Heippa kaikille!
Olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen. Asun paikkakunnalla, jossa on hieman alle 20 000 asukasta. Ei mikään iso paikka mutta ei niin pienikään. Miten voi olla mahdollista tuosta ihmismäärästä ole onnistunut löytämään itselleen edes yhtä oikeaa ystävää.
Kavereita mulla on kyllä, mutta ei sitä tosiystävää, jonka kanssa voisi tehdä vapaa-ajalla jotain. Olis kiva lähteä jonkun naispuolisen ihmisen kanssa lenkille, shoppaileen, elokuviin, kahville jne.Ennen kaikkea, että olis joku jolle vois jutella kaikenlaisia asioita. Onhan mulla toi avopuoliso, mutta joskus sitä kaipaa itselleen samaa sukupuolta olevaa seuraa.
Tuntuu , että kaikilla niillä kavereillakin on jo ne ystävät, joiden kanssa ollaan parempia ystäviä. Minä vain en ole löytänyt sellaista. Avokillani on paljon omia kavereita, joiden kanssa hän viettää aikaa. Olemme monta kertaa yhdessä miettineet miksi minulla ei ole ystäviä. Olen kuitenkin mukava, hauska ja todella huumorintajuinen persoona. Yritän tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Kuuntelen mielelläni toisten juttuja, ja osaan puhua kyllä itsekin. Eikä se vika olekaan siinä, etteikö minusta tykättäisi. Onhan minulla töissäkin paljon kavereita, joiden kanssa jutellaan kaikenlaisia asioita puolin ja toisin. Ja työyhteisössäkin olen aika pidetty ihminen. Mutta heillä kaikilla on jo melko laaja ystäväpiiri, joten ei heidänkään kanssa tehdä vapaa-ajalla mitään.
Vaikka olenkin puhelias ja ulospäinsuuntautunut ihminen, jotenkin mulla silti kestää aikaa tutustua uusiin ihmisiin. Kun tapaan uusia ihmisiä, mä ensin aika kauan aluks olen sellainen tarkkaileva persoona. En välttämättä juttele kauheesti mitään, kuuntelen muita ja yritän muodostaa jonkinlaista kuvaa siitä, millaisia ihmisiä he ovat. Mutta ei kai sekään voi vaikuttaa siihen miksi en ole saanut ystävää.
En oikein edes tiedä, miksi tämänkin jutun kirjoitin. On niin vaikea ilmaista itseään pelkästään kirjoittamalla. Toivottavasti joku sai edes jotain selvää, mitä halusin sanoa. Kai halusin purkaa johonkin tätä ystäväongelmaa. Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän loppuun.
Olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen. Asun paikkakunnalla, jossa on hieman alle 20 000 asukasta. Ei mikään iso paikka mutta ei niin pienikään. Miten voi olla mahdollista tuosta ihmismäärästä ole onnistunut löytämään itselleen edes yhtä oikeaa ystävää.
Kavereita mulla on kyllä, mutta ei sitä tosiystävää, jonka kanssa voisi tehdä vapaa-ajalla jotain. Olis kiva lähteä jonkun naispuolisen ihmisen kanssa lenkille, shoppaileen, elokuviin, kahville jne.Ennen kaikkea, että olis joku jolle vois jutella kaikenlaisia asioita. Onhan mulla toi avopuoliso, mutta joskus sitä kaipaa itselleen samaa sukupuolta olevaa seuraa.
Tuntuu , että kaikilla niillä kavereillakin on jo ne ystävät, joiden kanssa ollaan parempia ystäviä. Minä vain en ole löytänyt sellaista. Avokillani on paljon omia kavereita, joiden kanssa hän viettää aikaa. Olemme monta kertaa yhdessä miettineet miksi minulla ei ole ystäviä. Olen kuitenkin mukava, hauska ja todella huumorintajuinen persoona. Yritän tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Kuuntelen mielelläni toisten juttuja, ja osaan puhua kyllä itsekin. Eikä se vika olekaan siinä, etteikö minusta tykättäisi. Onhan minulla töissäkin paljon kavereita, joiden kanssa jutellaan kaikenlaisia asioita puolin ja toisin. Ja työyhteisössäkin olen aika pidetty ihminen. Mutta heillä kaikilla on jo melko laaja ystäväpiiri, joten ei heidänkään kanssa tehdä vapaa-ajalla mitään.
Vaikka olenkin puhelias ja ulospäinsuuntautunut ihminen, jotenkin mulla silti kestää aikaa tutustua uusiin ihmisiin. Kun tapaan uusia ihmisiä, mä ensin aika kauan aluks olen sellainen tarkkaileva persoona. En välttämättä juttele kauheesti mitään, kuuntelen muita ja yritän muodostaa jonkinlaista kuvaa siitä, millaisia ihmisiä he ovat. Mutta ei kai sekään voi vaikuttaa siihen miksi en ole saanut ystävää.
En oikein edes tiedä, miksi tämänkin jutun kirjoitin. On niin vaikea ilmaista itseään pelkästään kirjoittamalla. Toivottavasti joku sai edes jotain selvää, mitä halusin sanoa. Kai halusin purkaa johonkin tätä ystäväongelmaa. Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän loppuun.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mistä päin olet?
Olen Pirkanmaalta, pieneltä paikkakunnalta 60 km Tampereelle.
itse olen raahesta,mutta jos haluat ystävän,mailaile
[email protected]
Riina.M jonka isän nimi alkaa M:llä?
Jos olet, ois kiva tietää mitä sulle kuuluu.
Terkuin: Nivalasta
Kyllähän tuo harmittaa, mutta mieti sitä, että olet saanut elämänkumppanin, jotkut eivät tule samaan sitä koskaan. =(
Olet täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Olen 33v avoliitossa mies. Ja en osaa ystävystyä. Just äskettäin taas yritin ja sain niin törkeästi märän pyyhkeen vasten kasvoja, että kyllä vituttaa. Olen ihan tavallinen ihminen ja tulen toimeen 99% esim. työkaverien kanssa, mutta olen kuitenkin erilainen vaikka olenkin ihan normaalin tavallinen. Mistä tietää millaisen ihmisen kanssa voi ystävystyä. Miksi mulla oli lapsena ja nuorena ystäviä, mutta viiteentoista vuoteen ei ole ollut kuin kavereita ja tuttuja (mutta niitä on paljon).
Mistä saisi jonkun meili kaverin jonka kanssa voisi jutella?
Jos sulla on kavereita ja tuttuja paljon niin mikset meilaile niiden kanssa??
Niin, olen minäkin yksinäinen. Ympärilläni on moniakin "ystäviä" ja miksi sitten tunnen itseni todella yksinäiseksi? En kerro todellisia tunteita ja ajatuksiani kenellekään. Joskus kauan sitten jaoin ajatuksiani joidenkien kanssa ja sain kai maineen et mulla menee huonosti, vaikka ei mennyt. Ihmiset olivat kiinnostuneita /uteliaita kun saattoivat verrata itseään minuun.No sitten nousin yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti korkeammalle kuin he (korostamatta itseäni) ja niin sitä sitten kävi ystävät meni. Olen joskus niin yksinäinen, että ajattelen olenko edes olemassa. Mulla oli veli joka oli sielunkumppanini ja kun hän kuoli, ei ole enään ketään.
Eikö muka kavereiden kanssa voi sitten shoppailla, käydä lenkillä, elokuvissa...jne? Eikö kaverista yleensä tule ajan kuluessa myös se ns. ystävä? Sun pitää vaan ahkerammin kutsua ihmisiä kylään, ja kysellä joskos joku lähtisi kaupungille tai jonnekin.Ihmisen/ihmisten kanssa täytyy löytää se oikea sävel.
Miul on vähä samoi juttui, tosin ite muutin pienempää paikkaan enkä tunne täält just ketää.
Jos haluut kirjotella ni laita mailii [email protected]
Ois ollut kivaa tutustua, mutta ku olen 10v. : D
Mitäs väliä sillä on? Ei ystävyydessä ole ikärajoja. Tietty hyvin eri ikäiset saattavat olla aika eri aaltopituudella, mutta silti minusta on ihan jees, että on hyvin eri ikäisiäkin kavereita ja ystäviä.
Ihmissuhteita täytyy hoitaa ja pyrkiä viemään ne syvemmälle tasolle. Moni tutustuu helposti pinnalliselle moikkatuttu-tasolle, mutta ei osaa tai muuten tule vieneeksi ihmissuhdetta eteenpäin. Odottelee vain, että muut pyytävät itseä mukaan jonnekin ja pitävät yhteyttä.
Täytyy itse soitella perään, ehdotella tapaamisia ja ottaa kontaktia. Sitten täytyy koittaa oikeasti tutustua siihen toiseen, eikä vain jutella niitänäitä vaatteista ja meikeistä, työasioista ja muusta turhanpäiväisestä. Keskustella syvällisemmin, kysyä toisen mielipidettä asioista, hänen kuulumisiaan ja itsekin jakaa itsestään ja elämästään asioita.
Monesti jos haluaa paremmin tutustua johonkin henkilöön, saattaa joutua aika kauan olemaan se ainoa, joka pitää yhteyttä. Toiset eivät koskaan ala pitää yhteyttä takaisinpäin, koska eivät tajua yhteydenpidon merkitystä. Ja toiset eivät vain ole kiinnostuneita tutustumaan sinuun.
itellä on meilkein sama tilanne.. paitsi oon 12w ..
tuntuu että ei ole edes kavereita ja oon ihan yksin :(
oon yrittäny tutustua ihmisiin enemmän mutta itseluottamus on aika matalalla kun oon vähän ylipainoinen ja mua on kiusattu sen takia. Mut toivotan onnea "ystävän etsintään" ! :)
Eikö muka avomiehesi vietä sun kanssa aikaa sen vertaa että etsit täältä seuraa/ kavereita
Tääl asuu vajaa 40 tuhat ja mulla eiole yhtään ystävää
213 tuhatta eikä yhtään läheistä kaveria edes.. saati sitten ystävää :(
Jokunen puolituttu sentään, joita sillointällöin näkee..
Tuon kokoisella paikkakunnalla varmasti on yhteisotoimintaa. Etsippä noita käsiisi ja mene reippaasti mukaan. Yleensä samasta asioista kiinnostuneet helpommin loytävät sen yhteisen sävelen.
Osallistuessa esim ....luokkaan, sen jälkeen on luonnollista ehdottaa toiselle osallistujalle jonka jo olet tavannut visiittiä asiaan liittyvään näyttelyyn, kokoukseen, puhetilaisuuteen tms.
Kuulutko mihinkään seurakuntaan? He järjestävät kaikenlaista aktiivisuutta läpi viikon ja ovat aina valmiita toivottamaan uusia osallistujia tervetulleiksi.
Entä onko seudulla vapaaehtoisjärjestoä esim punaisen ristin toimintaa?
Hakiessaan ystäviä täytyy nähdä vähän vaivaa, se palkitaan ja plussana saa kokea uutta ja innokkaita osallistujia.