olen ollut vaimoni kanssa melkein seitsämän vuotta
yhdessä joista kolme vuotta naimisissa. Luulin että meillä oli kaikki hyvin suunniteltiin talon ostoa ja perheen perustamista sitten hän lähti kuukaudeksi
ulkomaille tuli kotiin oli etäinen ja kylmä minua
kohtaan yritin selvittää mistä kyse en saanut selvää
vastausta lähti seuraavana päivänä vanhemmilleen selittäen että tarvii aikaa ja tilaa miettiä mitä
haluaa elämältä ja sanoi että ei tarvitse pelätä
mitään ei ole tapahtunut ja että tulee takaisin
no minä annoin aikaa tuli viikonlopun jälkeen takaisin sama homma etäinen ja kylmä ei antanut
halata ei koskea selitys on sekaisin eikä tiedä
tunteistaan minua kohtaan no annoin aikaa ja yritin ymmärtää ostin kukkia vastaus taas risuja
muhun sattu koko ajan ihan saatanasti. viikon jälkeen sano et oli rakastunut johonkin toiseen
reissun aikana eikä tunne minua kohtaan enää mitään maailma romahti en tiedä mitä tehdä miten
jatkaa elämää kun sisälle sattuu. en syytä häntä
mistään eikai ihminen tunteilleen mitään voi
en osaa edes vihata kun rakastan vieläkin
tunnen itseni petetyksi ja hyväksikäytetyksi
en tiedä enää mitä tehdä vituttaa ja pelottaa
yhdessä joista kolme vuotta naimisissa. Luulin että meillä oli kaikki hyvin suunniteltiin talon ostoa ja perheen perustamista sitten hän lähti kuukaudeksi
ulkomaille tuli kotiin oli etäinen ja kylmä minua
kohtaan yritin selvittää mistä kyse en saanut selvää
vastausta lähti seuraavana päivänä vanhemmilleen selittäen että tarvii aikaa ja tilaa miettiä mitä
haluaa elämältä ja sanoi että ei tarvitse pelätä
mitään ei ole tapahtunut ja että tulee takaisin
no minä annoin aikaa tuli viikonlopun jälkeen takaisin sama homma etäinen ja kylmä ei antanut
halata ei koskea selitys on sekaisin eikä tiedä
tunteistaan minua kohtaan no annoin aikaa ja yritin ymmärtää ostin kukkia vastaus taas risuja
muhun sattu koko ajan ihan saatanasti. viikon jälkeen sano et oli rakastunut johonkin toiseen
reissun aikana eikä tunne minua kohtaan enää mitään maailma romahti en tiedä mitä tehdä miten
jatkaa elämää kun sisälle sattuu. en syytä häntä
mistään eikai ihminen tunteilleen mitään voi
en osaa edes vihata kun rakastan vieläkin
tunnen itseni petetyksi ja hyväksikäytetyksi
en tiedä enää mitä tehdä vituttaa ja pelottaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei kannnata tänne yrittäää. ulos ja äkkiä-
Tämmöstä se on nykyjään, kun kaikki on hyvin niin sitten aletaan hakemaan jotain uutta ja ihanaa... pitää olla koko ajan jotain haasteita päällänsä niin sitten ei kerkee jeesustelemaan turhia. Minulla kävi nimittäin lähes vastaavasti. Ei se syy olluna missään ulkomaan matkassa itessään, siinä tuli sitten haikailua sen "kadotetun nuoruuden" perään. Sain vielä silloin pelastettua liiton, mutta tuo jätti niin kovat jäljet minuun, että otin sitten ite eron tuossa keväällä. En pystynyt enään luottamaan yhteiseen tulevaisuuteen ja se ahdisti minua todella paljon. Miettiä sitten päivästä toiseen milloin tuo taas alkaa haikailemaan sen nuoruutensa perään... ei kiitos.. . ei semmosen ahdistuksen kanssa voinut meikä elää.
Nyt olen uudessa suhteessa ja toivon tämän kantavan pitemmälle. Eihän sitä koskaan tiedä miten tuo elämä heittelee ja kaikkee pitää olla valmis. Pidän itseni kuitenkin siinä kondiksessa, että vaikka nykyinen rakkaani päättäisi jostain syystä erota minusta niin kestän sen. Tämä vaatii oman itsensä arvostusta ja sen kautta voi arvostaa sekä rakastaa toistakin niin paljon, että on valmis antamaan hänelle haluamansa elämän, with or without me.
Muistakaa miehet, että tuo parempi puolisko voi haluta eron milloin vain. Vaikka kaikki näyttää hyvältä ja tuntuu myös niin se ero voi realisoitua koska tahansa. Pitäkää äijjät itestänne huoli ja arvostakaa itteenne tarpeeksi. Ei se elämä yhteen suhteeseen pääty, vaikka tokihan tuo koville ottaa eron yhteydessä. Se on kuitenkin kova isku kun ei kelpaakkaan sille omalle rakkaalle, mutta so not. =) Otetaan opiksi ja ollaan sitten vahvempia. Rakastetaan suhteessa ja näytetään se joka päivä! Jos tämä ei sille toiselle riitä niin menkööt.
Muistakaa siis tuo: naisia tulee ja menee kuten busseja. Koitetaan selvitä siinä samassa hulinassa ittemme kanssa. Ei meidän tarvitse ripustautua keneenkään niin vahvasti, että ilman emme selviäisi! Kaikkeen tässä elämässä sisältyy se epäonnistumisen riski! Sen kanssa on vain elettävä! Tylsäähän se olisikin jos täällä joka päivä vaan aurinko paistaisi. Siinähän tulisi pian melanooma. =)
Sinäkin ahdistunut kyllä selviät taas jaloillesi ja varmasti löytyy se uusikin kulta sinulle kun aika on sille sopiva.