Kaikki jotka tänne tulee valittamaan kavereistaan: mitä luulette? Missä vika on?
Itse olen jo muutaman kerran aikaisemmin käynyt täällä valittamassa kun kaverit ottaa yhteyttä kun ottaa jos ottaa. Vietän liikaa aikaa yksin siis. On synkkää, ikävää ja masentavaa enkä jaksa, mutten uusia kavereitakaan osaa oikein hankkia. Muutenkaan en tule juttuun muiden ihmisten kanssa. Jotenkin tein mitä tahansa, ja sen jälkeen seuraava pitkä hiljaisuus, laittaa miettimään että mitä tein taas? Sanoinko jotain pahasti? Kukaan ei sano mitään. Miksei ketään ole missään? Ei kuulu ei näy ketään? Välttelevätkö he minua vai missä vika? Suoraan kysyn, mutta yleensä syynä on vaan että on kiireitä. Monta kertaa mietin mones olen kavereideni satojen kavereiden joukossa. Mones olen, paljon ne on laskelmoineet voivansa viettää aikaa minun kanssani? Kuinka tärkeä olen? Isoja sanoja voivat sanoa, mutta totuus on mielestäni enemmän teoissa kuin sanoissa. Se että he viettävät aikaa kanssani kun heille sopii, on tuskaista minun kannaltani.
Sentään on kaksi veljeä ja pikkusisko joita ilman olisin seonnut yksinäisyydessäni.
Hitto vie, jos vaan yksin tulisin toimeen niin loppuisi tämä ainainen valittaminen! Mutta yksin en selvästikään pärjää... heti kun vaan pieni mitätön viesti saapuu menen innoissani vastaamaan siihen.
Olen säälittävä koira joka takertuu tällaisina hetkinä pieneenkin viestiin jotta voisi tuntea olevansa yhteydessä muuhun maailmaan, ja vihaan tätä puolta itsessäni.
Suinkaan ilman harrastuksia en ole. Kuntoilen, urheilen paljon, harrastan valokuvausta, piirtämistä ym. mutta aina silloin tällöin tämä hiljaisuus alkaa painostaa ja masennun kun ei ole ketään kelle soittaa, suoraan sanottuna.
Itse olen jo muutaman kerran aikaisemmin käynyt täällä valittamassa kun kaverit ottaa yhteyttä kun ottaa jos ottaa. Vietän liikaa aikaa yksin siis. On synkkää, ikävää ja masentavaa enkä jaksa, mutten uusia kavereitakaan osaa oikein hankkia. Muutenkaan en tule juttuun muiden ihmisten kanssa. Jotenkin tein mitä tahansa, ja sen jälkeen seuraava pitkä hiljaisuus, laittaa miettimään että mitä tein taas? Sanoinko jotain pahasti? Kukaan ei sano mitään. Miksei ketään ole missään? Ei kuulu ei näy ketään? Välttelevätkö he minua vai missä vika? Suoraan kysyn, mutta yleensä syynä on vaan että on kiireitä. Monta kertaa mietin mones olen kavereideni satojen kavereiden joukossa. Mones olen, paljon ne on laskelmoineet voivansa viettää aikaa minun kanssani? Kuinka tärkeä olen? Isoja sanoja voivat sanoa, mutta totuus on mielestäni enemmän teoissa kuin sanoissa. Se että he viettävät aikaa kanssani kun heille sopii, on tuskaista minun kannaltani.
Sentään on kaksi veljeä ja pikkusisko joita ilman olisin seonnut yksinäisyydessäni.
Hitto vie, jos vaan yksin tulisin toimeen niin loppuisi tämä ainainen valittaminen! Mutta yksin en selvästikään pärjää... heti kun vaan pieni mitätön viesti saapuu menen innoissani vastaamaan siihen.
Olen säälittävä koira joka takertuu tällaisina hetkinä pieneenkin viestiin jotta voisi tuntea olevansa yhteydessä muuhun maailmaan, ja vihaan tätä puolta itsessäni.
Suinkaan ilman harrastuksia en ole. Kuntoilen, urheilen paljon, harrastan valokuvausta, piirtämistä ym. mutta aina silloin tällöin tämä hiljaisuus alkaa painostaa ja masennun kun ei ole ketään kelle soittaa, suoraan sanottuna.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä niitä kavereita varmasti on jokaisella..et varmaan ole koko elämääsi yksin ollut..ota vaan rohkeasti puhelin käteen ja selaa sieltä kaikki vanhat kaverit keneen et ole pitänyt yhteyttä vähään aikaan ja soita niille,ehkä hekin ovat ajatelleet sinua mutta ei ole vaan viitsinyt ottaa yhteyttä!rohkeasti vaan!! tai alota uusi harrastus ja tapaa sen avulla kavereita,jokkuelajeissa tapaat varmasti! onhan täälläkin palstalla kavereita kaipaavia joten miksei tutustua niihin! olen itsekkin tutustunut tämän kautta ihmisiin ja olen jopa saanut kavereita heistä!tsemppiä! mullakin oli yhdessä vaiheessa kauhea masennus kavereista kun niitä ei ollut,ja istuskelin joka päivä yksin kotona mutta sitten huomasin että eihän niitä kaverieta voi saada murjottamalla kotona tekemättä asialle yhtään mitään...tsemppiä!
ensin toinen sanoo, ettei ole kavereita -> sitten: kyllä niitä kavereita on jokaisella. ???
Mikä logiikka???
Sitten toinen sanoo, ettei ole ketään kelle soittaa. -> käsket soittaa vanhoille kavereille.
Tuskin ne on mitään kavereita, jos on vanhoja. Ne ei olis vanhoja, jos olis kavereita. Kaveruudet on joko nyt tai ei ole kavereita. Jos on joskus ollut, ja se on loppunut, niin ei auta asiaa.
Tuossa nuo omituisuudet. Silti kannattaa lähteä ylös ulos ja lenkille. Se itsensä ulkoiluttaminen ja ihmisten ilmoille tuominen todennäköisesti ei tuo kavereita sen enempää. Jos ei ole tähänkään asti tuonut, mutta piristää varmasti. Kaveruutta ei voi tehdä yksipuolisesti, jos ei ole myötämielisiä ihmisiä. Siksi on turha yrittää kaveerata niiden kanssa, jotka ei halua olla itselle kavereita. Ja monesti kaveruudet pitää syntyä jonkun asian kautta, kuten harrastuksen tai koulun tai työn tai tuttujen. Tyhjästä ei saa kavereita. Se on käytännössä mahdotonta.
Mutta elämä menee sykleissä niin, että välillä on enemmän kavereita ja välillä vähemmän. Kun on vähemmän, niin voi keskittyä itseensä ja omiin puuhiinsa tai vain olla kerrankin itsekäs.
Kyllä se tilanne vielä tulee jossain vaiheessa muuttumaan ja sitten taas miettii, että milloin jäisi omaakin aikaa.
:D Tottahan tuo on. Tää on nyt vaan tämmöstä kautta. Ja onhan tässä vielä elämä edessä vaikka nyt masentaa. Hankala vaan uskoa mihinkään kun masentaa tarpeeksi, mutta tottahan tuo on. Pitää yrittää ryhdistäytyä.
Eli sun kavereilla on siis paljon omia kavereita, sekä aina kiire päällä, ja siksi se yhteydenpito on tiettyinä kausina vähän vaisunlaista? Kirjoitit että et tule juttuun muiden kanssa. Tarkoittaako se sitä, että kavereidenkin kanssa ollessa tulee niitä hiljaisia hetkiä jonkun verran? Vai oletko kavereiden seurassa puhelias ja seurallinen?
Kyllä ihmisten kanssa ylipäätänsä tuun juttuun, mutta jotenkin on vähän silleen, en tiedä, arkuutta siinä. Ujoksi en itseäni luokittelisi. Ihan mielelläni tutustuisin muihin ihmisiin, mutta jotenkin ei vaan suju. Kai se pitäs vaan yrittää enemmän. Pakottaa itsensä tutustumaan ihmisiin.
Nykyisten kavereiden kanssa kemiat pelaa... tai pelas. Nykyään ei kaksi kaveria enää jaksa pitää yhteyttä. En tiedä mikä on. Toinen sanoo terve mesessä ja katoaa jonnekin pitkäksi ajaksi, tulee takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sanoo vaikka "ei paska!" Kysyn mikä hätänä, tyyppi ei sano mitään. Jonkin ajan kuluttua "kylläpä pitsa on hyvää".... mikä hitto tuossa mättää? Kamala olo kun haluaisi puhua jollekulle edes vähän aikaa, mutta ei oo ketään kelle puhua. Kaksi ihan hyvää kaveria on jotka ottaa yhteyttä niin usein kuin mahdollista, jotka ei pole mun päälle tai kohtele niin kuin olisin tunteeton esine. Kenties jos ei juttele kasvokkain jonkun kanssa niin toinen kuvittelee että voi tehdä mitä vain eikä toiseen satu.
Menetän uskoni naispuolisiin kavereihin.