En ole koskaan omannut mitenkään kehuttavaa äiti-tytär suhdetta, mutta nyt ollessani 26-vuotias, asiat ovat mutkistuneet pahemman kerran ja omasta äidistäni on kehkeytynyt kunnon daamakuningatar! Vanhempieni erosta tulee kuluneeksi kohta 2 vuotta. Siitä kaksi vuotta taaksepäin äitini aloitti suhteen toisen miehen kanssa isäni selän takana ja sai meidät tyttäret(minulla on kaksi siskoa) tukalaan tilanteeseen. Äitini katkaisi välit minun kanssani ja oli vuoden puhumatta, sillä en hyväksynyt äitini suhdetta. Äiti valehteli päin naamaa menojaan ja vietti viikonloppuja miesystävänsä kanssa meidän mökillä ja talvisin vaati siskojani päästämään heidät omiin asuntoihinsa. Jos siskoni ei luvannut äiti saattoi antaa rahaa ja ymmärtää että jos käynti ei onnistuisi niin välit voisivat katketa. Pidimme siskojeni kanssa yhteyttä ja toisinaan pohdimme kiusallista tilannetta. Kerran siskoni tuli kotiinsa äidin lähdettyä niin sänky oli myllätty, vaikka äiti vakuutti vain juttelevansa miesystävänsä kanssa. Samoihin aikoihin minulla oli esikoiseni kanssa hankalaa valvottujen öiden kanssa ja etsin itseäni äitinä ja ihmisenä. Koin vaiheen todella rankkana, sillä olisin tarvinut silloin äitiä enemmän kuin koskaan. Suhdetta jatkui kunnes vanhempani erosivat. Isäni jäi asumaan lapsuuden kotiini ja vaikkei isäni mikään varsinainen unelmien isä ole koskaan ollut;koin valvollisuudekseni auttaa isää pyykinpesussa ja siivouksissa. Äitini ei pitänyt tästä ollenkaan ja niinpä hän kuulutteli ympäri kylää miten minä, oma tyttärensä, olin "raiskannut" hänen kotinsa kun riensin heti isäni avuksi. En pystynyt asiaa ymmärtämään ja loukkaannuin todella, sillä ajattelin todellakin että isä tarvitsi apua. Ero otti koville hänellä. Asiat alkoivat tasaantua kuukausien kuluessa ja asioista puhuttiin(lue:huudettiin) useaan otteeseen. Äitini löysi uuden miesystävän ja kävi niin onnellisesti että isäni löysi uuden naisystävän. Ja se olikin punainen vaate äidilleni! Viime juhannuksesta asti isäni on seurustellut naisensa kanssa ja joka kääneessä äitini keksii hänestä pahaa sanottavaa. Sanoin äidilleni että en pidä siitä että hän haukkuu alituiseen isän naisystävää. Äitini ei ole häntä edes nähnyt ja silti, joka ikinen kerta äitini moittii mitä nainen tekee tai jättää tekemättä. Siskoni informeeraavat äitiäni niissä asioissa! En nyt todellakaan kuvittele olevani mikään totuudentorvi, mutta OIKEESTI...äitini käytös on todella ala-arvoista! Olen yrittänyt keskustella ja haluaisin saada asian tasaantumaan. Lapseni on pian 3 vuotias ja koko hänen elämänsä ajan välit ovat olleet tulehtuneet ja näin lapseni on jäänyt ilman isovanhempaa. Lisäksi tilanne heijastuu meille kotiin ja näin saa mieleni usein matalaksi. Lisäksi välit siskoihin rakoilevat ja tunnemme olevamme puun ja kuoren välissä. Toiseen päin kun kumaraa, toiseen pyllistää. En tiedä kenen puoleen kääntyisi, tarina on nimittäin ihan uskomaton(tässä ei tod. ole kaikki) ja omat voimavarat alkavat hiipua..... En tiedä ottaako äidilleni näin koville vaihdevuodet vai mikä. Hän ei ole enää yhtään samanlainen kun ennen.
Draamakuningatar -äiti
Mona26
151720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei tuommoista pötköä jaksa lukea erkkikään.
Onpas sulla ikävä tilanne päällä. höh! :(
En osaa oikein sanoa, et miten teidän kannattaisi tuota tilannetta alkaa selvittämään, mutta pakkohan tuollaiselle tilanteelle on jotakin voida tehdä! Ikävä, kun lapsesi ei pysty tutustumaan isovanheempiinsa ja vanhempasi häneen. Luulen, että äitisi "ajattelee" tavalla isästäsi, ett: itse on ottaisi, mutta muillekaan en antaisi. Ja tämän takia haukkuu isäsi naisystävää koko ajan, ja mustasukkainenhan hän on, jos pitää haukkua, jos ei haukkuisi, niin häntä ei vaivaisi asia yhtään. Oletko harkinnut ihan ammattiauttajan apua? Menisitte perheen kesken juttelemaan ja kysymään ammattiauttajalta apua tuohon tilaanteeseen, koska vaikutat kirjoituksessasi olevan todella henkisesti väsynyt tilanteeseen ja ymmärsin, että olet vanhin lapsista, kelle on ehkä tuostakin syystä kasautunut koko perheen ongelmat hoidettaviksi.
Voimia ja tsemppiä sinulle!! Ja mukavaa syksyn jatkoa!!
Hei!
Olen tossa parisen vuotta sitten kokenut samantyyppisen tilanteen ja omalta osaltani voin sanoa että välejä äitiin ei ole enään eikä näin ollen tyttärenikään (nyt 3v) tunne isoäitiään enkä kyllä koe että hän on jostain jäänyt paitsi. Suosittelen että jos äitisi ei näytä välittävän sinusta niin miksi sinun pitäisi miettiä häntä. Siskojen kanssa kyllä varmaan saatte asiat kuntoon kuin vain yrittäkää olla puhumasta asiasta niinkuin koko ongelmaa ei olisi olemassa. JA kaikki mitä kylillä puhutaan ei aina pidä paikkaansa ja kaikki kyllä tietää sen sen puoleen ei tarvii mun mielestä kylläkään huolehtia että jollekin jäisi väärä kuva sinusta....vaikkaisin että äidistäsi kyllä kaikki lukevat läpi että minkälainen hän on semmoisia ihmisiä on jokapuolella. Voimia sinulle....tiedän että aika voi olla henkisesti raskasta mutta itse en edes muista äitiäni tai sitä että semmoinen on ollut olemassa.
Kas näin:
Draamakuningatar-äiti, kirj. Mona26
En ole koskaan omannut mitenkään kehuttavaa äiti-tytär suhdetta, mutta nyt ollessani 26-vuotias, asiat ovat mutkistuneet pahemman kerran ja omasta äidistäni on kehkeytynyt kunnon daamakuningatar!
Vanhempieni erosta tulee kuluneeksi kohta 2 vuotta. Siitä kaksi vuotta taaksepäin äitini aloitti suhteen toisen miehen kanssa isäni selän takana ja sai meidät tyttäret (minulla on kaksi siskoa) tukalaan tilanteeseen.
Äitini katkaisi välit minun kanssani ja oli vuoden puhumatta, sillä en hyväksynyt äitini suhdetta.
Äiti valehteli päin naamaa menojaan ja vietti viikonloppuja miesystävänsä kanssa meidän mökillä ja talvisin vaati siskojani päästämään heidät omiin asuntoihinsa. Jos siskoni ei luvannut äiti saattoi antaa rahaa ja ymmärtää että jos käynti ei onnistuisi niin välit voisivat katketa.
Pidimme siskojeni kanssa yhteyttä ja toisinaan pohdimme kiusallista tilannetta.
Kerran siskoni tuli kotiinsa äidin lähdettyä niin sänky oli myllätty, vaikka äiti vakuutti vain juttelevansa miesystävänsä kanssa.
Samoihin aikoihin minulla oli esikoiseni kanssa hankalaa valvottujen öiden kanssa ja etsin itseäni äitinä ja ihmisenä. Koin vaiheen todella rankkana, sillä olisin tarvinut silloin äitiä enemmän kuin koskaan.
Suhdetta jatkui kunnes vanhempani erosivat. Isäni jäi asumaan lapsuuden kotiini ja vaikkei isäni mikään varsinainen unelmien isä ole koskaan ollut, koin velvollisuudekseni auttaa isää pyykinpesussa ja siivouksissa.
Äitini ei pitänyt tästä ollenkaan ja niinpä hän kuulutteli ympäri kylää miten minä, oma tyttärensä, olin "raiskannut" hänen kotinsa kun riensin heti isäni avuksi.
En pystynyt asiaa ymmärtämään ja loukkaannuin todella, sillä ajattelin todellakin että isä tarvitsi apua. Ero otti koville hänellä.
Asiat alkoivat tasaantua kuukausien kuluessa ja asioista puhuttiin (lue: huudettiin) useaan otteeseen.
Äitini löysi uuden miesystävän ja kävi niin onnellisesti että isäni löysi uuden naisystävän. Ja se olikin punainen vaate äidilleni! Viime juhannuksesta asti isäni on seurustellut naisensa kanssa ja joka käänteessä äitini keksii hänestä pahaa sanottavaa.
Sanoin äidilleni että en pidä siitä että hän haukkuu alituiseen isän naisystävää. Äitini ei ole häntä edes nähnyt ja silti, joka ikinen kerta äitini moittii mitä nainen tekee tai jättää tekemättä. Siskoni informeeraavat äitiäni niissä asioissa!
En nyt todellakaan kuvittele olevani mikään totuudentorvi, mutta OIKEESTI... äitini käytös on todella ala-arvoista! Olen yrittänyt keskustella ja haluaisin saada asian tasaantumaan.
Lapseni on pian 3 vuotias ja koko hänen elämänsä ajan välit ovat olleet tulehtuneet ja näin lapseni on jäänyt ilman isovanhempaa. Lisäksi tilanne heijastuu meille kotiin ja näin saa mieleni usein matalaksi. Lisäksi välit siskoihin rakoilevat ja tunnemme olevamme puun ja kuoren välissä. Toiseen päin kun kumaraa, toiseen pyllistää.
En tiedä kenen puoleen kääntyisi, tarina on nimittäin ihan uskomaton (tässä ei todellakaan ole kaikki) ja omat voimavarat alkavat hiipua.....
En tiedä ottaako äidilleni näin koville vaihdevuodet vai mikä. Hän ei ole enää yhtään samanlainen kun ennen.
Oikeassa olette, pätkitty teksti parempi. en vaan hokannut kun niin intensiivisesti kirjotin.... seuraavalla kerralla fiksumpi...
Mielestäni on loukkaavaa kirjoittajaa kohtaan, että käsittelet tekstin uudelleen, OMAN mieltymyksesi mukaisesti. Jos joidenkin kirjoitustaito tai sen puute häiritsee sinua noin paljon, niin voisit kirjoittaa sanallisesti parannusehdotuksesi. Olen tätä mieltä paitsi sen takia, että oudot korjailusi loukkaavat kirjoittajaa, mutta myös sen takia että ne eivät edes ole aina kielenhuollon sääntöjen mukaisia. Kappaleet esimerkiksi voisit opetella erottelemaan asian, ei lauseiden pituuden mukaan. Liian monta todella lyhyttä kappaletta peräkkäin ovat sekavan näköisiä. Tässä yksi pieni korjausehdotus sinun versioosi:
"Suhdetta jatkui kunnes vanhempani erosivat. Isäni jäi asumaan lapsuuden kotiini ja vaikkei isäni mikään varsinainen unelmien isä ole koskaan ollut, koin velvollisuudekseni auttaa isää pyykinpesussa ja siivouksissa.
Äitini ei pitänyt tästä ollenkaan ja niinpä hän kuulutteli ympäri kylää miten minä, oma tyttärensä, olin "raiskannut" hänen kotinsa kun riensin heti isäni avuksi."
Nämä kaksi kappaletta olisit voinut pituuden ja asiasisällön puolesta yhdistää. Muihin virheisiisi en jaksa nyt puuttua.
Kiitos vastauksista. Ammattiapua hain aivan tilanteen alussa, lapseni ollessa pieni. Sain purettua asioita mielestäni, mutta jollainlailla koin pelkän yksipuolisen puhumisen turhaksi. Uskoisin että vertaistuki olisi tärkeintä, mutta omassa lähipiirissäni kaikkien muiden äitisuhteet ovat ihania. Äidit ovat ymmärtäväisiä ja empaattisia. Kiinnostuneita tyttäriensä elämästä ja iloissaan jälkikasvusta. Ehkä hieman katkerana joudun katselemaan vierestä ja toteamaan oman asianlaitani olevan päinvastainen.
Uskon ja toivon että aika parantaa. Ehkä tarvitaan aikaa että tilanne normalisoituu. Olenkin miettinyt joskus mitä tekisin jos äiti haluaisikin yhtäkkiä ruveta käymään kylässä. Lapseni takia se pitäisi sallia, mutta kyllä koko äidin käytös on sattunut niin syvälle että en tiedä toipuuko siitä ikinä.
Jossain lehdessä oli tekstarikirjoitus jotenkin näin" Rakastakaa vanhemmat aikuisiakin lapsia, hekin tarvitsevat välittämistä ja rakkautta" Se oli musta hyvin sanottu.
Alkuperäinen kirjoittajahan kiitti minua kun olin pätkinyt tekstin. Tuskin hän minua olisi kiittänyt, jos olisi loukkaantunut. Muita korjauksia tein vain ihan pikkasen, eihän ollut tarkoituskaan korjata sitä muuten kuin sen verran, että lukeminen helpottuisi.
Mutta jos sinä kerran olet opiskelija ja sinulla on aikaa saivarrella, niin panepa tulemaan 100 % korrekti versio aloittajan tekstistä. Jos tämä sinua siis todellakin suivaannutti noin kovin. Ellei sinulla ole halua tehdä tätä, niin en ymmärrä koko asiaan sekaantumistasi.
Minkä ihmeen takia minun pitäisi "panna tulemaan 100 % korrekti versio aloittajan tekstistä"? Eihän minulla sen tekstin kanssa ollut mitään ongelmaa, vaan sinun nenäkkyytesi kanssa, ja sen ettet edes osaa korjata tekstejä vaikka niin näyt täällä tekevän.
"Uskoisin että vertaistuki olisi tärkeintä, mutta omassa lähipiirissäni kaikkien muiden äitisuhteet ovat ihania. Äidit ovat ymmärtäväisiä ja empaattisia. Kiinnostuneita tyttäriensä elämästä ja iloissaan jälkikasvusta. Ehkä hieman katkerana joudun katselemaan vierestä ja toteamaan oman asianlaitani olevan päinvastainen. "
Joo tiedän tuon tunteen. Itse katkaisin välini lopullisesti äitiini tämän ruvettua juovuspäissään kommentoimaan puhelimessa avioeroani. Siltä psykonarttupaskalta en ole eläessäni saanut niin pienintäkään rakkauden tai empatian ripettä, en pienintäkään! Elä siinä sitten 10-vuotiaana poikana kun koulussa ja muualla selitetään miten hyvä ja moraalinen peruskallio äiti on. Ainoa mitä voit tehdä on katkaista välisi tälläisiin ihmisiin ja yrittää omassa elämässä välttää samoja käyttäytymismalleja, usein tiedostamattomia.
"Uskon ja toivon että aika parantaa. Ehkä tarvitaan aikaa että tilanne normalisoituu."
Ei toimi, olen nyt 42 ja tilanne ei ole oleellisesti muuttunut mihinkään. Ehkä se on muuttunut että olen tullut tietoisemmaksi omista motiiveistani enkä projisoi äitirakkauden kaipuutani muihin naissuhteisiin, mutta äiti on ihan sama narsisti kuin ennenkin.
"Olenkin miettinyt joskus mitä tekisin jos äiti haluaisikin yhtäkkiä ruveta käymään kylässä. Lapseni takia se pitäisi sallia, mutta kyllä koko äidin käytös on sattunut niin syvälle että en tiedä toipuuko siitä ikinä. "
Arvaas mitä sitten tapahtuisi, äitisi saisi luultavasti manipuloitua lapsesi syyttämään sinua pahoinpitelystä tai isääsi insestistä. Tälläisen pikkujutun hän voisi tehdä ihan silkan älyllisen haasteen vuoksi tai kostona "epälojaalisuudestasi". Tai sitten hän luo emotionaalisen mummositeen lapseesi ja käyttää sitten tämän katkaisua kiristyksen välineenä - mahdollisuuksia erilaisten sairaiden ihmissuhdepelien pelailuun tossa teidän kuviossanne on loputtomasti. Jotkut näistä peleistä vievät pelaajansa raastupaan, vankeuteen tai hautaan.
Äitisi on ilmeisesti mennyt naimisiin ja saanut lapsensa, kun on itse vielä henkisesti ollut murrosiässä.
Nyt se sitten on tullut kesken keski-iän, eikä se ole ensimmäinen kerta maailmassa.
Miehille tulee ns. viidenkymmenenvillitys niin usein, että se on ihan jokapäiväinen huomio lähipiirissä, mutta naiselta sitä ei hyväksytä.
Samaa se kuitenkin on.
Ei sinun tarvitse järjestää äidillesi lemmenpesää eikä kuunnella häntä. Toivottavasti itse olet aikuinen ja selviät elämäsi ilman näitä tunnekuohuja!
Äitisi ei tuosta rupea mummoksi eikä ota osaa ongelmiisi, ennen kuin tasaantuu. Elä sinä oman perheesi kanssa tyyntä elämää. Anna muiden huidella. Jos sisaresi ovat äidin "puolella", niin se on heidän valintansa. Sinä olet valinnut isän. Ehkä mummotilanne ratkeaa isän uuden naisystävän avulla?
Joka tap. lapsi tulee ilmankin toimeen. Kenelläpä kaikki isovanhemmat onkaan? Usein jo joku heistä on mullan alla lapsenlasten syntyessä.
Ymmärrän ja uskon että äitini on vaihdevuosi-iässä ja se elämätön elämä hiertää takana. Me lapset ollaan isoja ja meidän saattaminen maailmalle on onnistunut. Nyt saa alkaa elää itselle. Ei siinä mitään.
En vaan ymmärrä mitään puolien jakamista. Tyyliin:jos et ole samaa mieltä kanssani niin en puhu sinulle. Kyseessä oli kuitenkin pettäminen. Jos minulle on 24v opetettu että pettäminen on väärin, niin miten ihmeessä se on yhtäkkiä oikein ja minun pitäisi olla samaa mieltä? Ehkä tässä asiassa olisi ollut paikallaan pitää ystäviä uskottuina miehinä, eikä lapsia.
Olisin halunnut olla autuaan tietämätön asioista. Siskoillani ei ole lapsia ja ymmärrän etteivät he pysty ajattelemaan tätä samanlailla kun minä.
Sitten minusta olis kohtuullista pikkasen suhteuttaa asioita. Omat mummoni ja pappani ovat sodan läpikäyneitä ja silti he olivat aina auttamassa talon rakennuksessa ja lasten hoidossa. Oli mukavaa kun oli mummot ja pappa. Yökyläilyt ym. Sitten oma äiti ruikuttaa vaikeaa elämäänsä ja ei ole hitustakaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Tiedän että kaikilla ei ole isovanhempia! Ja ehkä juuri siksi se onkin kurjaa! Omalla lapsellani on isovanhemmat 15km säteellä, mutta ei paljoa auta. Tiedän, että poikani on autuaan tietämätön näistä asoista ja hän saa ollakin. Olen vaan todella pettynyt:( En halua rahaa enkä kokopäiväistä lastenvahtia. Haluan äidin ja mummon. Mutta luotan siihen että aika parantaa. Ehkä se äiti jossain vaiheessa tajuaa...
Luonnevikaisesta narsistista EI saa äitiä tai mummoa, ei sitten millään.
Luonnevikaisesta narsisti saattaa osata näytellä äitiä tai mummoa hyvinkin uskottavasti SILLOIN kun se sattuu sopimaan hänen laajempiin manipulointi- ja hyväksikäyttösuunnitelmiinsa.
Katkaise välit tähän kehnoon näyttelijään ja etsi äiti- ja mummohahmosi jostain muualta.
www.narsistienuhrientuki.info
Juu, selvä ceissi, äikkäsi on luonnevikainen narsisti.
Hyvät uutiset: siihen voi katkaista kaikki välit
Huonot uutiset: paranemisennuste on lähes olematon
www.narsistienuhrientuki.info
Katkaise välit niin päivä kirkastuu ja huolet haihtuvat. Jos joku rupeaa kyseenalaistamaan päätöstäsi anna mennä yli laidan myös. Kannattaa myös tehdä henkinen pesäero äitisi vaikutukseen ihmiskäsityksiisi, minäkuvaasi ja miessuhteisiin (vaikeaa mutta vaihtoehtoja ei ole).
Jestas mikä nero sä olet!
Tekstin perusteella pystyt luokittelemaan ihmiset millaisia he ovat, näkemättä tai tietämättä tilanteesta yhtään mitään enempää.
Ja tuskin alkuperäinen kirjoittaja pyysi keneltäkään luonneanalyysiä äidistään. Hieman vain ehkä muiden tukea ja kommentteja. Taidat olla sama neropatti joka laukoo totuuksia autopalstoilla, esim Dodge Caliberista.. HAHHAAAAAAA!
Hanki elämä.