Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa, ja olen tässä alkanut pohtia kaikenlaista. Mieheni tekee kolmivuorotyötä eräässä tehtaassa, ja juttelimme juuri eilen tästä pitkään. Onko täällä muita, joiden liitossa kumpikin puolisoista tekee kolmivuorotyötä? Olen hyvin ahdistunut, sillä en oikein tiedä, mitä haluaisin elämässäni työkseni tehdä, ainut, mikä kiinnostaa, on juuri sosiaaliala, mutten tiedä, mikä juuri siinä. Olen miettinyt kyllä alan vaihtoa.
Tiedän, että kun tästä valmistun ja työelämään lähden, kysymys siitä, että jaksammeko suhteessa, jossa kumpikin tekee kolmivuorotyötä, tulee heti ajankohtaiseksi. Lastenhankintakin kun tässä on suhteellisen ajankohtaista..sitä olemme miettineet, mutta opiskelujeni takia olemme sitä lykänneet. Miten käy lastenhoidon, kun kumpikin vanhemmista on milloin sattuu töistä! Pahimmillaan voi olla niin, että kun toinen lähtee niin toinen tulee. Voikin olla, ettei meille jää yhteistä aikaa juuri lainkaan.
Tiedän, että kun tästä valmistun ja työelämään lähden, kysymys siitä, että jaksammeko suhteessa, jossa kumpikin tekee kolmivuorotyötä, tulee heti ajankohtaiseksi. Lastenhankintakin kun tässä on suhteellisen ajankohtaista..sitä olemme miettineet, mutta opiskelujeni takia olemme sitä lykänneet. Miten käy lastenhoidon, kun kumpikin vanhemmista on milloin sattuu töistä! Pahimmillaan voi olla niin, että kun toinen lähtee niin toinen tulee. Voikin olla, ettei meille jää yhteistä aikaa juuri lainkaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos sinulla kiinnostaa sosiaaliala, lue sosiaalityöntekijäksi. Niistä on kova pula koko ajan ja töitä siis riittää, useimmiten päivävuorossa. Näin ratkaisisitte monta ongelmaa - teillä jäisi aikaa toisillenne, lapsille jne.
Nykyinen mieheni tekee vuorotyötä. Hänen hyvä avioliittonsa kariutui juuri ajanpuutteeseen. Lapsia heillä ei ollut. Toinen tuli, toinen meni. Ei ollut koskaan yhteistä aikaa. Mies onkin sanonut, että onni ettei ollut lapsia.
Voisiko jompikumpi teista jaada kotiin hoitamaan lasta/lapsia/ Olisko toisen palkka tarpeeksi pitamaan katon paan paalla ja ruoan poydassa vai onko teidan kummankin pakko olla kodin ulkopuolella toissa maksaaksenne perustarpeet?
Mikali vastaus on myonteinen jalkimaiseen kysymykseen, olisikohan parempi olla tekematta lapsia laitoshoitoon ja kummankin tehda toita tuplan kanssa - saastaa toisen palkka ja sitten ehka parin kolmen, neljankin vuoden ankaran saastamisen jalkeen toinen voi jaada kotiin hoitamaan avutonta pienokaista.
mielestäni ei kannata syöttää sellaista puppua että äiti jää kotiin hoitamaan lasta ja kotia,
Oikeasti tarhassa nuorimmainenkin saa IKÄISTÄÄN seuraa, ja viihtyy mainiosti.
On asioita joita äiti ei pysty lapselleen tarjoamaan, nimittäin kehittäviä virikkeitä.
No nyt tiedän että hiekkalaatikko tason äidit pilvin pimein väittävät olevansa lapsensa ainut aurinko,
ja kuinka heidän pilttinsä saa turvattomuus traumoja jos se h y l ä t ä ä n lastentarhaan, ei pidä paikkaansa, tosi on että ÄITI saa niitä oireita. Kas, ne avuttomat piltit ei olekkaan niin avuttomia kun luullaan,
Ps, mulla on kolme tasapainoista, jo aikuista tarhassa aikanaan hyvin viihtynyttä lasta
Kyllä sä kans tuputat tuota omaa uraputkiuskontoasi liikaa. Huomaa että sama henkilö kyseessä kuin muissakin keskusteluissa.
Koita jo uskoa, että valita voi myös toisin!
Joillekkin se äidin kotiin jääminen lasten kanssa on jopa ITSESTÄÄNSELVYYS! Virikkeitähän on, jos niitä keksii.
Mitä toisen kotiäitiys sinulle edes kuuluu??
Totta.. ei ole aina lapsen parasta laitoshoito. Itse en viihtynyt yhtään tarhassa aikoinani. Siellä kun oli niin ärsyttävä "tarhatäti" kuin voi olla.
Pakotti syömään ruokia, joista en pitänyt ja mm. tuosta muodostui itselleni kauhea pelko. Oli tietysti muitakin asioita. Olin liian kiltti lapsi pitääkseni puoleni tyrannimaiselle naiselle, joka laittoi jo sanat omaankin suuhuni.
Kaikille lapsille se ei sovi! Jospa joku ihminen tässä maailmassa tajuaisi sen, että lapsetkin ovat omia yksilöitään.
Itse hoidan tulevat lapseni kotona. Eipähän tule traumoja. En edes ota sitä riskiä.
Kirjoituksestasi tulee mielee jokin aikaa sitten lukemani halvan naistenlehden artikkeli jossa kirjoittaja hehkuttaa "uranaisesta"; kunka hanen liehuessaan siella sun taalla "tehden pitkia tyopaivia", ja etta tuon kaiken paalle (hanen tekemansa pienokaiset ovat kaiket paivat laitoshoidossa)han iltaisin UHRAA omaa kallista aikaansa jopa tunnin pienokaisilleen!
Pienokaiset eivat tunteneet UHRAUTUVAA aitiaan eivatka koskaan varttuessaan UHRANNEET hanelle ajatuksen tippaa.
jonkin verran vaikuttamaan vuorojen jatkumoon.
Yhdellä lapsistani on puoliso kolmivuorotyössä ja hänellä itsellään on "säännöllisen epäsäännöllinen" työaika. Siis työpäivällä voi olla 15 tuntiakin pituutta, on yövuoroja, tuplavuoroja....Ei aivan sosiaaliala, mutta läheltä liippaa :)
He onnistuivat saamaan todella hyvän hoitajan lapsilleen (lapset hoidetaan kotona). Heillä ainakin toimii hyvin, ovatkin sitä mieltä, että yhteistä aikaa on jopa aika paljon. Voivat yhdessä lasten kanssa arkisinkin tehdä kaikenlaista kivaa :)
Ja parisuhteen hoitoaikaakin ovat oppineet ottamaan ilman huonoa omaatuntoa. Se on tärkeä asia.
Siis pää pystyyn vaan, älä sure etukäteen, asioilla on tapana järjestyä. Aina ei ole ihan helppoa, mutta kun yhteen hiileen puhalletaan, niin hyvä tulee. Jo se on hyvä merkki, että teillä ilmiselvästi yhdessä jutellaan asioista. Joten älä nyt ainakaan ihan heti heitä unelmiasi menemään. Tsemppiä teille :)
hoitotyössä kannattaa katsoa myös päivätöiden perään.Päivä työtäkin löytyy..muuten yhteistä vapaata on tosi vähän. Aina menee vuorot ristiin.
Eniten itse läheisriippuvuudesta kärsiviä ihmisiä?
Meille kävi juuri niin että emme nähneet kuin joka toinen viikko kun työajat menivät ristiin.Myös lapselle se oli rankkaa kun ei nähnyt minua(isäänsä) juuri ollenkaan.Päätin sitten lopettaa työt siellä koska tilanne ahdisti minuakin.Olemme aina olleet vaimoni kanssa erittäin kiintyneitä toisiimme ja viettäneet suurimman osan ajasta yhdessä.
Jotkut pystyvät elämään tuolla tavalla mutta minusta ei siihen.Minusta työ ei ole niin tärkeä kuin perhe ja avioliitto.Jotkut sanovat että se ei ole kuin järjestely kysymys,mutta meillä ei ollut siihen mahdollisuutta.
olemme olleet naimisissa ja koko tuon ajan olemme tehneet molemmat 3-vuorotytötä. Siinä sivussa olemme kasvattaneet aikuisiksi 3 poikaa, joista jo vanhimmalla oma perhe.
Ajankäytönhallinta on yksi onnistumisemme syy. Ne hetket, jotka olemme ollee yhdessä kotona, olemme eläneet toisillemme ja lapsillemme. Pojat sanovat, etteivät ole kärsineet siitä, että on ollut pitkiä jaksoja arjesta, jolloin kotona on näennäisesti ollut vain toinen vanhemmista.
mutta silti kumpikin joutuu olemaan poissa kotoa pitkiäkin aikoja reissumatkoilla ja tämäkin on aina onnistunut ja lapset kasvatettu
Silleen siitä selvisi, että jätti lapset tekemättä ja kävi töissä. Ei sitä työtä tekemättäkään elä ja sossun luukulle ei halua mennä kerjäämään.
Vähintään toinen teistä yksinkertaisesti etsii itselleen normaalin päivätyön. Vuorotöistä tulee kyllä hyvin liksaa, karu totuus vaan on että raha ei korvaa sitä vahinkoa minkä rankka vuorotyöä aiheuttaa ihmissuhteille. Itselleni kysymys olisi aika selkeä, jos pitäisi valita naiseni ja duunin välillä, valitsisin sen joka arvokkaimman asian mun elämässäni.
Ai että kirurgi ja poliisi -pariskunta jättää työt sikseen kun lapsia alkaa siunaantuun?
Alkuperäisen viestin pariskunta taisi lähinnä olla sossualan opiskelija ja tehdasduunari. Mikä ei ihan ole sama asia.
Olkoot sairaanhoitaja tai kirurgi, lääkäri tai paperikoneenhoitaja - arvostettuja ammatteja kaikki tyynni eikä kenenkään ammattiin koulutetun kandee jättää työtään vain sen takia, että pennut pari vuotta voisivat olla helpommin kotona.
Yleensä tehdasduunari tienaa enempi kuin sossualan työntekijä, eli esimerkissä olisi sitten järkevää tämän sossualan opiskelijan heittää kirjat takkaan ja alkaa tekemään lapsia.
käydä :) .... poliisin palkka ei sen sijaan mikään kauhean iso ole. Jos elintaso on tärkeempää, niin mikäs siinä!
jumankaude tehkö niitä lapsia! Se on varsin yksinkertainen ratkaisu asiaan.
vapaatkin ...
Juuri näin. Onneksi on valinnan mahdollisuus!!!
Yleensä se poliisi, pienenpi palkkainen ja matalempi koulutus - on mies! Se ei duuniaan jätä!
Se kirurgi, korkeakoulutus, korkeapalkka jne jne, ehkä nainen - hän jääköön mammimaan kakkakoneiden kanssa kotiin sohvalle!