Siitä on jo kolmisen vuotta... En vieläkään ole päässyt siitä yli. En usko, että tulen koskaan pääsemäänkään. Vietimme kuusi yhteistä vuotta ja hetkeäkään en kadu. Olen jo nykyään 'onnellisesti' naimisissa, mutta sinua ei mikään voi korvata. Eihän minun sinua pitäisi edes ajatella, mutta minkäs teet. Sen jo olen oppinut, että ihmisellä voi olla vain se yksi ja oikea rakkaus. Kaikki muu on korviketta. kehen kerran tulisesti rakastuu -rakkaus ei koskaan katoa.
Sinun ikuisesti...
Sinun ikuisesti...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan vinkkinä että kun löytyy joku todella erityinen ihminen siitä kannattaa pitää kiinni todella kovaa. Miksi itse päästit tuon ihmisen pois elämästäsi jos hän kerran oli elämäsi rakkaus?
Minkäs teet kun tämä toinen osapuoli vaan lähtee kauas pois...köytät kaappiin piiloon:P
Kun pystyisikin vaikuttamaan toisen mieleen ja siihen että sekin tajuaisi että näin sen pitäisi olla
Nyt on ap:llä termit sekasin. Se nainen ei ollut elämän rakkaus vaan yksipuolinen (voimakas) rakkaus.
Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Esimerkiksi joskus ympäristön painostus käy niin voimakkaaksi, että on helpompi jäädä huonoon, kuolleeseen, suhteeseen, kuin tehdä suuria ratkaisuja ja hakea omaa onnea. Tiedän tuon valitettavasti.
Pahinta tuossa on, että ratkaisu tässä tapauksessa tehtiin "lasten takia", mutta uskon lasten kärsivän enemmän tuosta. He tajuavat kyllä jossain vaiheessa, ettei kaikki ole oikein.
Ahaa ympäristön painostuksesta, no sitten. Ja ajattelin, että tuo, joka kirjoitti että jos toinen päättää lähteä niin minkä teet, oli ap:n kirjoitus.
Joo, tosiaan tuosta ympäristön painostuksesta en pysty sanomaan mitään, koska minulla on ollut onni omata vanhemmat ja sukulaiset, jotka ajattelevat individualisesti ja ovat pitäneet ohjenuoranaan "Teet niin kuin parhaalta tuntuu, tai parhaaksi näet". Hm, siksi munulta menee yleensä ohi ja ajatella näitä tämmöisiäkin vaihtoehtoja.
... mutta tunnetasolla olen valitettavasti yhä samaa mieltä.
juu tiedän ihan tarkalleen mistä puhut...olen "onnelisessa" parisuhteessa mutta silti en pysty olemaan ajattelematta elämäni rakkautta..joka on tällähetkellä jossain päin maailmaa..euroopassa...seurustelimme 3 ja puoli vuotta ja olemme tunteneet toisemme n. 10 vuotta...
tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan..mutta elämä ei ole helppoa..kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi..silti vielä sisimmässäni toivon että kohtalo saattaisi meidät yhteen..mutta monimutkaista tästä tekee nykyinen mieheni..en haluaisi koskaan satuttaa häntä..hän on kokenut jo tarpeeksi pettymyksiä..miten minä voisin tästä tilanteesta enään lähteä...yhteisestä kodista?
T: Anna
tiedän kyllä miltä siusta tuntuupi mut haluan sanoa kaikille mieliteen entisen haikailuun.
ex.sä ei välttämättä ollut elämäsi rakkaus kerta suhde loppu..jos tämä mies tai nainen ei huomaa mitä menetti niin kyllä voi vaan itteesä syyttää!
ite haikailin entisen perään melkein 2v ja kyllä kieltämättä mietin vieläkin.ei nuita vanhoja ikinä varmaan kukaan unohda ja pysyy kyllä mielessä silloin tällöin.mutta haikailussa vaan satuttaa vaan itseesä..eron jälkeen tuntu että tämä oli ainut ja oikea mutta ei.
tajusin sen vasta tässä pari viikkoa sitten vaikka en halunnu uskoa..tapasin ex.säni tässä yksi viikonloppu ja vaihdeltiin siinä kuulumisia..ehkä halusin vaan testata tuleeko vanhoja tunteita pintaan mutta lähtiessäni tunsin pelkkää sääliä ja katkeruutta.ja ihmettelin miten oon voinu tuhlata ajatuksia mokomaan! ja siitä lähtien oon tuntenu itteni vapaaksi vaik hölmöltä kuulostaakin! helpotus tuntu vaan!
erot aina sattuu,mutta kun se ero tulee,niin on vaan ollu tarkotus käydä! naiset ja miehet! ja pointtini on että on niitä monia muita paljon parempia maailmassa vaikka muille jakaa! älä hukkaa elämääs vaan yhden ajattelemiseen niinkun mää tein ja itkin monta kuukautta! ja ystävät auttaa mielettömästi!! ikävä että kesti näin kauan tajuta sekin! paljon helpompi elää! suhteilla on hyvät ja huonot hetkensä..mutta jos tunnet sen jonkun todella olevan se oikea sinulle,älä päästä käsistäs!
Moi!
Kävikö sulla niin että kun tapasit exän niin silmäsi aukesivat?
Mä olen haikaillut exän perään 9vuotta ja ajattelin että paras vaan paukata kohteliaasti hänen elämässään käymään ja toivoa että omat suomut siten silmistä putoaisi ja ajatukset voisi kääntää menneestä tulevaan.
Tuntuu että mitä enemmän vanhaa juttua päässään kelaa niin hullummaksi se vaan menee. Päinvastoin pitäisi omin silmin nähdä ja päivittää oma pää tälle vuosituhannelle. ei sitä jääräpää(t) ennen usko kun näkee.
herrasmiehen tavoin täytyy kuitenkin tapaaminen hoitaa ettei mennä järkyttämään arkea, menishän sitä iteltäkin pasmat sekaisin jos joitain hörhöhaamuja kävelisi kauniina pakkasaamuna työpaikalla vastaan :)
Kävin sitten tapaamassa exää. Kyllähän oli huikea kokemus. Kannatti tehdä. En tiedä onko silmäni auennut mutta ainakin mieli on vähän rauhottunut.
Itse olen ollut ja olenkin samassa tilanteessa.. Se yks ei vaan koskaan unohdu enkä voi sille mitään mutta ei se siltikään onnistunu, vaikka kuinka yritettiin.. Tasan ei käy onnen lahjat..