Olen ollut mieheni kanssa yli viisi vuotta. Kolme vuotta olemme eläneet saman katon alla. Koko ajan yhteenmuuttomme jälkeen seksin määrä on vähentynyt. Minun tekisi mieli vaikka joka päivä, mutta miehen ei. Kliimaksi asiassa käytiin viime talven ja tämän kevään aikana, kun miestä ei panettanut kymmeneen kuukauteen. Onko muilla tapahtunut tällaista? MIten selvitä haluavana osapuolena tästä yli?
Suhteeseen tulee arki
Nirna
142926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samantapainen kehityskaari täälläpäin. Tosin olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä avosuhteessa ja saman katon alla 2,5v. Miehen työ ja yhteiskunnalliset velvoitteet vievät energian, ei yksinkertaisesti talviaikaan jaksa, mieheni on n.11 vanhempi, itse en ole vielä kolmeakymmentä, mutta totta - kysyy jaksamista ja kykyä rakastaa toista tässä tilanteessa. Muuten suhteemme toimii hyvin, olemme läheisiä ja henkisesti yhteys pelaa. Aluksi seksin "haihtuessa" olin kovin kiukkuinen tilanteesta ja varmasti pahensin tilannetta ihmettelemällä, kyselemällä, kiukustumalla. Ja totta, usein pelkkä hyvän yön toivotus sai niin pahalle mielelle, ettei uni tullut enää oman miehen kanssa samassa sängyssä. Aina iski sama tietoisuus, "ok, ei tänäänkään..."
Mieheni kehuu minua kyllä kauniiksi ja haluttavaksi ja jotenkin samalla kokee, ettei ansaitse minua. Ja olen kaikin puolin viehättävä nainen, elämänarvot kohdallaan, terveesti seksuaalinen ja eroottinen - mutta sille ei ole käyttöä, tarvetta tässä suhteessa. Outoahan tämä on, seksiä n. 4krt vuodessa, juhlapyhinä! =)Nuorella naisella olisi haluja vaikka joka yö.
Vähän aikaa sitten mieheni ilmoitti miettivänsä asioita, on ilmeisesti 40-kriisi. Ei välttämättä haluakaan lapsia. On aika karua huomata, että ne seikat, jotka liittivät meidät yhteen, eivät pädekään enää. Olen aina ajatellut elämääni kuuluvan hyvän aviomiehen, kohtuullisesti hyvää seksiä, läheisyyttä, lapsia, turvallinen perhe yhdessä. Tuntuu, että kaikki se, mistä olen haaveillut on poispyyhitty. Vaikea sitä on kuitnekaan tästä tilanteesta lähteä, kolme vuotta yhdessä on jo sen verran pitkä aika, että sitä on monella tasolla sitoutunut yhteiselämään, tähän toiseen ihmiseen.
Aikansa olin kiukkuinen sisäisesti miehelleni, mutta nyt olen päässyt sen vaiheen yli. Jos ei ymmärrä, mitä parisuhteeseen kuuluu elementteinä, niin ei minun tarvitse tuhlata päiviäni sitä miettiessä. Olen vielä niin nuori, että jossain vaiheessa varmaan teen päätöksen ja aloitan oman elämäni alusta, ilman miestäni.
Vko sitten muutin alakertaan nukkumaan. Vähemmän tuskaa nukkumaan käydessä, kun ei tarvitse miettiä asiaa - harmittaahan seksin vähyys koko ajan ja syö suhdetta pikku hiljaa, mutta mieheni on muuten niin mukava ja hyvä kumppani, muutoin kompensoi tilannetta. Katsotaan nyt muuttaako tämä erillään nukkuminen tilannetta, onhan se vähän niinkin, että routa porsaan kotiin ajaa...
Mars matkaan ja hetimiten parisuhdeneuvontaan. Mies on stressaantunut ja väsynyt, silloin ei ekana tule seksi mieleen mutta kyllä ne halut siellä pinnan alla on olemassa. Jos alkuperäiset tavoitteenne olivat hyvinkin samankaltaisia, ovat ne todennäköisesti miehellä vielä olemassa -nän itse miesnäkökulmasta katsottuna. Miehelläsi neljänkympin ikä laittaa miettimään mitä elämä on ollut ja voi tuoda hämmennystä mitä hän haluaa. Todellisuudessa näyttää siltä että hän yhä kuitenkin haluaa alkuperäisiä tavoitteitaan. Jos (tai paremminkin kun) saat miehesi sulamaan stressistään ja hänen "entisen hyvän minänsä jälleen esiin" -sen josta sinä kiinnostuit ja lopulta kiinnyit- on suhteesi ilmeisesti aika tavalla sitä mitä olet halunnutkin. Todennäköisesti miehesi kiittelee sinua kun "palautit hänet takaisin elämään".
Olen itse melko samanlaisessa tilanteessa. Ikäeroa miehelläni ja minulla on neljä vuotta ja yhdessä olemme olleet noin 1,5 vuotta. Käytännössä olemme asuneet yhdessä koko ajan, mutta virallinen yhteenmuutto tapahtui vuosi tapaamisen jälkeen.
Näin kaikki kävi: Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen alkoi etäsuhde mieheni työn takia. Jokaisena vapaapäivänään hän ajoi melkein 200 kilometriä luokseni. Kaikki oli hyvin ja onnellisesti. Iltaisin soittelimme, mutta vähitellen puhelut muuttuivat mieheni työraporteiksi eikä muusta puhuttu. Kun kysyin, oliko hänellä ikävä, ja kerroin, että haluaisin puhua muustakin kuin hänen työstään tai omastani, hän sanoin, että turha hokea ikävää puhelimeen, koska sehän on itsestäänselvyys. Sitten jäi seksi pois, kun miestä väsytti tai hänellä oli tärkeä juttu kesken jollakin miehisellä (lue: armeijaan tai voimankäyttöön liittyvillä) keskustelupalstoilla. Hän ei koskaan tajunnut vihjeitä, jotka olivat todella selviä mutta tyylikkäitä, tai esitti, että ei tajunnut – tyhmyyden taakse on helpompi piiloutua kuin torjua toinen.
Niin kuukaudet kuluivat, minä rakastin, halusin miestäni ja kaipasin läheisyyttä. Joskus harvoin rakastelimme, mutta ne päättyivät mieheni nopeaan nautintoon ja tokaisuun "Tuntuipa hyvältä!" Sitten hän nukahti. Minä jäin yksin, nautinto jäi puolitiehen, ja tilalle tuli hyväksikäytetty välineolo, vaikka tiedän, että se ei ollut mieheni tarkoitus.
Vähitellen lakkasin haluamasta. En tehnyt aloitetta koskaan, joten seksiä ei ollut. Sellaista seksiä, jossa minäkin olisin saanut tyydytyksen, on ollut kahdeksan kuukautta sitten. Minkäänlaista seksiä ei ole ollut kuukausiin.
Kaikkeen tottuu. En halua seksiä enää, sillä se tuntuu minusta inhottavalta, vastenmieliseltä ja vältettävältä. Kaikki seksiin liittyvä kuvottaa. Ennen nautin seksistä ja minusta se kuului olennaisesti aikuiseen suhteeseen. Muutos ajatuksissani on siis suuri.
Tiedän ja uskon, että mieheni rakastaa minua ja on valmis tekemään eteeni paljon. Suhde on silti puolinainen, suorastaan vajaa, enkä minä ole tyytyväinen. Koen itseni epäseksuaaliseksi olennoksi, vaikka peili kertoo toista. Nyt vain tuntuu, että "aika mennyt ei koskaan palaa", että en voi saada itsetuntoa takaisin tässä suhteessa, että en osaa enää heittäytyä seksiin mieheni kanssa, että en halua elää näin.
Syyt seksittömään suhteeseen on todennäköisesti muussa kuin seksissä itsessään. Ei oteta toista huomioon, kun ajatellaan, että MINÄ en nyt halua. Silloin, kun suhteessamme vielä oli seksiä ja en itse halunnut, torjuin mieheni hellästi ja siirsin ajatukset rakastelusta johonkin muuhun nautintoon esimerkiksi kosketuksilla. Toinen siis sai sen, mitä toivoi, enkä minäkään mitään menettänyt. Kannattaa siis miettiä, että vaikka ei haluaisi, voisiko silti tuottaa toiselle hyvän olon.
Toimiva parisuhde vaatii aina työtä, mutta ei riitä, että vain toinen osapuoli yrittää ja toinen nauttii tuloksista. Kummankin on yritettävä, ilahdutettava toista ja otettava toisen niin hellyyden, seksin kuin keskustelunkin tarpeet huomioon. Suhde ei korjaudu itsestään.
Minä olen huono kehottamaan marssimaan terapeutin puheille, sillä itse en siihen kykene. Ei ole rohkeutta. Uskon kuitenkin, että siitä olisi apua arkistuneissa suhteissa.
Valitettavasti itseltäni on jo toivo kadonnut suhteeseeni, ja se itkettää. Tänään havahduin siihen, että mietin, rakastanko miestäni. Ehkä en rakasta, jos sitä täytyy miettiä. Meidän on asuttava vielä kesään asti yhdessä, sillä olemme kumpikin siihen asti töissä vieraalla paikkakunnalla eikä meillä ole varaa muuttaa erikseen asumaan näin kalliissa kaupungissa. Salaa toivon, että näiden kuukausien aikana suhde vielä korjaantuisi, tunteet palaisivat. Jos niin ei käy, muutan kesällä yksin omaan asuntooni. Niin päättyy jälleen yksi parisuhde.
Tässä tekstissä on liikaa terapiakirjeen piirteitä, joita pahoittelen. Toivon kuitenkin, että näistä kokemuksista olisi jollekin hyötyä. Minua ainakin auttoi tietää, että muutkin kamppailevat näiden samojen ongelmien kanssa.
ei tehnyt miely YHTEENTOISTA KUUKAUTEEN?!
Jopas jotakin, siihen ei enään yksinkertaisesti voi olla syynä työ ja stressi vaikka kuka sanoisi ja mitä!
Katsoisin enemmänkin opidemmälle kuin työhön...tai saattaahan se syy olla siellä työpaikallakin miksi ei kotona paneta..
Ukko pöydälle ja pölyjä pyyhkimään!
siitä sillä selvii
Eli onpahan tarinaa tässäkin: Vuosi sitten tapasin naisen joka asui eri paikkakunnalla kuin minä. Heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien hän alkoi tosi innokkaasti pommittamaan tekstiviesteillä ja puheluilla ja puhui yhteenmuutosta. Silloin minua itseäni vauhti hirvitti. No, totuin tähän huomiotulvaan ja aloin itsekin olla aktiivisempi puheluiden ja tekstiviestien suhteen. No, sitten tulikin kommenttia, että minä olen liian innokas ja ahdistaa liiallinen huomioiminen???
No, sitten päätettiin muutamien kuukausien seurustelun jälkeen muuttaa yhteen. Olin ostanut itselleni asunnon ja nainen muutti sinne. Välittömästi alkoi muuttumaan ääni kellossa. Sovituista asioista ei pidetty kiinni ja nainen kulutti omat rahat omiin "humputuksiinsa" ja jätti omat laskunsakin maksamatta. Seksi loppui välittömästi muuton jälkeen. Ja mikä pahinta läheisyys loppui, kun kuulemma ahdisti kun sai huomiota osakseen.
Tätä jatkui kolmisen kuukautta ja aloin puhumaan, että yhteisessä asumisessa pitäisi huolehtia yhdessä myös asumiskustannuksista. Siitä repesi aivan järjetön riita ja Taas nukuttiin eri huoneissa kun ahdisti ja kolotti.
Sitten saatiin asiat puhuttua ja sovittiin että minä setvin tästä lähtien laskuasiat kuntoon. Oli siinä setvimistäkin. Kahden päivän aikana meni kolme tuhatta euroa näihin naisen maksamattomiin laskuihin. Sinne meni lomarahat ja säästöt. Näistä ei saanut koskaan huomauttaa naista millään tavalla, koska silloin taas ahdisti ja hänen teki mieli lähteä karkuun.
No jatkoimme asiaa siten, että hän laittoi työttömyyskorvauksensa tililleni ja hoidin hänen laskut. Työttömyyskorvaushan ei tietenkään riittänyt näitä laskuja maksamaan vaan maksoin loput omistani. Tätä asiaa nainen ei osannut "sisäistää", vaan hän luuli koko ajan, että pimitän hänen rahojaan, jos erehdyin sanomaan, että johonkin ei ole varaa.
Sitten tuli seesteinen ja onnellinen aika. Oli läheisyyttä, rakkautta, seksiä ja kaikkea muuta mitä kahden aikuisen ihmisen yhteiseen elämään kuuluu. Sitten nainen alkoi "valittamaan" että seksistä on tullut liian rutiininomaista. No, yritin parantaa tapani ja olla yllätyksellinen. Seurauksena aamulla saman peiton alle tulemisesta oli aivan järjetön huuto ja mökötys ja ahdistus taas pari viikkoa eteenpäin.
Sitten naiseni pääsi töihin, mikä sinäänsä nykypäivänä kotipaikkakunnallani on varsinainen lottovoitto. Jo hakuvaiheessa hän oli tosi innostunut työpaikasta ja kun valinta varmistui. Ajattelin, että nyt elämä hymyilee ja loppuu ne jatkuvat kitinät siitä, "kun ei ole rahaa" ja "rahapussin vartija taas pihtaa". Sanoinkin naisselleni, että hän saa alkaa hoitamaan itse laskunsa ja loput ovat hänen omaan käyttöön.
Sitten alkoivat työt ja hänen käytös muuttui täysin. Lähdin reissuun muutamaksi päiväksi ja kaiken piti olla hyvin ja kun tulin takaisin oli vastassa taas ahdistunut ja "kosketusarka" ihminen. Ahdistaa ja puristaa, sitä saa taas kuulla päivästä toiseen. Ymmärrän kyllä että hän on väsynyt töistänsä. Olenhan itsekin väsynyt töiden jälkeen. Sitä en vaan ymmärrä, että hänellä on pokkaa haukkua minua laiskaksi, jos joskus haluan vapaapäivällä vain levätä raskaan työputken jälkeen. Kun hän itse on joka työpäivän jälkeen niin poikki, että ei jaksa tehdä mitään. Lisäksi hän vielä kehtasi haukkua, että olen hänet töihin painostanut, vaikka hän itse oli innokkaana paikkaa hakemassa. En edes sanonut sen paikan olevan haussa. No, jotenkin se taas kääntyi niin..
Niin no, nyt on taas nukuttu eri huoneissa. Saas nähdä kuinka kauan tällä kertaa... Ollaanhan me jo kohta vuosi yhdessä oltu ja onnellista aikaakin jopa 2kuukautta siitä!
harkita eroa? Maailma on pullollaan kilttejä naisia.On vara mistä valita.
Ja TUOLLAISIIN PÖLHÖIHIN TE HAASKAATTE AIKANNE ja jätätte meidät järkevät sinkkunaiset omiin oloihimme!!!
ahdistaa samasta syystä reissujesi jälkeen, kuin minuakin nyt kun olen tullut pettäneeksi miestäni? Itseäni ahistaa tekoni niin etten päästä miestäni lähellenikään, ettei hän vain saa tietää mitä olen mennyt tekemään. Kaduttaa, enkä saa tehtyä tekemättömäksi, sydän hakkaa, enkä pysty katsomaan enää silmiinsäkkään. Hän on aina ollut liian innokas käpälöimään minua ja sekin on ahistanut, koska en ilmeisesti riittävästi kuitenkaan rakasta häntä. Kovin onnellista aikaa meillä ei ole koskaan ollut.
Jätä se nainen ,jos suinkin mahdollista. Vaikuttaisi siltä,että hän käyttää sinua vain hyväkseen,eikä todellisuudessa koskaan aio muuttaa tapojaan...
Ennen puhuttiin Auervaara-nimityksellä miehistä jotka maksattivat omat laskunsa ja muutenkin siipeilivät. Saivat mitä halusivat ja jatkoivat matkaansa.
Eipä ne mihet pelkästään ole näitä Auervaaroja. Naisissa esiintyy nykyään tosi paljon näitä samoja piirteitä omaavia Petos-tehtailijoita. Niistä vaan harvemmin puhutaan mitään, kun yleensä petetyksi (rahallisesti) tulleet miehet "nuolevat haavansa", eivätkä ilmoita asiasta eteenpäin.
Lähtökohtahan on kuitenkin se että kysymyksessä on rikos, vaikka se olisi naisenkin tekemä. Puhutaan petoksesta tai törkeästä petoksesta, riippuen rahasumman määrästä. Muistaakseni teon tarkenteena näissä auervaara jutuissa käytetään: toisen lempeämielisyyttä hyväksi käyttäen, tai jotakin siihen suuntaan.
Tyypillistähän näillä pettäjänaisilla on se, että aluksi puhutaan ruusuisesta tulevaisuudesta ja kun toinen on saatu "umpi rakastuneeksi", "puhdistetaan oma pöytä" laskuista ja siipeillään aikansa ja jätetään mies. Lopputuloksena nainen jatkaa ilman velkoja ja miehelle jää moninkertaiset velat maksettavaksi. Tähän ei tarvitse kenenkään alistua vaan rohkeasti poliisin juttusille ja paperia koneeseen. Aikanaan syyttäjä vaatii käräjillä naisen päätä vadille. Ja jos mies on esimerkiksi omalta tilitään maksanut naisen laskuja tai siirtänyt rahoja naiselle, on näyttö yleensä varsin selvä ja nainen saa siitä asiaankuuluvan rangaistuksen ja korvausvelvoitteet päälle.
Niin tokihan niitä pettäjä miehiäkin on edelleen. Tässä tapauksessa tuli vaan mieleen, että tämän tapauksen naisessa näyttäisi olevan selvästi niitä merkkejä..
pakko sen verran kommentoida, että vähän kuulostaa toi naisesi käytös maaniselta, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö olis kyseessä... omalla vaimolla nimittäin on kyseinen sairaus ja juuri toi rahankäyttö ja ylimaallinen tuhlaus liittyy siihen ja toi mielialanvaihtelu yms, meilläkin oli aika vaikeaa aikoinaan, onneksi nykyään vaimoni on kunnossa lääkityksen avulla ja parisuhdekin parantunut sen jälkeen kun diagnoosin sai...vaikka aluksi vaikeaa oli niin lopussa kiitos seisoo ja sain vaimoni takaisin, ei enää hillitöntä tuhlausta,ei seksitöntä elämää jne vaan normaalia parisuhdetta ;)
Tapahtuu tällaista kehitystä toisinkin päin,eli nainen oli parisuhteessamme se,joka vähensi petipuuhien määrän. Jaksoin tyhjässä parisuhteessa muutamia vuosia!!...jonka jälkeen pakkasin tavarani.
Olisin saattanut ymmärtää,jos puolisolla olisi ollut "joku toinen",mutta tällaisesta ei ollut merkkejä. Mitä mieltä tilanteesta...kumpi on rikkonut parisuhteen ennemmin,se,joka ristii jalkansa,vai se joka käy vieraissa,kun kotoa ei saa?
ollaan asuttu mieheni kannsa yhdessä nyt puolitoista vuotta. seurusteltu ollaan lähemmäs kolme vuotta. harrastimme seksiä alussa sopivasti, silloin kuin kumpikin halusi. mutta puoli vuotta sitten miehelläni alkoi olla ongelmia erektionsa kanssa. ei koskaan onnistunut. kun kysyin häneltä miksei hän enää halua minua niin hän sanoi ettei halui yrittää jos ei taaskaan toimi.
minulta mennyt myös halu koko seksiin. ja itsetunto tiessään!
toivon että vielä joskus voimme harrastaa seksiä!