, älykäs, ajatuksia herättävä, seurallinen, mukava ja sosiaalinen hyvänsä - hän ei onnistu varmistamaan muiden sympatiaa, sympatiaa johon hän ei koskaan ole valmis, halukas tai kyvykäs vastaamaan.

nykyinenkin miesystäväni narsisti. (meissä kaikissa on kai vähän narsistia?)

Keräsin ne tähän, että voin tulostaa tämän itselleni ja miettiä että haluanko minä tätäkään suhdettani jatkaa, ilmeisesti en, olen miettinyt tätä jo pidempään.

-"huvittunutta välinpitämättömyyttä," (muut ei osaa, hän kyllä ja mitä muut ovat hänestä mieltä, he saavat olla, sanoo hän aina jopa suoraan ylimielisesti!)

-Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. (minua ihannoi, kun olen käsityöihminen, mutta mitätöi aina kun meinaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja harkitsen jotain kurssitusta itselleni, toisaalta toivottaa minut kursseille jonnekin! Mitätöi sanomiseni toisten ihmisten läsnäollessa, varsinkin jos mielipiteeni menevät ristiin hänen mielipiteidensä kanssa) Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa häntä. (vähensin tuosta yhden sanan, kun se ei sopinut minun mieheeni)

-Narsisti ei koskaan myönnä ettei hän tuntisi jotakin alaa - mutta usein hän on tietämätön kaikesta. (hän tietää kaiken, ja mitä hän ei tiedä ei hänen kuulemma tarvitsekkaan tietää, sanoo tämän aina vähintäänkin ylimielisesti).

-Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle".
(monesti on jopa nolottanut hänen seurassaan)

-Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut.... eikä heidän sanomisistaan, (ei ainakaan minun, väittää kuuntelevansa, mutta ei kuuntele kuitenkaan, eikä koskaan loppuun asti keskeyttämättä, niin että meen jo itsekin sekaisin siitä mitä olinkaan puhumassa tai kertomassa, välttelee vastaamasta kysymyksiin, jotka saattavat saada hänen huonoon valoon, vaihtaa puheenaihetta, epäilen että tällöin huomaa minun olevan oikeassa, mutta ei pysty myöntämään sitä!)

-Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti (sanoin, mieheni ei käy käsiksi), jos hän kokee että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä.

-Narsisti on ylipäänsä hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko - ellei hän itse ole keskustelun aiheena. (varsinkin toi loppu pitää ukkoni kohalla paikkansa).

-mutta itsestään hän laskee leikkiä hyvin harvoin. (minusta aina ja jopa muitten kuullen, leikkiä, joka ei ole enää mitään huumoria, vaan mollaamista, tai niin minä sen otan)

-Narsisti loukkaantuu helposti ja kokee äkkiä tulevansa loukatuksi. Hän tulkitsee viattomimmatkin huomautukset ja teot vähätteleviksi, tunkeutuviksi tai pakottaviksi.(ukolleni en uskalla sanoa enää mitään, ettei se sano siihen heti että mitäs sä nyt noin sanoit ja oikein loukkaantuneesti, - vaikka oisin sanonut vaan että "Aijaa?") Hänen aikansa on arvokkaampaa kuin muiden - siksi sitä ei voi tuhlata mitättömiin asioihin kuten leikinlaskuun tai kävelylle lähtemiseen. (ei ainakaan minun kanssani)!

-Mikä tahansa yritys laatia suunnitelmia on narsistin mielestä pelottava orjuuttamisen teko.
(ainakaan jos minä jotain suunnittelen meidän tehtäväksi, omat suunnitelmansa hän pitää!)

No niin tässä oli tuosta yltä olevasta tekstistä kaikki ne jotka osui ukkoni kohdalla kohdalleen. Masentavaa, mutta ei niin kamalaa, kuin se ensimmäinen täys kahjo narsistini joitakin vuosia sitten!

lisää... kirjoitti:

Narsisti hurmaa ja piinaa
Kotikirkko 3/2005
Heidi Kyrö halusi laulajaksi julkisuus tuli sivutuotteena
Kolumni: Usko, kirkko, lampaat ja paimenet
Narsisti hurmaa ja piinaa
Köyhyys ajaa prostituutioon
Pääkirjoitus: Sanoma säilyy - muoto muuttuu
Jeesus ja metalli määräävät tahdin


Arkikielessä narsistilla tarkoitetaan äärimmäisen itserakasta ihmistä. Lääketieteessä narsismi on kuitenkin luonnehäiriö, jonka psykiatri voi diagnostisoida.
”Narsisti on ylimielinen, empatiakyvytön ihminen, joka ei kykene aitoon katumukseen. Hän haluaa alistaa ja mitätöidä kanssaihmisensä”, tiivistää viime vuonna perustetun Narsistien uhrien tuki –yhdistyksen toiminnanjohtaja Marketta Joutsiniemi.

Liian hyvä ollakseen totta

Narsistin uhriksi saattaa joutua työelämässäkin, mutta yksityiselämän puolella ongelmat muodostuvat usein suuremmiksi, koska pelissä on koko persoona. Parisuhteissa narsistit puhuvat kumppaninsa pyörryksiin.
”Usein uhrit sanovat, että narsisti vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, ja näin sitten lopulta onkin”, kertoo Joutsiniemi. Narsistista ei ole helppo erota. Narsismiin kuuluu paitsi ylikorostunut oman itsensä ihailu, myös toisen ihmisen mitätöiminen.
”Kun tarpeeksi kauan kuulee vähättelyä, itsetunto laskee ja suhteesta irtautuminen käy yhä vaikeammaksi.”
Lisäksi narsisti saa kumppaninsa helposti tunnekoukkuun tarjoamalla huonojen hetkien vastapainoksi sopivassa suhteessa hyviä hetkiä.
Vaikka narsisti ei päästä helposti irti parisuhteesta, hän saattaa toisaalta löytää uuden kumppanin poikkeuksellisen pian suhteen päättymisen jälkeen. Mikäli uusi kumppani ei alistu narsistin metkuihin, pyrkii narsisti palaamaan vanhan kumppaninsa luo.
Usein narsisti on ulkoisesti menestynyt ja älykäs ihminen. Erilaisia narsistisia persoonallisuushäiriöitä arvioidaan olevan 7-9 prosentilla väestöstä. Suurin osa narsisteista on miehiä.

Kehitysvajeinen etsii kilttiä uhria

Joutsiniemen mukaan narsismi on kehitysvaje.
”Lapsena jokainen on tavallaan narsisti, sillä toisten ihmisten huomioiminen on opeteltu asia. Usein narsismin taustalla ovat traumaattiset lapsuuskokemukset, esimerkiksi väkivallan kokeminen tai näkeminen.”
Kenestä sitten tulee narsistin uhri? Joutsiniemen kokemuksen mukaan uhriksi joutuu usein henkilö, joka toimii logiikalla ”kun minä olen muille hyvä, muut ovat minulle hyviä”. Tällainen ajattelu ei kuitenkaan päde luonnehäiriöisen ihmisen kanssa.
”Henkisesti heikko ihminen ei kelpaa uhriksi, koska hän ei ole narsistille tarpeeksi haasteellinen”, sanoo Joutsiniemi. Narsistin kanssaihmisiltä hämärtyvät helposti normaaliuden rajat.
”Uhrin sietokyky kasvaa. Tilanteet, jotka ulkopuolisista tuntuvat täysin absurdeilta saattavat olla arkipäivää narsistin kanssa elävälle. Lisäksi narsisti on mestari syyllistämään muita ihmisiä.”

puhelimessa yhteen. Olen tuolla aiemmin sanonut ylemmissä keskusteluissa että hän ei käy kanssani missään. Nyt hän on menossa koko sukunsa kanssa juhlimaan, minut kutsuttiin vain kahville päivällä, näitten juhlien kunniaksi ja tuskin olisi kaivattu, jos en olisi käynyt ollenkaan. Olihan ex-vaimo paikalla emäntänä! Eli iltajuhliin minua ei olla kutsuttu, eikä toivota mukaan tulevanka!
Otteita tuosta ylempää lisäyksenä omasta "miehestäni"

-Narsisti on ylimielinen, empatiakyvytön ihminen, joka ei kykene aitoon katumukseen. Hän haluaa alistaa ja mitätöidä kanssaihmisensä”,
(hän ei katsonut olevan mitään väärää siinä että minua ei olla kutsuttu mukaan, hän vain käväsee, ei aio itsekään olla kauaa, tämä ukkoni, joka ei suostu minun kanssani käydä missään, ei baareissa eikä ees sukulaisissa. Minun sukulaisiani hän ei ole käynyt kanssani tapaamassa kertaakaan.)

-Narsismiin kuuluu paitsi ylikorostunut oman itsensä ihailu, myös toisen ihmisen mitätöiminen.
(sinä olet sellainen, sinä et..., sinä sitä tai tätä, mutta negatiivista aina). sinä et ymmärrä, sanoo hän minulle! (ymmärrän niin paljon että tää suhde ei enää kauaa elä, kun vain saisin itsestäni irti sen, toisaalta olen eräällä lailla sidottu tähän suhteeseen, lopettaminen ei tule olemaan helppoa).

kanssa juuri kirjoitti:

puhelimessa yhteen. Olen tuolla aiemmin sanonut ylemmissä keskusteluissa että hän ei käy kanssani missään. Nyt hän on menossa koko sukunsa kanssa juhlimaan, minut kutsuttiin vain kahville päivällä, näitten juhlien kunniaksi ja tuskin olisi kaivattu, jos en olisi käynyt ollenkaan. Olihan ex-vaimo paikalla emäntänä! Eli iltajuhliin minua ei olla kutsuttu, eikä toivota mukaan tulevanka!
Otteita tuosta ylempää lisäyksenä omasta "miehestäni"

-Narsisti on ylimielinen, empatiakyvytön ihminen, joka ei kykene aitoon katumukseen. Hän haluaa alistaa ja mitätöidä kanssaihmisensä”,
(hän ei katsonut olevan mitään väärää siinä että minua ei olla kutsuttu mukaan, hän vain käväsee, ei aio itsekään olla kauaa, tämä ukkoni, joka ei suostu minun kanssani käydä missään, ei baareissa eikä ees sukulaisissa. Minun sukulaisiani hän ei ole käynyt kanssani tapaamassa kertaakaan.)

-Narsismiin kuuluu paitsi ylikorostunut oman itsensä ihailu, myös toisen ihmisen mitätöiminen.
(sinä olet sellainen, sinä et..., sinä sitä tai tätä, mutta negatiivista aina). sinä et ymmärrä, sanoo hän minulle! (ymmärrän niin paljon että tää suhde ei enää kauaa elä, kun vain saisin itsestäni irti sen, toisaalta olen eräällä lailla sidottu tähän suhteeseen, lopettaminen ei tule olemaan helppoa).

ei omien sanojensa mukaan tykkää ees käydä "kuppiloissa", mutta menee aina kun joku muu pyytää, se on tosi harvoin, mutta näinäkään kertoina minua ei huolita mukaan. Olen tarpeeton, olen tarpeellinen vain silloin, kun hänellä on aikaa minulle, muulloin en. Jos en satu olemaan kotona, niin kyllä kysytään että missäs sä nyt olet, samantekevää vaikka oisin jo muutaman päivän täällä aivan turhaan odotellut!!!
- ei kerro ellen kysy, että missä itse luurasi ne päivät. Ja kun kertoo, niin ne on olleet niin tähdellisiä tekemisiä, ettei ole ollut aikaa edes soittaa ja kertoa niistä etten turhaan oottelis!!!!! Puhelin on jääny milloin minnekin unohduksiin, ja ei kai hän nyt sieltä tai tuolta voi soitella jne, nyt alko taas vituttaa!!!

kanssa juuri kirjoitti:

puhelimessa yhteen. Olen tuolla aiemmin sanonut ylemmissä keskusteluissa että hän ei käy kanssani missään. Nyt hän on menossa koko sukunsa kanssa juhlimaan, minut kutsuttiin vain kahville päivällä, näitten juhlien kunniaksi ja tuskin olisi kaivattu, jos en olisi käynyt ollenkaan. Olihan ex-vaimo paikalla emäntänä! Eli iltajuhliin minua ei olla kutsuttu, eikä toivota mukaan tulevanka!
Otteita tuosta ylempää lisäyksenä omasta "miehestäni"

-Narsisti on ylimielinen, empatiakyvytön ihminen, joka ei kykene aitoon katumukseen. Hän haluaa alistaa ja mitätöidä kanssaihmisensä”,
(hän ei katsonut olevan mitään väärää siinä että minua ei olla kutsuttu mukaan, hän vain käväsee, ei aio itsekään olla kauaa, tämä ukkoni, joka ei suostu minun kanssani käydä missään, ei baareissa eikä ees sukulaisissa. Minun sukulaisiani hän ei ole käynyt kanssani tapaamassa kertaakaan.)

-Narsismiin kuuluu paitsi ylikorostunut oman itsensä ihailu, myös toisen ihmisen mitätöiminen.
(sinä olet sellainen, sinä et..., sinä sitä tai tätä, mutta negatiivista aina). sinä et ymmärrä, sanoo hän minulle! (ymmärrän niin paljon että tää suhde ei enää kauaa elä, kun vain saisin itsestäni irti sen, toisaalta olen eräällä lailla sidottu tähän suhteeseen, lopettaminen ei tule olemaan helppoa).

Tuo "sinä et ymmärrä" juttu kuulosti tosi tutulta. Exässäni oli jonkin verran narsistisia piirteitä. Jos jostain asiasta tuli erimielisyyttä, niin homma päättyi siihen, että hän sanoi että en ymmärrä. Tai pahimmillaan keskustelu päättyi siihen, että hän heitti minulle jonkin loukkaavan henkilökohtaisen kommentin (sellaisen mikä ei liittynyt aiheeseen), jotta selviytyisi voittajana.

Hänen aikansa oli tietenkin tärkeämpää eikä hänen menoistaan saanut sanoa mitään. Jos minulla oli joku meno ja hänellä vapaata, niin kyllä meni mies mörkiksi. Mikään ei koskaan ollut hänen syytään ja sain usein kuunnella hänen raivoamistaan, kun se ja se oli kohdellut häntä näin ja niin.

Älä alistu tuollaiseen kohteluun. Narsku ei muutu!

kuullostaa kirjoitti:

Tuo "sinä et ymmärrä" juttu kuulosti tosi tutulta. Exässäni oli jonkin verran narsistisia piirteitä. Jos jostain asiasta tuli erimielisyyttä, niin homma päättyi siihen, että hän sanoi että en ymmärrä. Tai pahimmillaan keskustelu päättyi siihen, että hän heitti minulle jonkin loukkaavan henkilökohtaisen kommentin (sellaisen mikä ei liittynyt aiheeseen), jotta selviytyisi voittajana.

Hänen aikansa oli tietenkin tärkeämpää eikä hänen menoistaan saanut sanoa mitään. Jos minulla oli joku meno ja hänellä vapaata, niin kyllä meni mies mörkiksi. Mikään ei koskaan ollut hänen syytään ja sain usein kuunnella hänen raivoamistaan, kun se ja se oli kohdellut häntä näin ja niin.

Älä alistu tuollaiseen kohteluun. Narsku ei muutu!

aika rauhallinen mies. Mutta se ei kuuntele mitään, jos sanon että hänessä on jotain vikaa, se vetää jonkun ihan toisen asiaankuulumattoman asian sekin siihen esiin, jonkun mitä minä olen mielestään joskus jossain väärin tehnyt!
Suhteemme vetelee ihan viimeisiään, eipä ole sitten aluantain taaska nähty.
Katselin eilen illalla kalenteriani ja huomasin että eipä olla koko vuonna oikeestaan nähty kuin silloin tällöin ja ihan ohimennen! Mä aloin kirjoittaa niitä ylös, kun se aina väitti että olipas ja kävipäs ja oltiinpas yhes sillo ja sillonki, eikä uskonu mun muistiini siitä että millo oltiin viimeks tavattu tms jotain! Siks oon kirjoitanut siis ylös joka sen kerran kun EMME OLE NÄHNEET. En mä alistukkaan, se saa samal mital takas... huokaus ja syvältä, ei järkee siinäkä kyl. No kauaa tätä ei enää kestä. Olispa se ollut jo viimeviikolla ohi, se suru kun kestää kuitenkin sen muutaman päivän, vaikka ei hyvin olis ollu mennykkä.

voi luoja.... kirjoitti:

minun ex narsistini (josta kerroin tänään illalla nyt täällä) valehteli ajavansa töihin jonnekin huitsin nevadaan asti ja sainkin selville että oli mennyt sukulaisiinsa ryyppäämään ja kalastamaan, mutta minä kun kävin kursseilla, oli hän pihalla odottamassa kurssini päätyttyä ja kun erään kurssilla tutustumani nuoren naisen kanssa juttelin sieltä ulos tullessani, sain hän autossa kamalan raivarin, että mitä mä tommosen läskin ja ruman naisen kanssa kaveeraan?!! Minulla ei ollut silloin ainuttakaan ystävää vielä nykyisessä kotikaupungissani, ainoat ystävät olivat hänen sukulaisiaan yli sadan kilometrin päässä. Pelkäsin ihan sikana sitä miestä ja sen raivokohtauksia. Hermoni olivat lopulta ihan riekaleina, kun sain viimein jätettyä hänet ja minusta tuli mielenterveystoimiston asiakas joksikin aikaa, söin rauhoittavia että jaksoin, pelkäsin hänen työajan lähestyessä loppua, että kohta se sieltä tulee taas.
Se että se miehesi alkaa väittämään että itse olet unohtanut, on myös narsistin merkki, varsinkin kun ja jos ei ole ollut mitään muuta mahollisuutta että joku toinen ne pullosi olisi sieltä kaapista ottanut. Se varmaan lukee kännykkäsi viestitkin nukkuessasi! Kaikki on sinun syytäsi, ihan kaikki, narsisti ei ole itse omasta mielestään syypää yhtään mihinkään!
Narsisti tuntee olevansa väärin ymmärretty ihminen ja se vihaa sitä jos uskallat sanoo sille että siinä on jotain vikaa! Mä googletan sulle narsistin ihan kohta, lue se ja yliviivaa rehellisesti punakynällä se, mikä ei pidä paikkaansa miehesi kohdalla, epäilen että siihen ei montaa viivatonta kohtaa jää?
Narsisti ei heti näytä kaikkea pahaa mitä on ja osaa pyytää kauniisti anteeksikin, saadakseen heti perään haukkua sut lyttyyn uudestaan ja se oikein nauttii siitä!!
Meen googlettamaan sen sulle, ettei sinun tarvitse etsiä)
Jätä se mies!

todellakin lukee viestini, käyttää puelintani kuin omaansa. Välillä en saa edes itse vastata puhelimeen tai katsoa saamaani tekstiviestiä!! Apua, alkaa pelottamaan tällaisetkeskustelut kun menevät näköjään yks yhteen oman kokemuksesi kanssa!

Voi luoja...

KYLLÄ, kirjoitti:

todellakin lukee viestini, käyttää puelintani kuin omaansa. Välillä en saa edes itse vastata puhelimeen tai katsoa saamaani tekstiviestiä!! Apua, alkaa pelottamaan tällaisetkeskustelut kun menevät näköjään yks yhteen oman kokemuksesi kanssa!

Voi luoja...

miehellesi, ettei enää saa koskea sinun puhelimeesi? Jos et uskalla, niin sekin on jo merkki, että sun on parempi jättää se miehes ja äkkiä! Ja varsinkin ettet saa itse lukea saamiasi viestejäsi, ei helvetti, lähde kun vielä kerkiät!!! Huh huh! Mä voin olla täällä netissä sun tukenasi sitten!

-se edellinen- kirjoitti:

miehellesi, ettei enää saa koskea sinun puhelimeesi? Jos et uskalla, niin sekin on jo merkki, että sun on parempi jättää se miehes ja äkkiä! Ja varsinkin ettet saa itse lukea saamiasi viestejäsi, ei helvetti, lähde kun vielä kerkiät!!! Huh huh! Mä voin olla täällä netissä sun tukenasi sitten!

sitä, et joku haluu olla oikeesti mun tukena vaik edes netin kautta, mut kiitos sulle siitä! Otan kaiken avun ja tuen mielelläni vastaan!:) Olen tosi kiitollinen.

Mun on nykyään tosi vaikeeta edes "surffailla" täällä netissä, koska mies ei anna siihen lupaa:( Se kuvittelee et täälläkin teen jotain väärin! Mun mahdollisuudet kirjottaa tänne on tosi rajalliset, sillonkin saan pelätä että koneessa on jokin vakoilu ohjelma.

Jouduin hankkiin prepaid liittymän toiseksi liittymäksi puhelimeeni, jonka kautta voin ottaa yhteyttä myös "ulkomaailmaan", koska muuten se on lähes mahdotonta, kun mies pitää mun puhelinta kuin omanaan... Sekin liittymä varmaan sille pian selviää! Sitten se tekee sitä, et valehtelee tietävänsä jotain, mitä oon muka tehnyt, sit inttääja inttää yrittäen saada mut "tunnustamaan jotain, mitä en välttisole tehnyt!!

Täytyy elää tässä hetkessä, nytkin tulin kirjottaan tänne koska, a) huomasin et ihmisiä oikeesti näyttää kiinnostavan mun ahdinkoni, b) mies lähti vihaisena äsken ulos ja mulle tuli paniikki, ainoa mistä saan tukea on kirjoittaa tänne, jA RIITA TULI JUST SIITÄ, ET MIES KUVITTELI MUN TEHNEEN TAAS JOTAIN, PAITSI ETTEN OLE TEHNYT!!! c) mun täytyis tehdä jotain asialle mut D) EN OSAA enkä kykene!

Voi ihmiset auttakaa, tääei todellakaan ole helppoa..:(

ensinnäkään kirjoitti:

sitä, et joku haluu olla oikeesti mun tukena vaik edes netin kautta, mut kiitos sulle siitä! Otan kaiken avun ja tuen mielelläni vastaan!:) Olen tosi kiitollinen.

Mun on nykyään tosi vaikeeta edes "surffailla" täällä netissä, koska mies ei anna siihen lupaa:( Se kuvittelee et täälläkin teen jotain väärin! Mun mahdollisuudet kirjottaa tänne on tosi rajalliset, sillonkin saan pelätä että koneessa on jokin vakoilu ohjelma.

Jouduin hankkiin prepaid liittymän toiseksi liittymäksi puhelimeeni, jonka kautta voin ottaa yhteyttä myös "ulkomaailmaan", koska muuten se on lähes mahdotonta, kun mies pitää mun puhelinta kuin omanaan... Sekin liittymä varmaan sille pian selviää! Sitten se tekee sitä, et valehtelee tietävänsä jotain, mitä oon muka tehnyt, sit inttääja inttää yrittäen saada mut "tunnustamaan jotain, mitä en välttisole tehnyt!!

Täytyy elää tässä hetkessä, nytkin tulin kirjottaan tänne koska, a) huomasin et ihmisiä oikeesti näyttää kiinnostavan mun ahdinkoni, b) mies lähti vihaisena äsken ulos ja mulle tuli paniikki, ainoa mistä saan tukea on kirjoittaa tänne, jA RIITA TULI JUST SIITÄ, ET MIES KUVITTELI MUN TEHNEEN TAAS JOTAIN, PAITSI ETTEN OLE TEHNYT!!! c) mun täytyis tehdä jotain asialle mut D) EN OSAA enkä kykene!

Voi ihmiset auttakaa, tääei todellakaan ole helppoa..:(

mulla alkaa terveys pettään:( Kuinka pitkälle TE,(esim jotka vastasitte mulle)ootte menny?

Montako sairaalareissua tarvitaan että uskon.

t. Alkuperäinen

ensinnäkään kirjoitti:

sitä, et joku haluu olla oikeesti mun tukena vaik edes netin kautta, mut kiitos sulle siitä! Otan kaiken avun ja tuen mielelläni vastaan!:) Olen tosi kiitollinen.

Mun on nykyään tosi vaikeeta edes "surffailla" täällä netissä, koska mies ei anna siihen lupaa:( Se kuvittelee et täälläkin teen jotain väärin! Mun mahdollisuudet kirjottaa tänne on tosi rajalliset, sillonkin saan pelätä että koneessa on jokin vakoilu ohjelma.

Jouduin hankkiin prepaid liittymän toiseksi liittymäksi puhelimeeni, jonka kautta voin ottaa yhteyttä myös "ulkomaailmaan", koska muuten se on lähes mahdotonta, kun mies pitää mun puhelinta kuin omanaan... Sekin liittymä varmaan sille pian selviää! Sitten se tekee sitä, et valehtelee tietävänsä jotain, mitä oon muka tehnyt, sit inttääja inttää yrittäen saada mut "tunnustamaan jotain, mitä en välttisole tehnyt!!

Täytyy elää tässä hetkessä, nytkin tulin kirjottaan tänne koska, a) huomasin et ihmisiä oikeesti näyttää kiinnostavan mun ahdinkoni, b) mies lähti vihaisena äsken ulos ja mulle tuli paniikki, ainoa mistä saan tukea on kirjoittaa tänne, jA RIITA TULI JUST SIITÄ, ET MIES KUVITTELI MUN TEHNEEN TAAS JOTAIN, PAITSI ETTEN OLE TEHNYT!!! c) mun täytyis tehdä jotain asialle mut D) EN OSAA enkä kykene!

Voi ihmiset auttakaa, tääei todellakaan ole helppoa..:(

ja jätä se mies oman terveytesi tähden. En halua tämän enempää sekaantua minäkään, kerta miehesi on rikollinen.
Sitäpaitsi sillä tuntuu olevan melkoinen itseluottamuksen puute, koska sinua noin kohtelee ja sinua epäilee.
Jättäminen on ainoa mahdollisuutesi, jätä se.
Aikuista ihmistä et pysty muuttamaan, eikä sen ikäistä enää kukaan muukaan.
Lykkyä sinulle, minä vetäydyn nyt.

edelliseen, kirjoitti:

mulla alkaa terveys pettään:( Kuinka pitkälle TE,(esim jotka vastasitte mulle)ootte menny?

Montako sairaalareissua tarvitaan että uskon.

t. Alkuperäinen

asiakkaaksi. Jos olisin joutunut takiaan sairaalassa käymään, olisin jättänyt heti!
Henkinen lyöminen voi olla vielä pahempi asia ja sinun kohdallasi tuntuu että se tekee sinulle sekä henkistä että ruumiillista väkivaltaa. Mieti!

Puhuitteko tai suunnittelitteko paljon tulevaisuutta?

Me mentiin juuri kihloihin, ja naimisiin suunniteltiin parin vuoden päästä. Ja että lapsikin olisi tervetullut, kuin myös omakotitalo jossain rauhallisessa paikassa pois kaupungista.... aijaijai...

Kyllä tuntuu pahalta

t.alkup.

minä myös käsiraudoissa ollut jos halusin kotoani lähteä. Minuakin on seurattu illanviettopaikoille asti. Kun muut kertovat kokemuksiaan, alkaa muistaa niitä omiaankin. Olen ilmeisesti halunnut unohtaa näitä asioita tai jotain.. Asekin kuulemma löytyy mutta en löydä sitä:( Kerran pistin oven sillä turvaketjulla kiinni kun tiesin mieheni ulevan vihaisena kotiin... no kun tuli ja avasi oven, kuulin sanan voi perkele ja samalla lähti lukot ovasta ja ovi rikki, niin kovalla voimalla veti oven auki! Hän on roikottanut yhtä tuttavaansa kerrostalon parvekkeelta pitäen vain nilkoista kiinni, hän on lyönyt puukolla "tuttunsa" käden läpi hermostuessaan... Nyt ymmärrän mistäpuhutte ihmiset. Tämä EI ole normaalia. Olen nyt viikon miettint, joka päivä 24h/vrkaudessa elämäämme ja tulevaisuutta. Ei tämävoisi olla helppo. Vielä ei vain ole voimia noin vain lähteä, tarvin helvetisti tukea ja uskoa itseeni. Sitäpaitsi pelkoni on sanoin kuvaamatonta, en uskaltaisi edes noin vain lähtöä tehdä. Kai tekin suunittelite tarkasti?

T alkup.

olenpa kirjoitti:

minä myös käsiraudoissa ollut jos halusin kotoani lähteä. Minuakin on seurattu illanviettopaikoille asti. Kun muut kertovat kokemuksiaan, alkaa muistaa niitä omiaankin. Olen ilmeisesti halunnut unohtaa näitä asioita tai jotain.. Asekin kuulemma löytyy mutta en löydä sitä:( Kerran pistin oven sillä turvaketjulla kiinni kun tiesin mieheni ulevan vihaisena kotiin... no kun tuli ja avasi oven, kuulin sanan voi perkele ja samalla lähti lukot ovasta ja ovi rikki, niin kovalla voimalla veti oven auki! Hän on roikottanut yhtä tuttavaansa kerrostalon parvekkeelta pitäen vain nilkoista kiinni, hän on lyönyt puukolla "tuttunsa" käden läpi hermostuessaan... Nyt ymmärrän mistäpuhutte ihmiset. Tämä EI ole normaalia. Olen nyt viikon miettint, joka päivä 24h/vrkaudessa elämäämme ja tulevaisuutta. Ei tämävoisi olla helppo. Vielä ei vain ole voimia noin vain lähteä, tarvin helvetisti tukea ja uskoa itseeni. Sitäpaitsi pelkoni on sanoin kuvaamatonta, en uskaltaisi edes noin vain lähtöä tehdä. Kai tekin suunittelite tarkasti?

T alkup.

näinhän hän sinulle oli sanonut (aloitustekstissäsi). Lähde!
Mä googletin sulle turvakodin linkin, lue tämä, siinä on myös puhelinnumeroita eri kaupunkien turvakoteihin ja muuta tietoa.
http://www.turvakoti.net/turvakoti/info.nsf/DUID/A9D31D0AA9E08C4AC2256B17007BB407?OpenDocument

Itse en jäisi mistään hinnasta tollasen narsistin käsittelyyn enää ikupäivänä!!!
Tekstistäsi päätellen miehesi on erittäin vaarallinen ja äkkipikainen ihminen sen narsistisuutensa lisäksi. Mustasukkainen mies voi tappaa! Ja se tekee sen silloin kun sitä kaikken vähiten oottaa. Ne ei suunnittele sitä (ainakaan usein) vaan ne tekee sen spontaanisti yks kaks!
Tiedän että tämä kuullostaa pelottavalta, mutta sitä se onkin! TODELLA PELOTTAVAA!
Minä olin siinä onnellisessa asemassa että asunto oli minun omistusasuntoni ja minä viskasin sen äijäni pellolle harkitsematta yhtään enää (en yksinkertaisesti kestäny sitä äijää, multa meni hermot ja jouduin syömään rauhoittavia, vahvoja sellasia!)ja hankin sille lopulta lähestymiskiellon, mikä tarkoittaa sitä että jos sen lähestymiskiellon rikkoo, istuu mies vähintään vuoden vankilassa, vaikka ei olisi muuta kuin kävellyt liian läheltä ohitsesi!
Eli jos sillä miehelläsi on järjenhitustakaan, se ei sitä tule tekemään.
Lähestymiskiellon saa paikkakunnan poliisilaitokselta (väliaikaisen) ja käräjiltä lopullisen. Ota yhteyttä tonne johonkin noista turvakodeista, joiden puhelinnumerot ovat linkin takana, voit esiintyä aluksi vaikka vain etunimellä, jollet uskalla tai kehtaa koko nimeäsi sanoa, MUTTA KERRO SINNE TÄYSIN REHELLISESTI MITEN SULLA MENEE UKKOSI KANSSA JA MITÄ KAIKKEE SE ON JO TEHNYT JA ETTÄ HALUAT JÄTTÄÄ SEN, MUTTET USKALLA!
Mä olen tässä netin ääressä vähintään kerran päivässä ja lupaan olla tukenasi ja neuvoa sua miten parhaiten taidan, omasta kokemuksestani on viitisen vuotta.

tai sitten pysyt kotona kirjoitti:

näinhän hän sinulle oli sanonut (aloitustekstissäsi). Lähde!
Mä googletin sulle turvakodin linkin, lue tämä, siinä on myös puhelinnumeroita eri kaupunkien turvakoteihin ja muuta tietoa.
http://www.turvakoti.net/turvakoti/info.nsf/DUID/A9D31D0AA9E08C4AC2256B17007BB407?OpenDocument

Itse en jäisi mistään hinnasta tollasen narsistin käsittelyyn enää ikupäivänä!!!
Tekstistäsi päätellen miehesi on erittäin vaarallinen ja äkkipikainen ihminen sen narsistisuutensa lisäksi. Mustasukkainen mies voi tappaa! Ja se tekee sen silloin kun sitä kaikken vähiten oottaa. Ne ei suunnittele sitä (ainakaan usein) vaan ne tekee sen spontaanisti yks kaks!
Tiedän että tämä kuullostaa pelottavalta, mutta sitä se onkin! TODELLA PELOTTAVAA!
Minä olin siinä onnellisessa asemassa että asunto oli minun omistusasuntoni ja minä viskasin sen äijäni pellolle harkitsematta yhtään enää (en yksinkertaisesti kestäny sitä äijää, multa meni hermot ja jouduin syömään rauhoittavia, vahvoja sellasia!)ja hankin sille lopulta lähestymiskiellon, mikä tarkoittaa sitä että jos sen lähestymiskiellon rikkoo, istuu mies vähintään vuoden vankilassa, vaikka ei olisi muuta kuin kävellyt liian läheltä ohitsesi!
Eli jos sillä miehelläsi on järjenhitustakaan, se ei sitä tule tekemään.
Lähestymiskiellon saa paikkakunnan poliisilaitokselta (väliaikaisen) ja käräjiltä lopullisen. Ota yhteyttä tonne johonkin noista turvakodeista, joiden puhelinnumerot ovat linkin takana, voit esiintyä aluksi vaikka vain etunimellä, jollet uskalla tai kehtaa koko nimeäsi sanoa, MUTTA KERRO SINNE TÄYSIN REHELLISESTI MITEN SULLA MENEE UKKOSI KANSSA JA MITÄ KAIKKEE SE ON JO TEHNYT JA ETTÄ HALUAT JÄTTÄÄ SEN, MUTTET USKALLA!
Mä olen tässä netin ääressä vähintään kerran päivässä ja lupaan olla tukenasi ja neuvoa sua miten parhaiten taidan, omasta kokemuksestani on viitisen vuotta.

tuossa äsken jotain vastailin, että onko se sit ihan normaalia, jos olenkin itse se narsisti? Joskus tässä olen miettinyt sitäkin. Onko kuinka todennäköistä että narsisti seurustelee toisen narsistin kanssa? Tuntuu välillä et jos olenkin se itse ja syytän miestäni...

Noh, ilmeisesti edellinen mieheni oli kuitenkin sellainen narsisti ja PAHA sellainen,itseasiassa en osaa erottaa kumpi on ehkä pahempi tämä nykyinen vai se edellinen. Edellinen mieheni oli omasta mielestään maailman komeinkin sen lisäksi että oli fiksuin ja aina oikeassa.

Mun on pakko sanoo ,syytä TÄYTYY OLLA MUSSA ITSESSÄNIKIN, meinaan olen AINA seurustellut itseäni väh. 15v vanhemman miehen kanssa, ja jokaisessa (niissä viidessä) on ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkejä. Olenko itse valinnut tieni? Sama näyttää toistuvan! Vai ajatteleeko ne ettäkoska olen nuori ja kaunis, teen kaikkea tyhmää... haluan oikeasti vakavan suhteen. Itsetuntoni on IHAN NOLLASSA vaikka minua kauniiksi sanotaankin... onko se noin kova pala vanhemmalle miehelle. Rakastan YHTÄ miestä kerralaan, miten sitä on niin vaikea käsittää??

Edellinen mieheni oli kehonrakentaja/ammattiurheilija ammatiltaan, lisäksi on (edelleen)portsari,niin kuin tämä nykyisenikin.
Mies hakkasi välillä tosi pahaan kuntoon, vika oli AINA minun. No, oltiin vuosi yhdessä enkä saanut IKINÄ katsoakaan toista miestä. Baarissa kun juttelin kerran yhden miehen kanssa HIUKSISTA (olen kampaaja) silloinen se mieheni tuli ja kuristi kaikkien nähden minua. Juoksin vessaan pakoon ja baarin henkilökunta tuli tuekseni.

Vielä tänäkin päivänä kyseinen henkilökunta moikkailee minulle ja itse nolostun....

Mies oli tosi väkivaltainen, harrasti karatea ammatikseen ja lyöminen oli sille ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa. Erosimme koska sain yhtäkkiä kuin taivaasta jonkin voiman ja pakkasin tavarini...lähdin. Mies tulee baarissa tänäkin päivänä vastaan ja kertoo kuinka hyvä vaimoehdokas hänelle olin...ja että kaipaa ja blaa blaa blaa.

Nyt olen ottanut puolisokseni tämän portsarin kans, mies on itseasiassa exäni tuttu, samalla täytyy kertoa että mieheni on myös entinen rikollinen joka on suunnitellut myös 2 pankkiryöstöä ym ym en edes jaksa kertoa kaikkea mitä on tehnyt. Haluan ilmeisesti kertoa teille joita näköjään kiinnostaa että mies on aika vaarallinen, mutta minulle uskomattoman hellä ja rakastava. Ongelmia aiheuttaa vain mustasukkaisuus ja yritän olla aiheuttamatta sellaisia tilanteita. Meillä menee muuten ihan hyvin, mutta se mustasukkaisuus.... kun hän sille päälle sattuu en tiedä miten olla. TIEDÄN oikeasti että mies minua rakastaa (ellei ole sitten narsisti) ja haluaa elää kanssani. Voiko tällaisen miehen saada ammattiauttajalle, vaikka kanssani?
Onko ihan mahdoton ajatus mennä terapiaan yhdessä? Mitä narsistit ajattelevat ehdotuksesta?
Haluaisin "parantaa" tämän mutta miten? En ihan heti uskalla lähteä:(

t. Alkup.

jollekin kirjoitti:

tuossa äsken jotain vastailin, että onko se sit ihan normaalia, jos olenkin itse se narsisti? Joskus tässä olen miettinyt sitäkin. Onko kuinka todennäköistä että narsisti seurustelee toisen narsistin kanssa? Tuntuu välillä et jos olenkin se itse ja syytän miestäni...

Noh, ilmeisesti edellinen mieheni oli kuitenkin sellainen narsisti ja PAHA sellainen,itseasiassa en osaa erottaa kumpi on ehkä pahempi tämä nykyinen vai se edellinen. Edellinen mieheni oli omasta mielestään maailman komeinkin sen lisäksi että oli fiksuin ja aina oikeassa.

Mun on pakko sanoo ,syytä TÄYTYY OLLA MUSSA ITSESSÄNIKIN, meinaan olen AINA seurustellut itseäni väh. 15v vanhemman miehen kanssa, ja jokaisessa (niissä viidessä) on ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkejä. Olenko itse valinnut tieni? Sama näyttää toistuvan! Vai ajatteleeko ne ettäkoska olen nuori ja kaunis, teen kaikkea tyhmää... haluan oikeasti vakavan suhteen. Itsetuntoni on IHAN NOLLASSA vaikka minua kauniiksi sanotaankin... onko se noin kova pala vanhemmalle miehelle. Rakastan YHTÄ miestä kerralaan, miten sitä on niin vaikea käsittää??

Edellinen mieheni oli kehonrakentaja/ammattiurheilija ammatiltaan, lisäksi on (edelleen)portsari,niin kuin tämä nykyisenikin.
Mies hakkasi välillä tosi pahaan kuntoon, vika oli AINA minun. No, oltiin vuosi yhdessä enkä saanut IKINÄ katsoakaan toista miestä. Baarissa kun juttelin kerran yhden miehen kanssa HIUKSISTA (olen kampaaja) silloinen se mieheni tuli ja kuristi kaikkien nähden minua. Juoksin vessaan pakoon ja baarin henkilökunta tuli tuekseni.

Vielä tänäkin päivänä kyseinen henkilökunta moikkailee minulle ja itse nolostun....

Mies oli tosi väkivaltainen, harrasti karatea ammatikseen ja lyöminen oli sille ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa. Erosimme koska sain yhtäkkiä kuin taivaasta jonkin voiman ja pakkasin tavarini...lähdin. Mies tulee baarissa tänäkin päivänä vastaan ja kertoo kuinka hyvä vaimoehdokas hänelle olin...ja että kaipaa ja blaa blaa blaa.

Nyt olen ottanut puolisokseni tämän portsarin kans, mies on itseasiassa exäni tuttu, samalla täytyy kertoa että mieheni on myös entinen rikollinen joka on suunnitellut myös 2 pankkiryöstöä ym ym en edes jaksa kertoa kaikkea mitä on tehnyt. Haluan ilmeisesti kertoa teille joita näköjään kiinnostaa että mies on aika vaarallinen, mutta minulle uskomattoman hellä ja rakastava. Ongelmia aiheuttaa vain mustasukkaisuus ja yritän olla aiheuttamatta sellaisia tilanteita. Meillä menee muuten ihan hyvin, mutta se mustasukkaisuus.... kun hän sille päälle sattuu en tiedä miten olla. TIEDÄN oikeasti että mies minua rakastaa (ellei ole sitten narsisti) ja haluaa elää kanssani. Voiko tällaisen miehen saada ammattiauttajalle, vaikka kanssani?
Onko ihan mahdoton ajatus mennä terapiaan yhdessä? Mitä narsistit ajattelevat ehdotuksesta?
Haluaisin "parantaa" tämän mutta miten? En ihan heti uskalla lähteä:(

t. Alkup.

lisätä edelliseen kirjoitukseni, mietin nyt niin paljon asioita.. Että edellinen mieheni löi kasvoni kerran tosi pahaan kuntoos, kuitenkin oli aina kavereillen ja muille niin ylpeä kun olen malli ja muka niin kaunis... sitten kun en päässytkään kuvauksiin (syynä 2 mustaa silmääja huuli turvonnut 5 kertaa isommiksi kuin mani) Oli hirveän pettynyt kun oli hakannut minu rumaksi. Muistan ikuisesti kun hän sanoi, että voi kun rakas olen pahoillani, en ikinä anna itselleni anteeksi jos olen pilannut mallinurasi hakkaamalla kasvosi tohjoksi.

Voitteko ymärtää? No niistä kuvista tai mistään muistakaan ei pitkään aikaan tullut miään, no ei mun elämä siihen loppunut. Mut sitten nykyinen on niin kauheen 2sekaisin" mun ulkonäöstä, et joskus alkaa tuntuun, etten "saa" pukeutua "seksikkäästi" tai muuten hyvin ulos mennessäni.. Tai sit monesti on ullut huono omatunto siiä, jos joku ihan tuntematon mies on ullu juttelemaan... kun siis, jokainen nainenhan kuitenkin haluaa näyttää hyvältä, ilman et mitään isku-yrityksiä haluaa välttis saada... mut siis, tilanne on se etten nykyään edes uskalla pukeutua...

jollekin kirjoitti:

tuossa äsken jotain vastailin, että onko se sit ihan normaalia, jos olenkin itse se narsisti? Joskus tässä olen miettinyt sitäkin. Onko kuinka todennäköistä että narsisti seurustelee toisen narsistin kanssa? Tuntuu välillä et jos olenkin se itse ja syytän miestäni...

Noh, ilmeisesti edellinen mieheni oli kuitenkin sellainen narsisti ja PAHA sellainen,itseasiassa en osaa erottaa kumpi on ehkä pahempi tämä nykyinen vai se edellinen. Edellinen mieheni oli omasta mielestään maailman komeinkin sen lisäksi että oli fiksuin ja aina oikeassa.

Mun on pakko sanoo ,syytä TÄYTYY OLLA MUSSA ITSESSÄNIKIN, meinaan olen AINA seurustellut itseäni väh. 15v vanhemman miehen kanssa, ja jokaisessa (niissä viidessä) on ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkejä. Olenko itse valinnut tieni? Sama näyttää toistuvan! Vai ajatteleeko ne ettäkoska olen nuori ja kaunis, teen kaikkea tyhmää... haluan oikeasti vakavan suhteen. Itsetuntoni on IHAN NOLLASSA vaikka minua kauniiksi sanotaankin... onko se noin kova pala vanhemmalle miehelle. Rakastan YHTÄ miestä kerralaan, miten sitä on niin vaikea käsittää??

Edellinen mieheni oli kehonrakentaja/ammattiurheilija ammatiltaan, lisäksi on (edelleen)portsari,niin kuin tämä nykyisenikin.
Mies hakkasi välillä tosi pahaan kuntoon, vika oli AINA minun. No, oltiin vuosi yhdessä enkä saanut IKINÄ katsoakaan toista miestä. Baarissa kun juttelin kerran yhden miehen kanssa HIUKSISTA (olen kampaaja) silloinen se mieheni tuli ja kuristi kaikkien nähden minua. Juoksin vessaan pakoon ja baarin henkilökunta tuli tuekseni.

Vielä tänäkin päivänä kyseinen henkilökunta moikkailee minulle ja itse nolostun....

Mies oli tosi väkivaltainen, harrasti karatea ammatikseen ja lyöminen oli sille ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa. Erosimme koska sain yhtäkkiä kuin taivaasta jonkin voiman ja pakkasin tavarini...lähdin. Mies tulee baarissa tänäkin päivänä vastaan ja kertoo kuinka hyvä vaimoehdokas hänelle olin...ja että kaipaa ja blaa blaa blaa.

Nyt olen ottanut puolisokseni tämän portsarin kans, mies on itseasiassa exäni tuttu, samalla täytyy kertoa että mieheni on myös entinen rikollinen joka on suunnitellut myös 2 pankkiryöstöä ym ym en edes jaksa kertoa kaikkea mitä on tehnyt. Haluan ilmeisesti kertoa teille joita näköjään kiinnostaa että mies on aika vaarallinen, mutta minulle uskomattoman hellä ja rakastava. Ongelmia aiheuttaa vain mustasukkaisuus ja yritän olla aiheuttamatta sellaisia tilanteita. Meillä menee muuten ihan hyvin, mutta se mustasukkaisuus.... kun hän sille päälle sattuu en tiedä miten olla. TIEDÄN oikeasti että mies minua rakastaa (ellei ole sitten narsisti) ja haluaa elää kanssani. Voiko tällaisen miehen saada ammattiauttajalle, vaikka kanssani?
Onko ihan mahdoton ajatus mennä terapiaan yhdessä? Mitä narsistit ajattelevat ehdotuksesta?
Haluaisin "parantaa" tämän mutta miten? En ihan heti uskalla lähteä:(

t. Alkup.

lisätä edelliseen kirjoitukseni, mietin nyt niin paljon asioita.. Että edellinen mieheni löi kasvoni kerran tosi pahaan kuntoos, kuitenkin oli aina kavereillen ja muille niin ylpeä kun olen malli ja muka niin kaunis... sitten kun en päässytkään kuvauksiin (syynä 2 mustaa silmääja huuli turvonnut 5 kertaa isommiksi kuin mani) Oli hirveän pettynyt kun oli hakannut minu rumaksi. Muistan ikuisesti kun hän sanoi, että voi kun rakas olen pahoillani, en ikinä anna itselleni anteeksi jos olen pilannut mallinurasi hakkaamalla kasvosi tohjoksi.

Voitteko ymärtää? No niistä kuvista tai mistään muistakaan ei pitkään aikaan tullut miään, no ei mun elämä siihen loppunut. Mut sitten nykyinen on niin kauheen 2sekaisin" mun ulkonäöstä, et joskus alkaa tuntuun, etten "saa" pukeutua "seksikkäästi" tai muuten hyvin ulos mennessäni.. Tai sit monesti on ullut huono omatunto siiä, jos joku ihan tuntematon mies on ullu juttelemaan... kun siis, jokainen nainenhan kuitenkin haluaa näyttää hyvältä, ilman et mitään isku-yrityksiä haluaa välttis saada... mut siis, tilanne on se etten nykyään edes uskalla pukeutua...

t.alkup.

jollekin kirjoitti:

tuossa äsken jotain vastailin, että onko se sit ihan normaalia, jos olenkin itse se narsisti? Joskus tässä olen miettinyt sitäkin. Onko kuinka todennäköistä että narsisti seurustelee toisen narsistin kanssa? Tuntuu välillä et jos olenkin se itse ja syytän miestäni...

Noh, ilmeisesti edellinen mieheni oli kuitenkin sellainen narsisti ja PAHA sellainen,itseasiassa en osaa erottaa kumpi on ehkä pahempi tämä nykyinen vai se edellinen. Edellinen mieheni oli omasta mielestään maailman komeinkin sen lisäksi että oli fiksuin ja aina oikeassa.

Mun on pakko sanoo ,syytä TÄYTYY OLLA MUSSA ITSESSÄNIKIN, meinaan olen AINA seurustellut itseäni väh. 15v vanhemman miehen kanssa, ja jokaisessa (niissä viidessä) on ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkejä. Olenko itse valinnut tieni? Sama näyttää toistuvan! Vai ajatteleeko ne ettäkoska olen nuori ja kaunis, teen kaikkea tyhmää... haluan oikeasti vakavan suhteen. Itsetuntoni on IHAN NOLLASSA vaikka minua kauniiksi sanotaankin... onko se noin kova pala vanhemmalle miehelle. Rakastan YHTÄ miestä kerralaan, miten sitä on niin vaikea käsittää??

Edellinen mieheni oli kehonrakentaja/ammattiurheilija ammatiltaan, lisäksi on (edelleen)portsari,niin kuin tämä nykyisenikin.
Mies hakkasi välillä tosi pahaan kuntoon, vika oli AINA minun. No, oltiin vuosi yhdessä enkä saanut IKINÄ katsoakaan toista miestä. Baarissa kun juttelin kerran yhden miehen kanssa HIUKSISTA (olen kampaaja) silloinen se mieheni tuli ja kuristi kaikkien nähden minua. Juoksin vessaan pakoon ja baarin henkilökunta tuli tuekseni.

Vielä tänäkin päivänä kyseinen henkilökunta moikkailee minulle ja itse nolostun....

Mies oli tosi väkivaltainen, harrasti karatea ammatikseen ja lyöminen oli sille ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa. Erosimme koska sain yhtäkkiä kuin taivaasta jonkin voiman ja pakkasin tavarini...lähdin. Mies tulee baarissa tänäkin päivänä vastaan ja kertoo kuinka hyvä vaimoehdokas hänelle olin...ja että kaipaa ja blaa blaa blaa.

Nyt olen ottanut puolisokseni tämän portsarin kans, mies on itseasiassa exäni tuttu, samalla täytyy kertoa että mieheni on myös entinen rikollinen joka on suunnitellut myös 2 pankkiryöstöä ym ym en edes jaksa kertoa kaikkea mitä on tehnyt. Haluan ilmeisesti kertoa teille joita näköjään kiinnostaa että mies on aika vaarallinen, mutta minulle uskomattoman hellä ja rakastava. Ongelmia aiheuttaa vain mustasukkaisuus ja yritän olla aiheuttamatta sellaisia tilanteita. Meillä menee muuten ihan hyvin, mutta se mustasukkaisuus.... kun hän sille päälle sattuu en tiedä miten olla. TIEDÄN oikeasti että mies minua rakastaa (ellei ole sitten narsisti) ja haluaa elää kanssani. Voiko tällaisen miehen saada ammattiauttajalle, vaikka kanssani?
Onko ihan mahdoton ajatus mennä terapiaan yhdessä? Mitä narsistit ajattelevat ehdotuksesta?
Haluaisin "parantaa" tämän mutta miten? En ihan heti uskalla lähteä:(

t. Alkup.

nykyinen vai edellinen miesystäväsi ja silti vielä olet sen kanssa?
Mee hoitoon, et sinä taida mitään neuvoa täällä kaivata edes!
En ole narsisti, vaikka vastasinkin (kysyit narsistien vastauksia) mahdoitko lukea mikä se narsisti itseasiassa on?
No any way, tee niinkuin haluat ja itse katsot parhaaksesi, puoleltani tämä keskustelu on ohi.