Olen kyllä ihan pihalla miesystäväni kanssa.Hieman alkoholia ottaneena sanoi minulle, että ei pidä siitä että häntä kosketaan tai silitellään.Sanoi päätä silittäessäni ettei ,ole mikään papukaija jota paijataan.Kuitenkin todella sympaattinen ja herttainen.Kaksin ollessamme sanoo rakastavansa minua paljon, mutta kun ovesta ulos astuu onkin jo toisenlainen mies.Ei ole kertonut ystävilleen seurustelustaan mitään,melkein kauhuissaan jos tietäisivät..On aivan vapaa mies.Useita vuosia sitten eronnut.Kertoi että ex-vaimolle riitti kun teki vaan temput ja se siitä.On melkoisen ujo.Ikää yli 50v.Luin jostain että koskettelua välttelevä mies ei ole saanut lapsuudessa mitään hellyyttä.Olisiko noin?Asia vaivaa todella paljon koska, olen luullut että kaikki tarvitsevat hellyyttä.Nukkuu kuitenkin kädet tiukasti ympärilläni.Olen jopa luullut että hän on ollut naistenmies aikanaan..Kaksin ollessa pussaa ja silittelee itse ja on hyvä rakastelemaan.Joskus kun jalkani osuu nukkuessani häneen oikein hätkähtää unessa.Tuntuu että on joskus aivan lukossa.Miten on onko henkilökohtaisia kokemuksia kellään?mitä lääkkeeksi hellyyttä vai ei?
ei saa koskea..
surullista mutta totta
2707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sairastin vuosia sitten vakavaa masennusta, jolloin kaipasin kyllä kosketusta tosi paljon kykenemättä kuitenkaan mihinkään läheisyyteen. Kaikki halaamiset oli toisaalta jotain mitä oli kovasti kaivannut, mutta silti ne tuntui jotenkin luonnottomilta. Ja oikeastaan häpesinkin sitä ettei osannut oikein olla mitenkään luontevasti siinä tilanteessa. En kai ollut mielessäni sen arvoinen, että mua voisi joku pitää hyvänä. Mulle auttoi asiaan itsetuntoa kohottavat harrastukset, vaihtoehtohoidot ja tietysti sen masennuksen helpottaminen.
Ehkä voisit kysyä, vaivaako miestä itseään ollenkaan tuo asia. Olisiko hän halukas selvittelemään yhtään tätä asiaa. Jos häntä itseään ei asia mitenkään vaivaa, niin aika mahdotonta sun on kai yksin asialle tehdä mitään. Pahalta kuulostaa kyllä mun korvaan tuo, jos hän ihan säpsähtää kosketustasi. Tulee mieleen, josko tuossa olisi jotain traumoja takana. Olisiko häntä ehkä joskus kosketeltu sopimattomasti vasten hänen tahtoaan, joka hänen elämäänsä nyt vaikuttaa.
Olen nelikymppinen lapseton nainen ja siinä mielessä samankaltainen miehesi kanssa, että en myöskään pidä silittelystä ja "liiasta hellyydestä". Ei ole taustalla mitään traumoja, masennusta, ongelmia tms. En vaan pidä, enkä ole koskaan pitänyt.
Seksistä kyllä tykkään kovastikin, etenkin yhdynnästä (se on parasta), mutta en liiallisesta hivelystä, halailusta ja silittelystä. Enemmän suorasta toiminnasta ilman liian pitkiä "alkuvalmisteluja". Kaikkiin naisiin ei siis päde tuo "hellittely ja silittely vaatimus" tässäkään asiassa.
Tykkään kyllä tiettyyn rajaan asti halaamisesta ja siitä, että mies vaikka ohimennessään sipaisee, mutta liiallinen paijaaminen tuntuu vastenmieliseltä.
En myöskään pysty nukkumaan miehen kanssa liian lähekkäin, pitää olla tilaa reilusti ympärillä min.160cm, mieluummin enemmän. Jos toinen kuorsaa kovasti, en pysty nukkumaan edes samassa huoneessa. Näin on ollut aina. Ahdistuisin suunnattomasti jos pitäisi nukkua kylki kyljessä tai toisen sylissä.
Onneksi suurin osa miesystävistäni on asian ymmärtänyt ja nykyinen on tässä suhteessa melko samankaltainen kuin minä (nukutaan mm.eri huoneissa). On siis naisiakin, jotka ei silittelystä ja liiallisesta läheisyydestä tykkää.