Niin, siis mikä/mitkä on paras/parhaita Sibban (siis J. Sibeliuksen) sinfonia/sinfonioita?
Musta parhaat on 1,2&5. Vitonen on ehottomasti ykönen, koska se tuo mieleen viime kesän leirin... tunnistaako kukaan kuka puhuu?? :D
Musta parhaat on 1,2&5. Vitonen on ehottomasti ykönen, koska se tuo mieleen viime kesän leirin... tunnistaako kukaan kuka puhuu?? :D
Vastaukset 20
Vanhimmat
Paras oli aaria oopperasta "Vetelin Juhani Ahon
tyttöystävää"
Ottamatta paremmuuteen sen kummemmin kantaa totean vain, että nro 2 lienee maailmalla ylivoimaisesti tunnetuin ja soitetuin.
mun mielestä ehoton ykkönen on 3.!!!
Ottamatta kantaa sinfonioiden paremmuuteen sävellysteknisestä näkökulmasta tai siitä, miten hyvin eri motiiveja on käsitelty, itse tykkään myös eniten kolmannesta sinfoniasta. Ja ehkä niinkin "halvasta" syystä, että sen hidas osa on niin kaunis. Toisaalta, koko sinfonia on tasapainoinen kokonaisuus, jonka kaikkia osia kuuntelen yhtä mielelläni... Laiminlyötyhän tuo kolmonen on, tiedän. Mutta ehkä kaikilla pitää olla kannattajansa:)
mikä leiri?? missä?
Paras Sibban sinfonioista on joko 5. tai 7. riippuu vähän mausta. 7. vaatii kuuntelijaltaankin aika paljon, 5. on helppotajuisempi ja toisaalta komeampi. Mutta jos oikein mennään friikkiosastolle, niin väitän, että paras Sibbe on 4.
Kälviä, kesällä 2002.
Tshaikovskimainen ykkönen kolahti ekana joskus parikymppisenä, kakkonen heti perään, sit vitonen ja seiska.
Nelonen verraten myöhään. Ja kumma kyllä kolmas ja kuudes ovat jääneet vieraiksi vaikka paljon olen kuunnellut.
Nelonen ja seiska killuvat kuitenkin tänäpäivänä tämän Top Seiskan kärjessä. Vaikeatajuistako...?
Sekin suhteellista; antaa musiikin viedä!
Sibeliuksen(kin) sinfoniat antavat mahdollisuuden monenlaisiin tulkintoihin. Paljon levytettyinä niistä löytyy niin floppeja kuin taivaallisiakin esityksiä.
Siispä kannattaa olla levytyksiä hankkiessaan varuillaan.
Jos haluaa takuuvarmasti hyvän levytyksen, niin Paavo Berglundin johtama Euroopan kamariorkesteri, tai Jukka-Pekka Sarasteen live-esitykset Pietarin filharmonian salista Radion Sinfoniaorkesterilla.
Ovat aivan varmasti hyviä. Harmi, etten ole itse niitä kuullut enempää. Vielä. Ehkä joitain joskus kylässä. Sen kummemmin uppoutumatta. Paavo Berglundin seitkytluvulla johtamat bournemouthilaiset soittavat hienosti; PB:n hesalaiset taasen tukkoisesti ja akustiikka tökkii. Wieniläisten kuuskytluvun levytykset Maazelin johdolla ovat jääneet jotenkin, kai muistojen kultaamina, erityisesti mieleen. Ja entäs sitten Kullervo?
BSO siinäkin ja PB puikossa. Sen levytyksen voittanutta en ole onnistunut kuulemaan. Usko Viitanen on lyömätön! Vanhassako vara paras?
Kullervo-sinfoniasta olen sen vanhan levyn kuullut hyvin kauan aikaa sitten. Usko Viitanen on historian paras kullervo.
Mutta etsipä käsiisi Eri Klasin johtama Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja mieskuoro! Löytyy varmimmin Ostinatosta (Töölönkatu 28). Jos ei löydy, niin tietävät mistä löytyy, ehkä Fugasta. Voi olla, että ei ihan hienostuneinta sointia orkesterilta, mutta on erittäin kelvollinen. Ja ennenkaikkea uskomattoman raikas esitys, mieskuoro on käsittämättömän upea, kirkas, terässointinen, ja voimakas. Oikeaa Kullervo-uhoa.
..., juuri sitä pitää olla Kullervo-sinfonian kuoro-osuuksissa! Kiitos vinkistä - täytyypä tutustua mainittuun levytykseen. Sitäpaitsi Eri
Klas on Erinomainen kapellimestari. Häneltä sujuu niin oopperan kuin muunkin orkesterimusiikin ohjailu. Sitäpaitsi sympaattinen tyyppi.
Sibelius on kuitenkin nyt taka-alalla kun juhlavuoden kunniaksi olen kylpenyt S. Prokofjevin
ihanissa soinneissa. Mm. molemmat viulukonsertot ovat aina vaan yhtä elähdyttäviä. Eilisiltana nautin viiskytluvun lopulla tehdystä levytyksestä jossa jousessa Ruggiero Ricci.
Varmana!
...ja syvällisin on Sibeliuksen 4.sinfonia!!!
6 kestää. Kaunis ja valmis.
1. on nuorta elinvoimaa täynnä.
2. Suosituin mutta itse pidän vain sen toisesta osasta.
kuudes, ehdottomasti! Sen herkkyyttä ja valoisuutta ei voita mikään.
Musta 8 s oon paras, vaik keske
Ehdottomasti Sinfonia nro. 1
Tässä noin puolet Sibeliuksen sinfoniosta. 2,4,5,6,7. muut on perseestä-
Kaikki hyviä mun mielestäni. Kutosen kirkkaus, jopa idyllimaailma kiehtoo, seiska hyvin moderni osien fuusioineen. Vitosen ekassa osassa tunnelma paikoin kuin Beethoven/Brahms. Vitosen vikan version loppu kenraalipausseineen on hämmentävän puhutteleva ja saa jotenkin hyvälle tuulelle. Tokan sinfonian alku on kertakaikkisen ihana. Finaaliosan riemuisa teema on fantastinen, kun se lopulta raivaa itselleen tien (esiintyy kahdesti). Ekan sinfonian on sanottu tuovan mieleen Tsaikkarin. En niistä. Joissakin nopeissa kohdissa on mielestäni kansanmusiikin poljentoa. Kolmannen sinfonian alku hurmaa väkisin. Neljäs on kertakaikkisen mielenkiintoinen.