mites nyt kertoisin..hmm..hän ei tiedä haluukko seurustella mutta sanoo tykkäävänsä todella paljon. minusta tuntuu että yksin yritän ja että hänen tunteet laantuu. ei haluais menettää mutta vaikee jatkaakkaan. kummamki pitäis tehä kompromisseja mutta hän ei ehkä osaa..tuntuu paskalta ja riitaa pukkaa. olen vaikea ihminen myönnän, mutta kun niin paljon välittää joten eikö vielä kannatais yrittää..vai eikö sittenkään? mielipiteitä..
sattuu..sattuu..
neiti x
31161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta- tosin vastapuolen näkökulmasta. On kaksi täysin eri asiaa, tykkääkö toisesta ihan oikeesti, vai haluaako seurustella. Joskus erittäin rakas, antoisa ystävyys voi olla se paras vaihtoehto. Missä suhteessa tämä toinen ei ehkä osaa tehdä kompromisseja? Miten? Minkälaisia? Ehkä toinen tekee jatkuvasti kompromisseja, joita toinen pitää itsestäänselvyyksinä?
Millä lailla olet vaikea ihminen? Oletko yrittänyt tehdä asialle jotain? Kuolematon totuushan on, ettei toista ihmistä voi muuttaa, mutta itseään kyllä, vaikkei tätä moni haluakaan myöntää / uskoa.
Mitä oikein yrität? Saada suhdetta toimimaan, jota ei ehkä ole olemassakaan? Saada toinen osapuoli rakastumaan sinuun?
Vaikka moni on eri mieltä, niin miehen saa innostumaan monella muullakin tavalla kuin yksinään asiaa hautomalla tai painostamalla. Ulkoiset tekijät vaikuttavat aina, myönsi sitä tai ei. Naisilla on todella paljon valttikortteja käytössään- vain harvat osaavat käyttää niitä.
Esim. jos pukeutuu hyvin arkisesti, voi toisen mielenkiinnon herättää silmänräpäyksessä aistikkaalla pukeutumisella, muuttamalla ulkoista olemustaan niin, että mies todellakin havahtuu positiiviseen muutokseen.
Varmoja keinoja orastavan suhteen tuhoamiseksi on mm. kiukuttelu kykenemättä perustelemaan syitä, yrittää liikaa, pitää itsestään tuntuvia asioita toisellekin itsestäänselvinä, roikkua toisessa jotta varmasti kumpaakin alkaa ahdistamaan, juoda murheeseen ja kännipäissään koittaa saada väkisin tahtoaan läpi. Näihin itse olen törmännyt usein. Yksikään em. keinoista ei varmasti tuota toivottua tulosta- päinvastoin.
Suosittelen ainakin alkuun lämmintä ystävyyttä- siitä kehkeytyy jotain tai sitten ei. Kannattaa panna puntariin se, mitä mahdollisesti jo on tai sitten ottaa riski ja menettää viimeinenkin kontakti toiseen.
Henkilökemiat ei aina kohtaa, vaikka kuinka tykkäisi toisesta- silloin ei ole vaihtoehtoja kuin joko ystävyys tai totaalinen välien poikkaiseminen.
Tsemppiä...
oikeassa,tunnistan joitakin asioita. Itse olen
syyllistynyt juuri noihin "kiukutteluun ja roikkumiseen" jotka kumpuaa turhautumisesta. Siitä että toinen vakuuttaa haluavansa tavata,
muttei koskaan ole sopivaa aikaa, aina on jotain tärkeämpää. Niin turhaa, kun ei toisen tunteita voi pakottaa. Vaikka sen tietääkin, niin silloin kun itsellä on tunteita niin...
Sen olen oppinut etten enää soita miehelle, vaikka pyytäisikin...
aivan oikeassa olet..aina ei vaan kaikki synkkaa vaikka kuinka tykkää ja välittää..olen siinä mielessä vaikea ihminen luonteenpiirteeltäni että kun esimerkiksi jokin asia vaivaa haluan sen kunnolla puhua selväksi jonka voi tulkita negatiivisena nalkutuksena vaikkei se kyllä ole tarkoitus..muutenki olen aika kiivasluonteinen ja äkkipikainen, mutta olen kyllä valmis oppimaan virheistäni ja parantamaan tapojani..ja minäkin olen syyllistynyt joskus tuohon "roikkumiseen"valitettavasti kyllä..onneksi hän (tämä mieheni) osaa puhua noista asioista joten eiköhän me jotakin keksitä..on nämä suhde-asiat sitten vaikeita!!vai mitäs muut mieltä??