Lohtua

Erika______ kirjoitti:

Puolitoista vuotta siinä meni, mutta vihdoin - olen päässyt yli. Olen 22-vuotias nuori nainen. Tapasin abivuotena ensirakkauteni, jonka kanssa seurustelimme vajaat 2 vuotta. Sellaista rakkauden huumaa ja onnea en ollut sitä ennen enkä sen jälkeen kokenut. Poika jätti minut 1,5 vuotta sitten, jolloin kirjaimellisesti tunsin kuolevani. Itkin viikon putkeen lähes koko ajan, en saanut myöskään syötyä, join alkoholia ja poltin tupakkaa. Jonkin aikaa eron jälkeen päädyin sänkyyn exäni kanssa, ja seksisuhde on jatkunut tähän asti. Suhde tosin on muistuttanut melkein seurustelua, olemme pussailleet ilman sänkyhommia ja tapailleet julkisilla paikoilla normaalien pariskuntien tapaan, nähneet jopa toistemme perhettä. Vielä n. kuukausi sitten tunsin olevani edelleen rakastunut exääni, mutta en enää. Helpotus. Vaikka tapailimmekin tiiviisti, ei suhteestamme olisi loppujen lopuksi tullut enää mitään. Tuntuu, että olin exälleni (minä myös hänen ensirakkautensa) tukipilari, jonka luokse tulla, kun tuntui yksinäiseltä, teki mieli seksiä tai läheisyyttä, ilman velvollisuuksia. Samalla hänellä oli vapaus käydä sinkkuna baarissa poikien kanssa. Tapasin nyt syksyllä kivan nuoren miehen, kenen kanssa tapailtiin vähän aikaa ja kun harrastimme seksiä, oli kemia ja sähkön tunne uskomaton. Jutusta ei lopulta tullut seurustelua erinäisistä syistä johtuen, mutta se auttoi minut lopullisesti yli entisestä. Kun viikonloppuna näin exäni, en tuntenut enää mitään ihastusta häntä kohtaan. Rakastan häntä ystävänä edelleen, enkä tunne katkeruutta mistään, mutta en halua häntä enää takaisin, enkä halua seksiä hänen kanssaan. Ihanaa! Tällä tarinalla haluan kertoa kaikille, joiden sydän on särkynyt, että toivoa on vielä. Sinä pääset yli! Minulla kesti 1,5 vuotta, sillä sydämeni oli totaalisen pirstaleina. Se oli vaikeaa aikaa, mutta siihenkin kuului paljon hyvää, ja viimein, olen valmis kohtaamaan uuden rakkauden, sillä nyt pärjään ihan yksinkin. Halaus kaikille!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä