Sukulaiset osaa olla joskus aika rasittavia. Aina kun nähdään kysellään että jokos on tyttöystävää. Sitten kysellään jo että miksi ei. Jos vastaa että ei vaan ole löytynyt niin inttäminen jatkuu.
Pitäisikö vastata rehellisesti että olen vaan niin toivoton tapaus etten ketään ole onnistunut löytämään vaikka kuinka yrittää. Mutta taitaa olla aika henkilökohtaista joten hyvät sukulaiset uskokaa nyt vähemmälläkin..
Pitäisikö vastata rehellisesti että olen vaan niin toivoton tapaus etten ketään ole onnistunut löytämään vaikka kuinka yrittää. Mutta taitaa olla aika henkilökohtaista joten hyvät sukulaiset uskokaa nyt vähemmälläkin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Aina oon miestä/naista saanu ku on tarvetta ollu."
Pohjustus:
http://kvantti.tky.fi/in/9.shtml
Ratkaisu:
http://kvantti.tky.fi/in/10.shtml
Yksi kuva kertoo enemmän kuin monta sanaa. Tässä tapauksessa osuvia kuvia oli monta.
kukaan ei kysele, jos ei itse ala semmoisia asioita pyöritellä. Kun tietää nykynaisten tuottavan vain harmia ja avioeron, niin miksi kivat sukulaiset sellaista kyselisivät. Tosin eräs kahdesti eronnut on kateellinen nököjään liian nerokkaille nuorille miehille ja vinoilee, mutta sanoin, että muisteleppas sitä autuutta, kun niitä avioeropapereita kirjoittelit.
Olen jo vuosia käyttänyt mitä parhainta vastausta: en vastaa. Tosin olen muutenkin vähän kuin politiikko jutuissani, vaikka kuinka puhuisin niin että joku saattaisi luulla minun kertovan vastausta niin en edes selittele, hyvä jos aihetta sivuan. Olen myös mestari välttelemään kysymyksiä ja osaan pyrittää niitä miten haluan joten tämä ei ehkä ihan jokaiselta onnistu. Mutta jos ensin vaikka opettelee vastaamaan uteluun "jokos on tyttöystävää löytynyt?" toteamalla vaikka "ai onkos se ollut hukassa, kas kun en ole huomannutkaan." Jos tästä ei vielä lannistuta vaan kysellään vaikkapa jotain "onkos siellä mitään kivoja tyttöjä näkynyt" niin vie koko jutun jonnekin muualle: "voi, siellähän oli ihmisiä vaikka kuinka ja aivan kaiken tyyppisiä, yksikin ..." ja tähän jokin outo sattumus mikä vie huomion kokonaan toisaalle. Ihan näin esimerkkinä, tilanteen kohdatessa edetään aina sen mukaan.
Eivätpä nuo enää edes viitsi kysellä mitään kun ovat oppineet ettei minulta mitään vastausta saa, tosin en vastaile kyllä muihinkaan elämääni koskeviin uteluihin sillä mitäpä minun elämäni heille kuuluu, koettaisivat elää omaansa. Eikä tämä silti tarkoita että minä mikään erakko olisi edes sukuni suhteen, mainio seuramies olen sukujuhlissa jne, mutta kaikki asiat eivät kuulu kaikille, minulla on tarkat rajat ja pidän niistä kiinni.
Mulla on erityisen uteliaat isovanhemmat ja haluavat aina tietää kaiken mikä ei todella heille kuulu ja olettavat sitten minun vastaavan ah aina niin kohteliaasti. Todella isovanhempia, ei yhtään nuorekkaita koskaan nähnykkään kumpikaan niistä ja säädyttömyys ei siinä talossa käy.
Noh, kerran sitten taas tuli joku kysymys (ei kylläkään seurusteluun liittyvää) ja tällä kertaa en jaksanut muistaa kenelle vastasin vaan sanoin suorat sanat niinkun yleensä kaikille muille ihmisille: "Ette kuule tiedäkkään missä joka puskassa ja kenen kanssa meikä on käyny!!! Kusella." *hehee* Ihan oikein ja riittävästi heille. Eivätpä ole sen jälkeen uskaltaneet kysyä niin yhtään mitään, pelkäävät kai kuulla mitä suusta pulppuaa... ;)
(Wanhempi) sukulainen: "No jokos on morsio katottuna? Millonkas ne häät on?"
sinä: "Niin, milloinkas teillä oli ne hautajaiset?"
tai jotain seuraavista:
"404 Not found"
"400 Bad request"
"401 Unauthorized"
"403 Forbidden"
tai jos oikeen vittumainen haluaa olla, niin
"402 Payment required"