'kaveria, jonka kanssa vois silloin tällöin sekstailla?'
Miten toimit tuollaista suhdetta hakiessasi? Ilmoitatko suhteen tarkoitusperän heti alkuunsa vai yritätkö vaihvihkaa tai kieroillen päästä tavoitteeseesi?
Miten toimit tuollaista suhdetta hakiessasi? Ilmoitatko suhteen tarkoitusperän heti alkuunsa vai yritätkö vaihvihkaa tai kieroillen päästä tavoitteeseesi?
Vastaukset 64
Vanhimmat
En hae mitään sekstailu seuraa, pelkästään vakavaa suhdetta. Tämän jälkeen sit voib alkaa tuota sekstailua.
...sinun mielestäsi suhde on vakava ja mistä tiedät sen?
enää ole kaveri silloin, kun sekstailu alkaa?
Tätä minäkin ihmettelen. Mihin se kaveruus muka seksin myötä katoaisi?
Kyllä seksi ainakin mun pasmat sekoittaa ja mielestäni suhteen laatu muuttuu, vaikka kaveruus säilyisikin. Ja mielestäni voi säilyä.
Ex-miehenikin on nykyisin yksi parhaista ystävistäni. Ystävyys oli koko suhteemme (8v) ajan sen paras osa. Ja parantui entisestään eron jälkeen, kun pahin erokriisi oli ohitettu ja parisuhteen tuomat paineet poistuivat.
Ei se kaveruus mihinkään seksin jälkeen katoakaan, mikäli siitä kehkeytyy parisuhde tai mikäli molemmat ymmärtävät suhteen olevan pelkkää kaveruutta satunnaisella seksillä höystettynä. Yleensä vain on niin, että jompikumpi ei ole samaa mieltä suhteen tilasta. Siihen se kaveruus sitten loppuukin.
Nuo omat tunteet ja ajatukset toista kohtaan paljasta tuon et onko suhde vakava.
Alussa jo paljastuu se et onko suhteen mahdollistakaan kasvaa vakavaksi ja jos näin ei tunne ne onko syytä sit jatkaakkaan jos haluaa itselleen vakavaa suhdetta.
paljastua, kun ei toista edes tunne vielä?
Lähinnä vaikka muuteman tapaamisen jälkeen niitä tuntemuksia toista kohtaan. Täytyyhän sitä itsellä jo siinä kohtaa olla ajatuksia et onko vastassa sellainen johon haluasi tutustua lähemmin ja katsoa et olisko mahdollista et kaikki kehittyisi vakavaksi suhteeksi.
Minua taas lähinnä kiinnosti tässä asiassa se, että miten tiedät sen toisen suhtautuvan samalla vakavuudella tutustumiseen.
Minun tapauksessani (josta kerroin vähän tuossa alempana) itse olisin kiinnostunut katsomaan, voisiko meillä olla tämän miehen kanssa mahdollisuuksia vakavampaan suhteeseen. Mutta kun en tiedä missä ajatuksissa mies on. Enkä halua painostaa häntä kyselemällä.
Epävarmaksi minut tekee se, että kun on tullut törmättyä joskus sellaisiin miehiin, jotka ovat vain seksin perässä ja vetoavat taitavasti naisen tunteisiin saadakseen seksiä, vaikka miehellä ei muita toiveita naisen suhteen olisikaan. Että mistä ihmeestä sitä voi tietää kuka on vakavissaan ja kuka ei.
Omassa tapauksessani kyllä uskon asian selviävän ajan kanssa. Ehkä tulin suostuneeksi seksiin silti liian aikaisin, koska tästä on minulle tällainen ongelma muodostunut. Vaikka nyt vuosi oltiinkin tunnettu ennen sitä. Täytyy kai laittaa luukut kiinni ja katsoa mikä on miehen reaktio siihen. Siinähän se totuus ilmeisesti sitten selviää. Vaikeaa vaan sekin, kun itsekin tykkää seksistä ja se tämän miehen kanssa tuntuu sujuvan... :)
Että tää elämä on sitten vaikeeta...
Sen ikuna tietää toisen ajatukset kun korkeintaan suoraa kysymällä. Itse näin olen tehnyt, hyvällä sekä huonolla menestyksellä.
Homman taitaa hankaloittaa se et pitäs vaan pystyä toiseen luottamaan alussa niin paljon et uskaltaa avautua ja katsoa mitä tuleman pitää. Kuitenkin jos aikaisemmin on törmännyt niihin jotka vaan seksiä hakevat ni aikas vaikea sitä on toiseen luottaa tietämättä hänen mietteistään mitään.
Sitä kun olis jonkinlainen ohjekirjanen mitenkä tuollaisissa asioissa pitäisi oikein toimia mut ku ei kukaan sellaista ole vielä keksinyt, tuskin keksiikään.
No sitä vaan on katsottava ja koitettava jos itsestä tuntuu siltä et toiseen haluaa paremmin tutustua, se saattaa onnistua tai sit ei. Raakaa mut rehellistä.
Tavallaan kuitenkin elämän pitää olla vaikeeta ja välillä on hyvä vähän sattuakkin mut niistä oppii ainakin arvostamaan oikeita asioita kun ne sit joskus itselleen saavuttaa.
Näitä Hossin vastauksia on kyllä aina kiva lukea! Naurattaa vaan! En kyllä voi mitenkään ymmärtää miten tuollainen järkäle VOI liikkua edelleen vapaalla jalalla?
Epäilen vahvasti hra Hossin olevan hiukan ronkeli :D
Kyllä ronkelikaan ole tai no määrättyjä asioita pitää löytyä kuitenkin ;)
No eipä tuo vapaana olemisen vika taida olla muuta kuin omassa itsessään ja vikojahan niitä on minullakin, ainakin korvien välissä jos ei muualla ;)
Tällaisen mainitsemasi ”kaverisuhteen” muodostuminen
näyttää kohdallani lähiviikkoina aika todennäköiseltä.
Vatsani on ollut viimepäivinä varsin sekaisin, sillä kyseessä
on 10 vuotta minua vanhempi, naisellinen sinkkunainen.
Ajatuskin on jo puuduttavaa ja kutkuttava. Tänään lounaalla
en meinannut jaksaa pitää edes haarukkaa ja veistä kädessäni.
Onneksi viikonloppu lähestyy, pääsen dokaamaan ja
sammuttamaan tunteeni pullon ääressä.
Niin, avoin - rohkea flirttailu puolin ja toisin on jo kestänyt
vuoden päivät.
jos jopa vuoden ajan olette flirttailleet ja kyse on loppujen lopuksi pelkästä panosuhteesta. Huh. Miksi noin hidasta toimintaa? Ja oletko varma, ettei nainen halua muuta kuin kaveriseksiä?
Minulla tässä hiljattain lähes vuoden kestänyt kaverisuhde (sisältäen melkoisen määrän eroottista latausta) eteni fyysiseksi. Kaksi kertaa oltu sängyssä miehen kanssa. Nyt sitten ihmettelen, että sitäkö se mies on sitten koko vuoden halunnut ja mikä meidän suhteen tulevaisuus on.
Sen entisen kaverisuhteen luonne on ainakin muuttunut ja minulla seksi kyllä jollakin tavalla liittyy myös tunteisiin. Ja itse ehkä haluaisin tutustua vähän vakavammassakin mielessä tähän mieheen, mutta kun en yhtään tiedä mitä sen miehen päässä liikkuu enkä halua asiasta häntä ahdistella.
On vaan niin varovainen olo, kun on tullut saatua siipeensä vastaavanlaisissa tilanteissa, kun sitten mies on halunnutkin vain seksiä. Nyt on kyllä erona tämä, että meillä on takana jo vuoden tuttavuus ilman seksiä. Ja paljon yhteisiä elämänkokemuksia.
Itse ei haluaisi enää niin hirveästi pelata mitään pelejä vaan heittäytyä vakaaseen ja yksinkertaiseen ihmissuhteeseen. Oma vika tietysti myös, että seksi tuli mukaan kuvioon. Mutta toisaalta en nyt mikään helppokaan siinä suhteessa tälle miehelle ollut. Tässä nyt sitten toistaiseksi vaan ihmettelen ja odotan, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän miehen kanssa vai tuoko mitään.
”Miksi noin hidasta toimintaa?”
Olemme olleet vuoden päivät todella hyviä ja
avoimia, läheisiä ystäviä. Emme aluksi nähneet
toisiamme edes päivittäin. Mutta juttua on aina kuitenkin
sitten nähdessä riittänyt.
Kummalakin meillä on ollut elämässään
varsin niukasti suhteita vastakkaiseen sukupuoleen.
”Ja oletko varma, ettei nainen halua muuta kuin kaveriseksiä?”
aika näyttää…
oliko tuo avoimen ja lämpimän ystävyyden rakentaminen sinun puoleltasi ensisijaisesti mahdollisen seksisuhteen petaamista?
Etkö pelkää, että läheinen ystävyyssuhteesi menee pilalle seksin myötä?
Ei kai seksi ole pilannut mitään suhdetta, seksittömyys kyllä. Seksi vain syventää ystävyyttä, muuttaa kaverisuhteen parisuhteeksi. Jos ystävyys kaatuu seksiin, ei se ole koskaan mitään todellista ystävyyttä ollutkaan.
Juuri seksin jälkeenhän mies usein vasta tajuaa, ettei haluakaan enää olla bestis naisen kanssa, vaan haluaakin mieluummin olla jonkun toisen naisen kaveri. ;)
eroaa naisten ja miesten ajattelumalli.
Naiset erottaa kaverit ja seksikumppanit (eli vois melki puhuu seurustelukumppanista tai seurustelu-kandidaatista) toisistaan. Rajaan yhdenyönjutut tästä nyt pois kokonaan. Kaverimiesten kanssa ei harrasteta seksiä. Jos mennään seksiasteelle jonkin miehen kanssa, niin se noudattelee sitten jo parisuhteen peruskaavaa, oli suhde sitten määritelty miksi tahansa säädöksi, hoidoksi, parisuhteeksi, exä-seksiksi etc....eli juttu saa parisuhteentapaisen päätöksenkin sit: eli jos loppuu niin goodbye samalla tapaa kuin poikakaverille (ei olla kavereita..tai vaikka vannottais et joo joo pysytään kavereina lopuista huolimatta niin vaikeeta se kaverina pysyminen on...melki se on sitten se goodbye my lover *ja uutta kehiin*). Tai jos pari pysyttelee yhdes niin sit vaan normaalisti jatketaan kohti niitä paljonpuhuttuja punaista tupaa ja farmarivolvoa.
"oliko tuo avoimen ja lämpimän ystävyyden rakentaminen sinun puoleltasi ensisijaisesti mahdollisen seksisuhteen petaamista?"
--->
Pitkään oli jännittävää flirttailla itseäni vanhemman
naisen kanssa. Viimeaikoina tunteet ovat niin voimakkaasti ailahdelleet, etten tiedä mihin suuntaan
tätä suhdetta nyt oikein kuljettaisi?! Sillä pallo on nyt
minun puolellani. Minun olisi tehtävä miehenä seuraava siirto…
Kaikki olisi kovin selvää, jos hän olisi itseni ikäinen,
mutta hän on todellakin minua 10 vuotta vanhempi.
Jos tänään illalla baarissa pyörii Karaoke, laulan
siellä Robbie Williamsin biisin - Feel ;)
Jos hän puolestaan viettää koti-iltaa yksin?
voisin kuvitella hänen stereoissa tänään
soivan Cardigansin biisin - for what it's worth:
"For what it's worth I like you
And what is worse I really do
Things have been worse
And we had fun fun fun
'Till I said I love you
And what is worse I really do"
Nyt baariin, tätä olen koko viikon jo odottanut!!!
tarkoitti... flirttailu siis tarkoittaa suomeksi sitä, että mies on kiinnostunut lähinnä vain seksistä? Ja nyt kiinnostais jo ehkä jokin muukin. Silti menet baariin laulamaan karaokea. Onneksi et kuitenkaan Robbien Williamsin Engels'siä ;)
No hitto, mitä kymmenen vuotta nyt merkkaa suuntaan tai toiseen. Come on!
"Hyvä kaveri, jonka kanssa voi myös sekstailla" on mielestäni ihanteellisen suhteen määritelmä.
Olisin iloinen jos voisin määritellä suhteeni naiseen tuolla tavalla jopa yli 20 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen.
vuosikausia yhdessä; silloinhan kyse onkin jo parisuhteesta.
Mielestäni parisuhde on jo entinen siinä vaiheessa kun kumppania ei enää pidä kaverina. Haluan, että naiseni on samalla myös paras kaverini. Rakkauskin voi kuolla, mutta ystävyys ei koskaan.
kuuluu kaveruus, mutta voi olla kaveruutta ja seksiä ilman parisuhdettakin.
Mikä on ero kaveruus seksisuhteella ja parisuhteella? Jos kyseessä on pelkkä fuckbuddy-suhde, niin tuskin silloin on kyse mistään oikeasta kaveruudestakaan.
-suhteella' käytännössä olekaan mitään eroa. Kaipa siinä jotakin muutakin kuin seksiä täytyy olla, että jaksaa kenties vuosikaudetkin harrastaa seksiä saman ihmisen kanssa? Kyse ei silti liene ole rakkaudesta tai ainakaan sitoutumisesta toiseen, kuten parisuhteessa on.
Voihan sitä samaa ihmistä höyläillä vaikka monta vuotta jos se sattuu olemaan tosi hyvä pano eikä ketään parempaakaan ole tullut näköpiiriin. Kaveruudella ei ole asian kanssa välttämättä mitään tekemistä. Useinhan niitä vakipanoja tapaillaan vain seksin merkeissä ja jos tavataan muuten, niin sekin on vaan eräänlaista esileikkiä ja lämmittelyä.
Kaverisuhteen erottaa vakipanosta se, että kaveria haluaa tavata muutenkin kuin silloin kun panettaa.
siitä, että haluaa jakaa elämänsä sen toisen kanssa, eikä muiden kanssa. Kaveriseksisuhteissa ei ole kyse yhteen ihmiseen sitoutumisesta. Kavereihin ei sitouduta samalla tavalla kuin kumppaniin.
Useimmat parisuhteet kaatuvat parissa vuodessa, vaikka olisi ollut vakaa aikomus olla yhdessä koko loppuelämä. Mielestäni on vähän jeesustelua lähteä parisuhteeseen sillä mielellä että ollaan yhdessä kunnes kuolema erottaa. Järkevämpää on elää päivä kerrallaan, kutsui sitä sitten kaveriseksisuhteeksi tai parisuhteeksi. Sitoutuminen on ihan samanlaista, kutsui suhdetta millä nimellä hyvänsä.
mistään sitoutumisesta, jos vain katsellaan päivä kerrallaan. Sitoutunut ihminen ei elä vain päivä kerrallaan, vaan sitoutuu elämään kumppanin rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ja tekemään parhaansa suhteen eteen, jotta se kestäisi.
Kyllä kaverisuhteella ja parisuhteella on eroa, usko tai älä. :-) Parisuhde vaatii huomattavasti enemmän.
Siinä tapauksessa en halua parisuhdetta, vaan kaveriseksisuhteen. Miksi ihmeessä naisen kanssa pitäisi olla yhdessä, jos se on niin vaivalloista ja työlästä ja täynnä vaatimuksia?
Parhaiden kavereiden kanssa on niin helppoa kun heidän kanssaan voin olla täysin oma itseni, eikä kaveruus vaadi muuta kuin läsnäolemista. Samanlaisen suhteen haluaisin myös naisen kanssa, tietenkin seksillä ryyditettynä. Sellainen olisi täydellinen suhde ja saattaisi hyvinkin jatkua loppuelämän, vaikka sitä eläisikin vain päivä kerrallaan.
kypsymätön mies mitä ilmeisimmin.
Ei parisuhteen tarvitse mitään työtä ja tuskaa olla, mutta kyllä se vaativampi laji on kuin pelkkä kaveruus.
Kerrohan, mikä parisuhteesta sitten tekee niin hienon verrattuna kaveriseksisuhteeseen? Tähän mennessä olet pystynyt luettelemaan pelkkiä haittoja.
oletko työtävieroksuva ihminen?
Ei aina voi olla vaan kivaa, hauskaa, mukavaa jne. Ei parisuhde ole mikään huvipuisto.
Parisuhteessa sinä paljastut sekä toiselle että itsellesi. Jollekin se voi olla kauhistus..
Paljastuu ihminen hyvässä kaverisuhteessakin ja silti hänellä voi olla hauskaa ja mukavaa. Ehkä jopa sen takia, että saa olla henkisesti paljas ja avoin.
Edelleenkään en ymmärrä mitä mieltä on parisuhteessa, jos siinä oleminen on työn ja tuskan takana. Kirjoituksestasi huokuu sellainen periprotestanttinen etiikka, että jos joku homma on hauskaa, se ei voi olla mitään vakavasti otettavaa ja vastaavasti todella arvokkaiden ja merkityksellisten asioiden takia pitää vuodattaa verta ja kyyneliä. Itse en usko tuohon skeidaan. Mielestäni asiat voivat olla samalla sekä hauskoja että merkityksellisiä.
yhtäaikaa hauskoja ja merkityksellisiä. Mutta sitä ne eivät aina ole.
Rakastuminen ajaa naisen ja miehen yhteen, mutta rakastuminen päättyy jossakin vaiheessa. Silloin suhde ei ole enää niin hauska ja helppo kuin alussa. Siinä vaiheessa alkaa työ, minkä seurauksena on parhaassa tapauksessa rakkaus. Mutta kuka sanoi, että sen työn tarvitsee olla ikävää? Se voi olla hyvin antoisaa; riippuu paljon omasta asenteesta millaisena tuota työtä pitää. Kypsä ihminen on siihen valmis; kypsymätön rakastuu seuraavaan kandidaattiin.
Siksi onkin parempi aloittaa suhde kaveripohjalta kuin intohimoisen rakastuneena. Usein rakastumisvaiheen loputtua jäljelle ei jää yhtikäs mitään, tai ainakin suhde vaatii uudelleen orientoitumista ja sitä mainitsemaasi kovaa työtä. Mutta lämmin ystävyys ei lopu koskaan, korkeintaan siinä on hieman aaltoliikettä.
Itse asiassa en näe rakastumisessa ja rakkaudessa mitään hyvää kaveruuteen verrattuna. Rakastumisen merkitystä voi verrata huumepilveen. Ehkä ihan hauskaa niin kauan kuin se kestää, mutta jättää jälkeensä vain krapulan ja tyhjän, hyväksikäytetyn olon.
Eihän noihin sun ajatuskuviohin kukaan osaa vastata mitään, kun sun ajatusmalli on päälaelleen käännetty versio perinteisestä parisuhteesta.
Ota esiin tietosanakirja, selaa esiin kohta parisuhde. Parisuhde tarkottaa sitä, mitä kirja sanoo sillä kohtaa.
Kaveri on kaveri. Selvennykseksi miehille, mikä naiselle on "kaveri":
kaverin kanssa ei ole keskinäistä seksuaalista vetovoimaa. Kaveria ei pussata/suudella. Kaverin kanssa ei harrasteta seksiä. Kaveria ei kähmitä eikä kosketella eroottisesti.
Kaveri on naiselle se, mikä miehille oli kaveri se 10-vuotias naapurin Juuso, jonka kanssa heittelitte pikkukiviä paskaojaan pienenä. Tai jos se oli nainen se kaveri, niin se 10-vuotias pikku-Kirsti naapurista, jonka kanssa kävitte luistelemassa joskus pienenä kylän luistinradalla (vaikka se oli mälsää kun Kirsti ei osannu lämiä...buu) koska Juuso oli kipeänä eikä päässy luistelemaan.
Ja sit entiset poikaystävät kysyy "Voidaan nähdä kavereina?" Joo, no miksei jos vaan ei halata, kosketa eroottisesti, pussata vaan istutaan sohvalla nätisti vierekkäin ja puhellaan neutraalisti kuulumisia. Sitten käy, muuten ei. Yleensä kieltäydyn kunniasta olla exäni kaveri, koska tiedän ettei puhdas epäseksuaalinen kaveruus ole mahdollista. Haluan torjua myös kaikki haavoittavat/loukkaavat suhteen jälkeiset lähentely-yritykset exiltä tällä tavalla. Miksi haluaisin pitää miestä, johon kerran olen pettynyt, toiseen luottamusta ja epäeroottisuutta vaativassa kaverisuhteessa elämässäni? Ex-seurustelukumppanit saa monoa. Kaverit ei saa monoa, koska niitten kanssa ei seurustella. Kaverit ja exät on 2 eri asiaa. Ja sitä paitsi haluan säilyttää joskus-rakkaita-olleista existäni kuvan minun rakkauksinani (rakastajina)...en halua hälventää rakkausmuistojani joksikin kalvakaksi kaverimuistoksi(,joka monesti voi olla vielä jotain epämääräistä häilymistä kaveruuden ja seksin rajamailla).
Heh, joskus oonkin puhunut "X- filesta", johon exät auttamatta joutuvat ja file laitetaan suljettuna takaisin kirjahyllyyn.
Ei exän kanssa tietenkään voi olla kaveri, jos koko suhde ei alunperinkään perustunut kaveruudelle vaan intohimolle. On ihan turhaa ja naurettavaa yrittää muuttaa kaveruudeksi jotain mikä ei sellaista koskaan ollutkaan.
Mutta: Pidän mahdollisena ja jopa toivottavana sellaista suhdetta, joka alkaa kaveruutena, johon tulee vähitellen seksi mukaan kuvioihin, sitten sitoutuminen, rakkaus ja lopulta mahdollisesti elinikäinen parisuhde. Tämä on ainoa oikea ja mielekäs järjestys kestävälle parisuhteelle. Sellainen suhde joka alkaa intohimosta, muuttuu parisuhteeksi ja loppuu toiveena kaveruudesta on täysin irvokas ja vääristynyt. Siitä huolimatta, että se on se tavallisin parisuhdemalli. Mutta niinpä suurin osa parisuhteista päättyykin katkeraan eroon.
"Sellainen suhde joka alkaa intohimosta, muuttuu parisuhteeksi ja loppuu toiveena kaveruudesta on täysin irvokas ja vääristynyt. Siitä huolimatta, että se on se tavallisin parisuhdemalli. Mutta niinpä suurin osa parisuhteista päättyykin katkeraan eroon."
Aijaa, en tiiä kyl yhtään parisuhdetta lähipiiristä, mikä olis päättyny kaveruuteen.
Parisuhde katkeaa niin, ettei voida olla enää kavereitakaan. Sanoit itsekin niin jo kerran :) menikö senat sakaisin eli sanat sekaisin :) ?
Muuten komppaan kyl hyvin tota, että kaveruutta tarvitaan aluksi, jotta sitten se kaveruus lähtee syvenemään seurusteluksi.
Olen samaa mieltä kanssasi. "Kaveruuteen", jonkinlaiseen samanlaisuuteen perustuvat syhteet säilyvät kauimmin. Ei pelkkään seksiin ja intohimoon rakenneta mitään. Se on silkkaa sattumaa, jos sieltä intohimoryöpyn alta sitten paljastuukin itselle sopiva ihminenkin. Kaveruus, ystävyyssuhteethan syntyvät juuri noin: päivä kerrallaan. Olen myös siinä samaa mieltä, että ystävyyttä ei edes seksi pilaa. Siitä, seksisuhteesta on jopa mahdollista palautua takaisin kaveruuspohjalle, jos tuttavuus on siltä pohjalta alkanutkin. Näin ainakin minä olen kokenut.
Voipi olla etten nyt ihan sisäistä teidän kirjoituksia, mutta mielestäni te puhutte täsmälleen samasta aiheesta, mutta eri käsitteillä.
Jotenkin minulle jäi sellainen kuva, että Dobbelbock ei tarkoittanut kaverisuhteella tavallista kaverisuhdetta, ainakaan sellaista miten sinä sen taidat ymmärtää. Ei parisuhteella ja minun ymmärtämälläni Dobbelbockin tarkoittamalla kaverisuhteella ole yhtään mitään eroa. Ainoa ero tulee siitä, miten kukakin ne käsitteinä ymmärtää.
Myös tuo sitoutuminen suhteeseen on ihmisillä aika erilaista. Toiset suurinpiirtein vaativat kymmenvuotissuunnitelmia, jos toinen ei tähän kykene niin hän ei ole sitoutunut kyseiseen suhteeseen. Olen itsekin sillä kannalla, että on parempi katsoa "päivä kerrallaan" kuin haihatella ja rakennella utopistisia pilvilinnoja.
Kymmeneen vuoteen ehtii tapahtua harvinaisen paljon, pitäisikö silti sinnitellä yhdessä vaikka se yhteiselo olisi miten vaikeaa ja vastenmielistä? Onko ainoa oikea parisuhde sellainen, jossa elätellään kenties turhiakin toiveita 'til death do us part-mentaliteetilla?
Ei minusta. Elämä voi olla pitemmällä kuin arvaatkaan, kuten sanotaan, ja senkin ajan voi käyttää muutoinkin kuin ehdoin tahdoin kykkimällä huonossa parisuhteessa. Eikä tämä "päivä kerrallaan"-asenne ole mielestäni yhtään sen arveluttavampi asenne lähteä parisuhteeseen kuin sinun asenteesi. Ei se vähennä suhteen onnistumismahdollisuuksia tai ihmisen sitoutumista siihen yhteiseen juttuun. Ihmiset ovat erilaisia, samoin suhteet. Parisuhteeseen kuitenkin vaaditaan kaksi osapuolta, aika näyttää miten onnistunut ja pitkä suhteesta tulee. Ei siihen tarvita mitään haihattelua.
huumaava tila, jossa ihminen näkee toisen ihmisen epärealistisessa valossa. Mutta luulenpa, että tuolla tilalla on jokin merkitys sekä biologiselta että emotionaaliselta kannalta katsottuna. Ja tuon tilan voi pitkässäkin suhteessa saada uudistumaan aika ajoin. Mikäs sen ihanampaa?
Kaveripohjaltakin voi suhde kehittyä rakkaudeksi, mikäs siinä. Mutta en usko, että seksi kaverin kanssa edistää millään tavalla oikean rakkauden syntymistä. Kyllä ne tietyt tunteet syntyvät jostakin muusta kuin seksistä, vaikka ne voisivatkin saada "täyttymyksensä" seksuaalisen kanssakäymisen kautta.
Rakkaus on hyvin oleellinen asia parisuhteessa. Ei kaverin kanssa viitsi perustaa perhettä. :-)
kaverikäsityksestä kuvan miehestä, joka kaveruuden verukkeella aloittaa suhteen naiseen periaatteella: "katsellaan nyt, mitä tästä tulee" ja pohjimmaisena motivaationa halu viettää aikaa kivan ihmisen kanssa, jonka kanssa voi välillä vähän sekstaillakin, mutta jonka kanssa ei ole pienintäkään tarkoitusta rakentaa yhteistä tulevaisuutta, sitoutunutta suhdetta jne.
Eihän lapsiinkaan sitouduta "päivä kerrallaan" -periaatteella. Tietysti huonosta parisuhteesta kannattaa erota, mikäli vaikeuksia ei yrityksistä huolimatta kyetä ratkaisemaan, mutta jos suhteeseen lähtee pelkällä päivä kerrallaan -asenteella ei mielestäni kyse ole silloin minkäänlaisesta sitoutumisesta. Tottahan se on, että päivä kerrallaan täällä vain voi elää, mutta kyllä ihmisellä yleensä on suunnitelmia elämänsä varalle. Mikäli mies ei näe mielessään minkäänlaisia tulevaisuudenkuvia naisen suhteen, niin silloin mies pelkästään viettää aikaa naisen kanssa ja katselee samalla, josko jostakin löytyisi parempi ehdokas.
Sitoutumisessa on kyse asenteesta, ei mistään kymmenvuotissuunnitelmista tai sopimuksista.
"Eihän lapsiinkaan sitouduta "päivä kerrallaan" -periaatteella."
No ei niin, onhan lasten kasvattamisessa tietynlainen kaari, jonka jokainen tietää jo valmiiksi. Omalla tavallaan kaari päättyy siihen, kun lapsi muuttaa pois kotoa / tulee täysi-ikäiseksi.
Mielestäni tuota "päivä kerrallaan" juttua ei pidä ottaa niin kirjaimellisesti. Kuten ei pitäisi ottaa niitä "kymmenvuotissuunnitelmiakaan".
Jos oikeasti haluaa olla jonkun kanssa, niin ei "päivä kerrallaan"-asenne heikennä sen suhteen onnistumismahdollisuuksia. Tuon asenteen voi ottaa niin, että ollaan yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Mitäpäs sitä sen pitempään olemaan...
Ei tuo tarkoita sitä, että erottaisiin heti kun ensimmäiset hankaluudet tulevat eteen. "Päivä kerrallaan"-ihminen voi olla ihan yhtä paljon sitoutunut kuin kuka tahansa muu.
"Mikäli mies ei näe mielessään minkäänlaisia tulevaisuudenkuvia naisen suhteen, niin silloin mies pelkästään viettää aikaa naisen kanssa ja katselee samalla, josko jostakin löytyisi parempi ehdokas."
Tuo taitaa pitää paikkansa, varsinkin jos ollaan oltu yhdessä jo hieman pitempään.
oo se normaali ja 'terve' oikea parisuhde.
Kärjistettynä olet muuten ihan oikeassa. Mullakin on kaverisuhde oman mieheni kanssa ja harrastamme myös seksiä säännöllisesti.
Voihan sen siis näinkin sanoa [kuten Yrmio].
mun vaimo joka on parhain kaverini ja jonka kanssa silloin tällöin sextataan.
Olen tuntenyt hänet jo 13 vuotiaasta ja nyt ollaan 40 v. Sextailtu 22 vuotta.
Vaivihkaa ja vähän kierouttakin käytin. Sodassa ja rakkaudessa sallittua ;-)
jaksa kikkailla kummempaa. ihan normisti tutustutaan ja se tulee sieltä jos tulee..mutta seurusteluun ei missään tapauksessa mennä mukaan.
ikinä tulekaan. Jos et koskaan seurustele/ole yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin et voi löytää itsellesi pidempiaikaista suhdetta. Mutta ehkä se ei kuulukaan arvoihisi.
hetkellä kuulukkaan arvoihini, siinä olet oikeassa.
miksi ei? Oletko keskenkasvuinen mies? (vrt. ylempänä olevaan pelimies-keskusteluun)
ylimieliseltä, mutta minun ei vain tarvitse vielä seurustella...on niin paljon muitakin juttuja elämässä, jotka jäisi aivan varmasti kokematta sitoutumisen takia.
jäisivät sitoutumisen takia kokematta?
kaikki tilanteet jotka me-ajattelun rajoittaa itseäni saatanasti. pahiten kärsii matkailut ja niiden kokemukset. ei kiinnosta selitellä kenellekkään mitään/tekemisiä/ratkaisuja/kikkailuja/säätöjä
/sähläyksiä sun muuta.
olen seurustellut muutaman kerran ja tiedän siihen liityvän vaatimustason...pidän sitä henk.kohtaisesti "been there done that" koettuna asiana. en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos joutuisi puhua nuoruudestani "voihan vitalis, kun ei tullut mentyä/koettua" -muodossa ja parisuhde ei ainakaan helpota uusien kokemusten hankintaa.
paljon pillua kynnettävänä, ennen kuin voi asettua aloilleen.
asettuminen ei ole meikäläisen kokeilun halulla kauhean todennäköistä. nähdään koetaan kaikki mitä pystyy ja koetaan sen jälkeen ne uudestaan. ei se pillu ole mikään elämän tarkoitus...ihan hyvä lisä muun kikkailun ohella. ihme juttu et ole vielä haukkunut meikäläistä pystyyn, niin ku normisti käy =)
Mutta kyllä tuo vaikuttaisi siltä, että pillu se siellä sullakin se tärkein vaikutin on. Ihmeellinen on pillun voima ja vetovoima. Ja nimenomaan vieraan pillun.
Me-tunne on siis sinulle epämiellyttävä? Pelkäätkö kadottavasi itsesi ja menettäväsi kontrollin?
allekirjoita. itse pääsen ihan ok:sti pukille. vieras pesä ei ole ongelma. sitä siis en ihannoi sillä fiiliksellä. en menetä kontrollia tai kadota itseäni, koska pidän ystävät lähellä ja pano/treffailukaverit/ plus muut naikkoset suht kaukana itsestäni. me-ajattelu ei lupaa minulle mitään uutta ja ihanaa, en myös usko että minulla olisi mitään annettavaa siihen ajatteluun. tiedät varmasti, jos jokin asia tuntuu myös itsestäsi ihan järjettömän keskinkertaiselta...sitä se on kohdaltani
mielestäni korostat pikkasen liikaa pillun merkitystä. jee jee hauskaahan se on, mutta en sitä ota liiaan tosissaan missään vaiheessa. itseläni on paljon naispuolisia ystäviä.
pillu-juttua, että se on monelle miehelle jonkinlainen vapaudensymboli.
Keskinkertaista... erikoinen näkemys. Eli koet, että nainen ottaa sinulta jotakin pois, jos sitoudut häneen?
minulta. kaikki mikä ei ole uuttaa ja ihanaa, ni ei kauaa meikäläistä kiinnosta. vapaudet karsiutuu ja arki astuu kuvioon. ei ole minun juttu...pystyn parempaakin.