Kaksi äitiä, jotka molemmat olivat joskus miehiä.
Tässä nähdään se, että mikä oikeasti lapsen elämää hankaloittaa: erilainen perhe VAI muut (ahdasmieliset) ihmiset.
Jos ei ole päällä, niin nyt näppäämään nelosta ja pikaisesti!
Tässä nähdään se, että mikä oikeasti lapsen elämää hankaloittaa: erilainen perhe VAI muut (ahdasmieliset) ihmiset.
Jos ei ole päällä, niin nyt näppäämään nelosta ja pikaisesti!
Vastaukset 20
Vanhimmat
kiinnosta nuo nelosen ns. "dokumentit".
joskus ne ovat pelkkää sosiaalipornoa, mutta totuudensiemen siinä kuitenkin piilee.
Dokumentti on ilmeisesti lapsen näkökulmasta ja Louise saakin kiitettävästi puheaikaa.
Ei kannata tuomita katsomatta.
Helppoa tuonkaan lapsen elämä. Kaksi äitiä jotenkin voisi ymmärtää mut et ne ovat vielä miehiä?
Ei helvata kaikenlaista sakkia sitä on liikenteessä. No niiltäkin saa kuulla ne perinteiset fraasit et ollaan synnytty väärään ruumiiseen ja pla pla. Aivot ovat varmasti syntyneet ihan vika paikkaan ku kyseisten korvien väliin.
Homma on ongelma kaikille muille paitsi kyseiselle lapselle! Ja muka häntä ajatellaan kun tuomitaan. Voi jessus sentäs.
lapselle olekaan ongelma hänen lapsenmielessään vielä, mutta kunhan kohtaa muun yhteiskunnan (esim. koulukavereiden) suvaitsemattomuuden, niin kyllä siitä sitten sille lapselle ongelma tulee ja iso tuleekin.
Tiedä sitten mikä on syy ja mikä seuraus? Onko ongelma siis lasten vanhempien erilaisuus vai yhteiskunnan suvaitsemattomuus? Eipä sillä toisaalta ole merkitystä. Jokainen joka on itse noin erilainen tietää ja ymmärtää sen, että elämäntavallaan saa osakseen syrjintää ja huonoa kohtelua ja tietää myös sen että lapsi saa osansa tästä. Jos oikeasti ajattelisi lapsen etua, niin jättäisi sen lapsen joko hankkimatta kokonaan tai sitten pakottaisi itsensä elämään muun yhteiskunnan hyväksymien normien mukaisesti.
Suvaitsemattomuus tietenkin!
Sitäpaitsi onhan tuo mukula jo kohdannut koulukaverien epäluulot. Tässä tapauksessa uskon kuitenkin, että lapsen etu on olla rakastavan vanhemman kanssa versus lapsenkoti tai se biologinen äiti, joka hänet hylkäsi. Siinä ne vaihtoehdot.
Et asiat tulevat olemaan tuon lapsen kannalta kovinkaan helppoa. Lähinnä siinäkin kyllä kyseessä on muitten ihmisten suhtautuminen moiseen tilanteeseen ja lähinnä muitten lapsien.
Kokemuksestakin kuitenkin tiedän et jos vanhemmissa on jotain epänormaalia ni kyllä se lapsi sen nahoissaan joutuu tuntemaan tuo pilkan ja ivan määrä on kohtuullisen suuri.
Tuo lapsihan tuossa on kuitenkin se kärsivä osapuoli ja miksipä ei asiaa ajattelisi juuri hänen kannaltaan ?
Tuomitsen kuitenkin tuollaisen toiminnan koska se sotii kaikkia luonnonlakeja vastaan yhtälailla siinä missä homot ja lepsotkin.
En hyväksy sitä mut kuitenkin en siitä numeroa tee ja enkä sellaisia ihmisiä karta kuin ruttoa. Pari homoa olen elämäni aikana tuntenutkin ja jokainen valintansa tehköön.
Enpä kyllä koko show'ta seurannut, mutta kyllä sillä lapsella olisi varmaan muitakin vaihtoehtoja. Olisi voinut tulla esim. rakastavan, elämässään pärjäävän ja perinteisiä yhteiskunnallisia arvoja kannattavan lapsettoman avioparin adoptoimaksi.
Joskus argumentit olivat tuollaisia kun naiset halusivat ihmisoikeuksia...
Homot ja lesbot ovat yhtä luonnollisia kuin heterotkin, tuskin sitä oikeasti kukaan valitsisi, sen verran kivinen tie se on. Tiedän sattuneesta syystä. Ja varsinkaan sukupuolta vaihtamaan ei kukaan ihan huvikseen ryhdy.
Voin muuten kertoa, että ihan normaalin perheen normaali lapsikin saa riittäviin ivaa ja kiusaamista osakseen, ei se sitä kysy. Tuurista se on kiinni, syyt löytyvät aina.
Ainoa, joka tämän ohjelman perusteella ei näytä kärsivän, on juuri lapsi. Miksi? - siksi, että lapsen rakkaus ei kysy oikeutusta ympäristöltä eikä sitoudu normeihin.
Samoilla argumenteilla (lapsen kärsimys, kiusatuksi joutuminen) voisi kieltää lasten saamisen myös vammaisilta. Ja miksei rumiltakin samaan syssyyn?
Lapsi rakastaa näitä vanhempiaan ja adoptio on _aina_ lapselle stressi. Vaikka adoptio on hyvä vaihtoehto, niin se on aina toiseksi- tai kolmanneksi paras sellainen.
ajattelinkin. Tuskin olisi kokenut stressiä, jos olisi tullut adoptoiduksi jo sylivauvana, jos kumpikaan biologisista vanhemmista ei olisi häntä halunnut.
Vaikka mitä sanot, niin perinteisen mallisesta perheestä (vaikka adoptio sellaisesta) on edelleen helpompi ponnistaa tasapainoiseen omaan elämään. Sellainen suvaitsevainen maailma, joka sinulla (ja miksei myös minulla) on haaveissa, on vielä todella kaukana. Siihen asti meidän on elettävä näiden nyt voimassa olevien realiteettien kanssa.
Hivenen huono rinnastus nyt verrata vammaisiin tai "rumiin" ihmisiin ? Tilanne heillä nyt on ehkä hivenen erinlaisempi.
No kuitenkin. Ei varmasti kenelläkään ole helppoa valita omaa seksuaalista suuntautumistaan normaali kuvioista poikkeavaksi. Tuskin ikinä tulee olemaankaan koska aina sakissa löytyy ihmisiä joille asia on todellinen ongelma ja suorastaan vastenmielinen tilanne.
Sinäänsä jos tuolla lapsella elämä menee hyvin ja ei mitään ongelmia ole ni miksipä ei noinkin voisi mennä? Kuitenkin jos elämä ei olisikaan tuota ruusuilla tanssimista ni mitäs sitten, kukas silloin vastaa tuon lapsen omista oikeuksista ja kaiken vaikutuksesta hänen myöhempään elämään.
Kaikilla tuollaisilla pareilla se ei kuitenkaan tule onnistumaan ja ongelmia tulee vääjäämättä koska osa ihmisistä ei tule asiaa hyväksymään. Miksi sitten leikkisimme tuon lapsen elämällä koska onnistumisen mahdollisuus on huomattavasti pienempi kuin antamalla lapsi jollekkin perheelle adoptiolapseksi.
Nyt joudun kyllä pyytämään todisteita, sillä ihan purematta en niele väitettä, että adoptio on lapselle parempi vaihtoehto. Adoptiossa lapsi joutuu kuitenkin kantamaan ikuisesti sitä tunnetta, että hänet on hyljätty. Varsikin jos totuus on se, että hänestä ei olisi haluttu luopua, vaan yhteiskunta pakotti.
No, näitä asioita on tutkittu ja jäänkin odottamaan linkkiä tai viitettä, sillä ei kai noin fiksu mies ilman sellaisia mitään tuollaista menisi väittämään? :)
Pystynkä asiaa mitenkään todistamaan mut lähinnä ajattelen sitä lapsen mahdollisuutta parempaan ja onnellisempaan elämään minkä adoptio mahdollistaa.
Asiaa jos ajattelee mahdollisimman negatiiviselta kantilta et kyseessä on lapsi ja ongelmaperhe. Lähinnä kun kyseessä on väkivalta, insesti, heitteillejättö, ym vastaavat ongelmatilanteet niin varmasti lapsen elämän kannalta järkevin vaihto-ehto on adoptio. Uusi mahdollisuus saada tuo rakastava perhe missä elämä olisi helpompaa ilman ongelmia. Ei ainakaan näin kirjoitettuna kuulosta hassummalta mahdollisuudelta.
Nää kaikki perustuu ihan minun omiin mietteisiini ja tavallaan toiveisiini et jokainen lapsi saisi kokea tuon onnellisen elämän ja saada kunnollinen kasvatus.
Jaa vai et oikein fiksukin :D Heh ottaskos tuon kehuna vai kettuiluna ;D
ollaan kuljettu samaa "tietä" jo jonkin aikaa :)
Eli ei ollut kettuilua, vaan just sitä toista.
Tunnet? Kuljettu samaa tietä?
*Hmmm...raksun...raksun...raksun...mietiiiiii*
Äh, savu nousee jo korvista :)
En katsonut.
Väittäisin vähän sekä että.
Lapsien elämillä ei pitäis heitellä noppaa. Se on sen verran vakava asia, että tunnustaudun tiukkapipoiseksi (=ahdasmieliseksi) aika nopeasti. Varsinkin, kun lasten luonteesta ei voi sanoa mitään ja lapset eivät itse osaa kertoa mitään. Kyseessä on täysin avuton muiden, usein ei edes sukulaisten, armoilla oleva nuori ihminen.
En tiedä. Tuntuu vaan siltä, että jos se lapsen hommaaminen ei luonnollisesti onnistu, niin ehkä sitä ei pitäisi hankkia epäluonnollisestikaan? On kyllä niin ajatusvirheinen ajatus, kuin voi olla, tiedetään. Mutta fiilis tuo.
Siitäkin huolimatta, että moraalisesti inhoan äitejä, jotka eivät huolehti lapsistaan ja antavat adoptoitavaksi, ja toisaalta ihailen ihmisiä, jotka ottavat hoitaakseen muitakin, kuin omia lapsiaan. Toki voihan jäädä orvoksi muutoinkin, kuin siitä syystä, että vanhemmat hylkäävät.
Tottahan se on, että lapset kärsivät vanhempiensa takia. Syytä olisikin siis saada aikaan lisääntymissäännöt, joiden avulla ohjattaisiin vain vanhemmiksi kelpaavat hankkimaan lapsia. Kaikki keskiarvosta poikkeavat parit seulotaan uudelleenkoulutusleireille, joilla heidät saadaan sopeutumaan tilanteeseen. Keskiarvoparien pitää luonnollisesti hankkia enemmän lapsia, koska osa populaatiosta ei lisäänny. Lapsilukukin aiheuttaa usein perheen erottumisen ympäristöstä, joten on syytä säädellä lastenhankkimisen ajoitusta. Siis keskiarvoperheet hankkivat lapsia joka toinen vuosi, kunnes kiintiö on täytetty. Usein käy myös niin, että vaikka vanhemmat ovat tavanomaisia, on lapsi kuitenkin jotenkin erikoinen ja nämä tapaukset onkin syytä erottaa perheestä mahdollisimman nopeasti. Joka vuosi siis kaikki lapset seulotaan ja keskiarvosta poikkeavat siirretään leireille. Myös vanhempien keskiarvoisuutta on syytä seurata ja ehkä myös uudelleenkouluttaa. Keskuskomitean päätöksillä on syytä voimakkaasti vaikuttaa taantumuksen kitkemiseen ja esimerkiksi muotien ja ajatusssuuntien samanaikaistamisella voimme tehokkaasti hallita taantumuksen torjuntaa.
Eläköön keskiarvoistettu vallankumous. Joukkovoimallamme karsimme marginaalit ja pelastamme edistyksen voimat.
Mikäli keskiarvojen sisältä kuitenkin löytyy poikkeavia fragmentteja, on syytä kehittää tarkkailijaverkosto, joka raportoi tilanteen kehitystä. Jollei kapinnallisia suuntauksia kyetä kitkemään, on nuorisomme kehityksen ja puhdasoppisuuden turvaamiseksi asetettava valtiollisia lastenhallintayksiköitä, jotka huolehtivat koko populaation alaikäisistä kansalaisyksilöistä.
Odotan innolla tulevaa yhteiskuntaa.
ja suvaitsematonta ois kritisoida mua omista mielipiteistäni tätä asiaa kohtaan, sick mother fuckers molemmat jos multa kysytään. Missä määriteltiin mikä ahdasmielistä ja avarakatseista?? Jos mä alan kulkeen kilon paskat housuissa 24/7 ja sä satut kävelemään kaupungilla vastaan niin kuinkas avarakatseisesti sä suhtautuisit muhun kuraisine valkoisine housuineni??
Suoraan uudelleenkoulutusleirille.
Eläköön keskiarvojen diktatuuri.
Ps. olemme siirtymässä "vapauttamaan" muita kansoja.