Ongelmani on todella rasittava, enkä enää edes muista, kuinka kauan se on ollut olemassa. Ongelma on siis se, että pelkään, etten riitä miehelleni. Jos hän vähänkin kehuu jotain toista naista, ajattelen, että minä olen tylsä, koska olen tämänlainen/näköinen ja että aha, minunkin siis pitäisi olla blondi tms. Joskus riittää pelkästään sekin, jos yhdessä katselemme telkkaria ja siellä keikistelee muodokkaita naisia. Vaikka mieheni ei edes sanoisi mitään, saatan ajatella, että nyt se miettii, että olisipa minunkin naiseni noin kaunis jne.
Olen varmaan hullu ja haluaisin eroon näistä ajatuksista, koska syvällä sisimmässäni tajuan olevani väärässä. Mieheni rakastaa minua ja kehuu minua usein kauniiksi, söpöksi jne. Silti en voi olla ajattelematta, että hän toivoisi minun olevan sitä ja tätä.
Eilen sanoin hänelle tästä ongelmasta, eikä ollut ensimmäinen kerta. Hän ei oikein innostunut, kun taas ilmaisin epäilyksiäni. Hän kuitenkin halasi minua ja sanoi, että olen paras. En siltikään ole vieläkään vakuuttunut.
Tämä todella harmittaa minua. Tiedän olevani suht kaunis ja saavani miehiltä katseita ja kehujakin olen useasti saanut. Siltikin itsetuntoni on perseestä.
Onko kenelläkään samoja ongelmia ja kuinka niistä pääsee yli?
Olen varmaan hullu ja haluaisin eroon näistä ajatuksista, koska syvällä sisimmässäni tajuan olevani väärässä. Mieheni rakastaa minua ja kehuu minua usein kauniiksi, söpöksi jne. Silti en voi olla ajattelematta, että hän toivoisi minun olevan sitä ja tätä.
Eilen sanoin hänelle tästä ongelmasta, eikä ollut ensimmäinen kerta. Hän ei oikein innostunut, kun taas ilmaisin epäilyksiäni. Hän kuitenkin halasi minua ja sanoi, että olen paras. En siltikään ole vieläkään vakuuttunut.
Tämä todella harmittaa minua. Tiedän olevani suht kaunis ja saavani miehiltä katseita ja kehujakin olen useasti saanut. Siltikin itsetuntoni on perseestä.
Onko kenelläkään samoja ongelmia ja kuinka niistä pääsee yli?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tee miehellesi selväksi että sinulla on ongelma. Et voi nauttia suhteesta jos elät jatkuvassa pelossa. Älä kuitenkaan syyllistä häntä, vaan yritä muuttaa itseäsi hieman.
Mieti kuinka onnellinen olet että hän on kanssasi. Jos hän joskus jättää sinut, sitten niin käy, etkä voi sille etukäteen mitään. Nauti suhteestanne. Anna kaikkesi hänelle. Et varmastikaan ole niin pinnallinen ihminen että luulisit hänen olevan kanssasi vain ulkonäkösi takia. Sinussa on varmasti paljon muutakin hyvää. Kauniita naisiahan riittää, mutta eiköhän miehesikin tiedä mikä todella on tärkeintä. Jos suhteenne on toimiva voitte päästä vaikka kuinka pitkälle.
Löysää siis pipoa äläkä murehdi :) naura ajatuksillesi että miehesi vaihtaisi sinut suurempii tisseihin tai kauniimpaan naamaan.
Useimmat miehet vaan kyllä etsii ne kauniimmat tissit ja suuremmat naamat!
Aivan aiheellinen oletus, jos mies on kovasti naisten perään. SIlloin ei ehkä kannata sanoa, et ei se sua vaihda, mitäs jos vaihtaa, kun moni vaihtaa kuitenkin.
Eli siis sun viesti on, että älä helvetissä vaan nauti elämästä joku menee kuitenkin päin persettä? On vitun positiivien elämän asenne.
Voi helkkari kyllä suhteesta kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää.
Oletteko koskaan kuulleet itseään toteuttavista oletuksista?
Toi on just sitä, kukaan ei jaksa mustista kauaa.
Ikävää, jos kirjoituksestani sai noin negatiivisen käsityksen. En ole yltiönegatiivinen ja paniikkihäiriöinen ämmä, jonka motto on tuo älä nauti elämästä vaan tuhoa kaikki loputkin hyvät asiat. Ongelman ydin on se, että minulla on huono itsetunto. Ja kuten jo aloitustekstissäni sanoin, tiedän olevani väärässä, kun pelkään mieheni haluavan muita. Hän on uskollinen ja rakastaa minua. Ja olen sitä mieltä, että mies saa katsella muita, mutta ei koskea, eikä tietenkään "sillä silmällä". Katsonhan minäkin, jos vastaan kävelee hyvännäköinen mies. Lisäksi en ole muuten mustasukkainen. Korkeintaan "hyvän maun" rajoissa, jos niin voi sanoa. Ja koskaan meillä ei ole ollut mitään mustisongelmia. Enempi meillä mies on se mustis ja kerran kehitti riidankin, kun sai mustasukkaisuuskohtauksen.
Ongelmani on vain se helvetin itsetuntovamma, että mieheni jotenkin toivoisi minun olevan sen ja sen näköinen. Hän siis lähes päivittäin kehuu minua, eikä todellakaan latista itsetuntoani.
Ongelma on siis edelleenkin vain MINUN päässäni ja siihen minä tässä nyt kaipaankin apua, että kuinka pääsen eroon tästä ongelmastani. Ja kyllä, olen harkinnut psykologia, koska itsetuntoni ei muutoinkaan ole maailman paras. Ja lisäksi kaipaan kohtalotovereiden kommentteja.
Tuollaiset epäempaattiset ihmiset voivat puolestani jättää kommentoimatta. Kaikilla ihmisillä ei katsokaas ole loistavaa itsetuntoa ja tuskin kukaan haluaa olla huonoitsetuntoinen.
Mutta kiitos rohkaisevista kommenteista. Kaipa sitä tosiaan täytyy vain aivopestä itseään ja ajatella positiivisesti vaikka väkisin. Sitä on vain niin helvetin helppo vaipua masikseen ihan turhastakin.
"Aivan aiheellinen oletus, jos mies on kovasti naisten perään. SIlloin ei ehkä kannata sanoa, et ei se sua vaihda, mitäs jos vaihtaa, kun moni vaihtaa kuitenkin."
Tätä minä kommentoin. En todellakaan tunne sinua, enkä voi tietää sinusta yhtään mitään. Kommentoin tuota "kaikki ovat syyllisiä, kunnes toisin todistetaan-asennetta"
Tuonkaltaiseta ajatusmaailmasta mulla on vaan niin huonot kokemukset.
Siinä tapauksessa pyydän anteeksi väärinkäsitystä. Yliherkäksi käynyt, kun neljättä päivää istun toimettomana kotona sairaana omat ajatukset vain seuranani :)
eli jokainen sana voisi olla minun kirjoittamani. on "kiva" huomata, että kaltaisiani on muitakin.
et miehet on suurimmaks osaks vaan ulkonäön perään. Milloinhan näkis, et mies kehuu jonkun naisen ideoita tai viisautta tai luonnetta tai muuta. Tietty on todennäköisempää, et löyyy pettyneitä naisia jos niiden miehet on tämäntyyppisiä.
Minulla oli joskus kauan aikaa sitten sama ongelma. Olen miestäni 3-vuotta nuorempi ja olemme nyt olleet yhdessä toistakymmentävuotta. Alussa kun aloitimme suhteemme olin tosi epävarma itsestäni ja aina kun oli muita naisia paikalla tunsin itseni tavalliseksi. Nyt olen asian korjannut siten että olen aivopessyt itseni ajatuksella että jos en riitä niin en riitä ja se siitä. Enää en ole moneen vuoteen ajatellutkaan asiaa se luottamus ym syntyy ajan kanssa, muuta et voi kun aivopestä itseäsi. Voimia tuo voi joskus syödä ihmistä jos ei asiaa sisäistä. =)
ongelma.
Ja kun vaikuttaa siltä, että mies vain tyytyy minuun. Salaa haaveilee milla jovovicheista ja viivi avellaneista, mutta on "realistinen" ja tyytyy muhun. Se vituttaa ja vituttaa ja vituttaa. Eikä mies myönnä asiaa. Plus, että sanoo jatkuvasti, että mun pitäisi värjää punaseks hiukset. On sanonut suhteemme alusta asti, olemme seurustelleet 4v. Itse vaihdan ruskeeta ja blondia. Mutta ne ei käy.. Sitten kerran tosiaan värjäsin, ajattelin, että mies rakastaisi minua enemmän, mutta paskat, käytös ei muuttunut laisinkaan, ja niinpä taas värjäsin ruskeaksi. Ja aina kun näkyy punatukkasia, mieleeni hiipuu, että tota se haluais. Oon tosiaan jotenkin itsetunto vammanen parisuhteessa. Muuten olen itsenäinen, ja omasta mielestäni kaunis, mutta tuo mies rusentaa itsetuntoni kokonaan. Tuntuu etten ikinä kelpaa hänelle. Kohteliaisuuksia ei heru, sanoo että oon hyvä, ja sitten tapittaa angelina jolieta. HALUAN MIEHEN JOKA TAPITTAA MINUA MINUA MINUA. Onko se liikaa pyydetty. En halua jäädä kakkoseksi miehen haaveissa. Mutta se ei liene mahdollista. Tuskin mistään löytyy miestä joka vilpittömästi rakastaisi minua. Vain minua. HALUAN SIIS OLLA YKSIN!!! Mutta en voi/saa. Paska.
Vaimollani tuntuu olevan tasan samanlainen ongelma. Juuri ollaan jouduttu "ruotimaan" asioita melko syvällisesti kun vaimon uskottomuus selvisi.
Ainakin sen verran sai jotain tyydytystä itsetuntoonsa, että kelpasi toisellekin eikä vaan mulle.
Niin, ehkä hän ei Milla Jovovich (miten se kirjoitetaan) ole, mutta silti MUN mielestä älyttömän kaunis. Kaunis niin ulkoisesti kuin sisäisesti (lukuunottamatta tuota hairahdusta).
Vaikka miten yritän kertoa hänelle miten kaunis hän on, se ei ilmeisesti riitä. En todellakaan tiedä miten saisin hänet uskomaan sen :-/
Uskokaa, ne on makuasioita. Jonkun mielestä joku laiha malli on superbeibe, toisen mielestä muistuttaa rautakankea.
Jokainen on kaunis tavallaan!!!
Onneksi kaikki ei ole toistensa klooneja, vaan jokaiselle löytyy jotain.
Sisäinen kauneus on mun mielestä kaiken alku.
t. Mies 29v.
niin, sama tilanne mulla... itsetuntoni taitaa olla heikko.. en kyllä voi uskoa että olisi, sillä olen kyllä aika itserakaskin... kun katsomme poikaystäväni kanssa jotain elokuvaa jossa on esimerkiksi jokin rakstelukotaus ja alastomia naisia, laitan käteni hänen jalkoväliin ja mietin, koska seisoo... ja niinkin on käynyt, ja riita siitä on tullut... hän sanoo ettei voinut sille mitään että alkoi seisomaan.. joo, niin varmaan.. :'( niin riittämätön olo...
Minullakin on maailman luotettavin, kultaisin ja kiltein poikaystävä, ja silti tällaiset samankaltaiset ajatukset vaan riivaa mieltäni päivittäin.
Tiedän myöskin olevani hyvännäköinen (kaikille pilkunviilaajille tms. tiedoksi: en kirjoita kehuakseni itseäni), mutta itsetuntoni saa minut tuntemaan itseni ajoittain aivan hirveäksi. Ja mietin vain, että millainen silikonilla pumpattu beibe sitä pitäisi olla.. Ei auta yhtään, että olen trimmannut kroppani salilla "huippukuntoon" jne., silti tällaiset ajatukset vaivaa. Ulkoisesti näytän hyvältä ja itsevarmalta, mutta totuus on aivan toinen..
Lähinnä se kai olisi se itsetunto, mikä pitäisi saada kondikseen!
Ei voi muuta sanoa, kuin että tää on aivan perseestä ;)
Mulla on samankaltaisia ongelmia. Entinen poikaystäväni jätti minut aikoinaan. Olen päässyt hänestä yli jo ajat sitten (ja olemme kyllä nykyään kavereita), mutta jotenkin pelkään että koska en kelvannut entiselle poikaystävälleni, en kelpaisi lopulta kenellekään muullekaan.
Näen joskus ahdistavia unia siitä, että nykyinen poikaystäväni jättää minut. Ja kun poikaystäväni on tyttöseurassa, pelkään, että hän pitää heitä kauniimpina, fiksumpina ja parempina ihmisinä kuin minua ja ihastuu johonkin heistä. Tulen melko helposti siis mustasukkaiseksi... Tämä on todella rasittavaa, koska (niin tyhmältä kuin kuulostaakin) tiedän, että poikaystäväni välittää minusta todella paljon eikä seurustelisi minun kanssani vain seurustelemisen vuoksi, ellei oikeasti haluaisi olla kanssani (olemme siis keskustelleet ongelmastani). Luulen, että vaikka seurustelisin kenen tahansa kanssa, ajattelisin silti samoin. Eli pelkään jätetyksi tulemista.
Olen toistaiseksi koittanut ajatella positiivisesti ja karkottaa "riittämättömyys-ajatukseni", mutta joskus ne tulevat pintaan enkä voi asialle mitään. En siis ole itse päässyt asiasta kokonaan yli, mutta ehkä tilanne on hieman helpottanut kun olemme keskustelleet asiasta poikaystäväni kanssa ja olen koittanut vakuuttaa itselleni kuinka "turhia" (huonosta itsetunnosta johtuvat) ajatukseni ovat.