Mulla keittää anoppi täysin yli!!!Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kolmisen vuotta, kihloihinkin mentiin. Alussa kaikki meni hyvin, mutta kun muutettiin yhteen kaikki muuttui ihan täysin! Se viestittää mulle koko ajan olemuksellaan ja puheellaan siitä että pärjätäänkö kaksin ja voi hänen pientä poikaansa, osaanko olla tarpeeksi hyvä jne. ja poikaystävän isosisko aivan samanlainen! Vielä ehkä inhottavampi, se on semmonen että ihan kuin yrittäisi saada mua jotenkin mustasukkaiseksi tai jotain..en osaa selittää..nooh anoppi taas on aina kehumassa poikaansa ja kun sanon että ei se kyllä ihan niin kultainen ole, anoppi suuttuu ja keskeyttelee lausettani koko ajan ja vaihtaa puheenaihetta. Ja aina kun se kysyy jotain mikä liittyy meihin kumpaankin, vastaan kysymykseen niin se on varmaan väärin kun aina on kysyttävä omalta rakkaalta pikkupojalta onko se asia nyt niin..anoppi on muutenkin ja koko perhe niin kummallinen!!!ihan erilainen kuin oma perhe..vihaan joka ikistä käytiä siellä..ja anoppi keksii aina jotain mitä poikaystäväni pitäisi korjata..niin että on pakko perkele ravata siellä..poikaystäväni on ainoa täysijärkinen siinä perheessä..saa nähdä mitä anoppi sanoo kun ollaan päätetty että joulut ollaan vain toisen porukoilla ja ensi vuonna toisen..
anoppi on aina tehnyt poikaystävälleni kaiken valmiiksi..tehnyt jopa iltapalat aina kun poika on pyytänyt..kuorinut appelsiinit ja muuta..ja nyt sit on mulle niin loukkaantunu kun laitan sen itte tekeen kaiken!!vittu voidelkoot leipänsä itte..20 vuotias mies!!!
pelkään kyllä vähän sitä että mikä päivä räjähdän anopilleni...se on vain niin kiinni pojassaan eikä ymmärrä vieläkään päästää irti..aina se kehuu poikaansa miten hyvä se on ja mulla menee niin hermot!!!tuntuuu kuin mulla ei olisi mitään merkitystä..tuntuu että en vieläkään kuulu siihen perheeseen..aina ne kutsuu mua vieraaksi kun sinne mennään..poikaystäväni voi olla mun porukoitten kanssa ihan miten vaan..käydään yhessä juhlimassa ja muuta..meidän vanhemmat on kuin peilikuvat toisistaan..
anoppi on aina tehnyt poikaystävälleni kaiken valmiiksi..tehnyt jopa iltapalat aina kun poika on pyytänyt..kuorinut appelsiinit ja muuta..ja nyt sit on mulle niin loukkaantunu kun laitan sen itte tekeen kaiken!!vittu voidelkoot leipänsä itte..20 vuotias mies!!!
pelkään kyllä vähän sitä että mikä päivä räjähdän anopilleni...se on vain niin kiinni pojassaan eikä ymmärrä vieläkään päästää irti..aina se kehuu poikaansa miten hyvä se on ja mulla menee niin hermot!!!tuntuuu kuin mulla ei olisi mitään merkitystä..tuntuu että en vieläkään kuulu siihen perheeseen..aina ne kutsuu mua vieraaksi kun sinne mennään..poikaystäväni voi olla mun porukoitten kanssa ihan miten vaan..käydään yhessä juhlimassa ja muuta..meidän vanhemmat on kuin peilikuvat toisistaan..
Vastaukset 12
Vanhimmat
kun pikku miniän alulla on kamalaa, jos anoppi vähän huseeraa pojan perään,,ei se nyt niin vaarallista ole,se nyt vie vaan jonkin aikaa, kun äiti hellittää pojastaan..näin se aina on ollu.. ja tulee olemaan..
on kohta 30 ja sen äiti on kans kiinni siinä...Se on niiden ainoa poika, niin pitäs olla aina mamman helmoissa...
juu siis kuulostaa helvetin tutulta!en enää seurustele mutta exäni äiti oli aivan täysin kopio sinun anopistasi.en jaksanut sitä paapomista koska minut on opetettu että maailmassa ei saa kaikkea valmiina.en voi toivottaa sinulle kuin onnea ja tosi paljon voimia!kutsun tuota käytöstä "äiti -poika syndroomaksi" ja valitettavasti se tulee olemaan tuollaista aina..auta armias jos menet sanomaan anopilles mitä ajattelet!suosittelen että nielet paskan ja annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.ps. jos teillä tulee olemaan joskus lapsia katso että anoppis ei pääse kontroilloimaan lapsianne ja arvostelemaan kasvatustapaasi.tietysti neuvoja voi ottaa mutta rajansa kaikella!
hyvää syksyn jatkoa!
".poikaystäväni on ainoa täysijärkinen siinä perheessä.."
"..ja nyt sit on mulle niin loukkaantunu kun laitan sen itte tekeen kaiken!!"
No ei se kyllä ihan täysijärkiseltä kuulosta:) Mutta minkäs voi, anoppi ilmeisesti totuttanut sen tuollaiseen. En kyllä ikinä tule tajuamaan mikä saa äidin kuvittelemaan että kaikki täytyy tehdä lapsen puolesta, vaikka se ihan hyvin voisi tehdä ne itsekin. Siinähän vain tekee hallaa lapselle, kun kasvattaa sen noin pumpulissa ja lellittynä.
Ymmärrän kyllä että suututtaa, minua itseäni kyllä suututtaisi molemmat. Ja anopissa lähinnä se, ettei se usko poikansa pärjäävän ilman häntä.
Ehkä hän sen joskus tajuaa. Ja vinkkinä sanoisin, että kannattaa puhua aiheesta kunnolla poikaystäväsi kanssa, hän tuskin tajuaa miltä sinusta tuntuu. Hän saattaa suutahtaa, mutta pääasia että pointti tulee selväksi. Sinä tai hänen äitinsä ei ole mitään palvelijoita jotka tekee ruoan aina valmiiksi. Sinua loukkaa kun et ole perheenjäsen, ja anoppi yrittää jyrätä.
Kyllä se siitä.
Minulla on poika, hän on jo vanhempi.
Kieltämättä passasin häntä liikaa.
Tytöltä odotin enemmän oma-aloitteellisuutta.
Se johtui kasvatuksestani, eräät asiat juurtuvat syvälle kun niihin on kasvanut pienestä pitäen.
Kotonani olin ainoa tytär, jouduin passaamaan veljiäni ja tekemään kovasti töitä.
Veljiltä ei vaadittu mitään.
En kyllä tullaiseen ryhtynyt että appelsiininkin olisin kuorinut.
Mutta kun poika muutti omilleen ja sain miniän en ole puuttunut heidän elämäänsä.
Uskon ja luotan että he pärjäävät.
Hyvin ovat pärjänneetkin.
Vaikka eivät pärjäisi niin en minä asialle mitään voisi.
monen naisen itsetunnon! Oma äitini palvoi ainoaa poikaansa ja me tytöt saimme tehdä kyllä kotitöitä.
Valitettavasti tämä hänen käyttäytymisensä sai minut "kostamaan" omille pojilleni, jotka joutuivat tekemään kotitöitä todella pakkotyönä.
Surukseni huomasin vasta keski-ikäisenä, että "vanhempien pahat työt kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen"...yksikään pojistani ei halua nyt aikuisena korvaansa lotkauttaa oma-aloitteisesti kotitöille. Minä tein virheen kasvatuksessa kuten äitinikin oli tehnyt; erilaisen tosin, mutta pahan virheen. Toivottavasti poikani eivät koskaan hanki lapsia, että tämä äitini aloittama ketju saataisiin katkeamaan!
Minähän nimenomaan kirjoitin kuinka minua on kohdeltu lapsena ja nuorena.
Vaikka passasin poikaa en silti orjuuttanut tytärtäni niinkuin minulle tehtiin.
Vaikka alkuun kotona oppimani kaavan mukaan vaistomaisesti vaadin tytöltä sellaista mitä en edes tajunnut pojalta vaatia.
Korjasin kyllä asian ja olemme tyttären kanssa hyvin läheisiä eikä hänelle ole tullut mitään traumoja kun olemme puhuneet asiasta.
Olet oikeassa jonkun on katkaista tuo kierre, minä en täysin siihen pystynyt, mutta eikö ole hyvä että itse tajusin asian ennenkuin oli myöhäistä.
Miksi haukut toisia kirjoittajia vaikka olet itse toiminut väärin.
Tuo poika on niin sidottu aitiinsa ja siskoonsa etta sina et sovi tuohon triioon.
Haluatko jatkaa tuon perheen kanssa ja olla aina ulkopuolinen, tiuskitteleva, vihaa ja katkeruutta lietsova olio vai valita eri kumppani. Se on sinun ja vain sinun oma paatoksesi.
Tiedat nyt mita sinun pitaa tehda.
kiitos kaikille..ehkä tämä tästä..kaippa se olisi tehtävä niin että antaisi asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..saa nähdä mitä tapahtuu ja kuinka kauan jaksaa..poikaystävä on kuullut murheistani ja ollaan juteltu asiasta paljon..hän ymmärtää mutta ei osaa asialle tehdä mitään..nooh minä en kyllä isolle miehelle mitään valmiiksi tee..mulla on aina kotona ollut niin että jos sotain on haluttu se on tehty tasan tarkkaan itse..hyvää alkavaa talvea kaikille..
Tuollaista menoa tuntuu vain olevan monta esillä, vaikka luulisi - toivoisi sen todellisuudessa olevan mahdollisimman harvinaista. Paha sille, kenen kohdalle se sattuu.
kumpikin, sinä ja sun "miehes". Ton ikäset pojat on piloille passattuja mammansa taholta, petikin on petattu ja paita silitetty kullanmurulle. Tottahan toki se poitsu nyt oottaa sun olevan samanmoinen passaaja kuin äiskänsä. Ja kun et ole, ettii toisenlaisen morsion jossain välissä - siis kun aikuistuu ja huomaa, ettei teinirakkaus pötkinytkään pitkälle ja että sinä olet ihan liian itsenäinen ihminen hänelle. Pikkutossukkavaimoahan tommonen haluaa. Nih.