Miten vähentää murehtelua

Naisettomuus on vaivannut jonkin aikaa jokseenkin pahasti verrattuna aikaisempaan. Viikonloput baareissa tuovat ajoittaista hupia sentään, ellei satu tylsä ilta kohdalle. Mutta arkipäivisin aihepiiri rassaa turhankin paljon.

Harrastuksia on mitä on, mutta ei niitäkään aina voi harrastaa ja väliaikoina vaan iskevät synkät aatokset. Lisäksi osa vanhoista nörttiharrastuksista ei vaan jaksa kiinnostaa enää niin paljon, vaikka pyrinkin juuri eskapismiin edes vähäksi aikaa. Tilalle on tullut hieman kuntoilua jonka kautta pyrin hienoiseen elämäntyylin tervehtymiseen muutenkin.

Olen järkeillyt että ajan myötä itseluottamukseni kasvaa, mutta kun hieman pessimisti ja kyyninen luonteeni on niin nyt tuntuu aika tyhjälle. Viimeksi tämmöiselle tuntui koulukiusaamisen aikaan yläasteella ajoittain. Onneksi televisiosta tulee hyviä sarjoja edes nyt.
5556
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Siltä vähän haiskahtaisi.

Kannattaa vaihtaa harrastusta ja nopeasti.

Roolipelaaja saa tietynlaisen nörden leiman automaagisesti keneltä tahansa naiselta joka ei tiedä mitä ne edes ovat.

Pahimmassa tapauksessa sinua aletaan jopa karttamaan.

Nimimerkillä "kokemusta on".

Äänestä
  • Tietenkin roolipelaus kuuluu repertuaariini, mutta sen lopettamisessa on huonot puolensa. Joitakin kavereita näkee vaan tämän harrastuksen piirissä. Ja näitä kavereita sentään on vielä. Naisille kertonen asiasta ehkä vähän ennen kuin tunnustan olevani koskaan seurustelematon. Täytyy miettiä järjestystä vielä. Riippunee paljon miten paljon naiselle yleensä tarvitsee kertoa asioista, ehkäpä tämmöistäkin lyhytkestoista joskus tapahtuisi. Hassua kyllä tuntemistani roolipelikavereista noin puolella on nainen joka tietää siippansa harrastuksesta. No, eiköhän tuokin harrastus lopu jos työn perässä vielä pitää muutella.

    Äänestä

  • en jaksa näitä. Nyt ei olla enää yläasteella.

    Naiset, eihän se mee noin? Eihän? Anyone?

    Äänestä

  • Jalfo kirjoitti:

    Tietenkin roolipelaus kuuluu repertuaariini, mutta sen lopettamisessa on huonot puolensa. Joitakin kavereita näkee vaan tämän harrastuksen piirissä. Ja näitä kavereita sentään on vielä. Naisille kertonen asiasta ehkä vähän ennen kuin tunnustan olevani koskaan seurustelematon. Täytyy miettiä järjestystä vielä. Riippunee paljon miten paljon naiselle yleensä tarvitsee kertoa asioista, ehkäpä tämmöistäkin lyhytkestoista joskus tapahtuisi. Hassua kyllä tuntemistani roolipelikavereista noin puolella on nainen joka tietää siippansa harrastuksesta. No, eiköhän tuokin harrastus lopu jos työn perässä vielä pitää muutella.

    sanoa, että ette ole vielä päässeet edes eskarista!

    Äänestä

  • Jalfo kirjoitti:

    Tietenkin roolipelaus kuuluu repertuaariini, mutta sen lopettamisessa on huonot puolensa. Joitakin kavereita näkee vaan tämän harrastuksen piirissä. Ja näitä kavereita sentään on vielä. Naisille kertonen asiasta ehkä vähän ennen kuin tunnustan olevani koskaan seurustelematon. Täytyy miettiä järjestystä vielä. Riippunee paljon miten paljon naiselle yleensä tarvitsee kertoa asioista, ehkäpä tämmöistäkin lyhytkestoista joskus tapahtuisi. Hassua kyllä tuntemistani roolipelikavereista noin puolella on nainen joka tietää siippansa harrastuksesta. No, eiköhän tuokin harrastus lopu jos työn perässä vielä pitää muutella.

    mitä harrastaa, tärkeintä on, että suhtautuu elämään intohimoisesti ja tekee, sitä mistä tykkää (lain rajoissa tietty).

    Elämä on mennyt ihan kummalliseksi, kun tarvii harrastuksetkin valikoida sen mukaan, mikä tekee vastakkaiseen sukupuoleen vaikutuksen tai sen mukaan, mikä näyttää hyvältä cv:ssä.

    Onni tulee eläen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jalfo kirjoitti:

Naisettomuus on vaivannut jonkin aikaa jokseenkin pahasti verrattuna aikaisempaan. Viikonloput baareissa tuovat ajoittaista hupia sentään, ellei satu tylsä ilta kohdalle. Mutta arkipäivisin aihepiiri rassaa turhankin paljon.

Harrastuksia on mitä on, mutta ei niitäkään aina voi harrastaa ja väliaikoina vaan iskevät synkät aatokset. Lisäksi osa vanhoista nörttiharrastuksista ei vaan jaksa kiinnostaa enää niin paljon, vaikka pyrinkin juuri eskapismiin edes vähäksi aikaa. Tilalle on tullut hieman kuntoilua jonka kautta pyrin hienoiseen elämäntyylin tervehtymiseen muutenkin.

Olen järkeillyt että ajan myötä itseluottamukseni kasvaa, mutta kun hieman pessimisti ja kyyninen luonteeni on niin nyt tuntuu aika tyhjälle. Viimeksi tämmöiselle tuntui koulukiusaamisen aikaan yläasteella ajoittain. Onneksi televisiosta tulee hyviä sarjoja edes nyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu