Niin..En oikeastaan edes tiedä,mistä aloittaa.. Oli kuitenkin pakko saada purkaa pahaolo jonnekin.Asia siis koskee siskoani.Oltiin aina,ihan pienestä asti,kuin paita ja peppu,tai siis siinä pikkusisko maailmassa minä elin.Eli olen se pikkusisko,joka aina turvautuu isosiskoon,tai turvautui ja uskoi,että sisko olisi maailmassa se ihminen,johon maailmassa voisi luottaa,kun koko muu maailma potki aina päähän.Vanhemmat joi paljon,kun oltiin pieniä,nuoria ja tottakait myös tappeli.Sisko lähti pois kotoa nuorena,teki ekan lapsen 15v.Meitä jäi kotiin minun lisäksi,kaksi nuorempaa veljeä ja yksi pikku siskoja heistä yritin koulun ja muun lisäksi pitää huolen.Oli kuitenkin tuo sisko,jolle soittaa,silloin kun oli oikeasti pahaolla ja kun välillä tuntui,ettei enää jaksa.Meni vuosia,ja kaikki oli ok..Tuli oma perhe ja kaikki..Meni taas muutama vuosi eteenpäin ja tuli itselleni ero.Yllättäin ihminen,johon olin aina luottanut käänsi minulle selkänsä,ihminen johon olin aina luottanut,isosisko.Käänsi takkinsa ja selitteli ex miehelleni,kuinka huono ihminen minä olen ja kuinka kukaan ei minua arvosta??Kertoili minun henkilökohtaisia asioita,jotka olivat muutenkin arkoja,jopa itselleni.On vain niin vaikeaa ymmärtää kuinka kukaan voi olla noin kaksinaamainen ja julma,varsinkin ihmiselle,kenellä ei oikeasti juuri ollut kenelle puhua.Ja tiesi senkin kuinka vaikeaa oli elää siinä suhteessa,missä silloin elin.Kertoi ymmärtävänsä ja jopa kannusti katsomaan elämää ympärille ja menemään eteenpäin.Kuitenkin,kun niin tein ja avasin itselleni uuden oven,hän otti ja veti maton todellisesti alta pois,tuhoten viimeisenkin uskon sillä hetkellä koko maailmaan..Aikaa siitä on noin vuosi,enkä ole hänestä sen koommin kuullut,kuin ex mieheltä ja sukulaisilta jotain.Ja samassa yhteydessä vuosi sitten hän katkaisi myös yhteyden meidän äitiin,koska äiti kuitenkin piti tyttärensä puolta,eli minun,niinkuin käsittääkseni äidit yleensä tekee.Piti siis hänenkin puolta silloin,kun hän itse otti avioeron.En vaan jaksa ymmärtää,onhan minulla vielä edelleen lähellä kaikki nämä muut rakkaat ja tärkeät ihmiset,pikku veljet ja sisko,äiti.Mutta en silti koskaan jaksa ymmärtää,kuinka ihminen voi kääntää takkinsa ihmisille,joiden väittää olevan tärkeitä ja rakkaita,vai onko jokin tarve tuntea olevansa parempi.Koska eron jälkeen olen muutenkin saanut paljon hyviä ystäviä,tuttuja,jotka tuntevat myös siskoni,jotka ovat myös kertoneet paljon,paljon asioita,kuinka hän on aina minua haukkunut,mutta miksiköhän?Mietin vain itsekseni ja helpottaa,kun voi purkaa sen edes tänne.Ikäeroa minulla ja siskollani on pari vuotta,eli meillä on myös paljon tuttuja yhteisiä koulukavereita.Siskonihan muutti pois jo kolmisen vuotta sitten tältä paikkakunnalta,mutta edelleenkin ihmetyttää,kuinka ihmisiltä kuulee jälkeenpäin,miten ihminen on jo kouluaikoina puhunut pahaa omasta siskostaan,yrittäen nostaa itsensä korkeimalle pallille ja varsinkin kun tietää,että toisella on aina ollut pahaolla..Mutta vuoden aikana on kuori minullekin kasvanut,siihen ihmiseen en luota enää koskaan,vaikka joskus yrittäisi pyytää anteeksi.Mut tosin varmaan turha luulo,et siitä enää koskaan mitään itselleni kuuluu,toivon kuitenkin,että,jos,vaikka sattuisi lukemaan tämän tekstin,ei nimittäin kukaan tee omalle siskolle noin,ei koskaan petä rakkaiden ihmisten luottamusta,toivon,että hän voi olla nyt onnellinen,elää itsensä kanssa ja luottaa tulevaan,etsiä ihmistä,johon luottaa yhtä paljon kuin luotetava itse on ollut.Toivon kuitenkin,että hän on nyt onnellinen,eikä hän oikeastaan päässyt täysin pilaamaan minunkaan elämää.kun näytti kyntensä tässä vaiheessa,elämä on kuitenkin edessäpäin,mutta olit oikeasti enemän kuin tärkeä,kiitos,että olit sen arvoinen..
luotin liikka
petyin todella pahoin
61094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luotin liikka, kirj.: petyin todella pahoin
Niin... En oikeastaan edes tiedä, mistä aloittaa... Oli kuitenkin pakko saada purkaa paha olo jonnekin.
Asia siis koskee siskoani. Oltiin aina, ihan pienestä asti, kuin paita ja peppu, tai siis siinä pikkusisko-maailmassa minä elin. Eli olen se pikkusisko, joka aina turvautuu isosiskoon, tai turvautui ja uskoi, että sisko olisi maailmassa se ihminen, johon maailmassa voisi luottaa, kun koko muu maailma potki aina päähän.
Vanhemmat joi paljon, kun oltiin pieniä, nuoria ja tottakait myös tappeli. Sisko lähti pois kotoa nuorena, teki ekan lapsen 15v.
Meitä jäi kotiin minun lisäksi kaksi nuorempaa veljeä ja yksi pikku sisko ja heistä yritin koulun ja muun lisäksi pitää huolen.
Oli kuitenkin tuo sisko, jolle soittaa silloin kun oli oikeasti paha olla ja kun välillä tuntui, ettei enää jaksa.
Meni vuosia ja kaikki oli ok... Tuli oma perhe ja kaikki... Meni taas muutama vuosi eteenpäin ja tuli itselleni ero.
Yllättäin ihminen, johon olin aina luottanut, käänsi minulle selkänsä, ihminen johon olin aina luottanut, isosisko. Käänsi takkinsa ja selitteli ex-miehelleni, kuinka huono ihminen minä olen ja kuinka kukaan ei minua arvosta. Kertoili minun henkilökohtaisia asioitani, jotka olivat muutenkin arkoja, jopa itselleni.
On vain niin vaikeaa ymmärtää kuinka kukaan voi olla noin kaksinaamainen ja julma, varsinkin ihmiselle, jolla ei oikeasti juuri ollut kenelle puhua. Ja tiesi senkin kuinka vaikeaa oli elää siinä suhteessa, missä silloin elin.
Kertoi ymmärtävänsä ja jopa kannusti katsomaan elämää ympärille ja menemään eteenpäin. Kuitenkin kun niin tein ja avasin itselleni uuden oven, hän otti ja veti maton todellisesti alta pois tuhoten viimeisenkin uskon sillä hetkellä koko maailmaan...
Aikaa siitä on noin vuosi, enkä ole hänestä sen koommin kuullut kuin ex-mieheltä ja sukulaisilta jotain.
Ja samassa yhteydessä vuosi sitten hän katkaisi myös yhteyden meidän äitiin, koska äiti kuitenkin piti tyttärensä puolta, eli minun, niin kuin käsittääkseni äidit yleensä tekee. Piti siis hänenkin puolta silloin kun hän itse otti avioeron.
En vaan jaksa ymmärtää, onhan minulla vielä edelleen lähellä kaikki nämä muut rakkaat ja tärkeät ihmiset, pikkuveljet ja sisko, äiti.
Mutta en silti koskaan jaksa ymmärtää, kuinka ihminen voi kääntää takkinsa ihmisille, joiden väittää olevan tärkeitä ja rakkaita. Vai onko jokin tarve tuntea olevansa parempi?
Koska eron jälkeen olen muutenkin saanut paljon hyviä ystäviä, tuttuja, jotka tuntevat myös siskoni, jotka ovat myös kertoneet paljon, paljon asioita, kuinka hän on aina minua haukkunut, mutta miksiköhän?
Mietin vain itsekseni ja helpottaa, kun voi purkaa sen edes tänne.
Ikäeroa minulla ja siskollani on pari vuotta, eli meillä on myös paljon tuttuja yhteisiä koulukavereita. Siskonihan muutti pois jo kolmisen vuotta sitten tältä paikkakunnalta, mutta edelleenkin ihmetyttää, kuinka ihmisiltä kuulee jälkeenpäin, miten ihminen on jo kouluaikoina puhunut pahaa omasta siskostaan yrittäen nostaa itsensä korkeimmalle pallille ja varsinkin kun tietää, että toisella on aina ollut paha olla...
Mutta vuoden aikana on kuori minullekin kasvanut, siihen ihmiseen en luota enää koskaan, vaikka joskus yrittäisi pyytää anteeksi.
Mut tosin varmaan turha luulo, et siitä enää koskaan mitään itselleni kuuluu, toivon kuitenkin, että jos vaikka sattuisi lukemaan tämän tekstin, ei nimittäin kukaan tee omalle siskolle noin, ei koskaan petä rakkaiden ihmisten luottamusta, toivon, että hän voi olla nyt onnellinen, elää itsensä kanssa ja luottaa tulevaan, etsiä ihmistä, johon luottaa yhtä paljon kuin luotettava itse on ollut.
Toivon kuitenkin, että hän on nyt onnellinen, eikä hän oikeastaan päässyt täysin pilaamaan minunkaan elämääni, kun näytti kyntensä tässä vaiheessa. Elämä on kuitenkin edessäpäin, mutta olit oikeasti enemmän kuin tärkeä, kiitos, että olit sen arvoinen.
Mielestäni on loukkaavaa kirjoittajaa kohtaan, että käsittelet tekstin uudelleen OMAN mieltymyksesi mukaisesti. Jos joidenkin kirjoitustaito tai sen puute häiritsee sinua noin paljon, niin voisit kirjoittaa sanallisesti parannusehdotuksesi. Olen tätä mieltä paitsi sen takia, että oudot korjailusi ovat nenäkkäitä kirjoittajaa kohtaan, mutta myös sen takia että ne eivät edes ole aina kielenhuollon sääntöjen mukaisia. Kappaleet esimerkiksi voisit opetella erottelemaan asian, ei lauseiden pituuden mukaan. Liian monta todella lyhyttä kappaletta peräkkäin ovat sekavan näköisiä. Tässä yksi pieni korjausehdotus sinun versioosi:
"Vanhemmat joi paljon, kun oltiin pieniä, nuoria ja tottakait myös tappeli. Sisko lähti pois kotoa nuorena, teki ekan lapsen 15v.
Meitä jäi kotiin minun lisäksi kaksi nuorempaa veljeä ja yksi pikku sisko ja heistä yritin koulun ja muun lisäksi pitää huolen."
Nämä kaksi kappaletta olisit voinut pituuden ja asiasisällön puolesta yhdistää. Muihin virheisiisi en jaksa nyt puuttua.
Ja asiallinen, jopa tarpeellinen.
On paljon helpompaa lukea tekstiä joka ei ole aivan yhtä pötköä.
Ja saapahan alkuperäinen samalla kritiikin vastaan otto harjoituksen. Jos tuosta loukkaantuu, joutaa hyvin loukkaantumaankin, maailma potkii kyllä pahemmin. Sinullakin siis on reikä itsetunnossasi. pahus kun sen huomasin....
Toisella on murhe ja huoli, josta hän kirjoittaa ja kysyy lukijan mielipidettä.
Sinä et voi vastata, koska kysymyksen muotoilu on ollut virheellinen.
Tulee ajatelleeksi, että sinun lähiomaisenasi ei olisi helppo olla, koska sinulle ulkonaiset seikat merkitsevät niin paljon, että et voi ottaa väärin ilmaistuun huoleen kantaa.
Järjestys se pitää olla epätoivossakin.
Tosi surullista... Itse arvostan hyvää suhdetta siskooni todella paljon, ja olen siitä onnellinen. En ikinä voisi kuvitella, että meille kävisi noin... :-(
Voihan olla, että sisaresi ongelmat jäivät sinulta aikanaan huomaamatta. Sinä oli monien murheiden keskellä itsekin ja hait turvaa siskosta, joka ei ole sinua paljonkaan vanhempi.
Ehkä hän koki, että ei saanut tukea muilta, vaan hänen piti tukea sinua ja varmaankin koko perhettä, ja hoitaa omaa lastaan, joka oli syntynyt hänelle teini-iässä.
Kuka häntä auttoi hänen vaikeuksissaan?
Kun en tilannetta tunne, arvailen vain, mutta olisiko voinut olla niin, että tämä viimeinen ongelmasi katkaisi häneltä kyvyn olla apuna ja tukena sinulle. Jospa sinun avioerosi oli hänelle liikaa. Ehkä hänenkään ihmissuhteensa eivät olleet kunnossa? Yritti ehkä puhua sinulle, mutta olit oman onnettoman tilanteesi vallassa, etkä ehkä pystynyt kuuntelemaan?
Jos tilanne meni siihen, että äidin piti valita tyttäriensä välillä, kumman puolelle hän asettuu, niin kysymyksessä oli isot ristiriidat, joita ette käsitelleet tasapuolisesti.
Älä usko, mitä muut siskostasi sinulle juoruavat, sillä sisko on kuitenkin ollut sinulle hyvä. Miksi hän takana päin mollaisi?
Sisaresi vain halusi etäisyyttä, hänen voimavaransa ehkä oli käytetty loppuun.