Auttakaa!!!

Hei Miniä
Se on hyvin normaalia. Johtunee siitäkin osittain alussa, että pidämme anoppia tai appia enemmän arvossamme kuin itseämme. Johtunee kohteesta johon olet kiinnostunut ja hyntteet yhteen saattanet. Kun kuitenkin on kyse eri henkilöistä, ja luonteet ja kasvatus, sekä kärsivällisyys ja rendin raju muutos herättää rankkaa epäilystä sulhosi vanhempiin, siitä huolimatta, vaikka olisit kuinka fiksu tahansa. Ja onhan se niin ettei yli kävellä heidän, koska tuntevat rajua nöyryytystä, kun tuplaten nuoremmat pistä jauhot suuhun, että heilahtaa. On siinä purtamista pitkistovin, ennen kuin sitä jonkinlaista kaveruutta miniän, tai vävypojan, ja appivanhempien välille syntyy. Vaikka olisit kuinka oikeessa, ja vielä niin että appivanhemmat ja sinäkin tiedätte että olet oikeessa. Sellaisten edessä turha nöyristellä. Puhun kokemuksen rautaisella rintaäänellä. Ja nyt kuitenkin minua arvostetaan todellisuudessa paljon enemmän, vaikka sitä he eivät tässä elämässä koskaan myönnä. Ja enkä tarvitse kehuja, tai anteeksipyyntöjä. Koska olisi mahdollista vaihtoehtona olla niin sanoissaan kuin teoissaan rehdillä ja ystävällisellä kannalla. Jos hän poikaansa rakastaa, niin vois kuulostella sitä mitä sullakin olis sanottavaa tai kerrottavaa. Itse olen liiankin luottavaisin mielin suhtautunut appivanhempiin, ja taloudellisesti olen maksanut melkoiset lunnasrahat. Henkinen kantti kyllä kestää, niin kauan kuin pumppu kestää. On seikkoja muitakin. Jos appivanhempasi ovat ahkeria ruumillisen työn taitajia ja sinä et ole niinkään innokas tarttuman tilantesen mukaan. Mutta ei liiaksi. Silloin väistämättä olet kokemuksen tavallaan ansainnut, mutta ei tietenkään sättimistä ja turhaa mollaamista et heiltä tarvitse. Tämä oli yksi esimerkki. Sinusta en tiedä mitään, mutta vois kokemani ehken hiukan avartaa tai helpottaa tilannetta edes hetken. Apit sekä anopit voi olla paljon epärehellisimpiä kuin itse olet. Mitä rehdimpi pelisi on, sitä enemmän he arvostavat sua, vaikka kuinka sättisivät. Voit olla heidän läsnä kuin kuningatar, niin kauan kuin kaikenlainen vilunki ja vastuunpakoilu tai jokin muu epäedullinen seikka tai toimi ei sun matkassa kulje, kun olet anopin tai apin kanssa yhteydessä. Niin sekin, että miltä seudulta Suomeakin appivanhemmat ja sinä olet. Jos ajatellaan että pohjalainen ja savolainen lyö hyntteet yhteen, niin ei auta kuin nosta kätöset pystyyn antautumisen merkiksi. Pelisi on pelattu. Ehkä hiukan karskisti sanoin, mutta käytännössä täyttä arkipäivää.
Sun ikäsi on mulle arvoitus, vain aavistus siitä. Tekijöitä on tietysti miljoonia, mutta mikä olikaan se anoppisi toivomus, jota hän halusi suustasi kuulevan, ja kuitenkin heittäytyi välinpitämättömäksi sua kohtaan. Siinä näet, mitenkä tuplaten sun ikäisesikin voi olla noin keskenkasvuinen ja läpikuultavasti sen tuo ilmi. Minäkin yhen kerran anopille pistin jauhot niin kurkkuun ja mitään en jättänyt jossittelun varaan. Pohjustin asiani niin tarkasti ja perusteellisesti, kuin tällä planeetalla se yleensäkään on mahdollista. Kertaakaan en ole siitä sen koomin kuullut ja tiesivät tasan tarkkaan, että en missään vaiheessa ollut väärässä, kun otimme sanallisesti rankasti yhteen. Käskin jopa tukkia suunsa kun ihan pajunköyttä meinasivat syöttää. Olen varmasti oppirahat maksanut. Ja jos olisin ollut pikkusen viisaampi, niin sen liiton ja suhteen kanssa olis pitännyt miettiä erittäin tarkasti ja heti alussa poikki koska aavistin tulevan melko tarkasti. Mutta se on eri juttu ja se ei nyt liity tähän. Jos olet parinkymmenen vuoden ikäinen. Jos uskot minua, niin kannatta miettiä mitä heille sanot ja seuraile tarkasti, että mitä he oikeesti ovat. Kärsivällisyys valttia. Tämä ei tietenkään ollut sun aliarvioimista, ei misään tapauksessa. Uskon sinun olevan vahvasti oikeessa. Suotta masentua. Olethan heidän pojan kanssa yhdessä, et appivanhempien kanssa. No mutta taidan tästä ruveta selälleen ja unta tavoittelemaan. Koita jaksella ja jos jotain kysyttävää, niin voin vastaillakkin. Ei mikään pakko ole. Vastasin tuohon, kun aikalailla tutulta kuulosti ongelmasi. Ja varmasti se sieppoo, kuin pientä oravanpoikaa. Olishan noita neuvoja antaa vaikka kuinka ja uskoisin, että saisit jonkinlaista osviittaa siitä mitenkä anopin kanssa menetellä. Pidä sellaista jonkinsortin etäisyyttä, vaikka juttelisitkin anopin kanssa useinkin. Ajattele vaikka niin, että pomosta ja jätkästä ei koskaan voi tulla sydänystäviä, vaikka olisivat aviopari. Pomo on aina piiskuri ja jätkä alainen. Sitä säveltä ei heti muuteta, vaikka pokkeuksiakin on. Nyt sanelen hyviä öitä sinnepäin ja koitan tuota unirytmiä kohistella, ettei tarvi valtoihin lähteä sentakia. tv. Tommi

Minua jäi kiinnostamaan se, että välinne tuntuvat olevan nyt kokonaan poikki. Voisitko laittaa minulle sähköpostia [email protected], niin jatkaisin keskustelua kanssasi!