Mitä mieltä olette seuraavasta:
Minä olen ollut 7 vuotta yhdessä mieheni kanssa, joista 6 naimisissa. 2 pientä lasta.
Tilanteemme on pitkään ollut minua ahdistava;
tapellaan noin parin viikon välein ja minusta tuntuu, että mikään ei riitä. mIeheni ei tee tarpeeksi perheensä eteen, vaan tärkeämpää työ, siinä mielessä, että hänellä olisi ollut mahdollisuus muuttaa työtilanne kouluttautumalla, mutta ei aloittanut koulua. Milestäni toista ei voi muuttaa kuin tiettyy pisteeseen saakka, sillä muutoin koko suhde on vääristynyt, En halua olla kulissiliitossa lasten vuoksi. Lapsetkin pitemmän päälle kärsivät.
Eikä tilannetta auta se, että ykskaks vain kävi sattumien summana siten, että huomasin rakastuneeni ystäväni mieheen ja hän kertoo tuntevansa samoin. Joka tapauksessa, onko kokemuksia? kumpi voittaa tunteen vai järki?
Pitäisikö seurata sydämen ääntä vai pitää tyhjää liittoa yllä? Olen ymmärtänyt, että lapset vaistoavat erittäin herkästi huonon ilmapiirin, joten kyllä lapsille mielestäni on parempi kaksi kotia, kuin yksi, jossa vähän väliä tapellaan.
Minä olen ollut 7 vuotta yhdessä mieheni kanssa, joista 6 naimisissa. 2 pientä lasta.
Tilanteemme on pitkään ollut minua ahdistava;
tapellaan noin parin viikon välein ja minusta tuntuu, että mikään ei riitä. mIeheni ei tee tarpeeksi perheensä eteen, vaan tärkeämpää työ, siinä mielessä, että hänellä olisi ollut mahdollisuus muuttaa työtilanne kouluttautumalla, mutta ei aloittanut koulua. Milestäni toista ei voi muuttaa kuin tiettyy pisteeseen saakka, sillä muutoin koko suhde on vääristynyt, En halua olla kulissiliitossa lasten vuoksi. Lapsetkin pitemmän päälle kärsivät.
Eikä tilannetta auta se, että ykskaks vain kävi sattumien summana siten, että huomasin rakastuneeni ystäväni mieheen ja hän kertoo tuntevansa samoin. Joka tapauksessa, onko kokemuksia? kumpi voittaa tunteen vai järki?
Pitäisikö seurata sydämen ääntä vai pitää tyhjää liittoa yllä? Olen ymmärtänyt, että lapset vaistoavat erittäin herkästi huonon ilmapiirin, joten kyllä lapsille mielestäni on parempi kaksi kotia, kuin yksi, jossa vähän väliä tapellaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Entäs seuraavaksi??
sitten kun perheesi olet jättänyt ja seuraava ja seuraava ja seuraava....
voimia miehellesi.
onks tää se sama muija joka muutama päivä takaperin aloitti ketjun "ystäväni mies" tai jotain...se ihastunut/rakastunut? Hakee niinkun hyväksyntää itselleen vähän toisesta näkökulmasta???
yhtään tunteellinen, niin kaikkein houkuttelevin asia olisi varmasti kuunnella tunteen ääntä. Mutta kun järjellä mietit.. Olisitko valmis vaarantamaan ystävyyssuhteesi miehen takia, joka saattaisikin tosipaikan tullen livistää. Itse pidän kuitenkin ystävyyttä niin suuressa arvossa, etten sitä miehen takia rikkoisi. Olen jostain kuullut että miehet ovat "aina" ihastuneita tyttöystäviensä kavereihin (en väitä näin, olen vaan kuullut) mutta olisivatko he valmiita suhteeseen tämän kanssa... Ehkä se on joku fantasia jota ei kannata toteuttaa, tiedä häntä..
Se, mitä oman miehesi kanssa teet, se taasen kannattaa tehdä tunteiden mukaan. Jos tuntuu jatkuvasti pahalta eikä asia muutu... No, sen tiedät.
siltä,et ilmapiiri kotona taitaa olla aika huono ja se tuskin johtuu miehen liiasta työn teosta tai kouluttautumattomuudesta,vaan siitä et sä olet aika pahasti mokannut joka suuntaan,miehelles ja kaverilles jopa sen miehelle.JA TODEN TOTTA, LAPSET KÄRSII!
Vika on sinun ja saavat hävetä äitiään eivät isäänsä joka sentään teki vain töitä eikä mennyt sinun mieliksesi kouluun.
Pleaseeeeee!
Mielestäni juttu on nyt näin: Jos haluat päättää pitkän suhteesi, päätät sen siksi että suhteesi on huono ja haluat siitä eroon. Et päätä sitä siksi, että sulla on nyt toinen ukko, jota voisit kokeilla.
Jos päätät oman pitkään suhteesi toisen miehen takia, päädyt tilanteeseen että uuden suhteen mahdollisesti kariutuessa haluat takaisin vanhaan ja silloinhan tässä koko jutussa ei ole mitään järkeä.
Jos sun vanhassa suhteessa ei ole mitään sellaista vikaa että luopuisit siitä ilman tämän uuden ihastuksen olemassaoloa, niin vaihto ei ole tarpeellinen. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen. Oikeasti.
sanon omasta kokemuksesta. Tunteet vie tosi helposti, mutta sitten kun arki alkaa uuden ukon kanssa eikä kaikki enää olekaan ihanaa. Silloin tajuaa, miten hyvin asiat oli ennen. Ja täydellistä ihmistä, puolisoa, ei ole olemassakaan.