Mulla on kavereina ns. hyvänpäivän tuttuja, mut ei pahan. Eli mut otetaan esiin tarvittaessa, tarvitaan apua, seuraa tai jotakin muuta, kun ei paremmasta ole tietoa tai ei ole muuta seuraa.
Tää viimesin oli kyllä pohjanoteeraus. Mul oli vieraita. Ja ne lähti kesken kaiken pois, kun sai omia vieraitaan, joku pyysi tulla kylässä käymään, mun piti vaan olla seurana mut se loppu kun seinään, kun tuli parempaa. Mä touhusin keittiös kun toiset vaivihkaa sopii olkkarissa, et joo me lähdetään heti.. Virallinen selitys mulle oli, et pitää ehtiä urheilemaan. Olen tosi loukkaantunut, mulle ei tehdä näin. Eikä tämä ole eka kerta. Oon vaan antanut anteeks, mutta nyt saa olla. Ei kenenkään tartte olla sellainen, jota tunnetaan joka toinen päivä, ja joka toinen päivä ei tai tietyssä seurassa ollaan kaveria ja tietyssä ei.
Tuo valehtelu oli vielä törkeämpää, mä kuulin ne jutut kuitenkin.
ALkaa olla mitta aivan täynnä tätä. Eikä puhettakaan et mua olis pyydetty mukaan.
Tässä vaan mietin, että olisko parempi haihtua vaan pois, vai sanoa asiasta jotakin.
Ennenkin on tullut kyllä sanomista vastaavanlaisista jutuista, mut se on loppujen lopuks käännetty aina vaan mua vastaan.
Muutakin häikkää on ollut. En jaksa edes kaikkea tässä selvittää. Mut jotkut kehtaa kyllä tehdä mitä vaan, eikä häpeä mitään, kunhan toisten silmissä näyttää puhtoisilta pulmusilta.
Ja jonkunlaisen sovun aikaansaaminen tarkottaa sitä, et mun pitää aina joustaa, mut muut ei voi koskaan. Mun pitäs olla joku kynnysmatto tai tiskirätti, mitä käytetään kun tarvii ja muuten ei. Raivostuttavaa.
Onko mitään keinoa saada joku muu tajuamaan oma käytös? Mun on vaikea käsittää, että joku voi olla noin törkeä. En välittäs olla kaveri enää yhtään, mut jonkinlainen itsekunnioitus pitää säilyttää.
Tää viimesin oli kyllä pohjanoteeraus. Mul oli vieraita. Ja ne lähti kesken kaiken pois, kun sai omia vieraitaan, joku pyysi tulla kylässä käymään, mun piti vaan olla seurana mut se loppu kun seinään, kun tuli parempaa. Mä touhusin keittiös kun toiset vaivihkaa sopii olkkarissa, et joo me lähdetään heti.. Virallinen selitys mulle oli, et pitää ehtiä urheilemaan. Olen tosi loukkaantunut, mulle ei tehdä näin. Eikä tämä ole eka kerta. Oon vaan antanut anteeks, mutta nyt saa olla. Ei kenenkään tartte olla sellainen, jota tunnetaan joka toinen päivä, ja joka toinen päivä ei tai tietyssä seurassa ollaan kaveria ja tietyssä ei.
Tuo valehtelu oli vielä törkeämpää, mä kuulin ne jutut kuitenkin.
ALkaa olla mitta aivan täynnä tätä. Eikä puhettakaan et mua olis pyydetty mukaan.
Tässä vaan mietin, että olisko parempi haihtua vaan pois, vai sanoa asiasta jotakin.
Ennenkin on tullut kyllä sanomista vastaavanlaisista jutuista, mut se on loppujen lopuks käännetty aina vaan mua vastaan.
Muutakin häikkää on ollut. En jaksa edes kaikkea tässä selvittää. Mut jotkut kehtaa kyllä tehdä mitä vaan, eikä häpeä mitään, kunhan toisten silmissä näyttää puhtoisilta pulmusilta.
Ja jonkunlaisen sovun aikaansaaminen tarkottaa sitä, et mun pitää aina joustaa, mut muut ei voi koskaan. Mun pitäs olla joku kynnysmatto tai tiskirätti, mitä käytetään kun tarvii ja muuten ei. Raivostuttavaa.
Onko mitään keinoa saada joku muu tajuamaan oma käytös? Mun on vaikea käsittää, että joku voi olla noin törkeä. En välittäs olla kaveri enää yhtään, mut jonkinlainen itsekunnioitus pitää säilyttää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kai sä näytit niille suoraan että olet raivoissasi? Huusit ja sanoit ettei tällainen peli vetele?
Yleensä termiä "hyvänpäivätuttu" käytetään henkilöstä, johon ei pidetä yhteyttä, mutta sattumalta tavattaessa tervehditään ja ehkä vaihdetaan muutama sana kuulumisia.
Vinkki: Foorumilla on syytä otsikoida juttunsa asiallisesta tai ainakin selventää aluksi, mikäli käyttää jotakin termiä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
*asiallisesti
Onko ihan pakko viilata pilkkua? Tajusin mäkin ton lukiessani, mutta en viitsi kirjottaa, kun sen tajuaa kuitenkin, mitä aloittaja tarkoitti.