hei kaikille sydämenne särkeneille.Täällä taas yksi lisää. En voi uskoa miten näin voi käydä. Kuinka joku ihminen, ihminen johon juuri aloin luottaa, voi vetäistä maton alta parissa sekunnissa. Ja tästä ihmisestä muodostui hyvin tärkeä ihminen minulle viime kesän aikana. Luulin, että olin löytänyt sielunkumppanin. Ikävä kyllä rakastuin häneen, ja luulin että hänellä oli myös tunteita minua kohtaan.Näin sen hänen eleistään, käyttäytymisestään ja sanoistaan. Olin niin onnellinen. Viime kesä oli paras kesä koskaan. Minulla ei ole poikia ystävinä, joten tämän herran kanssa vietetyllä ajalla oli suuri merkitys elämässäni. Annoin itselleni luvan avautua, luottaa häneen.
Sitten hän kysyi, että olenko käsittänyt kaiken väärin? Hän sanoi, että ei halua seurustella kanssani, mutta ystävinä voidaan jatkaa. Hän ei kuitenkaan sen jälkeen enää vastannut viesteihini.
En ymmärrä mitään. Halusiko hän vain leikkiä kanssani. Kuinka raukkamaista olla vastaamatta viesteihin. Hän vaihtoi puhelinnumeronkin.
Tunnnen itseni niin hölmöksi ja satutetuksi. Tiedän, että ansaitsen paljon parempaa, mutta silti on niin vaikeaa unohtaa häntä. En voi unohtaa vaikka haluan. Olenhan vieläkin rakastunut. Hän ei taida yhtään välittää siitä miltä minusta tuntuu, ja luulin vielä että hän todella piti minusta.En ollut koskaan hänelle mitään. :( hyviä jatkoja muille surullisille
Sitten hän kysyi, että olenko käsittänyt kaiken väärin? Hän sanoi, että ei halua seurustella kanssani, mutta ystävinä voidaan jatkaa. Hän ei kuitenkaan sen jälkeen enää vastannut viesteihini.
En ymmärrä mitään. Halusiko hän vain leikkiä kanssani. Kuinka raukkamaista olla vastaamatta viesteihin. Hän vaihtoi puhelinnumeronkin.
Tunnnen itseni niin hölmöksi ja satutetuksi. Tiedän, että ansaitsen paljon parempaa, mutta silti on niin vaikeaa unohtaa häntä. En voi unohtaa vaikka haluan. Olenhan vieläkin rakastunut. Hän ei taida yhtään välittää siitä miltä minusta tuntuu, ja luulin vielä että hän todella piti minusta.En ollut koskaan hänelle mitään. :( hyviä jatkoja muille surullisille
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkäpä se meni niin että sä näit ja kuulit vain sen mitä sä halusit kuulla ja nähdä. Sä kun kerran olit ihastunut ja jopa rakastunut häneen. Niin sä käsitit kaikki ns. kivat ja söpöt sanat siksi, että silläkin olisi ollut tunteet pelissä. Kai hän nyt oli luotettava noin muuten, vaikka hänellä ei sitten ollutkaan tunteita sua kohtaan? Mitä sä tarkoitat "leikkimisellä"? Oliko teillä helliä hetkiä? Seksiä ja sen sellaista? Jos niin, niin ehkäpä sä olit sille vaan sellainen kesäkissa. Sillä ei todellakaan ollut tunteita sua kohtaan, jos nyt kun sä kerroit sille omistasi, se säikähti niin, että meni vaihtamaan numeronsakin ja yrittää vältellä. Se varmaankin halusi pitää hauskaa ilman sen kummempia sitoumuksia. Paras keinohan päästä naisen sydämeen ja pöksyihin on lirkuttelu.
voihan se olla niinkin, että käsitin kaiken väärin. Sitä en kyllä oikein usko, mut ehkäpä.
Tai sit se huomas myöhemmin et ei tunnekaan enempää kuin ystävyyttä.Tuntuu vaan et se ties jo alussa mun ihastumisesta eikä sanonut mitään. Ei siinä mitään,mut tollasta lapsellista käytöstä en oikein sulata. Asioista pitää voida puhua.Mutta hän päätti kadota,työntää mut kokonaan pois elämästään. Olisin halunnut saada vastauksen kysymyksiin. Nyt jäi asiat täysin puhumatta enkä tiedä enää mitään mistään. Olisin ansainnut edes yhden viestin. Nyt en enää halua häneltä mitään. Haluan vaan unohtaa koko ihmisen olemassaolon...en halua edes hänen ystävyyttään. Täytyy jatkaa eteenpäin. :)
... missä päin tää sun ilkimys asustaa? Kyl sä selviät siitä, jos olet tämän palstan kautta häneen törmänny, niin en yhtään ihmettele, että sulle niin kävi. Kyllähän suurin osa jää täällä koukkuun ja kaipaa sitä jännitystä aina uudestaan ja uudestaan. Kysyin tota asuinpaikkaa siksi, että seurustelin yhden kaverin kanssa ja hän vaihtoi numeroa jostain syystä meidän seurustelun aikana ja epäilin, että sinne puhelimeen tulee niin paljon kaikkea, että oli helpompi vaihtaa numeroa kuin selitellä mulle kaiken aikaa. Tosin mä lopetin sen suhteen kyllä, ei kovin rehellinen tapaus...
Sydämen särkyminen on aivan kauheaa. Kokemuksesta tiedän.
Koita vaan aatella, että tollanen tökerö käyttäytyminen on loppujen lopuksi pois vaan siltä toiselta osapuolelta ja sun on vaan parempi ilman tyyppiä joka pystyy olemaan niin idiootti että vaihtaa numeronsakin.
Mä olin jokin aika sitten vähän samanlaisessa tilanteessa. Erosin alkuvuodesta ja eräs miespuolinen tuttuni riensi oma-aloitteisesti lohduttamaan minua.
Sanoin että voidaanhan me nyt yhdessä pyöriä ja tarvitsenkin seuraa kun rämmin sydänsuruissani mutta alusta asti tein selväksi, että en ole kiinnostunut hänestä muuna kuin ystävänä.
Vietettiin tosi kiva kesä yhdessä kunnes tämä toinen alkoi olettaa että seurustellaan ja alkoi jotenkin roikkua minussa ja määräillä tekemisiäni siihen malliin niinkuin hänellä olisi siihen oikeus.
Jouduin taas tekemään selväksi, että kiinnostunut olen vain ystävätasolla. Mies alkoi syytellä minua, että olen idiootti kun en ole tajunnut miten rakastunut hän on minuun koko ajan ollut.
Hänen mukaansa minun olisi pitänyt väkisten työntää hänet syrjään jo heti alkumetreillä hänen vastustuksestaan huolimatta, jotta hänestä ei nyt tuntuisi siltä että käytin häntä hyväkseni erostani selviytymiseen.
Nää on näitä ihmisiä "teet niin tai näin niin aina väärinpäin". Minä haluaisin yhä edelleen olla hänen ystävänsä, mutta hän ei kuulemma voi kun haluaa olla seurustelukumppanini. Itse en voi asialle mitään, että hän ei minua siinä mielessä kiinnosta.
Hei sinullekin. Onneksi kyseinen herra ei ole täältä palstoilta vaan ihan työn merkeissä tavattiin. Todella ikävää sinulle jos olet kokenut saman kuin minä.
Kaikista pahinta tässä koko jutussa on se, että hän sanoi haluavansa olla ystäväni. Hän sanoi, että kiireitten takia ei keretä nyt nähdä, mutta hän soittelee sitten kun aikaa on. Siis valehteli minulle päin naamaa. Sen jälkeen sitten numero vaihtui, enkä ole saanut vastauksia viesteihini. Olin uskomattoman typerä. Vaikka emme olisi jatkaneet edes ystävinä, asioista olisi pitänyt puhua. Tuntuu, että kaikki se yhdessä vietetty aika oli turhaa. Sillä oli merkitystä minulle, mutta hänelle se ei merkinnyt ilmeisesti mitään. Kiitos muuten viesteistä ja jaksamisia kaikille. Ajatelkaa iloisia asioita:)
Jotkut miehet tekee tuollaisia katoamistemppuja. Olen nähnyt aikaisemminkin samantyylisiä kirjoituksia, jossa nainen mietti miksi mies voi tehdä niin. Ehkäpä pelkuruus iski. Tai sitten mies ajattelee, että nainen unohtaa helposti kun mies katoaa kuvioista vauhdilla. Ne jotenkin luulee, että sanat kasvokkain loukkaisi naista enemmän, kuin se katoamistemppu.
Tiedätkös syksyn tyttö minulle kävin about samoin. Tutustuin, ihastuin ja lopulta rakastuin. Hänkin sanoi samoin, mutta kun reilu pari kk oli kulunut, tämä kesäheilaksi myöhemmin muodostunut nainen vetäisi maton alta. Haluaa olla ystävä. Ei kyllä onnistu koska mulla oli liikaa tunteita pelissä. En pysty näkemään häntä "vain ystävänä", niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Kaipaan häntä ja hetkiä yhdessä yhä, vaikka erosta on jo kulunut jonkun aikaa. En kehtaa ottaa yhteyttä häneen, eikä hänkään ole ottanut minuun. Eli hän oli tosissaan siinä mitä tarkoitti. Elämä jatkuu toki, olen päässyt yli tästä menetyksestä, mutta harmitus jäi. Hän oli ehkä parasta mitä minulle on koskaan käynyt ihmissuhteiden puitteissa, mutta kuitenkin huonointa. Tuskaisen kaksipiiippuinen juttu koko homma. Noo jatketaan näillä eväillä, katsotaan kuin käy. Tsemppiä myös sinulle!
minä löysin tosi hyvän ystävän kun olin eroamassa, suuri kiitos sille hienolle miehelle, hänen avullaan pääsin lopultakin irti erittäin huonosta suhteestani ex-mieheeni. Alusta lähtien meillä oli pelisäännöt selvät, ollaan vaan ystäviä, sillä miehelläkin oli vaikea ero menossa. Kumpikin pystyi auttamaan toista erittäin paljon.
Minulle vaan kävi vanhanaikaisesti, ihastuin täysillä tähän ystävääni. Miehen pää vaan ei kestä vielä uutta suhdetta ja minä haluaisin sen...
tässä ei ole petetty minua mitenkään, säännöt oli selvät alusta lähtien... tunteitaan ei vaan aina voi hallita. Nyt koitetaan ottaa välimatkaa, ettei minun pääni aivan hajoaisi... irtipäästäminen vaan on kauheaa... joten voimia sinulle ja muista, että se toinen osapuolikaan ei ehkä ole tiennyt mitä haluaa ja joillekkin ystävänä olo on vaikeaa kun näkee toisen tuntemukset... toivon vaan niin kovasti, että minun ystäväni pysyy aina ystävänäni, sillä en millään haluaisi häntä menettää kokonaan... tosin tiedän sen olevan vaikeaa, koska minulla on niin kovasti tunteet pelissä ja toinen sen näkee ja hänellä on vaikea olla kun näkee minun surkean oloni, kun en häntä saa itselleni vaan minun pitää tyytyä pelkkään ystävyyteen...
koita pärjätä ja jatkaa elämää eteenpäin.. mulle on käynyt melkein saman lailla ku sulla. tosin tää jätkä palas exän luo..
että tulet selviämään. Ajattele vaikka niin, että se aika kun hän oli kanssasi sai hänet tajuamaan entisensä arvon. Ja jos he ovat onnellisa... olet antanut heille paljon.
Tuohon tilanteeseen pääseminen vaatii paljon, mutta se helpottaa.
suola janottaa. Kun alkaa kesäheilasuhteeseen tulla arki, niin yllättäen huomaa kuinka ihana on entinen ollutkaan. Arki hänen kanssaan oli todella helppoa, kun tunsi toisen täydellisesti.
Kannattiko ottaa mies, joka ei ollut päässyt irti entisestään?