Varmaan monille tällä palstalla on tuttua tää, että ihmetellään miksi sulla ei oo seurustelukumppania, itseni tapauksessa
poikaystävää. Osa kai luulee, etten saa ketään tai toiset taas miettii, että olen liian nirso. Sitten on näitä, jotka kuvittelee, että olen niin ujo etten uskalla lähestyä miehiä. Ja on kai niitäkin, jotka ajattelee, että olen lesbo joka ei uskalla tulla kaapista ulos.
Harva kai ajattelee sitä, että haluan olla sinkku. Ettei minulla ole kiire pariutua ja toisaalta etten ole niin ikävä ihminen, että seurustelisin jonkun kanssa vain koska olen yksinäinen tai että ajattelisin, että minunkin tulisi pariutua kun muutkin ovat sen tehneet. Jos joskus tulen löytämään jonkun ihmisen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni, niin hienoa. Mutta mikään pakko se ei minulle ole. Tottakai haluaisin lapsia, mutta haluaisin lapset sellaiseen parisuhteeseen, jossa oikeasti sekä lapsen isä että äiti viihtyvät. En siis halua parisuhdetta vain lapsen takia tai lasta parisuhteen takia.
Joskus huomaa kun joku näyttää säälivältä kun itse saapuu juhliin-jälleen kerran- ilman miestä. En todellakaan tiedä, mitä säälimistä siinä on...
poikaystävää. Osa kai luulee, etten saa ketään tai toiset taas miettii, että olen liian nirso. Sitten on näitä, jotka kuvittelee, että olen niin ujo etten uskalla lähestyä miehiä. Ja on kai niitäkin, jotka ajattelee, että olen lesbo joka ei uskalla tulla kaapista ulos.
Harva kai ajattelee sitä, että haluan olla sinkku. Ettei minulla ole kiire pariutua ja toisaalta etten ole niin ikävä ihminen, että seurustelisin jonkun kanssa vain koska olen yksinäinen tai että ajattelisin, että minunkin tulisi pariutua kun muutkin ovat sen tehneet. Jos joskus tulen löytämään jonkun ihmisen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni, niin hienoa. Mutta mikään pakko se ei minulle ole. Tottakai haluaisin lapsia, mutta haluaisin lapset sellaiseen parisuhteeseen, jossa oikeasti sekä lapsen isä että äiti viihtyvät. En siis halua parisuhdetta vain lapsen takia tai lasta parisuhteen takia.
Joskus huomaa kun joku näyttää säälivältä kun itse saapuu juhliin-jälleen kerran- ilman miestä. En todellakaan tiedä, mitä säälimistä siinä on...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaltaisiasi on paljon, mutta ei vielä niin paljon että yhteiskunnan odotukset "normaalista" tavasta elää olisivat muuttuneet.
Purkauksesi tänne ei kerro mitään muuta kuin sen, että sinua häiritsee se, mitä muut (=yhteiskunta) odottaa sinulta. Tuosta välittämisestä kun vielä pääset yli, niin sinusta voi tulla onnellinen.
Kerrankin olen saanut mielen sellaiseen kuntoon, että pystyin lopettamaan pitkän parisuhteen (6vuotta ja alan iloita elämästäni ja kivaa miettiä mitä haluaa tehdä ihan itse. Ja kiva ajatella, että voi tavata uusia ihmisiä ilman selityksiä. Sitten kaverit ruikuttaa ku on sinkkuja ja kyselee koko ajan miesmaailmasta. Hitto. Elämää on sinkuillakin, eikä sitä tarvi koko ajan pakolla säätää! Ja tunnen olevani vahvempi kuin koskaan, kun en ole pitkästä aikaa riippuvainen toisen tekemisistä.
sinkku omasta valinnastaan on ilman muuta positiivinen vaihtoehto. Mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joille sinkkuus on negatiivinen vaihtoehto, koska he eivät ole itse sitä halunneet/valinneet.
Kuitenkin uskon myös siihen, että toinen ihminen ei voi tehdä ketään onnelliseksi. Ellei ensin ole sovussa itsensä ja elämänsä kanssa niin ei sitä onnellisuutta voi kukaan muukaan tarjota.
samaa mieltä kanssasi. sinkut käyttävät liikaa aikaa sen toisen puoliskon etsimiseen, eivätkä elä ja nauti elämästään, joka on lyhyt. yksin elämisessä ei ole mitään vikaa.
näkevät enemmän vaivaa sinkkudestani kuin minä itse, tykkään olla sinkkuna, piste. Nautin yksinolostani, toki, jos joku ihana ihminen tielleni osuu en sitä vastustakaan, mutta olen lopettanut etsimisen, tulee jos on tullakseen.
Ristiriitaista voi olla sinkun mietteet. Itse haluaisin "muijan" jonka kanssa viettää aikaa sängyssä ja viihteellä. Osa minusta sitten vierastaa ajatusta hankkia "nainen" jonka kanssa eheytyisin osaksi sukulaispiirin parisuhdekokonaisuutta ja jonka kanssa käydään ns. kylässä. Vaikka ajoittain haluaisin osoittaa joillekin että täälläkin onnistutaan.
Olisi mukavaa kai olla isä joskus? Ainakin pärjään (hyvin käyttäytyvien) lasten kanssa mainiosti. Mutta siinä on velvoitteensa jota en ehkä pysty täyttämään mikäli urani ei lähde käyntiin edes välttävästi. Tai siis työpaikan hankkiminen ja pitäminen. Joten pitkän aikavälin suunnitelmat ovat jo siltä osin hankalia ajatuksia.
Perhettä ennen pitäisi kuitenkin hankkia parisuhde. Ja ilmeisesti harjoitella useamman naisen kanssa jotta saisin vaadittua kokemusta! Sinkkuus kuulostaa turvalliselle satamalle tässä myrskyssä. Jos vain katkaisisi valot ja jäisi pimeään. Mutta enpä usko että jaksaisin yrittämättä viettää seuraavaa 50 vuotta tai enemmän.
Olen nyt sinkku ja mietin jo nyt samaa, miltä tuntuu mennä yksin johonkin missä kaikki tuntee mut. Vaik olisinkin jo nyt valmis uuteen suhteeseen niin en tiedä miksi tuntuu siltä etten löydä sitä jotain. Mutta sinun viestisi oli todella mietiskelyn arvoinen! toivottavasti kirjoitat lisää!!! ps. jään innolla odottamaan.
Nou hätä sieluntoverit. Kun olette olleet sinkkuna (satunnaisia hoitoja lukuunottamatta) kymmenisen vuotta niin kukaan ei enään kysele eikä odota teiltä mitään. Saatte nauttia sinkkuelämästä täysin siemauksin ilman lähipiirin painostusta ja voivottelua.