Kysymys muslimin kanssa suhteessa oleville: hyväksyykö puolisonne kritiikkiä islamia kohtaan? Ja kuinka paljon, missä menee raja?
Kiitos vastauksista etukäteen, ihan mielenkiinnosta kyselen, en ilkeilymielessä!
Kiitos vastauksista etukäteen, ihan mielenkiinnosta kyselen, en ilkeilymielessä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kunhan keskustelu käydään hyvän maun rajoissa niin kestää kyllä kritiikin uskontoa kohtaan ja voi periaatteessa keskustella sen vaikeistakin kohdista ilman mitään, kiihkoilulla nyt voi saada asiasta kuin asiasta mellakan aikaiseksi, lähestymistavasta siis paljon riippuu.
Joskus kestää ja ei ...siis tarkennan,silloin jos ei
loukata uskontoa niin kestää,muuten asiallisesti juteltuna ei ongelmaa.Niin me kaikki jos loukataan uskontoamme /ni , niin tottakai sinäkin loukkaannut vai kuinka????
joku voisi loukata uskontoani. Tyhmien puhuja häpäisee vain itsensä. Miten se minua tai uskontoani loukkaa?
Ihminen loukkaantuu vain, jos joku osuu loukkauksellaan maaliin. Eli jos loukkaajan puhe on totta ja loukattu tietää sen.
Siksi minä en voi loukkaantua, koska uskonnossani ei ole sellaisia epäkohtia, joita en rehellisesti tunnusta. Vain totuuden kieltäjä voi loukkaantua.
edes on uskontoa. Minä ainakin loukkannun, jos kristinuskoa pilkataan, vaikka itse en edes ole uskossa.
Onhan se raamatussakin, että Jumalaa ei saa pilkata.
Mitä se sinua liikuttaa, jos joku ääliö huutelee typeryyksiä?
Anna huudella, tiedäthän olevasi oikeassa. ja huutelijahan joutuu uskosi mukaan vastaamaan huudoistaan kuitenkin..
Puppua puhut. Kyllä ihmisillä on oikeus loukkaantua, jos jostain hänelle tärkeästä asiasta tietoisesti tehdään pilkkaa tai vääristellään. Ei varmasti tarkoita, että vääristely olisi totta, jos siitä loukkaantuu tai suuttuu. Jos joku esim. tosissaan tulisi väittämään minua varkaaksi, niin takuulla puolustaisi itseäni, eikä se tarkoittaisi, että olisin varas. Logiikkasi ei pidä paikkaansa.
Olen ateisti. En loukkaannu jos vakaamustani yritetään pilkata.
Sanottaisiinko vaikka näin, että mieheni hyväksyy kritiikin helpommin muslimeja kuin islamia kohtaan. Hänen islamintulkintansa on kovin maltillinen, joten esim. naisen asemaa hän ei tunnusta ollenkaan sellaiseksi kuin mitä "yleinen kuva" on. Hän on lukenut koraanin moneen kertaan, ja muistaa myös lukemansa hyvin. Jos joskus yritän kritisoida jotain kuulemaani islamin kohtaa, kertoo hän heti, miten asiat "oikeasti" ovat koraanin mukaan. Näitä tulkintoja kun on todella monia, eikä hän allekirjoita suurinta osaa länsimaisessa mediassa esitetyistä islamin mukaisiksi. Luulen, että aika suuri osa muslimeista ajattelee samoin.
Toki pitkän keskustelun jälkeen joskus hänkin saattaa myöntää, ettei asia ole uskonnon parhaita puolia. Harvemmin tosin, sillä uskonnon kritisoiminen taitaa olla myös niitä islamissa kiellettyjä asioita. Eihän jumalan sanaa saisi kritisoida.
Viimeksi kritisoin sitä, että islamin mukaan naiset eivät saisi ottaa osaa hautajaisiin, sillä he eivät kuulemma osaa kontrolloida itseään. Tällä siis tarkoitetaan ilmeisesti tietynlaista "ylireagointia", jossa naiset joukolla vollottavat yms. suureen ääneen vaikka eivät olisi edes lähisukulaisia. Pieni hiljainen itku kuulemma on ihan ok, vaikka islamin mukaan kuollutta ei saisi pitkään surra. Kysyin, onko tämä hänen mielestään oikein sellaisille naisille, jotka omaavat itsekontrollin (kuten minä) ja jotka haluaisivat hautajaisiin osallistua. Mieheni mielestä näitä kuulemma on Turkissa vähän (josta minä tietysti vasta riemastuin:)) mutta uskonto ei tätä suoraan kieltäisi. Jatkoin, että miten islamin mukaan pystytään ennalta varmasti sanomaan, kuka naisista omaa itsekontrollin ja kuka ei sekä toisaalta, miksi islam olettaa että kaikilla miehillä olisi pettämätön itsekontrolli tuollaisissa tilanteissa. Mies meni vaikeaksi kun ei keksinyt vastausta, ja pitkän jankkaamisen jälkeen lopulta kiertäen ilmaisi, ettei sääntö "ehkä" ole kovin oikeudenmukainen. Eli siis vaikeaa on miehen ainakin itse kritisoida uskontonsa huonoja kohtia. Minun kritiikkini hän sen sijaan kyllä hyväksyy niissä harvoissa tapauksissa joissa se on ollut oikeutettua. Tietämättömän kritiikki kun harvoin kohdistuu oikeaan paikkaan, mutta yrittäähän aina pitää :)
Täältä on nyt taidettu poistaa sinänsä asiallinen viesti, joka käsitteli vastottain tullutta dokumenttia... siinä dokkarissa oli siis kyse eräästä "kunniamurhasta", joka sai aikaan suurehkoja reaktioita Turkin naisissa ja ihmisoikeus järjestöissä (vai mikäs se KaMER nyt olikaan;D)
Veljensä murhaaman tytön hautajaisiin osallistuneet naiset näyttivät järkyttävän enemmän tapahtumaa kommentoinutta imaamia kuin itse tapaus (vaikka Koraanissa ei taideta varsinaisesti kieltää naisia osallistumasta hautajaisiin normaalisti? Ainakin ko. tilaisuudessa naiset kantoivat arkkua ja osallistuivat kaivuu töihin, vaikka paikalla oli miehiäkin, kaikilla naisilla ei ollut edes huntua).
No niin, melkein olikin kutina, että Turkin kunniamurhat viestini poistetaan tai siirretään jonnekkin... mutta eipä tuo mitiä, vaikka tuntui menneen nyt aikaa hukkaan sitä kirjoittaessa;D
Harmittaa kun saanut nähdä vastauksia, vaikka niitä karvaisiakin, uskoisin, että tietyillä tahoilla olisi ollut sananen tai pari edes sivuten aihetta;D
Luulen, että kunniamurhista keskustelu menee aiheeltaan vähän liikaa yhteiskunnan puolelle. Sinänsä ymmärrän sheriffin logiikan, mutta ehkä ei ihan noin tiukka pitäisi olla kuitenkaan. Tosiasiassahan monessa monikulttuurisessa suhteessa näiden asioiden käsittely on ihan arkipäiväistä, jolloin asia liittyy aika kiinteästi myös tälle palstalle. Mutta sheriffihän tietty päättäköön linjansa :)
Joka tapauksessa katsoimme tuon dokumentin miehen kanssa. Olemme myös aiemmin keskustelleet asiasta, joten tiedän miehen olevan tiukasti kunniamurhia vastaan. Ajatus on hänelle todella vieras, jopa vastenmielinen. Kunniamurha itsessäänhän on kulttuuri-, ei uskontosidonnainen. Kurdien kulttuuriin se liittyy melko olennaisesti (mikä ei tietenkään tarkoita että kaikki kurdit sen hyväksyisivät), suurin osa turkkilaisista sen sijaan mieluummin tappaisi raiskaajan kuin raiskatun. Toinen asia on sitten se, miksi turkkilaiset eivät saa/halua saada näitä tapauksia kuriin antamalla kunnon rangaistuksia... tästä saimmekin sitten miehen kanssa taasen oikein kunnon keskustelun aikaiseksi :D
Itsekin sattuneesta syystä kiinnitin huomiota siihen, että hautajaisissa oli mukana vain naisia. Ainakin saivat asialleen huomiota, en vaan ole varma tuliko se sitten ihan oikeista syistä... Koraanissa naisten osallistumista hautajaisiin ei ole kielletty, vaan kielto perustuu hadithiin, jossa Muhammed oli poistanut hautajaisista hysteerisesti itkevän naisen. Hautajaisissa itkeminen kun tarkoittaa jumalan tahdon vastustamista. Pitkää (tai äänekästä) suremista ei muutenkaan pidetä hyvänä, sillä jumala päättää kenet ottaa ja se on ihmisten vaan hyväksyttävä.
Nyt on mieskin jo sitä mieltä, että islamin mukaan nainen saa osallistua hautajaisiin kunhan osaa käyttäytyä. Tosin todellisuudessahan naisten osallistuminen ei ole tavallista, enkä ole varma onko mahdollistakaan miehen optimismista huolimatta... mutta siis joo, taas se näyttää löytäneen yhden tavan välttää islamin kritisoiminen :D
"Pitkää (tai äänekästä) suremista ei muutenkaan pidetä hyvänä, sillä jumala päättää kenet ottaa ja se on ihmisten vaan hyväksyttävä."
Tästä tuli mieleen, että eihän se ole jumalan tahto, jos joku julma sukulaismies päättää murhata naisen. Silloinhan tämä murhaaja yrittää leikkiä jumalaa. Luulisi, että tämäkin olisi ristiriidassa Koraanin kanssa.
Jep, onhan se noinkin, että seriffi päättää... Harmittaa vain, että päätti niin nopeasti kun en voinut edes katsoa niitä vastauksia...
Jep, tuo oli jotenkin tuttua, että vainajaa ei saisi surra äänekkäästi, koska kuoleman pitäisi olla tavallaan iloinen asia (ikuinen lepo ja mah. päästä paratiisiin) silti jokainen haluaisi lähimmäisensä vielä elävän ja kuolisi sillä hetkellä mieluummin itse, ettei tarvitsisi olla surussa ja tuskassa ja itsekkäässäkin toisen ihmisen kaipuussa.
Siinä mielessä oli oikein surra tyttöä, koska hänen henkensä riistettiin julmalla tavalla (tosin voihan sekin olla Jumalan tahtoa mutta millainen Jumala tahtoo veljen tappavan siskonsa, mitä raaimmalla tavalla).
Haudattinkohan se lapsi sitten siihen myös vai mitenkäs sille tapahtui, kun se kuitenkin eli vähän aikaa?
Islamissa ja sen noudattajissa olisi paljonkin kritisoimista mitänyt naisten asioiden hoitoon tulee mutta olen ollut niin kiukkunen ja ärsyttävä akka viime aikoina, että on parempi odottaa seesteisempiä aikoja ennen kuin alkaa toisen uskonnosta puhumaan kriittisesti
Kaikki muut taitaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta muhammedia ei saa sanoa edes piilo pedofiiliksi tai muita hänen tekosiaan ei sovi arvostella, vaikka ne miten järkeenkäymättömiä minusta olisivatkin.
Tapamuslimeja saa arvostella ja miestäkin saa moittia kunhan ei vain sano, että kaikki muslimit sitä ja tätä, vaikka joskus sekin lipsahtaa suutuspäissään kun on kyseessä joku asia, joka toisen kulttuurissa tai uskonnossa alkaa ärsyttämään tai terroristit ovat taas pistäneet kokon jonkun rakennukseen;D
Toinen juttu on "pilkkaava yleistäminen" tyyliin Jeesus ja Jumala olivat iltateellä, Mohammed koputti oveen. Jessus avasi ja kysyi: "Hei iskä tilasit sä pizzaa;D"
Ihmisten tulkinnat Mohammedin... hups eikun Jumalan tahdosta saavat joskus mieheltäkin kritiikkiä (kuten Shiiamuslimien tapa lyödä itsensä verille... joskus katsottiin tänne lähetetty video asiasta ja mies sanoi tietävänsä miksi noin tehdään mutta lisäsi, että se on niitä shiiojen hullutuksia).
Jotenkin tiivistettynä tuntuisi miehen ajatus olevan se, että Koraanissa on kaikki islamista ja siinä islamissa, mikä on Koraanissa kerrottu on kaikki oikein, ihminen vain tekee virheitä tulkinnoissaan.
Riidellessä saattaa muhammedin haukkuminen todellakin viedä maltin mieheltä. sovussa ollessa en itsekään kärjistä vaan pyrin pysymään asiallisena.
Muiden muslimeien ollessa paikalla jutut ovat toki toiset kuin mitä kahdestaan voidaan keskustella.