naisista,jotka tulevat paremmin toimeen miesten kun naisten kanssa? minulle se on lähinnä aiheuttanut ongelmia poikaystäväni kanssa, olen naisellinen nainen ulkonäöltäni,hoikka,fiksu, ja kaunis, mutta olen hieman poikamainen luonteeltani, ongelmana tässä on,että poikaystäväni ei pidä ns.poikatytöistä, joten en voi täysin olla oma itseni poikaystäväni seurassa, en voi laukoa suoraan sitä mitä ajattelen yms...miten teistä minun tulisi toimia? jatkanko marilynmonroe bimboblondin esittämistä vai sanonko suoraan omat mielipiteeni?
mitä mieltä
miehet ovat
3929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tähän vastata, vastaan kuitenkin ilman lupaa ;)
tulee mieleen oma nuoruuteni, joten olet alle kaksviis, ole aivan oma itsesi, esittämättä mitään muuta, olen varma ,kun olet itsesi, poikaystäväsi saa sinusta oikean kuvan, ja se ei ole huono ;))
tytöt on olleet aika poikamaisia ihan johonkin päälle 20v:n ikään asti. En tiiä, mistä se johtuu. Muistan miettineeni itsekin sitä, että miksi en tunne itseäni kovin naiselliseksi (nuorempana). Ruumiinrakenne oli juuri tuo hoikka/luiseva. Pienenä kaikki jaksoi valittaa, kuinka mä oon niin laiha. Nyt kun katsoo vanhoja kuvia, niin musta en ollut mitenkään erityisen laiha, ihan siro ja nättikin ehkä jopa. Naisellisemmat muodot on alkaneet tulla, eli ylimääräistä rasvakerrosta sopiviin paikkoihin, tossa 23 ikäisenä. Äiti ja äidinäiti olivat hoikkia tyttöjä ihan kolmekymppisiksi asti, viiskytkiloisia.
Meillä naiset on naisistunu siinä itsenäistymisen kynnyksellä, parinkympin tienoilla :) Pikkusisko näyttää tallustavan samaa polkua, se on sellanen rivakka aikaansaava ilopilleri, ei mikään hirvittävän naisellinen vaikka hörhelöitä ja nättejä vaatteita käyttää (saappaat, meikit, 45 min. laitetut hiukset aamulla jne). Mutta sit se on ihanaa, kun tuo alkuajan rämäpäisyys väistyy ja luonne pehmenee naiselliseksi. Alkaa tuntua ihanalta kynsilakat, hiusvärit, korut ja sen sellaset. Ollaan juteltu suvun naisten kanssa, että näin se on useimmilla menny (naisten vanhoja poikatyttöteinikuvia kattellen :) Jotain geenihommaa varmaan osaksi ainakin.
No jos aiot pitkää suhdetta rakentaa poikaystäväsi kanssa, niin
eiköhän kannata nostaa kissa pöydälle jo alkuvaiheessa, eikä
yrittää näytellä jotain muuta mitä oikeasti on. Kyllähän sen
oman kumppanin seurassa pitäisi saada olla ihan oma itsensä, eikä
jatkuvasti jännittää ja näytellä jotain roolia.
Kyllä se oikea luonne sieltä ajan kanssa kuitenkin paljastuu, joten
parempi lopettaa se näyttely jo alkuvaiheessa, niin poikaystäväsi
ei kuvittele olevansa ihan toisen tyyppisen naisen kanssa. Jos hän ei
oikeaa luonnettasi sulata, niin voi voi. Et kai sinäkään halua
seurustella ihmisen kanssa, joka ei pidä sinusta sellaisena
kuin olet?
Itse en kokisi pientä poikatyttömäisyyttä mitenkään häiritsevänä,
mutta se kyllä häiritsisi jos nainen esittäisi aina jotain
muuta kuin on.