Mies ja nainen tapailevat, rakastuvat ja muuttavat yhteen.
Mies on yksikseen viihtyvä, jolla ei ole ystäviä, ujo, vaikea tutustua ihimisiin.Juo joka päivä
4-5 pulloa olutta, viikonloppuisin enemmänkin.Mies on vakava ja synkkyyteen taipuvainen, suhtautuu epäluuloisesti uusiin ihmisiin.
Nainen on miehen vastakohta-iloinen, positiivinen ja sosiaalinen, tutustuu helposti ja suhtautuu ihmisiin pääosin myönteisesti.
Naista miehessä viehättää syvällisyys ja täydellinen omistautuminen kumppanilleen.Miestä naisessa viehättää positivinen elämänasenne.
Menee vuosi.Mies ja nainen ovat rakastuneita ja menevät naimisiin.Naista hieman epäilyttää miehen jyrkkyys joissakin asioissa, sekä alkoholinkäyttö, mutta ajattelee
rakkauden voittavan nuo asiat.
Menee puolitoista vuotta.Mies ja nainen ovat pääosin onnellisia, koska hyviä hetkiä on paljon.On samanlaiset intressit, ja yhteisiä harrastuksia.Naista alkaa häiritä yhä enemmän miehen epäsosiaalisuus
ja ystävien puute, ja tapa määräillä ja arvostella naista pikkuasioissa.Riitoja alkaa tulla, koska nainen ei hyväksy että hänen elämäänsä rajoitetaan.Miehen yhtäkkiä vaihtelevat mielialat myös alkavat häiritä naista yhä enemmän.
Mies ja nainen saattavat viettää yhdessä ihan mukavan päivän, yhtäkkiä mies menee täysin puhumattomaksi, ja jonkin ajan kuluttua alkaa valittaa esim. naisen vääränlaisesta pukeutumismausta, vääränlaisesta musiikkimausta tai liiallisesta yhteydenpidosta vanhempiinsa.(puhelinsoittoja kerran viikossa, käyntejä kerran parissa kuussa)
Nainen yrittää sovitella ja etsiä kompromissia miestä ärsyttävistä asioista.Mies vain yltyy, kunnes nainen itkee.Seuraavana päivänä mies pyytelee anteeksi.Kun nainen ilmoittaa lähtevänsä ystävänsä kanssa kahville, mies hermostuu täysin.Mies on sitä mieltä että nainen haluaa vieraisiin, vaikka nainen haluaisi vain kahville ystävättärensä kanssa.Nainen on vuoden aikana
käynyt asunnon ulkopuolella ilman miestä vain kerran, ellei työssäkäyntiä oteta huomioon.Kun nainen haluaa käydä vanhempiensa luona, mies luulee että nainen menee tapaamaan toista miestä.Nainen alkaa olla jännittynyt tullessaan kotiin, kun ei koskaan tiedä minkälainen mies on vastassa.Onko se iloinen, lempeä ja rakastava, vai äreä, omissa oloissaan viihtyvä, epäilevä ja arvosteleva.
Menee kaksi vuotta.Hyvät hetket ovat vähentyneet edelleen.Mies juo yhä enemmän.Naista jännittää joka päivä tullessaan töistä.Riitoja on harva se päivä, joka kerta se alkaa miehen valittaessa naiselle milloin mistäkin naisen persoonaan ja ominaisuuksiin liittyvästä asiasta.Nainen yrittää selitellä ja sovitella aikansa, mutta pian nainen alkaa ärsyyntyä, koska hänen mittansa alkaa olla täynnä.Nainen alkaa ilkeillä
samalla mitalla takaisin.Eräänä huonon päivän iltana nainen kyllästyy kuuntelemaan hiprakassa olevan miehensä haukkuja, ja päättää lähteä pois.Lähteekin, vie tavaransa seuraavana päivänä.
Mies alkaa soitella naiselle ja anella takaisin.Puhuu kauniita asioita rakkaudesta, ja sanoo ymmärtävänsä naista, ja tekevänsä parannuksen.Kuukauden päästä nainen tulee takaisin, toivoen että lupaukset pitävät paikkansa ja luottaen rakkauteen, jota yhä tuntee mieheen, kaiken jälkeen.Naisen palattua mies ei enää juo, eikä rajoita naisen elämää.Mies vain on omissa oloissaan, miestä ei liioin huvita jutella naisen kanssa, tehdä mitään yhdessä, osoittaa
hellyyttä tai muutakaan.Mies on useinmiten hiljaa, joskus edelleen ärtyisä ja ilkeä naiselle.Pian riidat alkavat taas.Nainen ei enää jaksa sovitella, vaan on täysillä mukana riidassa.Välit viilenevät, ilmapiiri on vaisu lähes koko ajan.
Eräänä päivänä nainen sanoo että suhteesta ei tule mitään, ja haluaa erota miehestä.Mies alkaa syyttää naista epäluotettavaksi, kun teeskenteli haluavansa olla miehen kanssa, eikä sitten haluakaan.Mies sanoo että nainen on avioliiton rikkoja, ja harvinaisen tyhmä ihminen.Onko niin?Kannattaako naisen vielä kerran yrittää?
Mies on yksikseen viihtyvä, jolla ei ole ystäviä, ujo, vaikea tutustua ihimisiin.Juo joka päivä
4-5 pulloa olutta, viikonloppuisin enemmänkin.Mies on vakava ja synkkyyteen taipuvainen, suhtautuu epäluuloisesti uusiin ihmisiin.
Nainen on miehen vastakohta-iloinen, positiivinen ja sosiaalinen, tutustuu helposti ja suhtautuu ihmisiin pääosin myönteisesti.
Naista miehessä viehättää syvällisyys ja täydellinen omistautuminen kumppanilleen.Miestä naisessa viehättää positivinen elämänasenne.
Menee vuosi.Mies ja nainen ovat rakastuneita ja menevät naimisiin.Naista hieman epäilyttää miehen jyrkkyys joissakin asioissa, sekä alkoholinkäyttö, mutta ajattelee
rakkauden voittavan nuo asiat.
Menee puolitoista vuotta.Mies ja nainen ovat pääosin onnellisia, koska hyviä hetkiä on paljon.On samanlaiset intressit, ja yhteisiä harrastuksia.Naista alkaa häiritä yhä enemmän miehen epäsosiaalisuus
ja ystävien puute, ja tapa määräillä ja arvostella naista pikkuasioissa.Riitoja alkaa tulla, koska nainen ei hyväksy että hänen elämäänsä rajoitetaan.Miehen yhtäkkiä vaihtelevat mielialat myös alkavat häiritä naista yhä enemmän.
Mies ja nainen saattavat viettää yhdessä ihan mukavan päivän, yhtäkkiä mies menee täysin puhumattomaksi, ja jonkin ajan kuluttua alkaa valittaa esim. naisen vääränlaisesta pukeutumismausta, vääränlaisesta musiikkimausta tai liiallisesta yhteydenpidosta vanhempiinsa.(puhelinsoittoja kerran viikossa, käyntejä kerran parissa kuussa)
Nainen yrittää sovitella ja etsiä kompromissia miestä ärsyttävistä asioista.Mies vain yltyy, kunnes nainen itkee.Seuraavana päivänä mies pyytelee anteeksi.Kun nainen ilmoittaa lähtevänsä ystävänsä kanssa kahville, mies hermostuu täysin.Mies on sitä mieltä että nainen haluaa vieraisiin, vaikka nainen haluaisi vain kahville ystävättärensä kanssa.Nainen on vuoden aikana
käynyt asunnon ulkopuolella ilman miestä vain kerran, ellei työssäkäyntiä oteta huomioon.Kun nainen haluaa käydä vanhempiensa luona, mies luulee että nainen menee tapaamaan toista miestä.Nainen alkaa olla jännittynyt tullessaan kotiin, kun ei koskaan tiedä minkälainen mies on vastassa.Onko se iloinen, lempeä ja rakastava, vai äreä, omissa oloissaan viihtyvä, epäilevä ja arvosteleva.
Menee kaksi vuotta.Hyvät hetket ovat vähentyneet edelleen.Mies juo yhä enemmän.Naista jännittää joka päivä tullessaan töistä.Riitoja on harva se päivä, joka kerta se alkaa miehen valittaessa naiselle milloin mistäkin naisen persoonaan ja ominaisuuksiin liittyvästä asiasta.Nainen yrittää selitellä ja sovitella aikansa, mutta pian nainen alkaa ärsyyntyä, koska hänen mittansa alkaa olla täynnä.Nainen alkaa ilkeillä
samalla mitalla takaisin.Eräänä huonon päivän iltana nainen kyllästyy kuuntelemaan hiprakassa olevan miehensä haukkuja, ja päättää lähteä pois.Lähteekin, vie tavaransa seuraavana päivänä.
Mies alkaa soitella naiselle ja anella takaisin.Puhuu kauniita asioita rakkaudesta, ja sanoo ymmärtävänsä naista, ja tekevänsä parannuksen.Kuukauden päästä nainen tulee takaisin, toivoen että lupaukset pitävät paikkansa ja luottaen rakkauteen, jota yhä tuntee mieheen, kaiken jälkeen.Naisen palattua mies ei enää juo, eikä rajoita naisen elämää.Mies vain on omissa oloissaan, miestä ei liioin huvita jutella naisen kanssa, tehdä mitään yhdessä, osoittaa
hellyyttä tai muutakaan.Mies on useinmiten hiljaa, joskus edelleen ärtyisä ja ilkeä naiselle.Pian riidat alkavat taas.Nainen ei enää jaksa sovitella, vaan on täysillä mukana riidassa.Välit viilenevät, ilmapiiri on vaisu lähes koko ajan.
Eräänä päivänä nainen sanoo että suhteesta ei tule mitään, ja haluaa erota miehestä.Mies alkaa syyttää naista epäluotettavaksi, kun teeskenteli haluavansa olla miehen kanssa, eikä sitten haluakaan.Mies sanoo että nainen on avioliiton rikkoja, ja harvinaisen tyhmä ihminen.Onko niin?Kannattaako naisen vielä kerran yrittää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No kirjoituksesta paistaa tietenkin läpi naisen näkökulma. Helpottaisi kummasti, jos sais myös miehen näkökulman luettavaksi, mutta niillä tiedoilla on pärjättävä mitä on...
Uskonpa sinun itsekki tietävän mitä tehdä? Haet kait jonkinlaista varmistusta, vai? Olen vasta parikymppinen ja seurestellut pari kertaa muutaman kuukauden, joten omaa kokemusta ei ole mutta tiedän monia pareja, jotka ovat yhdessä vain kun eivät osaa erota eli ovat turtuneet avioliittoon/avoliittoon. En itse pysty ymmärtämään mitä jätkeä on elää jonkun kanssa, jos ei rakasta toista? Eikö se ole jo rikos(?) avioliittoa vastaan. Eihän naimisissa saisi olla pelkästään kulissiliitossa? No joo, olen ehkä vielä liian nuori ymmärtämään. Mut älä palaa enää sen miehen luo. Kyllä maailmalta löytyy sopivampiakin miehiä.
Pitäisi nähdä teidän jutut lähempää, ei täällä kovin syvällisiä ohjei saa, ku ovat ilmaisia.
Vaikuttaa siltä, että miehellä on huono itsetunto. Hän pelkää, että nainen jättää hänet vielä joku päivä, kun hän on sellainen jöröjukka.
On kyllä tosi vaikea tuosta päätellä, mitä on oikeesti tapahtunut, kun luulen, että miehelläkin on oma näkökulmansa näihin asioihin.
Tiedän, mitä se on, kun mies ei puhu ja ittellä puhetta tulee enemmänkin. Silloin kannattaa vaan sitkeästi yrittää jutella, rauhallisessa tilanteessa ja hiljaa ja rauhallisesti. Kysyä miltä miehestä tuntuu eikä vaan kertoa, että itsestä tuntuu pahalta. Ja jos ei juttu muuten luista, niin parisuhdeterapeutti auttaa!
Jos vähänkin epäröit, niin yritä vielä! Älä painosta miestäsi, jos hän on ujo, ja tee selväksi, että haluat vain hänet ja rakastat häntä, niin hän voi luottaa sinuun.
Vika ei välttämättä ole kummassakaan, tai kummassakin. Kirjoituksen nainen ja mies ovat alkuaankin erittäin erilaisia persoonallisuuksia, ja vastakohdat eivät aina suinkaan täydennä toisiaan, vaikka toisiaan kiinostavatkin juuri erilaisuuden vuoksi.
Siispä ei välttämättä ole kyse siitä, että vika olisi jommassa kummassa, vaan siitä, ettei kaksi erilaista ihmistä kykene kaikissa asioissa ymmärtämään toisiaan, vaikka haluaisivatkin.
Hyvä alku suhteessa johtuu useimmiten siitä, että kumpikin haluaa miellyttää toista, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa liiaksikin, suhteen edetessä alkaa tulla aina vain enemmän esiin näitä omia tarpeita, jolloin kumpikin alkaa ihmetellä mitä on tapahtunut ja mikä muuttunut, näkemättä itseään ja osallisuuttaa asioihin.
Tuostakin tilanteesta voi vielä selvitä eteenpäin yhdessä, mutta se vaatii paljon. Kirjoituksen tilanteen mukaan tällä hetkellä on vaikea keskustella asioista rakentavasti eteenpäin, koska ensinnäkin nainen näkee yhtenä vaihtoehtona eron ja samoin mies, molemmat omilta suunniltaan. Tilanteen mies myöntyy puheissaan helposti kaikkeen mitä ehdotetaan, koska tietää vaihtoehtona olevan eron. Nainen taas helposti kertoo miehelle haluamistaan muutoksista, koska tuntee olevansa jollakin tapaa valmis eroon, jos ei saa tahtoaan läpi. Lopputuloksena se, että mies lupaa asioita joihin ei välttämättä todellisuudessa edes pysty ja nainen pettyy..taas.
Jos tilanne haluttaisiin selvittää ja kääntää yhteinen elämä paremmaksi, pitäisi pariskunnan kyetä keskustelemaan haluistaan, toiveistaan ja pettymyksistään vapaasti toisilleen, ilman takaportteja tai pelkoa toisen lähtemisestä.
Ratkaisun avaimet tilanteessa ovat tällä hetkellä naisen käsissä.
Hän voi joko
a) palata takaisin, antaa tilanteen rauhoittua jonkin aikaa, että mies saa turvallisuuden siitä, ettei nainen ole jälleen lähdössä, ja sen jälkeen hiljalleen aloittaa rakentava keskustelu miehen kanssa, kysellen miehen toiveita, minkä pitäisi muuttua, että miehellä olisi hyvä olla ja hän myös käyttäytyisi niin. Tosiasiahan on, että mikäli miehellä on hyvä olla naisen kanssa, tekee hän lähes mitä tahansa, jotta myös naisella olisi hyvä olla miehen kanssa.
b) koska miettii, olisiko menossa tulosuuntaan vain tulossa menosuuntaan, eikä ole kuitenkaan varma mitä haluaa, voi nainen mennä takaisin, olla samassa vanhassa tilanteessa sen aikaa, että katsoo sen jälleen kerran nähdyksi, ja lähteä varmemmalla mielellä, ja pitää tällä kerralla kiinni ratkaisustaan, tietäähän hän nyt varmasti mitä yhteiselämä miehen kanssa on.
Syy, eikä vika siis ole yksin kummassakaan. Luultavimmin syy, miksi mies syyllistää naista, on se, ettei hän halua naisen lähtevän. Toisaalta, mitä kauemmin tilanne jatkuu, alkaa myös mies pian nähdä eron hyvänä vaihtoehtona mielessään.
Koska kirjoitus on kirjoitettu naisen "puolelta", ei voi sanoa, että menkää molemmat itseenne ja miettikää, mitä voisitte tehdä itse toisin, odottamatta toisen muuttuvan, on sanottava, että naisen tulee miettiä, miten hän voi tehdä itse oman olonsa paremmaksi miehen kanssa (mikäli haluaa jatkaa), odottamatta miehen muuttuvan.
Parisuhteessa joka tapauksessa muuttuvat molemmat puolisot toisen muuttuessa, se on yhteiselämässä väistämätöntä, oman muutoksen suunnan voi jokainen valita itse, toista ei voi muuttaa, jollei toinen itse halua/osaa/pysty.
Onnea kuitenkin kirjoituksen parille, yhdessä tai erikseen.
Taidat itsekin tietää jo, ettei tuommoisella ole tulevaisuutta.
Ota ja jätä mies huonoine itsetuntoineen ja nauti itse elämästäsi.
Eikö naista alun perin huolestuttanut miehen hurja kaljan juonti? Miksi nainen palasi takaisin, vaikka oli jo nähnyt kaiken? Vikaa kummassakin: mies liian omistushaluinen, nainen liian yritteliäs suhteen suhteen.
Tilanne ei meillä ollut ihan noin paha, mutta hiukan samaa, eli mies mietiskeli yksikseen että "rakastaako se nyt varmasti? Jos se pettääkin?" Suhde oli silloin suht uusi mutta odotin samanlaista luottamusta myös itseni suuntaan.. Lopetin epäilyt yksinkertaisesti huutamalla suoraa huutoa niin kauan että asia tuli harvinaisen selväksi. En minkäänlaista epäilystä yhtäkään en siedä ja kuuntele kun kerran ei ole MITÄÄN aihetta. Tiedän että hänellä on huono itsetunto, mutta se ei oikeuta loukkaamaan minua epäilyksillä. Kyllä kaikenlaista voi sallia mutta loukkaukset, epäilyt, niille pistetään heti stoppi. Sanoin että jos et voi luottaa, häivy ja tule takaisin kun olet jotain oppinut. En minäkään häntä epäile. Sovittu ollaan että koskaan ei petetä ja ongelmat selvitetään yhdessä. Se loppui siihen se epäily ja nyt ollaan kolmatta vuotta yhdessä ja onnellisia.
Naiset, naiset, älkää helkutti olko niin kynnysmattoja että siedätte mieheltä mitä vaan! Tietty sama pätee miehiinkin mutta yleensä se on nainen joka antaa polkea itsensä maan rakoon. Neuvoni sinulle olisi että jos haluat yrittää vielä, ota tosi tiukka linja; ei yhtäkään loukkausta enää. Jos et halua, selitä että et jaksa enää olla loukattuna joka hetki ja että ansaitset parempaa. Tsemppiä! Kerro miten kävi!