Tässä ois tämmöinen selviteltävä tapaus. Kykyä ehkä olis aloitteeseen jos taitoa olis enemmän. Osaa ei juuri mitään, mutta jos osaisi enemmän, niin voisi vaikka onneaan koetella. Propleemina vaan kun on se, että jos jossakin on joku muu nainen, joka on parempi tai osaa, niin tällä jumittaa heti. Eli jos on ykskään supliikimpi tai yhtään näyttävämpi neiti-ihminen lähistöllä, niin jumitus iskee heti ja siinä sitä ollaan. Enkä kykene mihinkään. Yrittämään pystyn kyllä ja se kuolee pystyyn hetkessä. Mitään vaikutusta ei ikinä tule, koska jään surkeilla epäluonnollisilla yrityksillä aina jonkun muun varjoon. Kaikki menee täysin keinotekoiseks tai viralliseks jänkiksi. Siks paljon välillä oon änkyttänyt ja nikotellut. Printteri syöttää erroria vaan ja näyttö tilttaa. Huumori katoaa ja päässä raksuttaa vaan, että tuo osaa paremmin tuon ja tuon ja tuon... Kun en pysty samaan ja tiedän, että kakkoseksi jään missä tahansa asiassa, niin en pysty edes yrittämään, tai menen täysin jumii.
Tulee painetta ja sitten ei pysty edes normaaliin olemiseen.
Yleensä kohtuudella tuun miestenkin kans juttuun, mutta jos on kukaan muu nainen myös, vaikka vaan juttelemassa, niin mulla se on klik, stop ja goodbye. Tiedän, ettei saa vertailla muihin naisiin, enkä tietoisesti edes vertaa, mutta näinpäs alitajunta vaan joka kerta yllättää. Jotenkin ajattelen, että noniin, tämä oli tässä.
Turha pilata asiaa vielä lisää taistella selkeästä asiasta.
Entistä pahempi tilanne on kun joskus jälkeenpäin vielä kuulee, miten pitäisi edes yrittää. Voin tietysti yrittää, joskus olen kokeillutkin, mutta se on ns. "säälittävää yritystä", josta paistaa kauas, että just yrittää eikä ole luonnollinen.
Muita naisiakaan ei tästä maailmasta pois saa, jotenka tehdäänkö mitä?
A) kokeillaan nähdä miehiä vain silloin kun ei ole muita naisia sadan kilometrin säteelläkään.
B)Tyritään, yritetään ja sohlataan ilman tulosta, ja mitään ei saada aikaan. Tähän mennessä on kyllä tullut arviointeja toisilta, että parempi olis pitää suu kiinni.
C) unohdetaan koko asia, keskitytään auttamaan kenian nälkäisiä lapsia
D) ollaan hiljaa ja korkeintaan hymistellään ja hymyillään vaan. Mitään ei sanota, eikä tehdä. Eipähän ainakaan tarvi muidenkaan hävetä mua.
E) jotakin muuta.
Tulee painetta ja sitten ei pysty edes normaaliin olemiseen.
Yleensä kohtuudella tuun miestenkin kans juttuun, mutta jos on kukaan muu nainen myös, vaikka vaan juttelemassa, niin mulla se on klik, stop ja goodbye. Tiedän, ettei saa vertailla muihin naisiin, enkä tietoisesti edes vertaa, mutta näinpäs alitajunta vaan joka kerta yllättää. Jotenkin ajattelen, että noniin, tämä oli tässä.
Turha pilata asiaa vielä lisää taistella selkeästä asiasta.
Entistä pahempi tilanne on kun joskus jälkeenpäin vielä kuulee, miten pitäisi edes yrittää. Voin tietysti yrittää, joskus olen kokeillutkin, mutta se on ns. "säälittävää yritystä", josta paistaa kauas, että just yrittää eikä ole luonnollinen.
Muita naisiakaan ei tästä maailmasta pois saa, jotenka tehdäänkö mitä?
A) kokeillaan nähdä miehiä vain silloin kun ei ole muita naisia sadan kilometrin säteelläkään.
B)Tyritään, yritetään ja sohlataan ilman tulosta, ja mitään ei saada aikaan. Tähän mennessä on kyllä tullut arviointeja toisilta, että parempi olis pitää suu kiinni.
C) unohdetaan koko asia, keskitytään auttamaan kenian nälkäisiä lapsia
D) ollaan hiljaa ja korkeintaan hymistellään ja hymyillään vaan. Mitään ei sanota, eikä tehdä. Eipähän ainakaan tarvi muidenkaan hävetä mua.
E) jotakin muuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mukavalta ihmiseltä vaikutat, ja jos se jotenkin pulpahtaa esiin sen änkytyksen lomasta, niin jännityksen ottaisin vain positiivisena lisänä. Jos niin siis sattuisi, että minua kokeilisit ja olisin kiinnostunut, niin voit luottaa, että tekisit vaikutuksen kuin vasaralla takoen. Se, että nainen uskaltaa päästää irti turhuuksista ja yrittää, on minusta suuri plussa. Rohkeutta vain kokeiluihin ja eiköhän se siitä ala etenemään.
Eli valitsen vaihtoehdon B ja käskisin niiden arvostelijoiden pitää suuta soukeammalla. Vai uskaltaudutko erityisesti eritellä, mikä niissä yrityksissä on noin pahasti pieleen mennyt?
No erityiset erittelyt (ei eritykset kuitenkaan) :).
Se, että saisi edes suunvuoron jossain välissä.
Ehkä vois olla asiaakin, mut sitä ei ikinä saa muiden korviin asti.
Pitää joskus melkein huutaa tai hyppiä pöydällä, että kukaan huomaisi tai vastaisi, tai vetää roiskeläppä päälle ja napaan asti paita auki.
Tai jos saa sanottua jotakin johonkin väliin, niin tosi helposti se, joka on eniten äänessä (yleensä joku muu nainen) sanoo et mitä? ja katsoo (sillä ilmeellä, et mitä sä nyt tähän solkkaat väliin) suu auki, että mitä aivan kuin ei yhtäkkiä muka enää tajuaisi samaa kieltä yhtään.. SE on just tätä useimmiten. Kyllä minä silti puhua osaan!
Sitten sen vaan jatkaa sitä juttuaan, ja siinäkö se oli se mun hieno vasaravaikutus ja iso plussa? EEhheh. Kukaan ei vastaa ja toinen vielä takuulla siihen vääntää jonkun vitsin tai jutun vesirajan alta, ettei takuulla kukaan muista vastatakkaan.. Mua niin kyllästyttää.
Tuntuu ettei ikinä saa edes asiaansa loppuun asti sanottua, kun joku alkaa messuta omia asioitaan päälle. Pitäis muuten huutaa toisten päälle, enkä mä mitään puheita silti pidä. Eikä onnistu keskeyttää, et mun vuoro välillä. SE ei keskeydy..
Ja ei ne jutut monesti muillakaan ole mitään kovin kiinnostavia, mut se on musta enemmän kova ääni, tai röyhkeä päälle puhuminen, mitä pitäis olla, muulla ei niin väliä, kunhan olis vaan hirveesti esillä, vaikka ei olis mitään ideaa siinä.
Yleensä menee niin, et jos mä yritän jos joku vieressä suoltaa rennosti vitsikästä tai tylsää juttuaan ja mä olen lähinnä vain siinä se, joka sen selittäjän näkökulmasta keskeyttää tai häiritsee muiden tsäänssejä ja juttuja, jos aukaisee suun. Siihen en ala, että huudan toisten päälle, vaikka muut tekiskin niin. Mun mielestä se ei ole vain musta kiinni. Ja toisaalta musta olis itsestä aivan tosi törkeää toimia samalla tavalla, että siihen en ala, vaik muut olisi niin.
Se siinä varmaan on, että mä en tykkää siitä, ettei kukaan reagoi mitenkään tai että monesti jos on enemmän ihmisiä, se menee siihen että muutama on koko ajan äänessä ja loppukuoro saa joikhata mitä lystää keskenään, ei niitä edes kukaan kuuntele tai kun ei saa niitä muutamaa soololaulajaa hiljakseks millään sordinolla. Musta se on tosi epäkohteliasta, jos näyttää siltä, että saa seinille puhua. Sitten siitä tuleekin sellainen seinäkukkavaikutus.
Ja sitten mä olenkin jo valmis vetämään virsut jalkaa ja hiihtämään pois.