Anna mun kaikki kestää!
Olin 6v kun vanhempani erosivat.
Kului muutama vuosi kunnes äitini löysi uuden miehen. Hän inhosi minua ja veljeäni alusta asti.
Äidilleni se oli yhden tekevää koska mies sattui olemaan paremmin tienaava..
En voinut syyttääkään häntä, ei ole helppoa jäädä kahden lapsen kanssa maksamaan omaa asuntoa pikkutileistä tehdasduunarina.
Äitini joutuikin käymään kahdessa työssä, emmekä juuri koskaan edes nähneet häntä sen takia..
Kunnes hän löysi paremmin tienaavan insinöörimiehen ollessani 9v.
Taloudellinen tilanteemme koheni huomattavasti, mutta henkisesti olemme saaneet kärsiä siitä tähän päivään asti..
Mies on itse piru ja inhosi minua ja veljeäni alusta asti. Saimme aina kuulla olevamme pelkkiä b-luokan kansalaisia joista ei koskaan tule mitään. No tuolla "kannustuksella" ei liene ihme, ettei meistä todellakaan tullut koskaan mitään kun teini-ikä ja koko aikuistuminen meni vain hänen kanssaan tapellessa.
Olen nyt 28v nainen ja aina tähän päivään asti olen saanut kärsiä isäpuoleni henkisestä väkivallasta, jonka seurauksesta minusta on kasvanut täysin epäsosiaalinen masentunut ja itseinhoinen erakko.
Ja silti, tästä kaikesta huolimatta äitini on nyt menossa naimisiin tämän hirviön kanssa!
Vain muutama kuukausi sitten olin jo saamassa äitini eroamaan siitä miehestä, mitä olen vuosikausia häneltä toivonut.
En kestä katsoa miten onneton äiti on hänen kanssaan.
Enkä itse enää kestä yhtään lisää loukkaavaa lausetta siltä mieheltä, jotka pikkutytöstä saakka olen vain kiltisti ottanut vastaan koska en tahtonut pilata äitini suhdetta..
Mutta mies sai äidiltään muhkean perinnön jokin aika sitten, joten nyt äitini haluaa hänen kanssaan naimisiin..
Ymmärrän kyllä että äitini kaikkien vaikeitten aikojensa jälkeen on oppinut palvomaan rahaa, mutta me kyllä pärjäisimme kun löisimme hynttyyt yhteen. Miksi teet tämän minulle, äiti?
Tämä avioliitto vie viimeisenkin uskoni onnelliseen suhteeseen. Ne vanhat haaskat ei ole edes koskeneet toisiinsa yli 10 vuoteen, tämä liitto on pelkkä rahaliitto. Ällöttävää, en ikinä tule pääsemään tästä yli.
Erolapsen ainoana lohtuna olen ajatellut aina, ettei äitini sentään ole mennyt uusiin naimisiin isäni jälkeen, mutta sinne meni nyt sitten sekin kaunis ajatus.
Jos äitini ja isäpuoleni edes rakastavaisivat toisiaan, mutta kun heidän suhteensa perustuu pelkkään hyväksikäyttöön.
Isäpuoleni tuo rahaa taloon ja äitini toimii palvelijana siivoten äijän kuset ja paskat lattioilta kun herra vaan juo kaiket päivät.
Ja tämän kaiken jälkeen äiti vielä ihmettelee että miksen minä tai veljeni koskaan halua naimisiin!!!
Olin 6v kun vanhempani erosivat.
Kului muutama vuosi kunnes äitini löysi uuden miehen. Hän inhosi minua ja veljeäni alusta asti.
Äidilleni se oli yhden tekevää koska mies sattui olemaan paremmin tienaava..
En voinut syyttääkään häntä, ei ole helppoa jäädä kahden lapsen kanssa maksamaan omaa asuntoa pikkutileistä tehdasduunarina.
Äitini joutuikin käymään kahdessa työssä, emmekä juuri koskaan edes nähneet häntä sen takia..
Kunnes hän löysi paremmin tienaavan insinöörimiehen ollessani 9v.
Taloudellinen tilanteemme koheni huomattavasti, mutta henkisesti olemme saaneet kärsiä siitä tähän päivään asti..
Mies on itse piru ja inhosi minua ja veljeäni alusta asti. Saimme aina kuulla olevamme pelkkiä b-luokan kansalaisia joista ei koskaan tule mitään. No tuolla "kannustuksella" ei liene ihme, ettei meistä todellakaan tullut koskaan mitään kun teini-ikä ja koko aikuistuminen meni vain hänen kanssaan tapellessa.
Olen nyt 28v nainen ja aina tähän päivään asti olen saanut kärsiä isäpuoleni henkisestä väkivallasta, jonka seurauksesta minusta on kasvanut täysin epäsosiaalinen masentunut ja itseinhoinen erakko.
Ja silti, tästä kaikesta huolimatta äitini on nyt menossa naimisiin tämän hirviön kanssa!
Vain muutama kuukausi sitten olin jo saamassa äitini eroamaan siitä miehestä, mitä olen vuosikausia häneltä toivonut.
En kestä katsoa miten onneton äiti on hänen kanssaan.
Enkä itse enää kestä yhtään lisää loukkaavaa lausetta siltä mieheltä, jotka pikkutytöstä saakka olen vain kiltisti ottanut vastaan koska en tahtonut pilata äitini suhdetta..
Mutta mies sai äidiltään muhkean perinnön jokin aika sitten, joten nyt äitini haluaa hänen kanssaan naimisiin..
Ymmärrän kyllä että äitini kaikkien vaikeitten aikojensa jälkeen on oppinut palvomaan rahaa, mutta me kyllä pärjäisimme kun löisimme hynttyyt yhteen. Miksi teet tämän minulle, äiti?
Tämä avioliitto vie viimeisenkin uskoni onnelliseen suhteeseen. Ne vanhat haaskat ei ole edes koskeneet toisiinsa yli 10 vuoteen, tämä liitto on pelkkä rahaliitto. Ällöttävää, en ikinä tule pääsemään tästä yli.
Erolapsen ainoana lohtuna olen ajatellut aina, ettei äitini sentään ole mennyt uusiin naimisiin isäni jälkeen, mutta sinne meni nyt sitten sekin kaunis ajatus.
Jos äitini ja isäpuoleni edes rakastavaisivat toisiaan, mutta kun heidän suhteensa perustuu pelkkään hyväksikäyttöön.
Isäpuoleni tuo rahaa taloon ja äitini toimii palvelijana siivoten äijän kuset ja paskat lattioilta kun herra vaan juo kaiket päivät.
Ja tämän kaiken jälkeen äiti vielä ihmettelee että miksen minä tai veljeni koskaan halua naimisiin!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
En minäkään ymmärrä kuinka äitisi saattaa!!!
Hävytöntä tuollainen, mennä nyt lapsen mielipiteestä piittaamatta miehen kanssa naimisiin. Ällöä.
Kai hän ainakin veljeltäsi on kirjallisesti luvan kysynyt? Pitäisiköhän tässä tapauksessa kysyä vielä presidentiltäkin lupaa?
Ja vielä kun kyseessä on noin läheisriippuvainen tytär, joka Päivittäin henkisesti kärsii äitinsä suhteesta, ja joka jopa tietää äitinsä sänkyhommatkin paremmin kuin asianosaiset itse.
Epäsosiaalinen masentunut ja itseinhoinen erakko, oli kyllä hyvin sanottu, koska juuri SE sinä todellakin olet.
Kasva aikuiseksi, ja hanki oma elämä.
Sinäkö se siellä?
No siihen vastaan samoin kuin aina:
Näin.
No jopas oli "romanttista"...huh!
Sen verran vaan, että kyllä on materialistinen lehmä (sorry vaan) tuo äippäsi!
Ehkä hän onkin ansainnut tuon "kusien siivoamisen"..?
Eikö sull atyttö hyvä ole omaa elämää kun pitää puuttua aikuisen ihmisen elämään. Ittehän äitisi on niin tahtonut tehdä, se on hänen oikeutensa.
Muutoin tuo tarina voisi olla kuin minun paitsi että vanhempanovat piru vie edelleen naimisissa, eikä eronneet aikoinaan vaikka sitä niin toivottiin veljen kanssa. Nyt 70 vee ovat niin katkeria toisilleen oman elämänsä pilaamisesta ettei paljon huvita mennä kuuntelemaan sitä paikan päälle.
Toinen paitsi on että omasta elämästä pitää ottaa ihan itse vastuu - eli olen hyvin sosiaalinen ja tasapainoinen nainen.Itsehän sinä päätät kuinka elämäsi elät ja teetkö siitä niin hyvän kuin mahdollista, myös sen voit ihan itse päättää mihin uskot.
Kolmen lapsen äiti joka älysi erota aikoinaan, oli yksin huoltaja ja nyt vasta on löytänyt itselleen sen oikean. Lapset puolestaan eivät riemuitse, mutta ovat siitä iloisia etten enää ole yksin.:):)
Ala elämään omaa elämääsi ja lakkaa rypemästä tuossa säälissäsi. Äitisihän on itse valintansa tehnyt, kusien ja paskojen siivoomiset ovat hänen mielestään pientä rahan rinnalla. Jos hän haluaisi elää toisin, olisi hän sen jo tehnyt. Rahaa, rahaa, rahaa.....
Voit vain elää omaa elämääsi ja erilailla kun äitisi ja isäpuolesi. Koita keskittyä vain oman elämäsi parantamiseen sillä muille et mahda mitään miten he elävät. Aikuisuus on sitä lapsuuden haavoista parantumista meillä niin monilla muillakin. Omista lapsuuden traumoista on hyväkin päästä eroon ennen kuin alkaa toistaan vanhempiensa virheitä. Kyllä aika parantaa haavat.
Anna äitisi mennä avioon ja juomisesta päätellen se hitleri ei kauaa eläkkään. Avioliittohan on pelkkä paperi, ei sen kummempaa.
Eiköhän sinunkin olisi jo aika alkaa elämään omaa elämääsi. Hittojako sinä enää äidissäsi tai isäpuolessasi riiput tuon ikäisenä - 28-vuotiaana.
Olipa sinua kohdeltu miten tahansa lapsena, elä on nyt omissa käsissäsi. Älä tuhlaa sitä vanhoihin paskoihin.
Ja äidilläsi on täysi oikeus mennä naimisiin kenen kanssa haluaa. Se ei kuulu sinulle pätkääkään. Eikä sinun elämäntehtäväsi ole äitisi irti saaminen tuosta miehestä. Sinulla on oma elämäsi elettävänäsi.
28-vuotias "löisi hynttyyt yhteen" äitinsä kanssa? Koeta nyt hyvä ihminen aikuistua ja itsenäistyä. Äitisi saa tehdä mitä haluaa riippumatta siitä, miltä se sinusta tuntuu. Hän elää omaa elämäänsä, jota sinunkin, herranen aika, olisi pitänyt jo vuosikausia tehdä. Kannattanee hakea mielenterveystoimistosta apua tuohon pakkomielteiseen elämäntehtävääsi äidin erottamiseksi miehestään.
Oli ihan turha tänne asiasta kirjoittaa.
Kun ne asiat on aina ulkuopuolisten mielestä niin yksinkertaisia..
"Etkö ny tajua ja kasva jo aikuiseks.."
Niinpä niin yksinkertaista se on..
Kun ei tiedä asioista mitään.
Niin ja normaalihan pitää olla, se on aina se peruslähtökohta näillä keskustelupalstoilla että on oltava mahdollisimman konservatiivinen.
Jos minä nyt sattumoisin elän yksin ja köyhyydessä, enkä ole aikeissakaan hankkia miestä, niin mikä siinä on niin väärin jos olemme äitini kanssa sopineet muuttavani yhteen jos niikseen joskus tulee?
(Eli kun se saatanan äijä kuolee.)
Mitä ihmettä se kellekään kuuluu jos joku haluaa elää niin?
Monessa maassa se on ihan normaalia että lapset eivät koskaan jätä vanhempiansa.
En inhoa isäpuoltani siksi että olisin mustis äidistäni.
En edes ollut läheinen äitini kanssa kuin vasta muutama vuosi sitten erään kauhean tapauksen seurauksesta vasta ensi kertaa aloimme lähentyä toisiamme.
Eli mulle on turha kenenkään tulla sanomaan että kasva jo aikuiseksi, olen joutunut lapsesta saakka olemaan aikuinen, minusta ei kukaan välittänyt enkä ollut kummankaan vanhempani kanssa läheinen vaan olin tosi eksyksissä.
Siksi ottaa niin päähän kun tullaan tuolla tavalla syyttelemään ja tuomitsemaan kunnei tiedetä toisen koko elämäntarinaa!
asioistasi tänne? Eikö järki sano, että jos ei kestä mitä täällä kirjoitetaan niin ei sitten kirjoita asioistaan tänne. Turha valittaa kun p...a on housussa.