Minulla on kamala anoppi ja kälyt. He ilkeilevät minulle kaikesta, piikittelevät ja yrittävät hiertää minun ja miehenä välejä. Pahimpia ovat mieheni siskot. He poissulkevat minut aina jutuista, eivät keskustele kanssani ja siirtyvät mökin pihalla eri pöytään -> jättävät minut yksin jos mieheni on käymässä jossain.
Anoppini jopa vie meiltä tvaraa. Hän vei meidän poissaollessamme meiltä arvokkaita viinejä tuliaisiksi miheni siskoille. Hän vei minulta takin sekä kävi hakemassa ruokaa jääkaapistamme. Anoppi huomautti minulle kun en ole pitänyt piikittelyiden jälkeen yhteyttä mieheni sisaruksiin. Enää en pidä yhteyttä anoppiinkaan.
Häihimme anoppi ja kälyt tulivat vain vieraiksi.
Kaiken huipuksi kälyt ovat pyytäneet meiltä rahaa, olemme maksaneet heidän laskujaan ja majoittaneet toisen heistä aikoinaan meille puoleksi vuodeksi. Kiitoksena piruilua. Nyt tämä on loppu. Kaiken huipuksi kälyt ovat kanssani saman ikäisiä aikuisia kolmekymppisiä ihmisiä, mutta käyttäytyvät kuin lapset.
Mieheni on tajunnut tilanteen ja onneksi tullut minun puolelle. Mieheni onkin sanonut, että mitä enemmän he ilkeilevät minulle, sitä vähemmän näkevät poikaansa / veljeään.
Mieheni hyvästä suhtautumisesta huolimatta olen ihmetellyt mikä saa anopit ja miehen siskot käyttäytymään ilkeästi sukuun tulleita miniöitä kohtaan?????
Anoppini jopa vie meiltä tvaraa. Hän vei meidän poissaollessamme meiltä arvokkaita viinejä tuliaisiksi miheni siskoille. Hän vei minulta takin sekä kävi hakemassa ruokaa jääkaapistamme. Anoppi huomautti minulle kun en ole pitänyt piikittelyiden jälkeen yhteyttä mieheni sisaruksiin. Enää en pidä yhteyttä anoppiinkaan.
Häihimme anoppi ja kälyt tulivat vain vieraiksi.
Kaiken huipuksi kälyt ovat pyytäneet meiltä rahaa, olemme maksaneet heidän laskujaan ja majoittaneet toisen heistä aikoinaan meille puoleksi vuodeksi. Kiitoksena piruilua. Nyt tämä on loppu. Kaiken huipuksi kälyt ovat kanssani saman ikäisiä aikuisia kolmekymppisiä ihmisiä, mutta käyttäytyvät kuin lapset.
Mieheni on tajunnut tilanteen ja onneksi tullut minun puolelle. Mieheni onkin sanonut, että mitä enemmän he ilkeilevät minulle, sitä vähemmän näkevät poikaansa / veljeään.
Mieheni hyvästä suhtautumisesta huolimatta olen ihmetellyt mikä saa anopit ja miehen siskot käyttäytymään ilkeästi sukuun tulleita miniöitä kohtaan?????
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan hyvin, koska miehesi on kuitenkin ilmoittanut oleansa puolellasi? On jopa valmis katkaisemaan välit sukuunsa, mikäli tilanne ei parane.
Kuinka anoppisi voi käydä teillä hakemassa tavaraa? Miksi hänellä on avaimet? Ne voi ottaa pois.
"Häihimme anoppi ja kälyt tulivat vain vieraiksi."
Mikä heidän roolinsa olisi sinun mielestäsi pitänyt olla? Mielestäni häissä on hääpari, vieraat ja henkilökunta. Kutsutut ovat kaikki vieraita ja palkoliset ovat siellä työnsä puolesta.
Miksi annatte rahaa kälyillesi?
Kiitos vastauksestasi.
Kyllä, asiat ovat lopunperin todella hyvin. Perimmäisenä kysymyksenä vaan oli, että ihmettelen mikä heidät saa käyttäytymään niin?
Häissä toki he olivat vieraina, kuten muutkin kutsutut. Missään vaiheessa en pyytänyt heitä mitään apua, tosin kuin omilta vanhammiltani, jota auttoivat meitä mielellänsä. Anoppi ja kälyt sen sijaan ihmettelivät suureen ääneen miksi menemme naimisiin. Lisäksi äitini yritti ystävällisesti mennä juttelemaan heille, niin he kääntyivät kannoillaan eivätkä vastanneet mitään.
Emme toki enää annakaan kälyille rahaa / maksa laskuja. Lopetimme heti huomattuamme heidän lypsävän meiltä rahaa ja eivät maksa lainojaan takaisin. Enää heillä ei ole edes avainta jolla pääsisi meille, koska käly sattui sen hävittämään. Emme enää asu samassa asunnossa ja käly ei osallistunut maksamaan millään tapaa lukkojen vaihtoa, mikä piti tehdä muuton yhteydessä. Tämähän passasi minulle, siis avainten häviäminen, koska ei tarvinnut alkaa selittelemään miksi ne pyydettäisiin takaisin.
Juu, mutta olen kuullut ystäväpiirissäni todella paljon vastaavista kauhuanopeista ja -kälyistä. Siksi kysyisinkin osaako kukaan arvata mikä heidät panee käyttäytymään siten?
skitsofrenia, schizophrenia, jakomielisyys
psykoottinen häiriö, jolle on ominaista aistiharhat, harhaluulot, ajatusten hajanaisuus, tunneilmaisujen niukkuus tai outous sekä taantuminen
Miksi jakelet kotisi avaimia ympari sukuasi? Tuo on melkein kuin rukous kotisi vaarinkayttoon.
Enta rahojenne jakelu suvullenne? Teilla ei ole velvollisuutta antaa rahaa jokaiselle sita pyytavalle. Tosiasiahan on etta raha on mita useimmisa perheissa ollut lopullisesti valit rikkova tyokalu.
Miksi kotinne, varanne ja vapaa-aikanne on pyhitetty ilkeille sukulaisille? Kysyn vain koska lukija sita ei kertomasi mukaan pysty ymmartamaan.
Ymmarratko sina itse?
Olisikohan aika rajoittaa sukulaisten vierailut (puolin ja toisin) ehka yhteen maksimi 6tntia kertaan vuodessa, vaihtaa lukot kotinne oviin ja avaimet vain sinulle ja miehellesi, ja rahat pankkiin vanhuuden varalle eika jaella niita pitkin sukua.
sukuun ja piste!
Kuten alkuperäinen kirjoittaja kysyi, minäkin ihmettelen mikä saa miehen puolen sukulaiset yrittämään suhteen tuhoamista, ja mitä muutakaan nämä teot ovat muuta kuin juuri sitä. En ymmärrä myöskään, miksi täällä eräät ikäänkuin syyllistävät miniää, heittävät "no, miksi annat avaimen, no miksi annat rahaa." No, koska miniä on tässä uudessa suvussaan se naispiirin kiltein. Vaikeaa on sanoa ei, siihen vaaditaan aika paljon, vaikka tajuaisikin ihmisen todellisen luonteen. Ihminen, normaali ihminen, etsii ennen kaikkea selitystä, ja kun ei sitä löydä, etsii silti yhä uudestaan.
Ehkä on helpompi moittia sitä auttajaa, kuin pohtia autettavan, pummaajan motiivia. Motiiveja ei normaali ihminen käsitä.
Ei miniän tarvitse maksaa mitään sisäänpääsymaksua uuteen sukuun tullessaan, ei tämä ole mikään Cosa Nostra.
Anoppi ja mieheni sisarukset eivät ole pyrkineet sabotoimaan suhdettamme, mitä he tosin ovat tehneet on ollut sieltä lievemmästä päästä. Mieheni toinen sisarus pyrki ilmeisesti saaamaan minut sanomaan jotain epäilyttävää miehestäni, jotain hälyttävää suhteemme tilasta, hän sanoi, että hän itse on säälistä nykyisen kumppanin kanssa, kun sillä on ollut kaikenlaisia ongelmia, ja katsoi minua pitkään, en sanonut mitään. Enkä aio sanoa miehelleni, ei hän tätä uskoisi. Tuntuu, että mieheni sisko sanoo ihmisille toista, mutta tarkoittaa aivan muuta. Eli mitä hän minullekin sanoo, eroaa siitä, mitä hän oikeasti ajattelee. Olen kuullut, me kaikki olemme kuulleet, kun mieheni sisko on haukkunut miestään, kun tämä ei ole ollut läsnä. Se, että haukkuu toisille omaa miestään, kun tämä ei teekään kuten anoppi sanoo, on maailman törkein temppu, kamalinta mitä nainen voi miehelleen tehdä: olla samaa mieltä äitinsä kanssa, eikä uskalla puolustaa miestään turhia syytöksiä vastaan.
Ainakin suhteemme alkuvuosina anoppi ei ymmärtänyt, että mieheni nyt ei vaan enää voi juosta heidän asioillaan, aina olisi pitänyt ajella, viedä, tuoda, hakea, vaikka mieheni oli väsynyt töistä. Niitä soittoja riitti, nyt ovat onneksi höllänneet otetta, kun eläkeikä on lähellä, ei työtahtikaan enää ole sama kuin ennen. Tähän tietenkin vaikutti se, että mieheni ei enää asu vanhempiensa omistamassa talossa.
Muut sisarukset ovatkin sitten vielä äitinsä hoivassa, eivätkä he huomaa kuinka likellä he itse asiassa ovat. Vanhemmat käyvät näiden luona omilla avaimillaan harva se päivä, lomat sovitetaan yhteen vanhempien ehdoilla, vanhemmat makselevat lapsiensa, uups, aikuisien laskuja. Tämä vanhempien lompakolla käynti tarkoittaa, ettei lapsi ole vielä 40-vuoden iässä itsenäistynyt, eikä tule tätä menoa itsenäistymään. Kun ottaa rahaa vastaan, on aina velassa tälle ihmiselle, jollei sitä velkaa maksa takaisin. Kun tätä logiikkaa ei tajua, niin sitten on aina velvollinen olemaan samaa mieltä äidin kanssa. Tuhoaa itseään ja parisuhdettaan tällä tavalla, mutta kukin elää omalla tyylillään.
Vaikka aikuisella (lue:lapsella) olisi omiakin menoja lomillaan, niin niin se vaan käy, että äidin hommia hoidetaan lomallakin, aivan kuten arkena. Jos aikuinen ei kuitenkaan itse huomaa tätä, siihen on vaikea mennä väliin, ilman että leimataan konnaksi. Surettaa vaan sen puolison puolesta, mitä tämä äidin käskyjen tiivis noudattaminen tekee parisuhteelle?
En voi ymmärtää, miksi nämä "uudet" sukulaislapset, liki 40-v ihmiset ostelevat taloja velaksi, käyvät töissä, ostelevat kaikenlaista, mutta silti maksattavat laskujaan vanhemmilla. Eivät voi pyytää avaimiaan takaisin vanhemmiltaan, koska no, vanhemmat maksavat osan asumiskuluista, ja aina välillä tarvitaan niitä kukan kastelijoita. Kumma, että minä ja mieheni emme tarvitse kukan kastelijoita, jos kuihtuvat, niitä saa kaupasta lisää. Jos on koiria, viekää hoitotarhaan, ja lapset voi ottaa mukaan, jollei muuta hoitotätiä ole kuin se ainainen mummo. Meillä ei muuten ole lapsia, joten ei tarvitse senkään takia "vaivata" sukulaisia. Vähemmän velkaa muille taas siitäkin.
On vaikeaa, mahdotonta, elää itsenäisesti, jos elää muiden ehdoilla, on ne muut sitten kukkia tai äitejä. Mielestäni on tervettä kritisoida, jopa omia tai muiden vanhempia, jos kritiikki on perusteltua. Jos elät muiden laskuun, et voi sanoa vastaan, vaan joudut myötäilemään toista aina.
Onneksi emme asu enää mieheni vanhempien vanhassa talossa, thank god.
Minä rupesin seurustelemaan avomieheni kanssa 2 vuotta sitten. Sinä päivänä kun anoppini tapasin ensimmäistä kertaa, huomasin vihamielisyyden. Ja sitä on jatkunut tähän asti.
Mieheni sisarusten kanssa tulen joten kuten toimeen. Tosin, nyt on sekin katkolla, koska anoppi on myrkyttänyt toisen heistä minua vastaan ja toisen lasta ei kuulema saisi kieltää, mitä olen tehnyt heidän meillä kyläillessään. Anteeksi vaan, mutta minusta kaikkiin esineisiin ei alle 2-vuotiaiden tarvitse koskea jo oman turvallisuutensa vuoksi. Ei "kyllä pappa maksaa"-mentaliteetillä pääse elämässä pitkälle.
Sain kuulla aika "kivoja" juttuja viime kerralla..kuten että "erotkaa, se on pojalleni parhaaksi" tai että "toivottavasti sinusta ei ikinä voi tulla äitiä kun olet noin kova ihminen".
Avain on meilläkin anopilla ollut, otatin sen pois kun asiasta aikoinani kuulin. En voi kuvitella että kukaan tänne meidän kotiin kävelee suoraan ovesta omilla avaimillaan. Minusta avain kuuluu olla vain niillä, jotka asunnossa vakituiseen asuvat. Eri asia sitten, jos matkan ajaksi annetaan avain esim. kukkien kastelua tms. varten.
Mieheni perhe tuntuu olevan kuten italialaisista mafia elokuvista. Äiti on matriarkka, mies tottelee vaimoaan ja on ilkeä. Lapset eivät uskalla sanoa mitään vanhemmilleen vastaan välien poikkipanoa peläten. En ymmärrä. Lapset on kasvatettu niin äitiinsä kiinni, että tarvittiin tuo purkaus ennen kuin mieheni täysin uskoi minun puheitani äidistään. Piilovattuilua, morkkausta, haukkumista... mitä vain.
Olen hyvin loukaantunut tapahtuneesta, mutta toisaalta hyvilläni. Enää ei masenna. Pääsin muorin purkauksen johdosta yli pahasta olostani. Olin minä tosin shokissa, en muista juuri tapahtuneesta... toivon vain, että osasin itse olla menemättä siihen henkilökohtaiseen mollaukseen.
Lukioikäisenä menin käymään ensimmäistä kertaa poikaystäväni kotona. Olimme tapailleet muutamia viikkoja ja olin puhunut pojan vanhempien kanssa puhelimessa (siis lähinnä kysynyt poikaa).
Soitin ovikelloa ja pojan äiti tuli avaamaan. Tervehdin häntä esitellen itseni. Nainen ei vastannut tervehdykseeni, vaan huusi yläkertaan pojalleen, että nyt se huora tuli sinua hakemaan... Käännyin kannoillani ja odotin autossani. Olin todella pöyristynyt.
Kyseessä akateemisesti koulutettu ihminen, joka työskentelee sosiaalipuolella. Seurustelumme jatkui muutaman vuoden. Koskaan en enää mennyt pojan kotiin, kun tiesin äidin olevan kotona. Isänsä kanssa tulin loistavasti juttuun. Sunnuntaipäivälliset ja juhlapyhät vietettiin minun vanhempieni luona.
Etunimeäni "anoppi" oppi käyttämään vasta reilun vuoden kuluttua ensitapaamisestamme (kuulin aina soittaessani, kuinka huusi pojalleen, että lehmä/huora soittaa taas). Sen "koeajan" jälkeen sainkin sitten oman nimeni käyttöön.
Mamma piti pojastaan kiinni kaksin käsin. Oli tietenkin minun syytäni, kun lukion loputtua muutimme pois kotipaikkakunnaltamme opiskeluiden perässä. Muutoon ei tietenkään vaikuttanut mitenkään se, että lähimpäänkin yliopistoon oli matkaa lähes 200 kilometriä.
Suhde kariutui ajallaan, ei kuitenkaan suoranaisesti anopin takia. Hänet olimme sulkeneet täysin ulkopuolelle. Sattuneesta syystä en esim. koskaan kutsunut häntä meille käymään. Pitkän välimatkan johdosta olisi jäänyt nurkkiin päiviksi...
Poika on nyttemmin avioitunut. Olisi mielenkiintoista tietää, saiko vaimo samanlaisen kohtelun aluksi, vai olinko vain tienraivaaja, johon purettiin irtautumisahdistus.
oli suuri syyllinen ettn jaksanut vaan lähdin..
Olimme nuoria ja tyhmä olin kun suostuin että rakensimme heidän taloonsa jatkoksi oman talomme ja suostuin vielä jättämään oven jonka kautta kuljettiin ja siitähän anoppi kulkikin edes takaisin...Aamulla heräsin: anoppini herätteli poikaansa sängyn päässä, tule kahville, olen laittanut aamiaista, milloin mitäkin..Kävi keittiössä katsomassa kattilat läpi että mitä keitän, sanoi :syökää tuota huomenna minulla on paisti uunissa.Laitoin kukkapenkin ulos niin sehän oli aivan väärässä paikassa..Kaikkea mahdollista tapahtui, mieheni oli ainoa lapsi joten oli täysin äitinsä talutusnuorassa..Minä ahdistuin niin että läksin..Oli poika 4v häntä en mukaan saanut vaikka mieheni ei lapselle edes yhtä vaippaa ollu vaihtanu niin anopin mielestä poikansa oli niin hyvä isä että...Seuraavan miniän anoppi valitsi ja siinä oli kova luu..Sukset oli ristissä kaikesta..Uusi miniä sitten saikin kaiken hävitettyä..Onneksi pahoinpiteli myös poikaani joten loppujen lopuksi sain hänet luokseni jonkun vuoden jälkeen
mutta kauan kesti ennekuin anoppini käsitti ettei ollut vaihtoehtoja.Ja nyt aikuinen poikani pelkää kauheasti kun minusta tuli AVOPPI niin saan tavata heitä/häntä tosi valvotusti ja harvoin..Itse olen vannonut etten hänen asioihinsa sekaannu enkä ole sitä tehnytkään..Täytyy kuitenkin sanoa että siitä erosta jäi ikuinen ikävä..Joten voi sanoa että exanoppi pilasi kyllä koko elämää osaltaan..Olen kuitenkin ystävä hänelle tänäkin päivänä, huvittavaa on se että luottaa minuun kun on kysymys tärkeistä asioista..Olen yrittänyt hyväksyä asiat niinkuin ne on. Myöhäistä on asioita muuttaa. Tsemppiä vain kaikille miniöille, yrittäkää puhumalla setviä asioita ja se puhuminen kannattaa aloittaa heti kun suhde menee vakavaksi..