Ennen kuin olin itse kokenut petetyksi tulemisen, olin vakaasti tätä mieltä:
Pettämisestä ja uskollisuudesta pidetään turhan kovaa meteliä. Pettäminen ei ole lähestulkoonkan pahinta mitä parisuhteessa voi toiselle tehdä. Lisäksi: uskollisuus ei ole parasta mitä voi toiselle antaa, vaan parasta on KAUNIS RAKASTAVA KOHTELU SILLOIN KUN OLLAAN YHDESSÄ. Kolmanneksi: on käsittämätöntä olla petettynä vihainen toiselle naiselle, koska hän ei ole millään tavoin syyllinen. Jos on jollekin vihainen niin omalle puolisolleen, ei kakkoselle. Ei ollenkaan kakkoselle.
Perustelin sen näin:
Eihän pettäminen edes kohdistu suoraan siihen puolisoon, se kohdistu siihen rakastajaan. Puolison olemaasaolo itse asiassa suorastaan unohtuu petämisessä. Teon kohteena ei siis ole ollenkaan puoliso eikä puolison pidä ottaa sitä itseensä. Teko kohdistuu rakastajaan. Parisuhteessa ei ole olennaista, onko uskollinen, vaan miten toista muuten kohtelee.
Ajattelin näin:
Olisin tuhat kertaa mieluummin pettäjämiehen kanssa, joka ollessamme yhdessä kohtelisi minua hellästi, rakastavasti, huomaavaisesti ja kaikin puolin kauniisti, kuin hypersuperuskollisen miehen kanssa, joka toisaalta haukkuisi,loukkaisi sanoillaan, mököttäisi, ei ottaisi tarpeitani huomioon, ei puhuisi,ei kuuntelisi...Puhumattakaan juomisesta ja fyysisestä väkivallasta - SEHÄN se on se pahin mitä voi toiselle parisuhteessa tehdä, eikä suinkaan pettäminen!!
Sitten tulin itse petetyksi, jopa aika aika lailla raskaan kautta:
Mieheni teki toisen naisen raskaaksi koska ei pettäessään huolehtinut ehkäisystä. Vieläpä sen jälkeen, kun hän oli kieltäytynyt tekemästä minulle lasta.Olimme keskustelleet asiasta: minä halusin lapsen, hän ei. Sen jälkeen itse huolehdin ehkäisystä, koska olin sitä mieltä ettei kenestäkään saa tulla isää vastoin tahtoaan. No, hän kävi vieraisssa, ei välittänyt ehkäistä,ja teki lapsen naiselle jonka hädin tuskin tunsi ja jota ei edes rakasatnut.
Tämä mies oli minulle aina ollut hellä, huomaavainen, lämmin, kuunteleva ja keskusteleva, ihana.... Mutta nyt kävi ilmi että hän ilmeisesti osasi olla muillekin kuin minulle hellä, huomaavainen, lämmin, kuunteleva ja keskusteleva, ihana....
Arvatkaas mitä mieltä olin tästä uskollisuusasiasta kun olin sen itse kokenut kantapään kautta? Olinko edelleen sitä mieltä ettei pettäminen ole pahinta, ei edes toiseksi pahinta?
Heittäkääpä arvaus!
Kerrataan nuo viisi mielipidettä, jotka olin muodostanut ennen kuin olin itse joutunut petetyksi:
1 ) Pettäminen ei ole parisuhteessa pahinta mitävoi toiselle tehdä.
2 ) Uskollisuus ei ole parisuhteessa parasta mitävoi toiselle tehdä.
3 ) Pahinta on väkivalta ja pasrata kaunis kohtelu.
4 ) Kakkoselle ei pidä olla vihainen.
5 ) Olennaista ei ole onko uskollinen vaan miten toista kohtelee.
Mitä arvelette? Missä kohdin ( numeroituna 1-5 )
muutin mieltä tultuani itse petetyksi? Voitte vastata vaikka vain pelkällä numerolla. esim. vastaus "4", tarkoitta siis: muutit mielesi kohadasta neljä.
Odottelen arvauksia ja kerron oikean vastauksen huomisiltaan mennessä.
Pettämisestä ja uskollisuudesta pidetään turhan kovaa meteliä. Pettäminen ei ole lähestulkoonkan pahinta mitä parisuhteessa voi toiselle tehdä. Lisäksi: uskollisuus ei ole parasta mitä voi toiselle antaa, vaan parasta on KAUNIS RAKASTAVA KOHTELU SILLOIN KUN OLLAAN YHDESSÄ. Kolmanneksi: on käsittämätöntä olla petettynä vihainen toiselle naiselle, koska hän ei ole millään tavoin syyllinen. Jos on jollekin vihainen niin omalle puolisolleen, ei kakkoselle. Ei ollenkaan kakkoselle.
Perustelin sen näin:
Eihän pettäminen edes kohdistu suoraan siihen puolisoon, se kohdistu siihen rakastajaan. Puolison olemaasaolo itse asiassa suorastaan unohtuu petämisessä. Teon kohteena ei siis ole ollenkaan puoliso eikä puolison pidä ottaa sitä itseensä. Teko kohdistuu rakastajaan. Parisuhteessa ei ole olennaista, onko uskollinen, vaan miten toista muuten kohtelee.
Ajattelin näin:
Olisin tuhat kertaa mieluummin pettäjämiehen kanssa, joka ollessamme yhdessä kohtelisi minua hellästi, rakastavasti, huomaavaisesti ja kaikin puolin kauniisti, kuin hypersuperuskollisen miehen kanssa, joka toisaalta haukkuisi,loukkaisi sanoillaan, mököttäisi, ei ottaisi tarpeitani huomioon, ei puhuisi,ei kuuntelisi...Puhumattakaan juomisesta ja fyysisestä väkivallasta - SEHÄN se on se pahin mitä voi toiselle parisuhteessa tehdä, eikä suinkaan pettäminen!!
Sitten tulin itse petetyksi, jopa aika aika lailla raskaan kautta:
Mieheni teki toisen naisen raskaaksi koska ei pettäessään huolehtinut ehkäisystä. Vieläpä sen jälkeen, kun hän oli kieltäytynyt tekemästä minulle lasta.Olimme keskustelleet asiasta: minä halusin lapsen, hän ei. Sen jälkeen itse huolehdin ehkäisystä, koska olin sitä mieltä ettei kenestäkään saa tulla isää vastoin tahtoaan. No, hän kävi vieraisssa, ei välittänyt ehkäistä,ja teki lapsen naiselle jonka hädin tuskin tunsi ja jota ei edes rakasatnut.
Tämä mies oli minulle aina ollut hellä, huomaavainen, lämmin, kuunteleva ja keskusteleva, ihana.... Mutta nyt kävi ilmi että hän ilmeisesti osasi olla muillekin kuin minulle hellä, huomaavainen, lämmin, kuunteleva ja keskusteleva, ihana....
Arvatkaas mitä mieltä olin tästä uskollisuusasiasta kun olin sen itse kokenut kantapään kautta? Olinko edelleen sitä mieltä ettei pettäminen ole pahinta, ei edes toiseksi pahinta?
Heittäkääpä arvaus!
Kerrataan nuo viisi mielipidettä, jotka olin muodostanut ennen kuin olin itse joutunut petetyksi:
1 ) Pettäminen ei ole parisuhteessa pahinta mitävoi toiselle tehdä.
2 ) Uskollisuus ei ole parisuhteessa parasta mitävoi toiselle tehdä.
3 ) Pahinta on väkivalta ja pasrata kaunis kohtelu.
4 ) Kakkoselle ei pidä olla vihainen.
5 ) Olennaista ei ole onko uskollinen vaan miten toista kohtelee.
Mitä arvelette? Missä kohdin ( numeroituna 1-5 )
muutin mieltä tultuani itse petetyksi? Voitte vastata vaikka vain pelkällä numerolla. esim. vastaus "4", tarkoitta siis: muutit mielesi kohadasta neljä.
Odottelen arvauksia ja kerron oikean vastauksen huomisiltaan mennessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nro 4. Siis neljä. Nelkku. Nelonen.
P.S. Viestiksi ei riitä pelkkä 4 koska viestissä kuuluu olla vähintään kolme merkkiä.
oli täyttä asiaa..
Vaikken nyt lähdekään arvailuun mukaan =)
Joo, olen jossain määrin ja aika paljonkin samaa mieltä kanssasi. Itse olen myös käynyt läpi pettämisen tuskan. Petettynä osapuolena. Olen nyt tässä kuukausia puinut asiaa. Olemme edelleen yhdessä. Mies suoritti tämän panonsa ja palasi kotiin. Ei hänellä ollut tarkoitustakaan jättää perhettämmr.eikä hänellä ollut tarkoitus kertoa mokaansa minulle, koska asian mitättömyydellä ei halunnu pahoittaa mieltäni. Kuitenkin. Naisen vaistolla sitä mentiin ja löydettiin faktat, joiden myötä mieheni piti asia tunnustaa.
ja olen nyt, viikkojen ja kuukausien, pohtimisen jälkeen edelleen saman vanhan miehen kainalossa. Nauttinut elämästä, rakastelusta hänen kanssaan.
Ja olen tullut siihen tulokseen, että ongelma ei ole minun. Se on mieheni. Hän sen vääryyden teki. ei kuitenkaan haavoittaakseen minua. Se oli kait sitä ihmismielen heikkoutta; juopumistila ja sitä myöten tilaisuus teki varkaan.
ja ihan omakohtaisesti ajatellen. Mulle kakkonen ei merkinnyt mitään. Missään vaiheessa en kokenut sitä kilpailijaksi itselleni. En ole mustasukkainen kakkoselle. Se oli ja on edelleen silmissäni mitättömyys, joka joutui itsekin huijauksen uhriksi. Heh.
Niin kai se aika monen kohdalla menee, että kokemattomana sitä uhoaa asiasta kuin asiasta aika teoreettisia mielipiteitä. Jos ei ole kokenut petetyksi tulemista, on aika turha antaa petetyille neuvoja esimerkiksi menettelytavoista. Petetyksi tuleminen on suurimmalle osalle vielä yllättävää ja reagointia voi tietysti miettiä etukäteen, mutta oikeaa tilannetta ei voi edes kuvitella.
Itse olin miettinyt asian niin, että yhden illan juttu ei voi kaataa parinkymmenen vuoden suhdetta, mutta pitkä juttu tekee sen automaattisesti. Ajattelin, että pitkä suhde on aina oikea parisuhde. Miehelläni oli vuosia kestänyt suhde, mutta he tapasivat toisiaan maksimissaan muutaman kerran vuodessa. Toinen nainenkin oli naimisissa. Kun juttu paljastui minulle, lähtökohta oli luonnollisesti se, että eroamme. Se ei kuitenkaan ollut miehelleni ollenkaan itsestään selvää, koska hänen ja toisen naisen suhde ei ollut mikään vuosisadan rakkaustarina vaan ystävyyssuhteesta kehittynyt seksisuhde. Hän alkoi taistella parisuhteemme puolesta, mikä pitkitti eroprosessiamme vuoden. Tuo vuosi oli melko lailla haaskattua elämää puolin ja toisin, mutta asioiden käsittely tietysti helpotti erosta selviytymistä.
En ainakaan itse koskaan kuvitellut mieheni harrastavan "tuollaista" pettämistä ja niinpä en siihen mitenkään koskaan varautunut. Ajattelin, että yhden tekevä juttu olisi yhden illan sekoilu. Jos riskeeraa avioliittonsa, luulisi pettäjän tekevän sen kunnollisen syyn takia.
ajatusmaailmasi muuttui jokaisesta kohdasta.
Ainakin itselleni kävi niin kun tulin petetyksi...
jamaailman katsomus kaikilta osin on AINA valttia
Ihan juuri näin kuin kirjoitit "uskollisuus ei ole parasta mitä voi toiselle antaa, vaan parasta on KAUNIS RAKASTAVA KOHTELU SILLOIN KUN OLLAAN YHDESSÄ"
Petetyksi tulenen eli rankka omakohtainen
kokemus asiasta ei muuttanut mielipiteitäni miksikään.
Eikä saakaan muuttaa.
Ei pettäminen ole kamalampaa tai helpompaa,tai toisaalta oikeutetumpaa ja väärempää sillä perusteella kenen kohdalle se osuu. Pettäminen ei muutu kamalammaksi asiaksi siksi että juuri MINÄ tulin petetyksi,eikä oikeutetummaksi asiaksi siksi että juuri MINÄ tulin pettäneeksi.
Olen edelleen alkuperäisellä kannallani jokaisessa mainitsemissani viidessä kohdassa.
Uskollisuudesta pidetään liian suurta meteliä, pettäminen ei ole pahinta, uskollisuus ei ole parasta, kakkonen ei ole syypää.
Kun mieheni jäi kiinni,olin vihainen VAIN hänelle,en YHTÄÄN sille kakkoselle.Kakkonen ei ollut tehnyt minulle mitään uskollisuudenvaloja, ei hän ollut minulle mitään velkaa enkä minä hänelle. Vihainen en ollut,mutten sen puoleen yhtään kiinnostunutkaan.
Koko nainen ei kiinnostanut minua sen vertaa että olisin kysynyt edes hänen nimeään. Mes halusi kertoa hänestä mutta minä sanoin: pää kiinni, ei kiinnosta!!!!
Mitä väliä sillä oli kuka hän oli,miten se muka olisi asiaa muuttanut?
Ilmoitin miehelleni että en halua häneltä enää ikinä MITÄÄN yhteydenottoja, en edes joulukorttia.Eläköön omalla tahollaan oma elämäänsä, minä elän omaani. Hyvästi ja piste. Minulle jäi hänestä ja yhteisestä ajastamme
kuitenkin hyviä muistoja, jotka halusin säilyttää.Ainoa keino säilyttää muistot kauniina oli pistää kaikki myöhemmät kontaktit poikki.Tiesin että myöhemmät kontaktit eivät olisi olleet miellyttäviä, ja ne olisivat epämiellyttävyydessään pilanneet myos
sen hyvän mitä oli ollut.