Mielipiteitä anopin haavoittavista teoista miniäänsä kohtaan.
Sen kyllä ymmärrän että olen vastuussa tekemisistäni
vaimoani kohtaan,mutta olenko myös vastuussa äitini tekemisistä,ja velvollinen oikaisemaan hänen tekemät vääryydet ja teot.Mielestäni hänen kuuluu itse katsoa peiliin ja pyytää anteeksi tai selittää mitä on tarkoittanut.Vai olenko väärässä.Näitä juttuja on varmaan Suomi pullollaa.
Sen kyllä ymmärrän että olen vastuussa tekemisistäni
vaimoani kohtaan,mutta olenko myös vastuussa äitini tekemisistä,ja velvollinen oikaisemaan hänen tekemät vääryydet ja teot.Mielestäni hänen kuuluu itse katsoa peiliin ja pyytää anteeksi tai selittää mitä on tarkoittanut.Vai olenko väärässä.Näitä juttuja on varmaan Suomi pullollaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Et tietenkään ole vastuussa äitisi tekemisistä. Sinun pitäisi kuitenkin muodostaa perhe vaimosi kanssa, joten sinun pitää tukea häntä mahdollisten riitojen tullessa. Huomaa, että voit olla tukena vaimollesi, vaikka äitisi olisikin oikeassa.
Tervehdys, hyvän jutun laukaisit.
Charlesin vastauksesta, on ymmärrettävä mitä tuki tarkoittaa. Asiat eivät juuri muutu;
"Ihmiset jotka näkevät asiat oikeina ja väärinä, ovat oikeita ja vääriä ihmisiä."
Minun kohdallani Miniäni äiti ottaa kantaa nuorten elämään.
Ensitapaamisellamme olimme kävelyllä ja hän lyöttäytyi kahden kesken kanssani, sekä supatti kuinka Miniä on joutunut ihan panostamaan seksuaalisuuteensa, kun poikani on niin aktiivinen asiassa. ? Spontaani reaktion juttuun oli; hämmennys, joka valahti inhoksi.
Olimme toisen poikani kanssa avustamassa, omistus asuntoon muutossa nuortaparia, siinä missä poikani 2 kaveria.
Miniän äiti osallistui muuttoon, soitolla kotoaan, ilmoittaen minulle puhelimessa, muuton oltua valmis; poikani on laiskaihminen. (Poikani tekee ruoat ja siivoa perheessä.)
Ensimmäisessä muutossa, oli paikkakunnan vaihto Miniälle, Miniän veli avusti lähtöpäässä, siitä Miniä antoi hänelle rahallisen korvauksen, on heidän sukunsa tapa korvata apu.
Me olimme täällä päässä, toisen poikani kanssa, siitäkin Miniä olisi halunnut korvata.
Meidän mittapuussa, tuon kaltainen työapu on sosiaalista kanssa käymistä, josta ei makseta.
Sitten seurasivat ”anopin” puhelut, Miniä jättää poikani, jos ei tehdä lasta. Seuraava puhelu oli, vaikka lapsi tehtäisiin Miniä jättää poikani, liikaa aikaa vievien harrastusten vuoksi. Katkaisin puhelun siihen. Kolmannella puhelulla ilmoitin, etten kuuntele poikani haukkumista, en itse hauku Miniää.
Miniä puhuu päivittäin usean kerran puhelimessa äitinsä kanssa.
Näitä ”naisia” yhdistää lörpötys ja juoruilu. Aikuinen ihminen osaa pukeutua oma harkintainsesti ilmaston ja tilanteen mukaan, arkipäivinä, juhlassa, myös lomamatkalla Keski-Euroopassa.
Asuinpaikkojen väliä on 200 km. Miniä on 10 kk vanhempi poikaani, molemmat ovat yli kolmekymppisiä.
Lapsenlapsen alkanut sairastelu oli seurusteluihmettelyä, puhelinlinjaa pitkin, ei miettimistä; Miksi, Mikä, tai Mitä Pitäisi Tehdä?
Päivittäinen yhdistävätekijä näiden ”naisten” välillä oli ja on jahkaamien; miten lapsi tänään oireilee vai oireileeko.
Olin tilanteessa, itse paikalla kuulen, sydäntä vihloen sanoi: ”Vauva tarvitsee nyt apua, ei vain osaa itse sitä pyytää. Tuolla päivittelyllä ei todellakaan parane.”
Tapaan poikani kahden n. 3 kk välein n. ½ tunnin ajan, silloin me keskustelemme, asumme samassa kaupunginosassa.
Nyt ollaan tilanteessa, etten erityisemmin välitä tavat lasta, joka on aivan Miniän näköinen. Adoptiolapsi, vaikka erikansallisuutta, saataisi olla mielekkäämpi hoidettava.
Ymmärrän siis mummuja, jotka eivät ole ”tasapuolisia” lapsenlapsiin nähden, tunteet eivät ole käskettäviä.
Olin itse YH jo lasten ollessa alle kouluiän. Minulla ei ollut sukuapua tarjolla lastenhoitoon, eikä muutakaan apua. Yksi omaideani mummona oloon, oli tarjota nuorille, toisinaan yhteistä vapaa-aikaa.
Miniä oli hyvin innokas, esm. kesällä olisin saanut vauvan hoitooni kaksi kertaa viikossa, puoleksi päiväksi. Olin itse harrastusten vuoksi, säännöllisesti, poissa kotipaikka kunnalta kokokesän, tuo vauvan vierailu tahti oli ihan liikaa.
Nyt en osaa enää suhtautua.
Miniän hymyssä on harkinta ja tavoite. Hän on työssään asiakaspalvelussa, osaa ”myydä” asiansa todella hyvin.
Uskon hänen epäilevän minun ”ymmärtäneen” joitain asioita.
Sitä Miniä ei ymmärrä, millainen tunnesuhde minulla on poikaani. Emme poikieni kanssa ole yhteydessä, joka asiasta, kukin elää tahollaan ihan omaa elämäänsä, - itse.
Vanhemman kasvatustyön tavoite, on tehdä itsensä tarpeettomaksi, se ei tarkoita rakkaudettomaksi.
Poikani on vastuuntuntoinen, ajatteleva, osaava mies. Perheessään hän on kasvattanut, turvalliseksi ja vastuuntuntoiseksi perheenpääksi. Olen ylpeä pojastani.
Lapsen rakastaminen on luottamista. Aikuinen lapsi, oppii erehdyksistään ja kypsyy, sekä kasvaa omassa arkielämässään, ihan itse.
Terve sosiaalinen kanssa käyminen vanhempien ja lasten välillä on sitä, että apua tai neuvoa pyydetään, jos tarvitaan. Pyynnöt kunnioittavat kummankin mahdollisuuksia ja kykyä, tehdä palvelus tai avustaa. Aikuiset eivät oleta, he eivät käskytä, eivät usko toisen velvollisuuteen ja omaan oikeuteensa millään varjolla.
"Eräs rantalomalla oleva mies seurasi, kuinka joka päivä eräs paikallinen kävi kalastamassa merestä kolme kalaa.
Kaloja oli joka päivä tasan kolme.
Aikansa ihmeteltyään mies päätti kysyä syytä kalojen tarkkaan määrään.
"Yhdellä maksan velkaa, yhden syön itse ja yhden annan lainaksi", kalastaja vastasi.
Mies ihmetteli vastausta, joten kalastaja selitti tarkemmin: "Vanhempani elättivät minua, kun oli lapsi. Maksan heiltä lainaksi saamani kalat nyt. Yhden kalan syön itse. Kolmannen kalan annan pojalleni siinä toivossa, että hän tuo minulle kalan päivässä, kun olen vanha enkä jaksa enää kalastaa".
”Negatiivinen tunne on este aivoissamme ja siksi
se pitää saada sieltä pois, jotta toimintamme
vapautuisi.” tämä on palstalla vierailuni syy.
"Ajattelemme yleisesti, mutta elämme yksityiskohdissa."
Minulla on yleisesti ottaen hyvä Miniä, Ei; Polta, Juo, on Siisti ja Puhdas ei käytä Alatyylisiä sanoja (kiroile).
no jo on katkeroitunut "marttyyrimummo". sinun pojassasi, tai sinussa itsessäsi ei sitten varmasti ole mitään vikaa? tuo ei-toivottu miniä kun vaan nappasi pojan, perskutarallaa. olisikohan aika jo katkaista napanuora???
erityisen kauhealta ja sairaalta tuntui tuo kohta, että tämä avoanoppi ei haluaisi tavata lapsenlastaan, koska tämä on miniän näköinen!!! oliskohan kuule parempi, ettet tapaisikaan? tuskin pystyt olemaan näyttämättä inhoasi lapsipololle.
olet vain kateellinen miniän ja hänen äitinsä lämpimistä väleistä ja ennekaikkea siitä, että et saa huseerata poikasi suhteessa. voi, kukaan ei kysynyt sinulta mitä tehdä, kun lapsi oli sairaana. ensin tarjosit lapsenhoitoapua, ja sitten kun siihen turvauduttiin niin eipä se enää käynytkään sinulle. kiusa se on pienikin kiusa. tuskin lapsen hyvä on sinulle edes tärkeää kun hänestä noin rumasti kirjoitat.
liekö provo koko juttu? ja sitten vielä elämänviisauksia loppuun, huhhuh.
isyys pitää testata
hyvin vanha tieto
Miniäsi ei kunnioita puolisoaan, puhuessaan intiimistä yhteiselämästä ÄIDILLEEN.
Eipä ole omena kauas puusta pudonnut, Äitinsä ei kunnioita tytärtään, eikä tämän parisuhdetta. Miksi ihmeessä, tytär puhuu äidilleen intiimistä suhteesta puolisonsa kanssa?
Napanuora ei todella ole poikki, tai äidillä on joku henkinen yli ote tyttäreen. Onko miniälläsi mielenterveysongelmia?
Pyrkiikö äiti tyttärensä kautta elämään uudelleen nuorennaisen elämää!?
Tuo vävyn äidille, kolme kymppisten ihmisten seksielämästä puhuminen, on alle kaiken mahdollisen (sukurutsaa)
Millainen persoona olet? En todella ymmärrä, miten kaksi anoppia vatvoo keski-ikäisten lastensa seksisuhdetta.
Miniäsi äiti ei taida olla kovin tyytyväinen vävyynsä, tai on suomalainen Brooke Logan Forrester. Onko poikasi antanut aiheen anopin päiväuniin?
Äidit ovat toisinaan kateellisia tyttärilleen. Enkä tämä anoppi on sitä. Anoppi ilmeisemmin elää tyttärensä suhdetta poikaasi, seksiä myöten.
Anoppi ei siis kuitenkaan neuvo tytärtä viemään vauvaa vaikka lääkäriin. Sairasta.
Minun käy sääliksi miniääsi, jos ihminen on yli kolme kymppinen ja raportoi päivittäiselämänsä seksiä myöten äidille, on jälkijunassa tai kehitysvammainen.
Ehkä poikasi on hyväksi käyttäjä, jos hän itse on tavis…
Luin avoanopin tekstin useamman kerran.
Hämmennystä - inhoa avoanoppi sanoo tuntevansa kuullessa poikansa seksielämästä toiselta ”anopilta”.
Napanuora on kyllä katkaisematta, mutta kellä?
Ihmettelen jos miniä täysi-ikäinen (kolmekymppinen), ja niin sanotusti normaali.
Nuo kommentit: ”huseerata poikasi suhteessa” ”Kiusa se on pienikin kiusa” sääliksi NIMIMERKIN esittämällä perustelulla, kertovat vain kyseessä olevat ”äidintytön” äiti.
Lastenhoitoa kaksi kertaa viikossa, puolipäivää kerrallaan, ei ole enää mitään APUA. Kenen tahansa hoitoa tarvitsevan VIERAILU kaksi kertaa viikossa, puoli päivää kerrallaan, on työ. Omaa elämää luulisi jokaisella olevan, tuo on takertumista tai hyväksi käyttöä.
Avoanopilla on aivan varmasti oikeus omiin menoihin.
YH perheessä, joku lapsista ottaa, tai joutuu ottamaan, toisen aikuisen paikan.
Ehkä tilanne on normaali, miniä ei kykene päätösten tekoon, asioiden hoitoon, mutta poikasi ei tunne tarvetta olla yksin perheenpäänä.
Vastuu jakautuu näin avoanopille.
Itse poikasi tunnet.
Oletteko keskustelleet kolmannesta osapuolesta avovuoteessa?
Olisi hyvin mielenkiintoista saada tietää miten poika&mies asian ottaa.
Et tietenkään ole vastuussa äitisi tekemisistä ja sanomisista !
Olisi aina parempi noissa anoppi-miniä suhteissa, että ei ollenkaan sotkettaisi ulkopuolisia niihin mukaan. Minusta anopin ja miniän keskenään tulisi selvittää välinsä ja mieluummin niin, että ylkopuolisilla ei olisi edes mahdollisuutta osallistua asiaan ja näin pahoittaa mieltään.
Yleensä vainkäy niin, että anopin tekemiset ja sanomiset valitetaan puolisolle eikä itselleen anopille. Se on pahinta mitä voi tehdä.
Missä tahansa ihmissuhteessa hoidetaan asiat keskenään, miksi ei siinäkin.
Anoppina olen sitä mieltä, että parisuhteen ongelmat vain pahenee jos anopin ja miniän riidat sotketaan parisuhderiitoihin.
tässä, jos missä näkyy tämä yleinen "linja" poikien äitien ja tyttöjen äitien (miesten/vaimojen ja anoppien) - sanoisko eriarvoisista lähtökohdista.
Vielä voisin omananakin kokemuksena siihen liittää sen monesti vallitsevan seikan, että nainen ei välttämättä avioiduttuaan muutukaan miehen ja vaimon liittoon vaan jatkaa "äidin tyttärenä" päivittäin, puhelimessa jne. joten kannattaisi miettiä tarkemmin miniät missä mennään ennenkuin syyttävä sormi alkaa osoitella...
Tuota asiaa olen itse ajatellut usein. Miksi tuntuu olevan näin? Itse olen kohdellut tasapuolisesti moelmpien vanhempia, eikä koskaan ole ongelmia ollut.
Ehkä tuohon "syrjimiseen" kannattaisi kiinnittää huomiota.
Miehen pitäisi unohtaa lapsuudenkotinsa ja vaimo saa jatkaa samaan malliin kuin aikaisemminkin, sanoisin että epäreilua.
että MIES ei välttämättä avioiduttuaan muutukaan miehen ja vaimon liittoon vaan jatkaa "äidin POIKANA" päivittäin, ja iänkaiken. näitä tarinoita on suomi pullollaan.
ja alkuperäiselle: sinun tulee seisoa vaimosi rinnalla ja tukea häntä.
Luulin että olen yksin mielipiteeni kanssa
mielipiteitä?
Aika -Femininen-
Kysyit jotain, SE ei ole mielipide, TAI edes Kannanotto.
Kaikki vastaavat ihan itse toistaan ja sosiaalisista suhteistaan.
Minulla oli 1970-luvun alussa työkaveri, hänen tyttärensä työskenteli samassa tehtaassa. Tyttöä haettiin portilta ahkeraan, usein eri auto ja mies.
Sitten alkoi olla sama auto ja mies, hyvin vaaleapoika. Kihlajaiset olivat parissa kuukaudessa Vapun kunniaksi. Häät olivat kahden kuukauden kihlauksen jälkeen. Olin häissä, he olivat kaunispari, hyvin suomalainen, valkoiset hiukset ja vaaleaiho kummallakin. Tosin hääpuvun valkoisuus sai morsion näyttämään kalpealta ja moni kyseli ilkikurisesti onko jo perheen lisäystä tulossa.
Tekivät häämatkan Espanjaan.
Häämatka sitten aikaan sai raskauden, työkaverini oli innoissaan ensimmäinen lapsenlapsi. Vävy oli varakas, perinnön kautta omisti oman ison asunto-osakkeen ja töissä kaupungilla. Saimme kuulla mitä kaikkea perheeseen hankittiin, nuori rouva jäi kotiäidiksi jo Joulusta.
Iloista odotusta kesti maaliskuun loppuun, sitten syntyi mustatukkainen, ruskeasilmäinen, hyvin tummaihoinen poika.
Pojasta kasvoi komea nuorimies, mummi toi valokuvia nähtäväksi ja joskus poika oli mummia ukin kanssa vastassa portilla. Vanhemmat erosivat ja tyttö jätti pojan mummille ja ukille suoraan synnytyslaitokselta.
että sillee....
syntyi vain Mulattilapsi.
Ei jokainen isä ole biologinen isä kirjallisuudesta löytyy: Niskavuoren Heta, Juha jne.
Jos olet paikalla silloin kun äitisi puhuu loukkaavasti vaimollesi,niin seisotko vaan tuppisuuna puuttumatta tilanteeseen?
Sehän tarkoittaa että olet äitisi kanssa samaa mieltä mikä taas melko varmasti johtaa perheriitaan
Mitä tekisit ,jos äitisi sanoisi ruokapöydässä ettei voi istua miniänsä vieressä koska siinä ahdistaa ja tulisi sitten sinun viereen istumaan?
Eikö MIES silloin siirtyisi vaimonsa viereen.vai miten toimisit?Mitä vaimosi tekisi?
Katsoisitko vieressä miten tilanne kehittyy vai olisitko edes huomannut koko tapausta?
Putkiaivot kun ei tutkimusten mukaan osaa tulkita ilmeitä ja eleitä kuten tippaleivät,mutta miten se taas tähän liittyy:)...
"Asiat eivät juuri muutu;
"Ihmiset jotka näkevät asiat oikeina ja väärinä, ovat oikeita ja vääriä ihmisiä." "
Ei yksi ihminen riitaa aikaan saa.
Tue vaimosi kasvamista ja kehitystä aikuiseksi ihmiseksi.
Lapselliset ja keskenkasvuiset ihmiset ovat Oikeassa tai Väärässä.
Aikuiset keskustelevat, eri näkökulmista, hakevat tietoa laajentaakseen tietojaan, ja miettivät erivaihtoehtoja, opettelevat uutta ihan käytännössä.
Elämä, ei todella ole; Oikea ja Väärä asetelma.
Edellistä sukupolvea et ehkä kasvata, mutta tue vaimoasi ja ohjaa hänen kasvamistaan; ajattelevaksi ja erilaisuutta ymmärtäväksi ihmiseksi.
Kummankaan sukulaisten ei tarvitse antaa, tehdä tai puutua, perheenne kodin- tai lastenhoitotöitä. Raja voi olla OFF/ ON tilassa.
Asetelma, jossa palvelukset tai taloudellinen tuki, oikeuttavat muutamaan reviirinne sisältöä tai tapaa on STOP.
Taitaa vain olla vaikeinta luopua eduista; on sitten kyse puhtaasti rahasta tai palvelusta.
” Terve sosiaalinen kanssa käyminen vanhempien ja lasten välillä on sitä, että apua tai neuvoa pyydetään, jos tarvitaan.
Pyynnöt kunnioittavat kummankin mahdollisuuksia ja kykyä, tehdä palvelus tai avustaa.
Aikuiset eivät
1) oleta, he
2) eivät käskytä, eivät
3) usko toisen velvollisuuteen ja
4) 5) omaan oikeuteensa … millään varjolla. ”
TUOSTA ei asiaa osaa paremmin sanoa / kuvata.
Kirjoituksista päätellen anoppeja löytyy joka lähtöön.
Herää kysymys miksi toiset eivät voi jättää nuoria pareja rauhaan hoitamaan perhettään ja lapsiaan ja vaan tulla apuun kun sitä pyydetään ja silloinkin nuorten ehdoilla eikä tuputtaa heille omia mielipiteitään.Jossain vaiheessa nekin ovat vanhentuneet vaikka itse onkin sitä mieltä että ovat tosi viisaita.Että sillä lailla.
Olet vastuussa pelkästään omista tekemisistäsi ja sanomisistasi.. Tosin jos avomieheni äiti loukkaisi minua, toivoisin hänen mainitsevan asiasta äidilleen, niin minäkin tekisin jos oma äitini loukkaisi avomiestäni. Mutta vastuussa et ole äitisi sanomisista eikä vaimosi tule niistä sinulle olla vihainen vaan äidillesi, jos tarvetta jollekkin on olla vihainen. Samoin asioiden selvittäminen kuuluu vaimollesi ja äidillesi.