Kertokaa kakkoset meille vaimoille miksi sekoatte varattuihin? Mitä niissä on että haluatte tuhota perheitä? Ja kärsittekö kun odotatte kuulumisia vai onko aina ihanaa?Miltä tuntuukun "rakas" on perheen luona?Uskotteko kaikki mitä miehet teille sanovat? Ja miltä teistä tuntuu yleensä... Hyvät ja huonot tuntee esiin...
Haluaisin tietää sen takia kun aina viha kohdistuu meiltä teihin ja teiltä meihin vaimoihin...
En halua syyllistää ketään vaan kuulla totuuksia toiseltakin puolen, toivottavasti kukaan ei vedä hernettä tästä nenään...
Kaikkihan sen tietää että me vaimot saamme toisen maailmansodan aikaseksi kun saamme tietää. Sekä kärsimystä, vihaa, vitu..ta... Vaikka kaikki emme ole etes ansaineet sitä.
Haluaisin tietää sen takia kun aina viha kohdistuu meiltä teihin ja teiltä meihin vaimoihin...
En halua syyllistää ketään vaan kuulla totuuksia toiseltakin puolen, toivottavasti kukaan ei vedä hernettä tästä nenään...
Kaikkihan sen tietää että me vaimot saamme toisen maailmansodan aikaseksi kun saamme tietää. Sekä kärsimystä, vihaa, vitu..ta... Vaikka kaikki emme ole etes ansaineet sitä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Taas kerran... ilkeä kakkonen tulee ja tuhoaa perheen ja mies on viaton siinä asiassa?
Mulla on miehen kanssa aina ihanaa, en odota häneltä kuulumisia muuna aikana, nähdään silloin kun molemmille sopii. En siis kärsi vaikka hänestä ei välillä pariin viikkoon kuulu mitään enkä "häiriköi" häntä viesteillä. Me emme keskustele hänen perheestään, kyseessä on pelkkä seksisuhde, en ole häneen rakastunut eikä hän ole minuun.
joka ei lopettanut vaikka lupasi suhteen paljastuttua mieheeni.
Mutta sai mieheni lopulta ja mies sai kakkosensa eli sitä saivat mitä tilasivatkin.
En tarkoittanyt että olisi kakkosen vika yksin että perhe hajoaa...Ilmaisin ihten väärin. Kyllähän se mies itse riskeeraa perheensä kun rupeaa vieraan kans suhteeseen. Mutta olettehan kyllä osa syyllisiä vaikka kuinka ajattelisi... olettehan ruvenneet suhteeseen varatun kans. Ja kyllähän meissä vaimoissakin on vikaa...
Miten joku nainen voi olla seksisuhteessa ilman tunteita. Olen itse sinkkunainen ja en kykenisi siihen, jollain tapaa pitää olla ihastus taustalla.
Pidän tunteetonta seksiä samallaisena kuin myytyä seksiä eli maksettua huoraa- mies tai nainen, jotain eläimellistä siinä on.
Siis totta kai viihdyn hänen seurassaan, mutta en hänen kanssaan sen kummempaa suhdetta halua. En haluaisi vaikka hän olisi vapaa (hän oli vapaa kun tavattiin ja meillä on alusta asti ollut pelkkä seksisuhde). Pitää minunkin viihtyä toisen seurassa ennen kuin voin seksiä harrastaa, mutta rakastunut häneen en ole enkä halua häntä kokonaan itselleni.
Tapailin taannoin erästä naimisissa olevaa kahden lapsen isää muutamia kertoja. Hän oli minua reilut 10 vuotta vanhempi. Treffasimme eka kerran netissä, josta seurasi joitakin tapaamiskertoja ihan kahvittelun merkeissä. Fyysistä suhdetta välillemme ei syntynyt, emmekä minun tahdostani harrastaneet seksiä.
Koin jonkin tasoista mustasukkaisuutta silloin, kun tiesin ihastukseni olevan perheensä parissa. Totta kai se tuntui jossakin, kun mies puhui lämpimästi vaimostaan ja lapsistaan elämänsä tärkeimpänä asiana, ja kuitenkin hän pyrki petiin kanssani eikä "kenenkään naisen kanssa ollut koskaan tuntunut niin ihanalta kuin minun".
Mies kertoi minulle todellakin paljon perheestään osittain kai sen takia, että olen kova kyselemään. Hän näytti jopa valokuvia lapsistaan, tiedän hänen vaimonsa työpaikan jne. Kai tämä näennäinen avoimuus sai minut sitten katumaan rankasti, kun näin konkreettisesti, millaiseen soppaan olen tunkemassa lusikkaani. Ihastus päättyi.
Olemme vielä joskus vaihtaneet kuulumisia maililla (kerran parissa kuussa), koska pidämme toisistamme. Mailinvaihto on kuitenkin oikeasti ihan ystävällismielistä ilman taka-ajatuksia. Emme aio tavata enää koskaan.
Itse mietin lähinnä tämän ihastukseni avioliiton todellista tilaa. Vaimo ei todellakaan tiennyt minusta, ja mies teki kaikkensa pitääkseen sivubisneksensä salassa. Millainen ihminen pystyy pitämään salasuhdetta, ja tulemaan yöksi kotiin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei onnistuisi minun pokalla.
On varsin yleistä, ettei omaatuntoa yksinkertaisesti ole. Ja juuri se pelottaakin: Mistä itse voi koskaan olla varma kumppanin uskollisuudesta`?
Mistään ei voi olla varma tässä maailmassa. Ei voi kuin luottaa lujasti.
annamme miesten yleensäkään kohdella meitä näin, ykkösiä tai kakkosia. Ja sodimme keskenämme täällä palstoilla ja haukumme toisiamme?
(puhun naisena, en kenenkään 1 tai 2:na)
Kaikki uskoo yhtä lailla valheisiin joita miehet meille syötää..koska haluamme uskoa, eikä kukaan nainen sitä kai kiusallaan kellekkään tee...
En oikein jaksa uskoa, että kukaan haluaa tuhota toisen perhettä. Sitäpaitsi tuhon aloittaa aina pettäjä. Pettäjä ei arvosta sitä mitä hänellä on, vaan on valmis riskeeraamaan kaiken. Tietenkin sitten jos jää kiinni, niin sittenhän sillä kakkosella ei ollut mitään arvoa, pelkkä pano. Sanoisin, että aika paljon arvoa oli, jos panoksena oli oma perhe, yhteinen omaisuus jne. No, tarkoituksenahan ei ollut jäädä kiinni...
Pettäjäänhän ei voi luottaa. Jos pystyy valehtelemaan kotonaan, niin miksi ei valehtelisi sitten muuallakin. Salaisen elämän viettäminen vaatii salailua. Doctor Philin sanoin, jos ei ole mitään salattavaan, niin silloin ei salaile mitään.
Kyllä taitaa olla tuollainen "rakas" jotenkin tunnevammainen. Ikävä kyllä tunnevammaiset saattavat olla varsin viehättäviä, taitavia imartelijoita ja uskomattomia valehtelijoita. Muut naiset lankeavat häneen ihan samasta syystä kuin sinä vaimokin. Ikävä kyllä tälläiseltä tyypiltä puuttuu kyky ratkaista ongelmansa, tylsä elämäntilanne jne, vaan ratkaisua etsitään aina ihan väärästä paikasta. Taitava pelaaja peluuttaa vaimoa ja kakkosta toisiaan vastaan, sillä siitä pettäjä saa suorimman hyödyn. Ikävä kyllä useimmiten vihanpito kohdistuu naisesta naiseen, vaikka ukko ansaitsisi sen että kumpikin nainen lähtee nokka pystyssä kohti uutta elämää. Kumpaakin naista on käytetty hyväksi ja sitten heidän vielä pitäisi taistella näin ihanasta "rakkaasta". Tosin eivät kaikki petturimiestä itselleen haluakkaan, usein se pettäjä kuitenkin vielä kelpaa vaimolle.
suhde kahden lapsen isään. Tavallaan suhde oli "pelkkää" seksiä, mutta väkisin ne tunteet tulivat mukaan, ainakin minun puoleltani. Hän ei puhunut juurikaa perheestään, mutta koska asumme samalla paikkakunnalla, tiesin kyllä heidät ja kyselemällä muilta sain lisätietoja.
Mies jäi lopulta kiinni, mutta ei tunnustanut vaimolleen, joten minä tein sen. Tein sen oikeastaan siksi, että mies pisti välit poikki kanssani ja minä loukkaannuin siitä. Huomasin ettei hänellä ollut ollut tunteita minua kohtaan.
Nautin tilanteesta kun vaimo sai tietää ja he olivat lähinnä avioeron partaalla. Syvällä sisimmässäni olisin halunnut heidän eroavan.
Nykyään kun näen heitä tunnen jonkinlaista mustasukkaisuutta, heille ei tullut eroa ja näyttää siltä, että he ovat "onnellisia".
Raukkamainen temppu sinulta. Tiedät kyllä mikä. Toivon sulle oikeasti todella ikäviä asioita elämääsi: parempaa et ole ansainnut etkä tule ansaitsemaan.
Minusta suurin raukkis oli mies, joka ei kiinni jäädessäänkään tunnustanut. Varmaan syyllisti vaimoaan epäilyistä ja leikki itse puhdasta pulmusta. Olisi nyt edes kerran elämässään toiminut oikein! Yäk mikä mies!
Olemme samoilla linjoilla. Miehen tehtävä olisi ollut hoitaa oma soppansa, ja hän ei raukkiksena siihen pystynyt.
Toinen nainen teki säälittävän ja läheisriippuvaisen tempun tahoillaan, kun itsekkäistä syistä - myönsihän hän itsekin halunneen miehen itsellensä - meni soittelemaan vaimolle. Ja nyt sitten märehditään ja itketään, kun pariskunta pysyi yhdessä ja sai asiansa kuntoon. Jos alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa, niin sen verran pitäisi olla ymmärrystä, että aina ei saa mitä haluaa. Yhtä todennäköisesti kuin mies jättää perheensä, mies voi jäädä kuitenkin kotiinsa.
Jos olet toinen nainen niin käyttäydy kuin toinen nainen: ole taka-alalla toisella sijalla!
ole oikein jos oma mies ei ole rehellinen vaimolleen,mitä pahaa jos kakkonen ilmoittaa petoksesta tuleehan ainakin joku selko kaikkien elämään.
Oletko oikeasti noin tyhmä vai esitätkö?
Käräyttäjänainen kertoi ilmoittaneensa vaimolleen katkeruuksissaan miehen sikailuista, koska toivoi saavansa miehen itselleen.
Ryöstät kaverisi kanssa pankin, etkä saakaan puolia tuloista, kuten sovittiin. Soitat vihapäissäsi poliisille ja ilmiannat rikoskumppanisi. Onko teko moraalinen?
Mielestäni sinun ajattelutapasi edustaa lähinnä samaa moraalitasoa, mihin koira pystyy. Näet vain rehellisyyden motiivina, koska nainen kertoi, mitä hän on tehnyt. Oliko rehellisyys kuitenkaan naisen puhelinsoiton todellinen motiivi? Oliko motiivi rehellisyys vai itsekäs halu saada mies itselle? Pystytkö ajattelemaan asiaa?
Jos mies olisi ilmoittanut omalle vaimolleen avioerosta, tuskin tälle "suoraselkäiselle kakkosnaiselle" olisi tullut enää mieleenkään tilittää vaimolle mitään: hän sai, mitä halusi eli toisen vaimon miehen!
Tässä tapauksessa ei ole kyse rehellisyydestä, vaan kostosta.
Millaisena itseäsi pidät???
samaa toivon sille miehelle... se on vielä raukkamaisempi!
miksi sekoatte varattuihin?
- olin päättänyt etten sekoa varattuihin, mutta niinpä siinä vain kävi. Eli vannomatta paras. Miksi sitten jatkoin suhdetta tästä huolimatta? No, ehkä siksi että miestä kävi sääliksi, halusin "auttaa" pois suhteesta, jännittävää, ihastuin, mies palvoi minua, en vain uskonut että heillä olisi tulevaisuutta, joten en osannut tuntea (tai vähän kyllä) huonoa omaatuntoa.
Mitä niissä on että haluatte tuhota perheitä?
- kakkonen ei tuhoa perheitä/suhteita. Suhteessa on oikeasti jotain vikaa jos on rinnakkaissuhteita, pettäjä on pääosan esittäjä. Minunkin tapauksessa ko. mies vain etsi hyvää syytä lähteä (oli raukkis kun ei sitä uskaltanut suoraan sanoa avovaomolleen) suhteestaan pois. Lapsia heillä ei ollut.
Ja kärsittekö kun odotatte kuulumisia vai onko aina ihanaa?
- en kärsinyt, kun miehestä "kuului" koko ajan. Ihanaa ei aina ollut, ainakaan silloin kun yritin pistää poikki, ja se ei heti onnistunutkaan.
Miltä tuntuukun "rakas" on perheen luona?
- ei juuri miltään. Nähtiin niin usein ja olimme puhelimessa ainakin kerran päivässä, joten en osannut pitää ykköstä kilpailijana. Minull on niin aktiivinen elämä, etten tosiaankaan ehtinyt kaivata.
Uskotteko kaikki mitä miehet teille sanovat?
- lähestulkoon. Ei ollut syytä olla uskomatta (ei haukkunut avovaimoaan, jne.)
Kakkosena oli vain lyhyen ajan, mies lähti kotoaan. Muutti omaan asuntoon. Heidän yhteinen kämppä meni myyntiin, ja yritimme aloitella rauhassa "oikeaa" suhdetta. Halusin että ko. mies nauttii sinkkuudestaan, ja kastellaan sitten myöhemmin, se ei hänelle käynyt, vaan melko ikävissä merkeissä erottiin.
Nyt kuitenkin ollaan "ihan kavereita", mies uudessa suhteessa, ja lankeaisi minuun heti kun sormia näpsäyttäisin. En tosiaankaan enää häntä halua.
Ei kaduta, mutta en toivo itselleni enää vastaavaa.
Mielipiteesi ovat mielestäni hyvinkin tyypillisiä kakkosten ajatuksia. Ja tällä palstalla erittäin nähtyjä. Mikäköhän teitä yhdistää? Yhden (1) rehellistä katumusta osoittavan kirjoituksen olen täällä tainnut nähdä ja siitä on vuosia.
Väite: Kakkonen ei tuhoa perheitä/suhteita.
-Eikö tällä muka ole ollut mitään merkitystä parisuhteen kariutumiseen? Ettäkö kakkosen roolin olisi voinut täyttää ihan kuka tahansa? Tai miehellä olisi joka tapauksessa ollut kakkonen, ihan kuka vain? Ettei vain olisi vastuusta vetäytymistä.
Väite: Suhteessa on oikeasti jotain vikaa jos on rinnakkaissuhteita, pettäjä on pääosan esittäjä.
-Suhteessako se vika on? Ettei vain niissä henkilöissä, jotka sen petoksen tekee? Moni väärin tehnyt selittelee asiansa niin, että vika on aina toisissa, olkoon nyt näissä jutuissa sitten suhteessa ja puolisossa ja seksissa jne. Puoliso voi oikeasti olla tuikitietämätön toisen seikkailuista ja luulla, että kaikki on hyvin. Jos toinen antaa luulla, että kaikki on hyvin, voiko siitä syyttää puolisoa. Ilmeisesti. Kai tuo selittely tekee elämästä helpomman kestää, joskin valheellisen...
Väite: Minunkin tapauksessa ko. mies vain etsi hyvää syytä lähteä (oli raukkis kun ei sitä uskaltanut suoraan sanoa avovaomolleen) suhteestaan pois.
-Ihan hyvin mahdollista, että etsi. Mutta kuitenkin sanot, että saisit hänet takaisin, koska vain? Tuntuuhan se tietysti mukavalta ajatukselta.
Tyypillisiä kyllä, ajatukseni.
Voisin jakaa kakkoset kahteen ryhmään (keksiikö joku enemmän?): ne jotka haluavat vain seksiä (seksisuhde) ja eivät halua/toivo enempää, ja sitten ne jotka rakastuvat ja antavat tilanteen viedä mennessään, toivovat/haluavat vakavampaa suhdetta. Itseni lasken kuuluvani tähän välimaastoon. (kuuluin)
Väite: Kakkonen ei tuhoa perheitä/suhteita.
- kakkonen voi sitä jouduttaa. Toki on niitäkin suhteita varmasti missä mies ja nainen ovat molemmat tyytyväisiä, ja sitten jompikumpi vain ihastuu, ja alkaakin vasta sen jälkeen miettimään omaa suhdettaan, ja huomaa ettei siinä halua olla. Useimmiten kyse kuitenkin on siitä että pettäjä tietoisesti hakee rinnakkaissuhdetta/haluaa pois suhteesta.
Väite: Suhteessa on oikeasti jotain vikaa jos on rinnakkaissuhteita, pettäjä on pääosan esittäjä.
- suhteen tekevät ihmiset. Jos toinen ajattelee toisin kuin toinen, ja eikä näistä asioista puhuta, niin totta helkutissa suhteessa on vikaa! Useimmitenhan se on juuri niin (ilman mitään rinnakkaissuhteita) että toinen ei ole mukana suhteessa niin paljon kuin toinen, ja toinen osapuoli ei edes näe tätä.
Väite: Minunkin tapauksessa ko. mies vain etsi hyvää syytä lähteä (oli raukkis kun ei sitä uskaltanut suoraan sanoa avovaomolleen) suhteestaan pois.
- perustan väitteeni siihen että mies sitä SUORASTAAN pyytää. Useamman kerran, eikä tunnu mukavalta ajatukselta, kunnioitan ko. miestä koko ajan vain vähemmän (jos ollenkaan). Hänellä on se ongelma, ettei voi olla yksin.
Ymmärrän fiiliksesi...mutta vaikka itselläni oli joskus varattuna samanlaisia kysymyksiä mielessä, tiedän vasta nyt mitä sekoaminen varattuun mieheen voi olla. Oma periaatteni kun on aina ollut sinkkuna ollessani, että varattuihin en sekoa. Mutta joskus joutuu syömään omia periaatteitaan, eikö? Ei elämä ole aina niin yksiselitteistä, vaikka minulla on järki, omistan myös tunteita, mikä on elämässä kuitenkin parasta.
Tapailin varattua miestä tiiviisti kolmen kuukauden ajan. Välillämme ei ollut seksiä montaakaan kertaa, tilanteet eivät sitä sallineet, mutta uskon, että molemmat kokivat kohdanneensa sielunkumppanin.
Mies vakuutti minulle, ettei ole koskaan ennen pettäynyt ja luottaen omaan ihmistuntemukseen uskon sen. En kuitenkaan halunnut elää odottamalla jotain jota en koskaan saa, enkä myöskään halunnut että mies joutuu vuokseni valehtelmaan ja elämään kaksoiselämää.
En siinä tilanteessa voinut asettua juurikaan hänen vaimonsa asemaan, sillä mies ei sanonut vaimostaan koskaan mitään positiivista. Olin ennenkaikkea huolestunut, aikooko mies elää niin ahdistavassa suhteessa loppuelämänsä...
Nyt kun jälkeen päin ajattelen, koen huonoa omaatuntoa siitä, että mies on rikkonut kanssani omaa suhdettaan lisää pettämällä vaimoaan. Olen ollut osallinen siihen... Hän ei voi enää koskaan rakentaa suhdettaan samalta pohjalta jolla se oli ennen meidän tapaamista. Toivon todella, että he voisivat olla onnellisia kaikesta tapahtuneesta huolimatta.
Kaikesta huolimatta....varattuihin miehiin sekoaminen on pitkälti miehen käytöksestä kiinni.Harva haluaa vongata varattua miestä jos hän osoittaa ettei ole kiinnostunut!!! en ainakaan itse....
miehen toisenkin suhteen. On huoralla suuret luulot itsestään.
Mitä niissä on että haluatte tuhota perheitä?
Mitä tuhoomista se on että ukko lähtee, eikä välitä piirun vertaa, miltä vaimosta saattas tuntua? Miehen ongelma, ei mulla oo perhettä mitä tuhota.
Ja kärsittekö kun odotatte kuulumisia vai onko aina ihanaa?Miltä tuntuu kun "rakas" on perheen luona?
Kärsimystä olis jos pitäis yhtenään olla yhteyksissä. Helpotus se on että mies häipyy omaan elämäänsä. Ilta viikossa riittää mulle, on enemmän juteltavaakin.
Uskotteko kaikki mitä miehet teille sanovat?
En yleensäkkää usko ihan kaikkee mitä mulle puhutaan. Mitäs sen pitäis valehdella? Ei kiinnosta hänen henkilökohtainen elämä ollenkaan, vaan se mitä hänen aivoissaan liikkuu. Mielipiteet, arvot, jne. hmm ja kait se seksipuolikin jonkin verran.
Ja miltä teistä tuntuu yleensä...
Menettelee näin paremman puutteessa.
...koska yrität lähestyä asiaa asiallisesti, vaihteeksi näinkin. :)
Itse olen ollut ns. kakkosen roolissa. Tutustuin mieheen työn kautta. En tiennyt hänen siviilisäätyään ja suorasta, avoimesta lähestymisestä johtuen ei mieleeni edes tullut, että hän olisi varattu.
Toisin kuitenkin kävi, hän oli varattu ja uusioperheen isä. Tämän paljastumisen jälkeen alkoi tietenkin minulla tunteiden ristiriita: en halunnut mennä väliin, mutten oikein mahtanut tunteillenikaan mitään.
Rakkaudeksi tuota ei kuitenkaan voinut kutsua, mielestäni. Minusta ei tuntunut pahalta, kun mies oli kotonaan. Minun ei tullut epäiltyä miehen rehellisyyttä sanoissaan, uskoin siis vilpittömyyttä. Toki, ei tietenkään voi miestä kovin kunniallisena ja rehellisenä pitää eläessään tuollaista draamaa, mutta esitin vain vastauksen yksinkertaiseen kysymykseesi. Syytä en voi sen enempää perustella.
Ymmärrän toki sen, miksi vaimot vihaavat kakkosia. Kyse "rakkaudessa" on taistelusta, jossa häviäjä on häviäjä. Se tunne on aivan luonnollinen ja siten kohdistuu juuri toiseen naiseen. Mutta aivan kuten tekin olette aikananne ansainneet, paremminkin saaneet onnenne, niin voi käydä myös muille, realiteetit vain saattavat olla hieman erilaiset.
Päätin suhteeni varattuun mieheen, vaikka hän oli sitä vastaan ja suunnitteli yhteistä tulevaisuuttamme. Niin kai ne aina. En olisi halunnut osakseni paheksuntaa siitä, että vien tyttäreltä isäpuolen ja vaimolta kumppanin - en olisi halunnut itselleni tosin petollista puolisoakaan.
Toki, voin hyvin kuvitella, että joissakin tapauksissa tällainen valloittaminen ja voimannäyte naiselta kohdistuneena varattuun mieheen on aivan todennäköinen. Kaikissa tapauksissa ei välttämättä ole kyseessä vilpitöntä ihastumista ja huonoa omaatuntoa tilanteesta. Samalla tavoin voi sanoa, ettei syy pettämisessä ole läheskään aina kumppanissa.
Itse olen järkeillyt asian näin, enkä milloinkaan halua enää ihastua varattuun mieheen. Seuraan lähipiirissäni kuitenkin juuri sellaista tapausta, jossa nainen (kakkonen) elää normaalia arkea miehen kanssa, jota tapaa pari kertaa kuussa. Miehellä on oma elämä muualla, mutta kolmatta osapuolta tämä ei haittaa. Hänelle on kehittynyt kuva "pahasta" vaimosta ja miehen riutumisesta.
Jokaisen itsensä pitää ymmärtää mikä on oikein toisia ja itseään kohtaan. Itse voin puhua vain omasta puolestani ja suositella tervettä, monogaamista suhdetta.
Olin jo luopunut toivosta löytää mies jota pystyisin rakastamaan aidosti. Ystäväpiirissäni tapasin tämän miehen, jonka kanssa tunsin yllättäen voimakasta yhteenkuuluvuutta. Pyrin olemaan ilmaisematta sitä millään tavoin, mutta hän tunsi samoin ja oli aktiivinen. Siitä alkoi kiirastuli minulle.
Taistelin tosissani tuota tunnetta vastaan. Kun toinenkin sanoi samaa, olimme liemessä. Päätimme että eroamme ja yritämme unohtaa, mies yrittää tosissaan paikata liittonsa.
Jonkun kuukauden jälkeen hän alkoi soittelemaan ja tapailimme ihan vaan jutellen. Sitten tuli ilta ja yö jolloin mies oli luonani. Siitä se alkoi.
Mies käräytti itse itsensä. Häpesin ensin mutta kun tapasimme vaimon kanssa ja saimme keskusteltua asiat, olin helpottunut. Elimme pari vuotta tässä raastavassa tilanteessa. Välillä olin katkera elämälle, tuntui että kohtalo ilkkui.Vihasin, ikävöin, olin onnellinen, itkin ja surin itseäni sekä vaimoa. Halusin lopettaa, yritin tapailla muita mutten kyennyt. Mies alkoi viettämään luonani yhä enemmän aikaa.
Sitten viimein sanoi että etsitään nyt se oma asunto. Nyt elämme yhdessä, ihan tavallista sopuisaa elämää. Mies tykkää olla kotona ja tehdä yhdessä kaikkea. Kun kysyin häneltä, miksi tälläinen piina piti kestää, hän vastasi että hän haluisi olla varma niin omista kuin minunkin tunteista. Ettei tämä olisi pelkkää ihastumista ja rakkauden huumaa. Hänen mielestään se että kaikesta huolimatta jaksettiin tarkoitti sitä, että ollaan molemmat tosissaan. Hän ei halunnut tehdä niin suurta elämän muutosta muutoin.
Niin uskon harvemman kakkosista olevan sellaisia, jotka haluavat juuri varattua tai haaveilevat perheen rikkomisesta. Ehkä siinä hullaantumisessa ihan samat syyt, joiden vuoksi sinäkin aikoinasi mieheen ihastuit?
Te jotka olette kakkosena olleet oletteko koskaan törmänneet tilanteeseen että ette olekkaan ainoita kakkosia. Vaan kakkosia on muitakin ja itse asiassa teitäkin vedetään ihan yhtä höplästä kuin sitä vaimoakin? Tunnen näitä tapauksia monta ja harvemmin vaimon kanssa kovin surkeaa on muutenhan vaimo epäilisi heti. Tämä on luonteessa niin miehellä kuin naisellakin on vain joku ihmeellinen tarve olla pidetty, kaivattu, rakastettu, todistaa omaa ulkonäkönsä jne. Eikä nämä ikinä lopeta kokonaan. Vanhat puhelinnumerot on tallessa ja pitkänkin ajan jälkeen voidaan taas kokeilla jotain pientä kivaa yhdessä. Sanomaton sopimus on että jos epäilyjä herää ollaan asiallisia ja kerrotaan olevamme vain kavereita jne.
..Sain mitä tilasin.
Minäkin rakastuin mieheen ja en voinut enään sille mitään, vaikka tiesin hänellä olevan vaimon ja lapsen ja olevan raskaana.
Mies puhui kokoajan, et on pitkän aikaa hautonut jättävänsä vaimonsa jo ennen minuun tutustumista...kertoi sen olevan lastenkin etu yms.ihan järkeviä selityksiä....mut ne olikin vain valheita ja pilvilinnoja.
Samalla kurssilla tämä mies oli yrittänyt saada sänkyyn muitakin naisia erinäisten bileiden jälkeen ,joissa en silloin ollut.
Siihen loppui mun sekoilut varattuihin.
Mies oli vielä niin sairas, uhkasi minun henkeäni ,kun sanoin hänelle, et olisiko parempi jos oikea vaimosi saisi tietää susta totuuden.
tapauksesta on kulunut 7v.ja mies on edelleen vaimonsa kanssa, heille on siunaantunut liuta lapsia...minullakin on omani kanssa lapsia ja olen kertonut tästä "pukki"miehestä miehellenikin joka oli sitä mieltä et olisi ollut hyvä idea käydä kertoon naiselle totuus kaikesta huolimatta.
"Kertokaa kakkoset meille vaimoille miksi sekoatte varattuihin?"
En tiennyt hänen olevan varattu. Kertoi olevansa sinkku ja eronnut.
"Mitä niissä on että haluatte tuhota perheitä?"
Minä en halunnut enkä halua tuhota perheitä/perhettä.
Ja eikös se pettäjä tee sen ihan itse hankkimalla toisen naisen/miehen?
"Ja kärsittekö kun odotatte kuulumisia vai onko aina ihanaa?"
Hmm..ei ole aina ihanaa. Kärsimistä kylläkin. Pettymystä, surua jne.
"Miltä tuntuu kun "rakas" on perheen luona?"
Turhauttavalta. Ikävää ja kaipausta.
"Uskotteko kaikki mitä miehet teille sanovat?"
En. Alkuun uskoin paljonkin mutta enään en.
"Ja miltä teistä tuntuu yleensä... Hyvät ja huonot tuntee esiin..."
On hyvä ja huonoja hetkiä. Mutta paskalta sen takia että minulle on valehdeltu ja lisäksi valehdellaan vaimolle.
Tunteet on erittäin ristiriitaisia. Mutta mitään kostoajatusta en ole saanut. Voisin kertoa tälle vaimolle suhteesta, ja ehkä sen teen. Koska hän on ansainnut totuuden myös.
Oltiin samassa työpaikassa ja ihastuttiin heti toisiimme. Selkeästi oltiin joka suhteessa samalla aaltopituudella, ja jos oltais oltu molemmat vapaita alun perin, niin oltais nyt jo naimisissa keskenämme. Kaikki synkkasi. Miehesi oli kuitenkin naimisissa sinun kanssasi, joten kärvistelimme vuoden päivät koskemattakaan toisiamme. Mielipuolisia katseita vaihdettiin ja antoisia keskusteluja käytiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Haluttiin toisiamme, oltiin rakastuneitakin. Miehesi aloitteesta vihdoin repsahdimme sitten firman pikkujouluissa toistemme syliin. Se oli niin mielettömän hyvää seksiä, että taju meinasi lähteä molemmilta! Ei siitä enää ollut paluuta. Löydettiin toistemme vastakappaleet, eikä se kerran sytytetty kipinä ikinä laantunut. Salasuhde on jatkunut seksin merkeissä nyt pian 2 vuotta ja miehesi tahtoisi jättää sinut, mutta minua pelottaa. Ollaan sovittu, että katsellaan rauhassa mitä tehdään. Isoja asioita tässä on lapsineen kaikkineen mietittävänä. Miehesi ei puhu sinusta pahaa. Ei me puhuta muutenkaan sinusta tai teidän asioistanne kuin ihan sivuten. Minulle ei tarvitse ruveta valehtelemaan, miten vaikea ja huono avioliitto teillä muka on. Olen tavannut sinut, ja vaikutat ihan mukavalta ihmiseltä, ehkä vähän kireältä jos minulta kysytään. En sitä ole kuitenkaan ääneen sanonut miehellesikään. Eikä minua vaivaa mikään musertava mustasukkaisuus, vaikka tiedän teillä olevan seksielämää ja vaikka miehesi on juhlapyhät ym. sinun kanssasi. Minulla itselläni on hyvin sosiaalinen ja rikas elämä sinällään, en ehdi pyöritellä ja vatvoa yksinollessani sellaisia asioita. Miehesi antaa minulle niin paljon emotionaalista hyvää, tunnen itseni hänelle tärkeäksi ja rakastetuksi että se riittää tässä odotteluvaiheessa. Olen pahoillani, että asiat ajautuivat tähän jamaan, mutta tunteille ei mahtanut mitään. En tahdo sinulle mitään pahaa, mutta avioliittonne on tällä hetkellä niin valheen päälle rakennettu että tuskin itsekään haluaisit sitä jatkaa, jos tietäisit, että minä olen sinun miehesi kakkonen. RAKASTUTTIIN, siinä sinulle vastaus.
kun sitä ei kuitenkaan voi päivän valoon tuoda. katsotaan ja odotellaan.... mitä.. kaksi vuotta kulunut ja vielä odotat... mitä.. ihmettä... kyllä se sittenkin taitaa kipunoida jostakin ohi.. jos olette toisiinne rakastuneet ja kaikki synkkaa, mitä vielä odotatte... hei haloo, ei se vaimoon satu vähemmän petturuutenne jos nyt kerrotte tai kymmenen vuoden päästä.. siinä vaan näkee että kaksi munatonta ihmistä kusettaa vaan itteään
Niin väärin kuin se onkin, ei kukaan meistä tunteilleen mitään voi. Uskon, että harva meistä on henkisesti niin vahva, että pystyy järjen avulla vastustamaan niin vahvaa tunnetta kuin rakastuminen. Niin meille kävi, molemmat omalla tahollamme varattuja, mutta jalat meni alta. Seksi tuli oikeastaan kuvioihin vasta pitkän ajan päästä, ja kun tuli ei siinä enää mitään ollut tehtävissä.
Ei tämä meidän suhde tästä koskaan mihinkään etene, ja itse olen yrittänyt lähteä suhteesta, mutta joku siinä miehessä vetää puoleensa. Ja sama toimii päinvastoin. Kotiasioista ei puhuta koskaan, en ole mustasukkainen miehelle, kun hän on kotona. Kaipaus on se vahvin tunne, jatkuva ikävä toisen lähelle. Rakastan tuota miestä niin, että välillä tunnen sekoavani. Mies itse kirjoittelee minulle yöllä viestejä huonosta omastatunnostaan....huono omatunto siitä, ettei ole kanssani silloin, ettei anna mielestään tarpeeksi huomiota jne.! Minulle! Ei vaimolleen. En koskaan ole edellyttänyt mieheltä mitään, olen helppo kakkonen. Vaikka tietysti senkin mies käänsi niin, että kakkonen asuu kotona, ja ykkönen on... no arvaatte varmaan.
Unelmia on minullakin, mutta ikänä tuo mies ei niistä saa tietää. Mitä ikinä hän tekeekin, tekee ratkaisunsa itse.
itse mennyt kenenkään VÄLIIN.
Miehet ovat iskeneet minut ja vasta myöhemmin totuudet selvinneet.
Kaksi kertaa näin on käynyt ja molemmilla kerroilla miehet vaihtoivat minut ykköseksi.
Tottakai olo on ollut kauhea. Petetty olo myös oli minulla.
Täysin rehellistä miestä en ole edes tavannut. Itse olen ihan normaali nainen... en hakeudu vaikeuksiin, enkä liiku epäilyttävässä porukassa. Olen iloinen ja kauniiksikin sanottu.
Miehet ovat aina pitäneet minua mielenkiintoisena naisena jostain syystä.
Ehkä yksi asia, miksi miehet minut haluavat, niin en nalkuta... ja olen tukena miesten tekemisissä ja harrastuksissa.
Minua ei ole koskaan myöskään toiseen vaihdettu, joten kaipa sekin jotain kertoo..?
On myös varmasti näitä naisia, jotka eivät välitä että miehet ovat varattuja... niitä kutsutaan huoriksi.
Niin, että en nyt tiedä mitä muuta haluat kuulla. Noin minulle on käynyt ja sille en mitään voi.
Vieläkin olemme yhdessä tuon toisen kanssa ja ONNELLISESTI, joten toivottavasti muut varatut tajuavat jättää minut jo rauhaan... ainoa on töissä kun miehet ehdottelevat... varatut nekin.
Etpä voi kuitenkaan minua syyttää jos sinun miehesi on petturi.
Yksikään nainen ei pysty parisuhteen väliin menemään, jos kaikki toimii ja mies oikeasti rakastaa vaimoaan / tyttöystäväänsä.
Kannattaa varmasti kääntää se syyttävä sormesi ihan siihen omaan mieheesi, tai yleensäkin varattuihin miehiin.
kun tavattiin - hän oli kuulema eronnut.
No totuus mulle kerrottiin aika pian, mutta toi kipinä oli jo syttynyt... jos olisin ravintolassa kohdatessa tiennyt että hän on naimisissa (=hän ei olisi huijannut) , en olisi "leikkiin" ryhtynyt...
no sitten se vaan lähti .. ja täytyy sanoa että vaimon yritän kyllä unohtaa....
Jos tuntisin, kait tilanne toinen - onneksi en tunne enkä tiedä.
saapi nähdä..pahaa en tieten tahtoen haluaisi kellekään, mutta kun itsellä on hyvä olla hänen seurassaan.. en sitten vaan pysty lopettamaankaan :(
se sinulle huijaa kun on huomannut kuinka helposti sinä suostut kaikkeen. varo vaan tyttö, hyvä olo voi päättyä kyyneliin
Tuo mies piiritti minut niin, ettei kukaan muu ennen. tiesin, että on vaimo ja lapset - minua se ahdistikin, mutta ei häntä. Piiritti, soitteli... kukaan ei ollut vuosiin kehunut minua niin. Ja minä - heikko minä sorruin. Ero on kuulemma vireillä. Sanoin, etten suostu kakkoseksi. Mutta ... vähä vähältä taivun... vielä on toivoa? Toivottavasti. Yritän laittaa jarrut pohjaan nyt.
jo ennenkuin kuin pettävä puoliso edes on varattu. vaikeaahan sitä silloin on lopettaa.
Mutta jäi vaivaamaan pari kysymystä??
Pitkään parisuhteeseen tulee väkisin arki ja huonoja hetkiä,tympäätymistä, nalkusta jne...teidän luona voidaan olla ilman että kukaan nalkuttaa kun ette ole tai ette voi olla mitään vailla... niin kuin vaimo kotona! Siinäkö siis teijän ihmeellisyys on vai mitä se on? Miksi teistä aina vaimot on pa..koja? Voisitte miettiä tekin sitä onko mies vaan menossa siitä kohti missä aita on matalin, kun kotona on vaikeeta.
Totta kait teilläkin on tuntee miestä kohtaan ja moni on suhde on alkanut että mies valehtelee teille, ei se varmaankaan ole helppoa kun on jo ihastunut ja sit selviää mitä on miehiään...
Sitten tämä et kehuskelette muiden miesten rakkaudella teitä kohtaa ettekö usko että voi ne vaimoaankin rakastaa, teitäkö vain?? Miksi sitten kotona hellitään ja paijataan vaimoja, ihan vaan huvikseenko ettei tule ero...
Teistä suhde vaimoon perustuu valheeseen niin eikö teijän suhde kans sitten? Varmaan moni ansaitsisi meistä vaimoista että teistä... paljon paljon paremman miehen, muuta mihinpä se mies on siellä toisen luona käydessään muuttunu siitä mihin Esim. minä itse rakastuin. Eihän se käytössä ole kulunut. Enempi säälin sitä toista osapuolta kun joutui mieheni takia kärsimään :( ihan vaan oman typeryytensä takia että sekosi varattuun. Nykyaika on sitä ettei juuri löydy uskollista suhdetta vaan melkein jokaisesssa pitkässä suhteessa on käyty pettäminen läpi... Jommankumman tahosta miehen tai vaimon tai jopa molempien.Tai sitten vaan ei uskota omasta puolisosta pahaa. Itse selvitin mieheni kans asiat ja enkä tunne katkeruutta kumpaakaan kohtaan, tätähän tämä elämä on... elämä on kovaa mutta ilman kovaa ei ole elämää.
Itselläni on tälläkin hetkellä suhde varattuun mieheen. Mies on naimisissa ja hänellä on yksi, alle kouluikäinen, lapsi. Olemme samassa paikassa töissä, ja suhteemme on kehittynyt hitaasti. Hän on minua 14 vuotta vanhempi. Ikäero ei meitä haittaa, koska olemme samalla aaltopituudella.
Miehessä ei kiehdo se, että hän on varattu, vaan minua kiehtoo hän itse, ihminen. En siis tahallani ole rakastumassa varattuun mieheen, olen rakastumassa ihanaan ihmiseen. Suhteemme on kestänyt n. 4 kk, mutta seksiä olemme harrastaneet suhteellisen vähän (tilanteita ei juurikaan ole). Emme hae toisistamme vain seksiä, vaan myös läheisyyttä, keskusteluja, ymmärrystä jne. Kaikke mitä ns. normaaleissakin suhteissa kaivataan puolisolta.
En halua tuhota kenenkään perhettä. Olen itkenyt monet itkut, koska teen näin. En voi tunteilleni mitään. Vaikka olenkin toinen nainen, en koe olevani yksin "syyllinen" tilanteeseen. Miehessä ja hänen parisuhteessakin on vikaa. En syyttele ketään, mutta tätä tosiasiaa ei voi kiistää.
Miehen seurassa tunnen itseni onnelliseksi, erittäin onnelliseksi. Hän saa minut nauramaan, nauttimaan elämästä tavalla, jota en ole vielä ennen kokenut. Tunnen miehen hyvin, joten luotan häneen täysin. Hän ei ole tavanomainen petturi, hän kärsii tilanteesta myös. Ei ole niin helppoa lähteä yli 10 vuotta kestäneestä suhteesta noin vain. Lapsi on myös suuri syy miks mies ei eroa vaimostaan. Tiedän, että mies välittää minusta paljon. Kun kysyin mieheltä onko hän onnellinen vaimonsa kanssa ja rakastaako hän tätä, mies ei osannut vastata. Tuokin todistaa, ettei heidän parisuhteessa kaikki ole hyvin.
Tulevaisuudesta en osaa sano mitään. Olen hajalla tämän tilanteen takia, ja haluan jonkinnäköisen ratkaisun pian. En aijo miestä "käräyttää", koska en näe sitä tarpeelliseksi.