Avioero on HYVÄ asia

ETENKÄÄN miehet naisia...hehhehhahahhahah...

totesin taas tänään kun kävin exäni kanssa pizzalla, luullen että asenne on muuttunut kun kerran oikein mukaan kutsui.
Siinä lasten kuullen kävi jälleen ylimielisesti vähättelemään jokaista sanaa jonka sanoin, vaikka toisaalta eron jälkeen on ollut esimerkillinen etävanhempi. Että vielä 10 vuoden jälkeen ei se entinen vittuilu ole loppunut, vaikka itse seuraan pyysi. Tsiisus miten hyvin muistin taas miksi en voinut hänen kanssaan elää.
Onneksi erosin. Ei tarvi tauotta niellä kiukkua ja joustaa/kyykistellä edessä etteivät lapset tajuaisi asioiden tilaa. Myös siksi että hän on vasta eron jälkeen ottanut muuten vastuuta lapsistaan, kun eivät enää olleet itsestäänselvyys.
Eron perusteeksi (siis jos on lapsia) ei mielestäni riitä pelkästään se, että on inhimillisiä heikkouksia tai että joitakin "velvoitteitaan" hoitaa kehnosti, ne ovat yleensä väliaikaisia ongelmia ja helpommin sopimalla muutettavissa. Mutta jos minkään sortin väkivaltaa käytetään (= rakkaus on loppu ja vaihtunut vihamielisyyteen), kaikki myrkyttyvät. Se henkinen alistaminen on vielä vaarallisempaa kuin fyysinen ja näkyvä, koska se syö ihmistä sisältä kuin syanidi. Myös lapsia sitä katsellessaan, niin salakavalasti. Vaikka pieninä sopeutuvat ja niin seuraukset voivat ilmetä vasta vuosien päästä ja silloinhan niihin ei enää voi vaikuttaa, ainoastaan yrittää paikata jälkiä ja se on vaikeaa.
Että juuri näin.

En kyllä enää kevein mielin lähtisi avosuhteeseenkaan, ei sekään mitään takaa...

Jos erotaan sitten lapset tottuvat eron ja tulevaisuudessa ei tule mitä hyvää, vain jatkuu sama AVIOERO.