On tilanne, jossa minä haluan lopettaa suhteen. En vain pysty enää jatkamaan, en vaikka haluaisinkin. Kaikki on vaan nyt mennyt rikki, eikä enää kokoon saa.
En jaksa sitä ainaista mustasukkaisuutta, epäilemistä, jota mieheni minua kohtaan osoittaa. Kuitenkin kertoo rakastavansa, rakastavansa, rakastavansa... Mutta jos rakastaa, niin luottaa!!! Hän väittääkin luottavansa, mutta minusta ei tunnu siltä yhtään. Hänet on petetty edellisessä suhteessa ja näin siis on heijastanut sitä alusta asti suhteessamme. Eikö se kuitenkin ole väärin, että minä joudun kärsimään siitä, mitä hänelle on edellisessä suhteessa tehty? Hän ei luota minuun, vaikka olen luottamuksen arvoinen. Tämä ei vain toimi.
Hän ei anna yhtään omaa tilaa, omaa rauhaa. Hän on koko ajan vierellä. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta, että otettais vähän etäisyyttä ja näin jatkaa eteenpäin. Sekään ei oikein kuitenkaan ota onnistuakseen. Valitettavasti.
Kuitenkin hänen kanssaan on myös ollut niitä todella ihania hetkiä... Ihana ihminen hän on. En olisi ikinä halunnut päätyä tähän, että tahdon lopettaa. En kuitenkaan voi sille mitään, että minua ahdistaa tämä kaikki.
Tässä vaiheessa on parempi, että kaikki katkastaan. Tulevaisuudessa näkee, miltä tuntuu, kun saa kunnolla etäisyyttä ja rauhaa.
Pitkään olen pohtinut tätä ja päätynyt siis siihen, että on parempi, että tämä loppuu. Nyt tämä mies kuitenkin uhkaa tappavansa itsensä, jos jätän hänet. Että hän ei tarvitse maailmassa muta kuin minut ja jos minut menettää, niin kaikki on ohi... Tämä satuttaa minua entisestään lisää, enkä tiedä mitä tässä tilanteessa voin enää tehdä. Tuolla tavalla mikään ei ainakaan parane ehjäksi!!! Tämä on todelle kauhea tilanne...
Apua????
En jaksa sitä ainaista mustasukkaisuutta, epäilemistä, jota mieheni minua kohtaan osoittaa. Kuitenkin kertoo rakastavansa, rakastavansa, rakastavansa... Mutta jos rakastaa, niin luottaa!!! Hän väittääkin luottavansa, mutta minusta ei tunnu siltä yhtään. Hänet on petetty edellisessä suhteessa ja näin siis on heijastanut sitä alusta asti suhteessamme. Eikö se kuitenkin ole väärin, että minä joudun kärsimään siitä, mitä hänelle on edellisessä suhteessa tehty? Hän ei luota minuun, vaikka olen luottamuksen arvoinen. Tämä ei vain toimi.
Hän ei anna yhtään omaa tilaa, omaa rauhaa. Hän on koko ajan vierellä. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta, että otettais vähän etäisyyttä ja näin jatkaa eteenpäin. Sekään ei oikein kuitenkaan ota onnistuakseen. Valitettavasti.
Kuitenkin hänen kanssaan on myös ollut niitä todella ihania hetkiä... Ihana ihminen hän on. En olisi ikinä halunnut päätyä tähän, että tahdon lopettaa. En kuitenkaan voi sille mitään, että minua ahdistaa tämä kaikki.
Tässä vaiheessa on parempi, että kaikki katkastaan. Tulevaisuudessa näkee, miltä tuntuu, kun saa kunnolla etäisyyttä ja rauhaa.
Pitkään olen pohtinut tätä ja päätynyt siis siihen, että on parempi, että tämä loppuu. Nyt tämä mies kuitenkin uhkaa tappavansa itsensä, jos jätän hänet. Että hän ei tarvitse maailmassa muta kuin minut ja jos minut menettää, niin kaikki on ohi... Tämä satuttaa minua entisestään lisää, enkä tiedä mitä tässä tilanteessa voin enää tehdä. Tuolla tavalla mikään ei ainakaan parane ehjäksi!!! Tämä on todelle kauhea tilanne...
Apua????
Vastaukset 9
Vanhimmat
teidän yhdessä mennä,ammattiauttajan luokse keskustelemaan,asioistanne,ennen kuin päätätte lopettaa.Varmaankin,paikkakunnaltanne löytyy terveyskeskus,sieltä saa neuvoja,kenen puoleen kääntyä.Mieskin varmaan havahtuu,oikeasti,miettimään,mustasukkaisuutensa,aiheellisuutta.
Ei tähän auta mikään, ei ammattiauttaja eikä kukaan. Vain hän itse voi parantaa itsensä, jos on tahtoa. Pahenee vuosien myötä vaan, olen ollut pari vuotta erossa ja kiusaa hän tekee vieläkin. Lue narsistisesta luonteesta, niin ymmärrät. Toipuminen tällaisen uhrina olosta kestää kauan. Älä pilaa elämääsi vaan lähde ajoissa, kun vielä voit!
lähde suhteesta ja heti. Kertomasi on kuin suoraan minun elämästäni yhdestä kohdasta jossa olin 2 vuotta tälläisen ihmisen kanssa. ei yhtään omaa rauhaa pelkkää epäluulosuutta, ei luottamista vaikka luotettavampaa ihmistä ei maailmasta löydy kuin minä jatkuva epäily pienistäkin asioista jos en vastannut puhelimeen olin heti jonkun toisen kanssa. Yöllä tultiin muutaman kerran tarkistamaan yllärinä olenko kotona ja olenko yksin. ym ym ja kerran hän jopa kävi kurkkuunkin kiinni uhaksi itseään aseella ym
En halunnut eroon hänestä kaikesta tästä huolimatta koska hän oli saanut minut pauloihinsa. Olin täysin rakastunut ja uskoin hänen olevan se elämäni mies. Kunnes sitten jokin minussa teki sen että hyppäsin autoon ja kävin hakemassa vaatteeni hänen luotaan ja ilmoitin että se on loppu. Mitään suunnittelematta tai ajattelematta. Extempore. No osa tavaroistani edelleen hänellä en ole saanut niitä hakea koska herralla on niin kiire, ettei ehdi. Mikään päivä jota ehdotan ei käy ei mikään HÄn ilmoittaa. No eipä ole ilmoitusta tullut ja yhteyksissä ollaan ssäännöllisesti lähes joka toinen päivä
Eli selvästi hän haluaa pitää tavaroideni välityksellä yhteyden minuun. enää en uskalla edes ehdottaa mitään päivää koska hän saa silmittömät raivarit ja minä olen se kusipää koska haluan omat tavarani. Onko se näin??? Ei tässä ole mitään järkeä!!
Sinulle tai kenellekkään muulle en halua samaa!! Ja mitä pikemmin huomaat tai tunnet että on aika lähteä suhteesta sen parempi. Mieti kuinka vaikea se on tehdä useamman vuoden jälkeen? Mieti jos teillä on lapsia? Mieti, mitä kaikkea olet joutunut kestämään kaikki ne vuodet vain siksi että joku narsisti on saanut sinut pauloihinsa?
Minun neuvoni: lähde heti kun vielä voit!
Juuri tälläisia neuvoja lisää tälle palstalle, koska meitä hyväntahtoisia ymmärtäjiä on ihan liian paljon.
Meistä monikaan ei oikeasti tiedä, mitä narsismi on.
tuo kuulostaa kaikki niin tutulta... olen yrittänyt erota hänestä.. mutta hän ei kuuntele.. ei kunnioita mielipiteitäni.. jatkuva kyttääminen ja epäily on ajanut minut epätoivoon.. menin jopa pettämäänkin häntä toisen kanssa..
en vain kestänyt kuunnella enää sellaista... ja suoraan sanottuna ei kaduta yhtään!! nyt vain en tiedä kuinka pääsisin eroon tästä kyttäävästä miehestä... :(
Mulla oli viimevuonna aivan samanlainen tilanne, rinnalla oli maailman ihanin mies mutta pakko oli erota koska pidemmänpäälle omakin pää olisi seonnut kaikesta mustasukkaisuudesta ja epäilemisistä.
Miehen edellinen pitkä suhde oli kariutunut, eikä mies ollut aavistanut mitään naisen pettämisistä ennen kuin ero tuli ja totuus tuli ilmi. Nainen oli maannut koko suhteen ajan vieraiden kanssa. Tuon eron jälkeen mies oli seilannut parisen vuotta tilapäissuhteissa jotka oli aina lopettanut parin viikon jälkeen siksi ettei vaan "napannut". Ja sitten me tavattiin.
Alkuun meni kivasti, ja sitten vuodenvaihteen jälkeen alkoi tuo mustasukkaisuus. Vaikka asioista juteltiin, niin mies päätti kuitenkin ryhtyä maksattamaan minulla kaiken sen entisensä tekemiset. Ei se sitä itse ymmärtänyt, mutta näin "syyttömänä" on helppo tajuta mistä tuulee. Kun en ollut moksiskaan syyttelyistä, mies kovensi panoksia ja ryhtyi itse kalastelemaan ympärilleen itseään reilusti nuorempia tyttösiä. Niitä oli lauma, ja niille hän järjesteli bileitä ja menoja joihin minua ei tietenkään pyydetty mukaan.
Pidin pienen puhuttelun ja sanoin miehelle että minusta tuntuu että jos tuolle tielle lähdet niin saat jäädä sinne. Että jos se ajattelee että pettää mua ensin, niin kuin entisensä oli pettänyt sitä niin turha kuvitellakaan että jään lusikoimaan p**kaa hymyssä suin...
Mun mielestä se oli reilu varoitus, eikös?
Mutta parasta on että otat ja lähdet, sinä et oo syyllinen exien metkuihin eikä sun pidä maksaa toisten virheistä. Jos miehesi ei sitä ymmärrä, yritä sisäistää se itse. Koska mies ei muutu, jos sitä toivetta jossain mielesi pohjalla elättelet?
Sä voit laittaa sen katumaan. Mutta se EI ikinä muutu.
Joten sä voit pelastaa itsesi vain ottamalla itsellesi aikalisän siitä kaikesta, ja suuntaamalla kohti parempaa.
Koska usko pois... parempaakin on tarjolla :-) Alkuun se on vaikeeta, ja mies tulee varmaan tekemään kaikkensa että palaisit. Mutta pidä pintasi, älä ole kaveri ja kieltäydy osallistumasta tuohon leikkiin enää.
Ja muista. Vaikka se mitä lupaa, se ei koskana muutu.
Se voi hetken esittää parempaa kuin onkaan. Mutta koskaan se ei muutu.
Voimia sulle. Jos mä selvisin, niin säkin selviät!
:-)
mutta toiselta kantilta, olin nimittäin itse se mustasukkainen osapuoli. Se puoli astui minulla kuvaan sen jälkeen kun kuulin rakkaani salailleen minulta asioita joita pettämiseksi jo itse kuvailisin. Ja en siis tosiaankaan ollut ihan niin paha kuin noissa aiemmissa viesteissä kuvailtiin toisia, en siis tehnyt pistokkaita yöllä, en lukeneut viestejä puhelimesta jne. Yritin aina viimeiseen asti purra hammasta ja odotin että toinen olisi joskus edes vaivautunut yrittämään ymmärtämään mistä se mustasukkaisuus johtui. Sekin tieto lisäsi vain tuskaani että huomasin toisesta kuinka rakkaus ja onni lentää ikkunasta ulos... Olisin tarvinut vain aikaa ja hieman ymmärrystä päästä mustasukkaisuudesta yli, mutta siihen tarvitaan rakkautta ja sitä oli vain minun puolelta.
Juttu loppui siihen että jäin helvetin tylysti jätetyksi (ehkä sen ansaitsin) ja minulle jäi pirusti aikaa katsella peiliin oikeen kunnolla.
Näky sieltä peilistä ei miellyttänyt ja käyn kai edelleen prosessia anteeksi antamisen ja unohtamisen kanssa, koska ilman niitä nuo paskamaiset piirteet siirtyy seuraavan suhteeseen.
Pointti tässä kaikessa on ehkä se että, tekee näille mustasukkaisille tyypeille hyvää jäädä lehdelle soittelemaan ja sitä kautta viisastumaan. Lopputulos riippuu vain siitä kuinka rakkaita te olette niille :) Ja tietty kuinka rakkaita he ovat teille...
omasta itsestään.. itsemurhalla uhkailu on pahinta kiristystä ja omistuksen halua. Ennen kuin lähdet, kerro hänen sukulaisilleen ja ystävilleen hänen uhkailustaan. Sinun on jatkettava elämääsi, joko jäämällä tai lähtemällä. Molemmissa tapauksissa joudut tekemään 'surutyötä' ja se vaatii paljon.. Voimia..
...luuleeko hän, että noin sanomalla sinä ihastut häneen ikihyviksi etkä enää halua lähteä pois? Että hän todella rakastaa sinua, jos kerran pystyy käyttämään tuollaisia keinoja sinua satuttaakseen? Rakastaa vain riippuvuuttaan sinusta.