Miksi nykyään tehdään näistä suhteista niin vaikeita? On hoitoja, tapailua, deittailua, hengailua, panokavereita,yms. En edes tiedä mikä ero näillä kaikilla on??? Mieletöntä säätämistä puolin ja toisin. Eri "tason" partnereita on useampia samaan aikaan. Kumpikaan ei uskalla edetä suhteessa tai näyttää tunteitaan kokonaan? Kaipaan perinteistä seurustelua ja perinteistä miestä.
Säätämistä
Sinkku
412898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Miksi nykyään tehdään näistä suhteista niin vaikeita?"
Miksi nykyään ihmiset ovat niin vaikeita?
Ovatko nykyajan ihmiset vaikeita??
Ehkä ihminen on sama? Jospa vain työelämä ja sen asettamat vaatimukset ovat vähentäneet ihmisenä olemisen mahdollisuutta toiselle ihmiselle?
Nykyään ihmisen elämä suorastaan pursuaa eri vaihtoehtoja. Tarjonta on valtavaa. Etenkin kun suunnataan suurkauounkeihin jne. Ihminen on nykyään oppinut lapsesta pitäen, että valinnan varaa on lähes kaikissa asioissa. ennen ei ollut näin? elämme yltäkylläisyydessä ja kaikkea halutaan lisää, lisää, lisää... :) sama koskee ihmissuhteita: monesti kertakäyttötavaraa ja halutaan kokea uusia juttuja.
Tällä kaikella on tietysti negatiiviset vaikutukset,, ihmiset voi aina vain huonommin henkisesti ja fyysisesti. :( vois aina välillä pysähtyä miettii maailman menoa ja sitä, mikä on itselle hyväksi. :)
Työelämä on vain osa ihmisyyttä- suurempi osa, mikä muokkaa ihmisyyttä on ympäröivä "todellisuus"- eli yhteiskunta, sen arvot, ympärillä heiluvat kaverit, ihmisten tyhjäpää-puheet ja ennekaikkea joka tuutistaq 24/7 tungettu viihde ja sen mukanaan tuoma manipulaatio. Siis oikeasti: ihmiset yleensä ovat niin tyhmiä (tai väsyneitä ajattelemaan, elämään) , että ovat narusta vedettäviä.
Totta.
Mitä tuohon lisäämistä?:)
Arvot ovat muuttuneet ja koventuneet.
Raha ratkaisee.Sen mukana kaikki muutkin siihen liittyvät arvot.Joku routsalaisgubbe pohti tätä taannoin tv:ssä mm.sitä miten esim.röyhkeydestä,häikäilemättömyydestä jne.on tullut hyveitä nyky-yhteiskunnassa,kun ne ennen olivat jotain aivan muuta.Summa summarium hyvä ja terve yhteiskunta tarvitsee tietyn määrän empatiaa ja tiettyjä pehmeitä arvoja ollakseen terve...
Luonnollisesti kaikki edellinen vaikuttaa myös yksilötasolla.Ja tuo 24/7 viihde.
Jotenkin olen huomannut työelämässä että mitä kovemissa arvoissa yleisesti kuljetaan niin empatian ja muiden pehmeiden arvojen luottamusta lisäävä v a i k u t u s kasvaa. Eli ihmisten huomioonottamisella pienissäkin asioissa on aiempaa enemmän merkitystä.
Luottamusta ei voi vaatia vaan se täytyy ansaita ja tässä ansaitsemisessa usein yhteiset " kaivatut" arvot hieman voi auttaa...( tai sitten ei...)
Lukea vastauksia,joiden sisältöä joudun miettimään(blondi).
Omassa kirjoituksessani tarkoitin yhteiskunnan arvoja,jotka tekevät yhteiskunnasta yhteiskunnan.Siihen liittyy olennaisesti käsitykseni siitä,että "yhteiskunta/yhteisö on sellainen,millainen on sen heikoin jäsen".Pehmeät arvot liittyvät siinä tapauksessa noista heikoimmista/vähäosaisimmista huolehtimiseen.
Liike-elämässä olettaisin noiden pehmeiden arvojen suosimisen liittyvän ainakin yksilötasolla ihmisen tärkeyteen ja tuottavuuteen organisaatiossa ja loppupeleissä kysymyksessä olevan rahan,siis kovat arvot.
No takana on aina työelämässä kovat arvot, mutta se miten ihmisiä kohdellaan on eriasia.
Ja rakastamisesta vielä että ... no no eipä sanotakkaan...mutta Blondihan on katoava luonnonvara, jota miehen pitää erityisesti suojella...
Eikä väriaineet pääse loppumaan kaupoista:)))
No uskon että se on nimenomaan kauppiaan kunnia-asia että blondien väriaineet ei pääse loppumaan. Kaikkihan me tiedämme niin sinä... minä... kuin nämä muut... 500 lukijaa, että kauppiaiden päivärutiinithan alkavat sillä että ensin varmistetaan Blondien väriaineiden riittävyys ja sitten vaihdetaan työvaatteet ja aletaan muita vähempiarvoisia asioita tekemään esim. sytytetään valot.
Asiat pitää aina priorisoida:)
Ihan samaa mietin tässä pari päivää sitten. En varmasti osaisi olla "oikeanlainen" sinkku - en muistaisi kaikkia koodeja ja säätöjä - mitä saa tehdä ja mitä ei oikein olisi sopivaa tehdä jne. Hemmetti! Omituista kun ihmiset ei enää voi olla niinkuin joskus; sanottiin suoraan että tykkään susta, voitasko vaikka yrittää olla yhdessä? Tapasin oman mieheni 18 vuotta sitten ja siitä se lähti, ensisilmäys, salamaihastus ja peli oli selvä. 2 viikon kuluttua kihloissa ja saman katon alle. Sopimus piti ja pitää yhä. Helppoa.
Mutta nyt, samanikäiset kaverini, alle nelikymppiset valittavat että eivät osaa enää! Kaikesta on tullut omituisen vaikeaa, pitää olla sitä ja tuota, tehdä ja harrastaa, golfata ja vuorikiipeillä, purjehtia ja lasketella... ja blaablaablaa. Ja vain että kelpaa,että on normien mukainen. Kun enää ei oikein saisi olla vaan mä, ota tai jätä. Jätetyksi tulet, for sure.
Ihan sairasta. En todellakaan osaisi olla oikeanlainen sinkku. Ei ihme että moni muukin vaikeroi samasta asiasta.
No voi se olla niinkin että jätetyksi tulemisen pelko ohjaa aiempaa enemmän ihmisiä etsimään "yleisiä" hyväksytyksi tulemisen malleja, kun samalla uskotaan, että voidaan suunnitella elämä piirun tarkkaan ja sitten jos elämä ei menekkään niin, yritetään monitoroida itseä viimisillään että onko mun viestit tuolle vastakkiselle sukupuolelle kohdallaan vai vai puuttuko multa "vihreä -keltainen nilkkarengas" tms.
No tuossa alla on pari lainausta jotka liittyy ihmisen onnen tavoitteluun ja ehkpä säätämisiinkin:
"On lainaa ilon sekunnitkin. Ne surun tunnein maksetaan."
"laulun sanat varoittavat vääristymästä, joka on meille keski-ikäisille yhteinen - me näemme asian lopun ennen kuin alkuakaan on ollut. Näen suhteen päättyvän itkuun, vaikka se ei ole edes alkanut; näen, etten opi asiaa, vaikka en ole tosissani opetellutkaan. "
Onko suurin osa tuntemistanne ihmisistä kauhistemianne ihmissuhdeseikkailijoita? Vai perustuuko kirjoittelunne vain median mielikuviin?
Minä väitän, että hyvin pieni vähemmistö sitä haluavistakaan miehistä voi pitää mitään panosuhdetta, useammista puhumattakaan. Moni nainen voisi, mutta aika harva haluaa. Nekin, joilla on kokemusta asiasta, ovat harrastaneet sitä vain pienen ajan elämästään.
Tosin ihmisten mielikuvat todellisuudesta ja omista mahdollisuuksistaan ovat usein pielessä. Ennen tyydyttin siihen, mikä ensimmäisenä vastaan käveli ja jos ei ollut mieleinen, purtiin hiljaa hammasta. Vai moniko toivoisi, että vanhemmat naittaisivat tuttavapeheen samanikäiselle lapselle? Siinä sitten odoteltaisiin, roihahtaisiko rakkaus. Harvoin roihahti, mutta kun erosta ei voinut edes haaveilla. Ei siinä paljon pelejä, eroja tai muutakaan tarvinnut miettiä.
Olisiko hienoa?
Kestävät.Niissä kasvetaan rakkauteen.
Rakkausavioliitossa taas kasvetaan valitettavan usein johonkin ihan muuhun suuntaan.
Noh..Onneksi maailma ei ole sentään noin yksinkertainen,mutta joku juju noissa sovituissa avioliitoissakin on:)Peruskysymys lienee,mitä ihminen käsittää onnella,parisuhteella ja yhdessä olemisella ja ovatko nämä käsitykset yhtenäiset vastapuolen(mikä määritelmä!) kanssa.
”Ennen tyydyttiin siihen, mikä ensimmäisenä vastaan käveli ja jos ei ollut mieleinen, purtiin hiljaa hammasta.”
---> nykyään ollaan mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Pitkään jatkunut yksinäisyys tekee ihmisen kovin itsekkääksi.
"Peruskysymys lienee,mitä ihminen käsittää onnella,parisuhteella ja yhdessä olemisella ja ovatko nämä käsitykset yhtenäiset vastapuolen(mikä määritelmä!) kanssa."
...mitä ihmiset käsittää ja mitä saavat ja miten ihmiset täydentävät toisiaan, miten molemmat arvostavat toisia niin heikkoine kuin vahvoine puolineen jotta molemmat tulisivat hyväsytyiksi omina itsenänsä.
Juu ei tuo vielä kesken eräinen litanja helposti avaudu ensihuumassa ja kiihkossa ja aikapaljon vaaditaan molemmilta puolisoilta että se avautuu muulla kuin sanoina internetissä. Tuskinpa siinä onnekaan tarvitsee aliarvostaa vaikka kova työ onnen voittaa...
Todella miehekästä..ilmoittaa lauseeni olevan keskeneräinen..Sitä se olikin:)Hyvin täydensit..
Vielä tuosta avautumisesta.Kun ei ole enää kiire naimisiin,lapsentekoon,talon rakentamiseen,eikä mökkiviikonloppuihin tms.perinteisiin perhekarkeloihin pakolla,niin elämästä tulee aika mukavaa.Myös vastapuolen kohtaamisista.Se etu meillä,40 immeisillä!
No tänäpäivänä ihmisillä on enemmän valinnanvapauksia, ja toisaalta omat tunteet ei pysy tässä karusellissa mukana kun ei tiedetä mitä todella halutaan. Ollaan vähän kuin lapsi karkkikaupassa valintojen kanssa.
Osasyy on se että kun niitä erilaisia tapoja elää elämää ja " säätömalleja" on tullut lisää ja elämä muuttunut monin tavoin pirstaleisemmaksi, niin ihmiset ovat alkaneet samaistamaan itsensä muihin kanssakulkijoihin yhä lyhyemmän aikavälin tavoitteiden kautta ja "tässä ja nyt"- fiilikset tuntuvat paremmilta kuin tahkotaan pitkää linjaa eikä tiedetä mitä on edessä. No epävarmuus omasta itsestä on aika normaali kasvujuttu toisilla se kestää pidempään toisilla lyhyempään ...
No sitten kun on tarpeeksi säädetty niin aletaan komikymppisinä miettimään mitä vois tehdä toisin ja menikö aika hukkaan säätelyhommissa.
No toivottavasti ei kovin katkeroiduta ja aletaan syyttää toista sukupuolta että ne on ihan perssiist...
Onko ihminen valintojensa summa?
"Kokemus on hyvä opettaja,mutta se lähettää kalliita laskuja"
tuntee ja vaistoaa uuden ihmisen tavattuaan, kuinka hänellä on jo valmiiksi suunniteltu "rooli" varalleni, johon minä sitten voin asettua, mikäli täytän roolin vaatimukset ja muistan pysyä sen rajoissa ja olla tyytyväinen siihen.
Ei ole mukavaa huomata olevansa vain yksi karkki karkkikaupan hyllyllä jollekin ihmiselle. Itse kieltäydyn kyseenalaisesta kunniasta.
Samaa olen itsekkin huomannut miehenä naisten osalta.( vaikka en nyt karkkina ;) mutta valmis rooli on jo pikakelauksella katsottu ennenkuin edes tunnetaan toisiamme edes teoriassa. Osasyy on voinut olla se että syystä tai toisesta naisella on ollut liian kiire tutustua. Myönnän että en itsekkään ole ollut ihan viaton tuossa hosumisessa...
Jotenkin 30-40 v. välillä ihmiset tuntevat itsensä niin fiksuiksi ?? että eivät usko että paljon pitää tapahtua ennenkuin omat kokemukseen ja tunteisiin liittyvät uskomukset ja asenteet muuttuisi siitä mitä silmänräpäyyksessä on havaittu... mutta jotenkin tuntuu että naiset kelaa pikakelauksella vielä nopeammin... eikä syy joka kerta ole älyllinen vikkelyys...
miehillä kiire seksiin.
Kun nuo asiat ovat ihmisillä päällimmäisinä mielessä, eikä mietitä sitä, mitä toinen ihminen mahdollisesti haluaa (tai edes mitä itse pohjimmiltaan tarvitsisi), niin tilanne on sitten juuri sellainen, missä tuntee joutuvansa rooliin, jota ei itselleen ollut ajatellut hakevansa.
Seurustelua ja perinteistä naista täs haetaan eikä mitään "hoitoja". Alkaa vaan vaikuttaan siltä et nykyään taitaa olla pakollista alkaan harrastaan noita sinun mainitsemiasi juttuja kun ei pahemmin tunnu löytyvän sellaista joka haluasi seurustella?
Olisiko ongelman ydin tuossa? Jos nainen haluaa vielä miettiä,mies tulkitsee sen omalla tavallaan ja pakenee vuorille?
seurustelutermiäkään? silloin ennen ei ollut hoito-yms. suhteita ja tällanen uusio-sinkku on kelkasta pudonnut täysin........
yhtä ja toinen toista. Esim. joku voi puhua seurustelevansa vaikka kyse on vakiintuneesta hoitosuhteesta.
Itse käsitän seurustelun vaiheeksi, jossa osapuolet ottavat selvää siitä, voisiko heidän suhteestaan muodostua jotakin vakavampaa. Seurustelu siis johtaa joko suhteen katkeamiseen tai sitten sen syvenemiseen, varsinaiseen sitoutumiseen.
vakiintunut hoitosuhde? miksei se voi olla vaan seurustelua ??? yksinkertaisesti
jotka haluavat vain "seurustella" ikuisesti.
"Hiljaa hyvää tulee"
"ei seksiä ennen avioliittoa".
ne ei halua nykyään mitään seurustelua.
Hyvinkin saattaa olla ja tuossa tilanteessa tulee tehtyä pian liian hätiköityjä päätöksiä.
No ehkä kuitenkin jos itse kiinnostusta tuntee ni tuskin sitä heti luovuttaa vaan katsoo vähän pitemmälle mihinkä kaikki johtaa.
Et termi voi olla monessakin tapauksessa hivenen hukassa. Moni suhde on saattanut saada alkunsakkin juuri tuosta "hoito" ajattelusta tai sit nykypäivän ihminen vaan pelästyy jos toinen näyttääkin jo heti halunsa alkaa seurusteleen.
Menneissä seurustelutyyleissä oli takana vanhan ajan moraalikäsitykset ja tietyt säännöt. Varmaankin ne tavallaan suojelivatkin ihmisiä ja tunteitakin. Toisaalta, ja varsinkin naisille, ne olivat varsin julmiakin. Erheitä ei oikein sallittu.
Rehellisyys on minusta olennaisinta. Itse pyrin ainakin sen pitämään.En ymmärrä ollenkaan toisen tunteilla leikkimistä niin, että se tehdään täysin tietoisesti valehdellen olemattomista tunteista jne. Sellainen on toisen ihmisen mielenterveydellä leikkimistä, pahimmissa tapauksissa. Rakkaus ja tunteet voivat tehdä pahaa jälkeä heissä, joilla ne tunteet vielä on. Usein tunteettomat, narsismiin taipuvaiset ihmiset, leimaavat normaalisti tuntevat naurettaviksi tunteineen kaikkineen. Kaikkien pitäisi vain pelailla: "aikuisiahan me olemme".
mitäs vaikeeta näissä vaihtoehdoissa on...hauskaa, hyvää ja tarkotuksetonta. parisuhde on aika pirun paljon monimutkaisempi ja likaisempi projekti, ku nämä "treenin kannalta jutut".
mutta naiselle ei, koska naisella on pohjimmaisena haluna sitoutua mieheen --> turvata tulevien lasten ja perheen tulevaisuus. Nykyisin nainen pärjää toki yksinhuoltajanakin taloudellisessa mielessä, mutta silti tuosta naisen geeneihin ohjelmoidusta vietistä ei pääse mihinkään.
Onko mieleesi tullut koskaan, että olet jollakin tavalla vastuussa niistä ihmisistä, joiden elämään sekaannut jollakin lailla? Asenteessasi mitä tulee suhteisiin naisten kanssa olisi parantamisen varaa, sillä tuollainen asenne on itsekäs ja hyväksikäyttävä, mikä sinulla nyt on.
että meikäläisellä ei ole minkäänlaista vastuuta tuonlaisista asioissa, koska en jaksa uskoa siihen , että olisin kenellekkään mitään velkaa tai olisin vastuuvelvollinen heidän tekemisistään....kyse on kumminkin aikuisista ihmisistä ja vapaasta tahdosta.
varmasti löytyy parennettavaa jokaisella hepulla näissä asioissa. ei ole mitään oikeaa asennetta näihin asioihin. mielestäni kaikkien asenteessa on aina oltava jotain väärää, jos ei jaksa pomppia naisten tahdon mukaan =)...ja väittämäsi ei siis ollut mikään järisyttä yllätys.
tarkoitus ei ole aiheuttaa mielipahaa, mutta en todellakaan aijo muuttaa ajattelumaailmaani. ainoastaan sen takia että joku olettaa muuta...teen miltä minusta sillä hetkellä tuntuu, kannattaisi myös kokeilla.
yritän tehdä sen mitä on oikein, tuntui se sitten miltä tuntui. Loppujen lopuksi sillä tavoin tuntuu hyvältä.
hyvä sinä =)..ei ole mun juttu