Mieheni on ok tapaus kaikin puolin.
Mua hävettää mun lapsuudenkodissani tai vanhemmillani ja siskoilla käydessäni, kun ne ovat niin moukkia etteivät koskaan kysy mitään kuulumisia mieheltäni. Kyse ei ole siis siitä, etteivätkö he olisi hyväksyneet häntä, mieheni on todella kaikin puolin ok ja "harmiton" tapaus :)
Mieheni yrittää siinä viritellä pientä keskustelua säästä, maailman tapahtumista, mutta häneen suhtaudutaan vain hymähdyksellä, parilla sanalla ja taas jatkuu omieni sukulaisteni omat jutut. Mieheni on sanonut minulle pitkästyvänsä siellä, mutta mä en paljoa asialle voi?!
Jos joku kerta mieheni ei sanoisi sanaakaan siellä,kukaan ei varmasti huomaisi mitään.
Juntti touhua heiltä, mutta minkäs tässä teet? Olemme pitkään olleet yhdessä, tilanne ei ole muuttunut miksikään. Jos mieheni ei heitä kiinnosta, voisi olla silti kohteliasta edes jotain rupatella!
Mua hävettää mun lapsuudenkodissani tai vanhemmillani ja siskoilla käydessäni, kun ne ovat niin moukkia etteivät koskaan kysy mitään kuulumisia mieheltäni. Kyse ei ole siis siitä, etteivätkö he olisi hyväksyneet häntä, mieheni on todella kaikin puolin ok ja "harmiton" tapaus :)
Mieheni yrittää siinä viritellä pientä keskustelua säästä, maailman tapahtumista, mutta häneen suhtaudutaan vain hymähdyksellä, parilla sanalla ja taas jatkuu omieni sukulaisteni omat jutut. Mieheni on sanonut minulle pitkästyvänsä siellä, mutta mä en paljoa asialle voi?!
Jos joku kerta mieheni ei sanoisi sanaakaan siellä,kukaan ei varmasti huomaisi mitään.
Juntti touhua heiltä, mutta minkäs tässä teet? Olemme pitkään olleet yhdessä, tilanne ei ole muuttunut miksikään. Jos mieheni ei heitä kiinnosta, voisi olla silti kohteliasta edes jotain rupatella!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Etkö voisi puhua sukulaisillesi, sinun sukulaisiahan he ovat?
Katsotko vain vierestä kun miestäsi kohdellaan kuin ilmaa????????HALOOOOOO
Mitä pitäisi sanoa? "voisitteko te jutella vähän tuolle mun miehellekin"? Häh??
Kyllä ihmisellä pitäisi olla sen verran sydämen sivistystä että jotain itsekin hoksaisi!
mutta sinun pitää puuttua asiaan! Jos miehesi yrittää viritellä keskustelua, ja sukulaiset vaihtaa puheenaihetta, ÄLÄ ALISTU! Puhu ihan pokkana miehesi aloittamasta aiheesta. Lisäksi voit aina kysyä miehesi mielipidettä kesken kaiken, jos hän jää muiden varjoon.
Puhu toki sukulaisille! Kerro, että sinua ärsyttää heidän tapansa ja haluat sen muuttuvan. Kerro, miltä teistä tuntuu, ja pakota heidät kuuntelemaan. Jos ei toimi, niin sitten "silmä silmästä, hammas hampaasta"-käytäntö jonkin aikaa, niin eiköhän ala muuttua käytännöt!
Siis en alkaisi konttia perseeseen. Jos ovat noin tyhmiä, niin anna olla. Mutta älä vaadi miestäsi mukaan. Anna miehesi jäädä kotiin ja hoida itse tyhmät sukulaisesi.
Minulla oli samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Naisystäni perhe ei puhunut minulle ollenkaan, olin kuin ilmaa heille ja kaikki välttelivät katsekontaktia, kun sanoin jotain se kuitattiin nopeasti ja jatkettiin suvun asioilla joista en tiennyt mitään.
Minut siis systemaattisesti jätettiin ulkopuolelle.
Tilanne meni siihen etten edes jaksanut aloittaa keskustelua koska tiesin että se kuitataan nopeasti eivätkä ne ihmiset vain halunneet keskustella kanssani. Istuin siellä kylässä hiljaa ja kuuntelin suvun asioita, huomasin ettei kukaan edes huomaa olenko siellä vai en. Ilmoitin naisystävälleni etten enää tule kylään ihmisten luo jotka eivät osaa keskustella "ulkopuolisille" ja tahallisesti sulkevat piirinsä ulkopuolelle ja antavat elein kuvan etten ole tervetullut.
Kukaan heistä ei ole edes huomannut poisoloani, ovat ilmeisesti tyytyväisiä.
Ainoa syy minkä keksin on se että heidän koko sukunsa on samasta kylästä, naapurin poikia ja tyttöjä. Minä olen naapurikylästä, puhuin hieman eri murretta ja näin he eivät olleet tyytyväisiä vaan olisivat halunneet että naisystäväni olisi nainut sen naapurin Pertin. :/
Itse "kärsin" tästä koska olisin halunnut tulla naiseni sukulaisten kanssa hyvin toimeen. Olisi ollut kiva vierailla siellä ja varsinkin jos lapsia tulee niin olisi kiva mennä koko perhe mummolaan.
En tiedä mitä sinun tulisi tehdä, kannattaa tehdä jotain. Minä olen alkanut miettiä kannattaako tälläinen suhde jossa saan aina tuntea itseni ulkopuoliseksi.
Kuvittelen just miltä susta tuntuu!
Mä en VOI näille moukka sukulaisilleni mitään, enhäm mä voi sanoa heille että puhukaas nyt vähän tuolle mun sulhollekin!
Koskahan mun mies sanoo, ettei enää suostu tulemaan kylään mun sukulaisille! Ihan samanlaista kun se mistä kerroit!
Sain kanssa olla se kenelle ei keitetty kahvia, kyselty kuulumisia, kuunneltu lausetta loppuun.. Ikinä en olisi vienyt heille mahdollisia lapsiani hoitoon koska jossei tiskejä saada tiskattua ja voit lojuu 3 tuntia pöydällä jossa kissat kävelee... Tiedän että te lukijat ymmärrätte.
Sydän särkyi jokunen kuukausi sitten ja vielä on työtä ylitsepääsemiseksi, mutta onneksi suvusta pääsin eroon :D :D :D Seuraavan kerran katson myös anopin ennen seurustelupäätöstä koska PERHE ON TÄRKEÄ!!!!!! Ja koska itse olen perhekeskeinen, toivon että saisin toisenkin perheen..
Olisihan se hyvä, että tulee anopin kanssa toimeen, mutta tärkeintä on että tämä miehesi on sun elämäs ykkösnainen, ja sun ja miehes perhe menee kaiken edelle!
Omat vanhemmat on vasta kakkosena siinä vaiheessa kun on jo omaa huushollia!
1. oma vaimo
2. oma äiti siis!
Älä ota miestä joka ei saa äidilleen sanotuksi mitään!