Melkein tekis mieli sanoa pahasti heti alkuun. Vaan koitan olla sanomatta.
Mistä kummasta näitä ihmisiä sikiää, jotka eivät usko puhetta taikka painettua tekstiä sitten millään?
Kun sanotaan että ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta. Tai silloin on joku muu syy, joka joko kerrotaan tai ollaan kertomatta. Käsittäkää nyt ihmiset, että parin tapaamisen jälkeen ei ole mitenkään velvollinen selittämään, minkä takia ei nappaa.
Pari viikkoa sain tässä kovan väännön seurauksena ollakin rauhassa, mutta jo taas viestiä pukkaa puhelimeen. Perkele, pitääkö asia todellakin ratkaista kolmannen osapuolen avulla kohta?
Mistä kummasta näitä ihmisiä sikiää, jotka eivät usko puhetta taikka painettua tekstiä sitten millään?
Kun sanotaan että ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta. Tai silloin on joku muu syy, joka joko kerrotaan tai ollaan kertomatta. Käsittäkää nyt ihmiset, että parin tapaamisen jälkeen ei ole mitenkään velvollinen selittämään, minkä takia ei nappaa.
Pari viikkoa sain tässä kovan väännön seurauksena ollakin rauhassa, mutta jo taas viestiä pukkaa puhelimeen. Perkele, pitääkö asia todellakin ratkaista kolmannen osapuolen avulla kohta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miehet ei ainakaan osaa kunnolla sanoa, että ei kiinnosta. Ei anna mitään selitystä, ja syynkin tietää, jos sitten vaikka joskus taas tekisi mieli.. Eli siis jos todellakaan ei kiinnosta, niin sano suoraan ja selkeästi ja syyt. Luulisi helpottavan, äläkä missään nimessä enää vastaa sen jälkeen viesteihin, tai anna mitään toivon merkkejä. Siinä saattaa muuten seota ihastuneen pää, kun haetaan kaikelle merkitystä.
"Kun sanotaan että ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta."
Juju onkin siinä, että sanot tuon "Ei kiinnosta" vain kerran ja sen jälkeen et puhu enempiä asianomaisen kanssa. Siis et myöskään vastaile tekstareihin, sähköposteihin tms.
Joka kerran kun vastaat puheluun, lähetät tekstarin, sähköpostia tms, pidennät noin kuudella viikolla aikaa, kun joudut kestämään yhteydenottoja. Leiki siis kuollutta tuollaisille. Se on ainoa varma keino.
Noin kävi minullekin. Toinen ei uskonut ei sitten millään. Oli vain pakko lopettaa. Koko kesä meni harakoille.
Asia on niin ettei yleensä tarvitse selitellä parin tapaamisen jälkeen. Mutta älä nyt kolmatta osapuolta ota mukaan jos suinkin, koska se voi olla liian traumaattista ja järkyttävää sille toiselle osapuolelle. Eriasia olisi jos hän olisi uhkaillut sinua ja olisi rikollinen, hänhän ei sellainen kuitenkaan ole.
Eroon pääset kun et reagoi mitenkään yhteydenottoihin -milloinkaan. Tai toinen vaihtoehto kehut henkilön hyviä puolia viestissä (3-4) ja kerrot että olet hidas tutustuja ja et aina osaa lähteä näissä asioissa nopeasti liikkeelle. Sen jälkeen et vastaa. Eli henkilö kokee olevansa miellyttävä, mutta et osaa muka oikein lähteä aina tutustumaan. Mutta tuo vaatisi aiemman tylyyden kommentointia jollain vaikka hankalalla elämäntilanteella. Vaikka en kannata valehtelua. :/
Olet saattanut saada henkilöstä väärän kuvan, jota toinen haluaisi korjata, mahdollisuuden tutustua tai jopa muuttua. Hän on ihastunut ehkäpä sinuun ja arvostaa sinua todella paljon. Vaikka hänellä ei ole vielä taitoa käsitellä näitä asioita, iän tai kokemuksen puutteen vuoksi.
Käytä harkintaasi ja kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ottaen huomioon että ystävällisyys kannattaa aina. Asenne myös positiivinen. Ylitsevuotavalla (voihan se ällöttää) ystävällisyyden osoituksilla pääsee joskus eroon ihmisistä.
Jos taas olet "houkutellut" toisen sänkyyn ja tämä kokemuksen puutteen tms vuoksi sinne tuli, saattoi jäädä hyväksikäytetty olo ja jos hän ihastui vielä. Niin soppa on valmis.
Toivon että jos on potentiaalia, miksi ei saisi mahdollisuutta. Mikäli todella pelkäät tai muuta -älä regoi. Tai kolmas --anna ajan kulua--. Mutta pääasia olisi että sinulla on hyvä mieli ja myös sillä toisella, vaikka kaikki olisi siinä. Numeron vaihto on viimeinen. Mutta etköhän muutenkin selviä ihan fiksusti tästä. Tai sitten kerrot 2 päivää viikossa, joina vaihdat muutaman viestin. Ja että vähempi viestimäärä riittää, että ymmärrät kyllä vähemmällä määrällä.
Sulla on suurin valta tässä noilla työkaluilla, se toinen on hyvin heikoilla, ihan nollilla. Ota se huomioon ja pidä huoli että et missään kohtaa loukkaa tai muserra toista täysin oli tulos mikä tahansa omassa mielessäsi. Vaikka henkilö tekee väärin, mutta voi olla kokematon vaan. Sun päätökset, sun vastuu.
Se siitä. :)
Itse lähtisin ystävällisin keinoin asiaan. Ja ahdistavassa tilanteessa en varmaan voisi vastata. En tiedä, riippuu tilanteesta.
3-4 tarkoitin ominaisuuksia, en viestien määrää. :)
Ylläolevat kirjoittajat ovat myös oikeassa. Ja leikkimään toisella ei tarvitse lähteä.
Että olet sanonut selvästi!
eikä kautta rantain ja toivoa antaen...
itse aiheuttanut ongelmasi.
Ei ihme jos jahkataan ja eroon pääseminen on vaikeaa.
Jos homma lopetetaan ja neuvotaan lopettamaan tuollalailla töksähtäen.
Ei se näin mene, ei alkuunkaan.
Ei kenellekkään tarvitse olla tyly päästäkseen eroon.
Ei minun ainakaan ole tarvinnut olla, hyvin olen päässyt diplomaattisimminkin keinoin.
Minusta on outoa jos ahdistutaan tuolla tavalla toisen kiintymyksestä.
Tuossa asenteessa on jotakin kovaa ja narsistista, joka tulee tälläistä henkilöä itseään viellä vastaan.
Tämä eroon haluava taitaa olla eräs tyyppi Oulusta joka etsii sitä yhä sopivampaa ja vaihtaa naista kuin sukkia.
Sen ja muutaman muun lempihommaa on ottaa ja jättää tylysti. Naurettavaa ja lapsellista hommaa
ja niin reteetä kun pitää oikein täällä valittaa kun ei pääse roikkujistaan eroon.Wautsi!
Älä kuule ota enää ketään kun on noin hankalaa päästä omin neuvoin eroon.
Taitaakin se eroon pääsemiskiksi juuri sinua ajaa etsimään uusia?
En tajua miksi asiat pitää olla niin vaikeat. Jos on tavanut vaan kerran, pari jne eikä ole luvannut mitään sen enempää, ei olla puhuttu parisuhteesta, eikä ole ollut yli-innostunut niin riittää hyvin jos ystävällisesti ilmoittaa ettei ole kuitenkin kiinnostusta. Sen voi jopa tehdä puhelimessa tai tekstiviestillä. Jos toinen sen jälkeen jää roikkumaan, niin ei tarvitse/eikä pidäkään vastata viesteihin ollenkaan.
Jos itse on osoittanut kiinnostusta, lähtökohta on ollut että etsitään parisuhdetta, on ollut seksuaallinen suhde jne niin pitäisi ehkä antaa jonkinlainen ystävällinen selitys toiselle.Ja silloin ainakin omasta mielestäni kannattaa sanoa asiat suoraan toiselle kun tavataan. Itse vastaisisin kyllä siinä tilanteessa viesteihin, mutta en menisi tapaamaan jne, ellei sitten olisi pakko työn tai jonkun muun asian kannalta.
Jos suhde on ollut pitempi kun muutama kuukausi niin olisi kyllä hyvä jos selityksen mukaan vielä tulisi jonkinlaista huolenpitoa toisesta. Jos suhteeseen ei ole liittynyt väkivaltaa tai pettämistä niin eropäätös pitäisi tehdä yhdessä. Toiselle pitäisi antaa aikaa, mahdollisuutta jne.Eron jälkeenkin pitäisi antaa tukea toiselle, eikä vaan ajatella miten itse pääsee nopeasti eteenpäin elämässä. Rakkauden jälkeen tulee vastuu toisesta ihmisestä. Se tarkoittaa sitä että kyselee miten toinen voi, että soittaa itsekin joskus vaikkapa on jättäjä, että kertoo avoimesti miltäs asiat tuntuvat ja miksi on jättänyt, että on vuorovaikutuksessa toisen kanssa, että käy yhdessä kahvilla tai kävelyllä jos toinen niin haluaa tai jos törmäilee jne. MUTTA se ei tarkoita sitä että yhteiselämä muuten jatketaan samaan malliin. Ei pitäisi enää olla mukana kaikissa kuvioissa, ei kannata tavata tuntikausia, ei VOI jatkaa yhteiselämää ja vaan jättää parisuhteen pois laskusta! Jos ei halua parisuhdetta niin silloin täytyy myöskin hyväksyä sen tosiasian että menettää myöskin ystävän, läheisen ihmisen. Vaikkapa olisikin ns. ystäviä sen jälkeen niin ei se ole koskaan enää sama asia.
Voi muuten olla ystävällinen toista kohta ilman että on tyly, ilman että herättää toiveita. Ymmärrän ap. ärsyntymistä jos on kyse vaan parista tapaamisesta, mutta en ymmärrä miksi hän vastaa viesteihin tai miksi hän haluaa tuoda kolmannen osapuolen mukaan. Se kuulostaa aika lapselliselta. Vaihda numeroa jos toinen tosiaan häiritsee illat ja yöt soittamalla sinulle. Jos vaan soittaa pari kertaa niin miksi ottaa asian niin vakavasti. Miksi niin paljon tunteita, jos sinulla ei olekaan tunteita häntä kohtaan? Miksi on pakko juosta pois tilanteesta joka ei olekaan mikään tilanne?
Jos kyse kuitenkin oli pitkäaikaisesta suhteesta niin muista että toisen tunteet ei voi kääntää on/off nappulaan vaan sinun mielesi mukaan. Silloin tuntuu oudolta ettet kestä kuulla toisen tunteista. Mitä sinä pelkäät siinä? Sitäkö että jäät siihen kiinni tai sitäkö että hän on oikeassa, olet käyttäytynyt huonosti? Mieti kuka on jättäjä, kenet on loukattu!
Pirun hyvä kirjotus.
Tässä tapauksessa asia oli niin kuin toisessa kappaleessa kirjoitit. Muutaman kerran vastasin, mutta mielestäni asiallisesti enkä toivoa antavasti. Tosin, kun toinen tulkitsee asiat niinkuin itse haluaa, niin varma ei voi koskaan siitäkään olla..
Minä en tiedä mitä te käsititte mainitsemallani kolmannella osapuolella, mutta kyllä se olisi mullekin ihan viimeinen vaihtoehto. Nimittäin jos viikkoja tai kuukausia tämä homma jatkuisi, niin sinitakkiset kaverit saisivat selvitettävää. En omista lailla turvatuista perusoikeuksistani sentään lähde luopumaan jonkun (mahdollisesti)läheisriippuvaisen vuoksi.
Nämä kaikki kirjoitukset herättivät joitakin ajatuksia.
Oli hienosti sanottu: Rakkauden jälkeen tulee vastuu toisesta ihmisestä.
Niin,ja hienotunteisuutta peliin, kerrotaan mikä toisessa on hyvää,ja vasta sen jälkeen miksi ei kuitenkaan voida jatkaa yhdessä ja on parempi lopettaa koko juttu.
Jos tilanteeseen tulee joitakin hankalia juttuja mukaan, niinkuin aloittajalla näyttää käyneen, hän varmasti tietää itse parhaiten miten niitten kanssa pitää toimia.
millaista kohtelua saa...noin niinkuin jyrkästi sanottuna. Tuo "rakkauden jälkeen tulee vastuu toisesta ihmisestä" on todella hieno ajatuksena, mutta ainakin omalla kohdallani se ei pure. Olin/olen tilanteessa jossa rakkaani jätti sanomatta mitään rehellistä syytä, mm. "ei tiedä mitä haluaa", "haluaa olla yksin" jne. ja kuitenkin uusi oli kuvioissa heti seuraavalla viikolla. Sen jälkeen tuli nämä "mulla on ikävä sua jne." ja tultiin ystävänä ovelle ihan kuin emme muuta olisi koskaan olleetkaan. Mä oikeasti arvostin sitä että hän yleensä katsoi tännepäin lähtönsä jälkeen, mutta sitä valehtelua en kestänyt. Jos hän olisi heti rehellisesti kertonut ettei rakasta enää, tai ettei ollut koskaan rakastanut olisin päässyt itse nopeammin yli erosta ja olisi jäänyt hyvä maku suuhun, koska juuri rehellisyydellä näytetään välittäminen ja toisen arvostus siitäkin huolimatta ettei rakkautta enää ole. Vaikka totuus joskus satuttaa on se aina valhetta parempi!
Tämä kaikki sai minut uskomaan etten todellakaan ole minkään arvoinen, en pysty enää luottamaan yhtään mihinkään.
Kaikesta huolimatta mä toivon jättäjälleni vain parasta.
Yllättävän asiallisia vastauksia on tullut, kiitokset teille jotka sillä linjalla pysyitte. Lähinnä päänaukomista osasin etukäteen odottaa..
Tiedän ylireagoineeni aloitusviestillä, mutta ajattelinpa vaan purkaa pahaa mieltäni ennemmin tänne teille kuin neidille takaisin ;) Nyt tilanne on taas rauhoittunut.
Kyllähän minä alun alkaenkin tuntoni ja ratkaisuuni vaikuttaneet seikat selitin, ja kuuntelin myös hänen mielipiteensä. Se vaan tuppaa ärsyttämään, että kaikki sanomani tunnuttiin lukevan kuin piru raamattua. Kuullaan se mitä tahdotaan. Eikä silti pystytä hyväksymään tosiasioita. Rautalangasta vääntäminenkään kun ei valitettavasti kaikkiin tapauksiin auta =/
Niin, on minunkin kanssa pantu poikki ilman sen suurempia selittelyitä, eikä kyllä tullut mieleenkään alkaa syitä kärttämään väkipakolla. Itseään ja toista siinä vaan kiusais.
Hieno idea purkaa asiat tänne eikä naiselle.Hyvä että tilanne rauhoittui, ehkä sinä tosiaan ylireagoit hiukkasen? Et kertonut miten kauan suhteesi kestänyt? Tulee hiukkasen paha olo sinun kirjoituksestasi. Muista ettei toinen osapuoli tarvitsee olla samaa mieltä sinun kanssasi, saahan hänellä olla tunteita sinua kohtaan. Siitä ei voi tulla vihaiseksi, eikä siitäkään jos toinen kerran tai kaksi kysyy paluumahdollisuuksia. Siihenkin hänellä on oikeutta. Hänen ei tarvitse edes hyväksyä ratkaisusi, niin kauan kun hän hyväksyy sen ettet halua enää tavata ja ettet halua että hän soittaa sinulle. Se edellyttää tietysti että sanotkin sen ääneen hänelle.
Ei muuten kannattaa olla ns. ystäviä eron jälkeen jos ei kestä sitä että toinen soittaa joskus tai että joskus tulee tunteellisia tilanteita.Se on kuitenkin osa ystävyyttäkin.
En näe miten sinun entiset kokemukset liittyvät tähän. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ehkä naisella oli tosi paljon tunteita sinua kohtaan, ehkä hän on herkempi kun sinä, ehkä hän vaan on tottunut eri käyttäytymiseen, ehkä sinä tosiaan teit jotain mitä herätti hänen toivonsa, ehkä hänellä oli muutenkin vaikea aika? (Naiset haluavat muuten yleensä tietää syyt, sillä tavalla he luulevat välttävänsä ongelmat seuraavassa suhteessa jne)Ks. muuten viimeinen osuus ed. viestistä.Eli muista että hänellä ont aatusti vaikeampi aika kun sinulla. Ei tarvitse lyödy lyötyä, enkä näe miksi ihmeessä toisen rakkaudentunnustus on niin vaikea asia. Läheisriippuvuus ei ole muuten sama asia kun halu tunnustaa rakkautensa.
Itse pärjään mainiosti ilman toista, viihdyn yksin ja on rakkautta riittävän paljon. Tulee kuitenkin ikävä olo ja olen siitä syystä eron jälkeen kertonut toiselle tunteistani. Kertominen oli minulle tärkeä asia, ei siinä aina odottaa vastakaikkua. Ja olihan siinä myöskin kysymys yhdestä elämäni tärkeimmistä henkilöistä.Ei ole ihmekään jos silloin on vielä joskus yliherkkä. Minä en muuten koskaan ymmärtänyt miksi toinen suuttui siitä. Onhan se ehkä hienoin asia mitä voi sanoa toiselle. Miksei voi vaan kiittää kovasti ja valittaa ettei pysty antamaan enemmän takaisin?
No, tähän tuli nyt paljon asioita jotka liittyivät enemmän minuun kun sinuun. Sori siitä.
Hyviä kannanottoja on nää kyl ollu! Mutta haluaisin vielä kantaa oman korteni kekoon. Minulla on ollut erilaisia suhteita ja monenlaisia suhteiden loppuja. Mutta joskus olen jäänyt kaipaamaan miehiltä rohkeutta olla suora ja rehellinen. Ja se rohkeus ei katso ikään! Nuori miehenalku voi osata olla todella rehellinen, kun taas vanhempi mies vetäytyy vastaamattomuuden taakse..
Jos toisen tunteet muuttuu/kiinnostus lopahtaa, niin mielestäni se olisi hyvä sanoa suoraan. Kyllähän se kirpaisee kuulla, mutta varmuus on aina parmepi vaihtoehto kuin epävarmuus!
Ja minä en ainakaan suutu toiselle, jos toinen uskaltaa olla rehellinen. Minusta se vain vapauttaa minutkin jatkamaan matkaa. Ei tarvitse enää arvailla, miksi toiselta ei kuulu viestiä. Pahinta on se, että toisesta ei yht'äkkiä kuuluu enää mitään ja mitään selitystä ei kuulu.
Mutta ehkä hiljainen vetaytyminen on helpompaa, eikä vaadi niin paljon sitä rohkeutta... :)
Olen itse takertunut sen jälkeen, kun toinen on sanonut,ettei kiinnosta. Soitin, mailasin ja tekstasin. Olin omistushaluinen ja mustasukkainen. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, ettei kyseessä ollut rakkaus. Olin omassa elämässäni vaikeassa tilanteessa ja turvallisuuden kaipuuni oli mieletön. Toivoin tämän henkilön pystyvän vastaamaan siihen.
Ehkä paras tapa kanssani olisi sopia, että voimme olla yhteydessä vain kerran viikossa ja sitten harventaa siitä Kannattaa myös rohkaista muihin asioihin tätä soittajaa ja kehua.
Mies, johon takerruin oli liikunnallinen. Hän rohkaisi minuakin liikkumaan ja se jäi minulle tavaksi (tuli tilalle uusi terveellisempi riippuvuus) Liikunta poisti elämäntilanteeseeni liittyvää ns. ahdistusta ja sitäkään ei tarvitse enää paljon....
Ehkä minua olisi auttanut "irtipääsyssä", jos se mies olisi löytänyt uuden. En voinut käsittää, kun ensin halusi minut ja sitten ei. Nyt ymmärrän, etä hänellä on vahva sitoutumisen pelko.
Kyllä se siitä....Ja uskokaa tai älkää, niin vaikka minä pilasin tämän miehen elämän kuukausiksi, olemme nyt ystäviä. Siitä olen tyytyväinen ja muuta en odota enkä halua. Olen sinut sen asian kanssa nyt.
sillä ihan varmaan olet mies! mies tekee asiat just noin, kun ei nappaa niin ei nappaa-tyyliin. voi jumalauta, sanon minä joka kävin ton lävitse noin kuukauden verran. jätkä kerta kaikkiaan pommitti niin kauan että vihdoin ja viimein lämpenin. syy minkä takia välttelin alussa oli, että oltiin liian paljon samanlaisia, ei innostanut seurustella ittensä kans. no, tyyppí kerta kaikkiaan tunkeutui elämääni, halus harrastaa samoja asioita, piti yhteyttä , antoi minun tuntea olevansa elämänsä nainen. lämpenin ja olin hänelle elämänsä nainen. en tiennyt että kaveri haki seuraa myös jossain helvetin match comissa ja kun sieltä iski naisia yhteydenottojen kera, niin tyyppi rupes puhuun, että kyllä me ollaan liikaa samanlaisia, ei meistä voi koskaan mitään tulla. ei ois koskaan tullutkaan, mutta ei kait nyt toista noin vain voi heivata yli laidan. ei heivannutkaan, se oli sitä mieltä että ei tehdä tästä vuosisadan romanssia, meillähän vois olla seksisuhde, niin kuin se oli ollut sitä , ei se kyllä muuta ollut siihenkään saakka. hyvä kun ehdittiin 10 minsaa olla lähekkäin ja sekstaileen. okei, se toimi todellakin ja tällä hetkellä harkitsen, ryhdynkö hänen seksikaverikseen. toisaalta se ja sama, kerran vaan elätään ja selkeillä pelisäännöillä so what, mutta jokun ääni kuitenkin sanoo että.. kuulostaa halvalta... onko se halpaa, jos kumpikin tykkää että se toimii ja on selkeet säännöt siitä , milloin se loppuu. pirullisinta on että miehelle seksisuhde on eri kuin naiselle, mulla on siinä myös tunteita mukana, tuntuu että minusta tuli jätkälle yhtäkkiä ihan oikeesti vaan pano. ei turhia viestejä, ei puheluita, ei mitään. silloin kun panetuttaa, heittää viestin, tuu illalla mun luo....