Mieheni on alkoholisti. Useimmiten työtön, välillä on parin kuukauden työjaksoja. Palkka ja työttömyyskorvaus valuvat kurkusta alas. Nyt hän on toista päivää baarissa, kävi nukkumassa kuusi tuntia kotona välillä.
Lapsen haluaisin, mutta tuollaisen miehen kanssa...? Alkaa ikä jo painamaan, joten nyt olisi viimeiset hetket lapsen tekemiseen.
Evioeroa olen miettinyt paljon. Kuitenkaan en koe pystyväni etenemään aikeessa, koska asun pienellä paikkakunnalla, joka on aika konservatiivinen. En kestäsi sitä häpeää suvun ja työkavereiden puolelta.
Häämme oli iso seremonia useine vieraineen (n. 200). Häistä on vain kolme vuotta. En kestäisi antaa periksi näin pian, mutta mitäs kun mies on todella saamaton ja olen viimein tajunnut, että unelmistani ei tule ikinä mitään hänen rinnallaan. Olen ehkä jo sitäpaitsi liian vanha (36 v)kurkottamaan enää taivaisiin, pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on...
Minä maksan kaiken: lainan, auton, ruuan. Pidän kodin siistinä. Ja mies vaan viettää aikaansa baarissa. En usko hänen pettäneen minua, ja toisaalta ei sillä ole edes väliäkään. Baarista löytyy vain rupsahtaneita alkoholisteja ja jos mieheni pitää heitä minua parempana niin oma on häpeänsä. Eipä meillä ole ollutkaan seksiä sitten häiden jälkeen (eikä kyllä ennen niitäkään).
Miksi edes menin naimisiin? En tiedä. Se tuntui oikealta 12 vuoden seurustelun jälkeen. Ja vaikka tiesin, milainen ukkoni on, en arvannut että oma maailmankatsomukseni ja arvostukseni kohteet muuttuisivat.
Miten tästä pääsee ulos? Tunnen olevani ansassa.
Lapsen haluaisin, mutta tuollaisen miehen kanssa...? Alkaa ikä jo painamaan, joten nyt olisi viimeiset hetket lapsen tekemiseen.
Evioeroa olen miettinyt paljon. Kuitenkaan en koe pystyväni etenemään aikeessa, koska asun pienellä paikkakunnalla, joka on aika konservatiivinen. En kestäsi sitä häpeää suvun ja työkavereiden puolelta.
Häämme oli iso seremonia useine vieraineen (n. 200). Häistä on vain kolme vuotta. En kestäisi antaa periksi näin pian, mutta mitäs kun mies on todella saamaton ja olen viimein tajunnut, että unelmistani ei tule ikinä mitään hänen rinnallaan. Olen ehkä jo sitäpaitsi liian vanha (36 v)kurkottamaan enää taivaisiin, pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on...
Minä maksan kaiken: lainan, auton, ruuan. Pidän kodin siistinä. Ja mies vaan viettää aikaansa baarissa. En usko hänen pettäneen minua, ja toisaalta ei sillä ole edes väliäkään. Baarista löytyy vain rupsahtaneita alkoholisteja ja jos mieheni pitää heitä minua parempana niin oma on häpeänsä. Eipä meillä ole ollutkaan seksiä sitten häiden jälkeen (eikä kyllä ennen niitäkään).
Miksi edes menin naimisiin? En tiedä. Se tuntui oikealta 12 vuoden seurustelun jälkeen. Ja vaikka tiesin, milainen ukkoni on, en arvannut että oma maailmankatsomukseni ja arvostukseni kohteet muuttuisivat.
Miten tästä pääsee ulos? Tunnen olevani ansassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Olen itse lähes samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin ja aion erota. Alkoholistien kanssa on ihana elää silloin kuin on selvä kausi, mutta juopottelukausi on yhtä helvettiä. Usko minua yksi miljoonasta alkoholistista jättää alkoholin rakkaittensa takia. He ovat niin riippuvaisia päihteistä, ettei mikään muu mene sen edelle. Olen sinua kuusi vuotta vanhempi ja lapseni ovat jo isoja ja aion uskaltaa erota, vaikka se tietää yksin jäämistä ja niistä hyvistä hetkistä luopumista. Oletko kuullut läheisriippuvuudesta? Minulla ainakin se on . Alkoholistin kanssa parisuhde on sairaallloista, usko minua ja ota ero. Uskon, että elämällä on minulle vielä jotain annettavaa ja uskon että sinullekin. Älä pelkää häpeää, vaan ajattele, että vain sinä voit tehdä elämällesi jotain , sinun miehesi voi vain elämäsi laatua huonontaa. Ota vailla perheneuvolaan yhteyttä ja käy juttelemassa ammattiauttajan kanssa. Aina pitää toivoa ja uskoa parempaa. t. Tuula
minulla hyvin samanlainen mies ollut.kaikki täsmää.nyt erossa vuoden verran.olen tosi tyytyväinen tilanteeseen ja että uskalsin erota.mieti tarkkaan!voimia sinulle!
kannattaa harkita nyt kun ei ole lapsia mitä turhaa itseään ressaa mokoman takia itte oon katellut tuurijuoppoa 30 vuotta olisi pitänyt aikaisemmin lähteä mutta kun on kasvatettu niin että ei erota meillä tää ryyppäys tapahtuu 1-2 kertaa vuodessa ja kestää useamman päivän nyt justiinsa ajattelin miten oon jaksanut sattuu nimittäin juuri putki kohdalle aikuiset lapset eivät viitti tulla edes käymään ite on vaan kuunneltava tätä "souta" meiän ukko ei baariin ryntäile vaan häiriköi tässä kotona just äasken ajattelin pitäisikö puhaltaa peli poikki joten suosittelen harkintaa suhteen jatkamisessa ettet saa elin ikästä riesaa
Ai sua hävettäis se jos eroaisit - että mitä kyläläiset sanovat??
Eikös sua yhtään hävetä se, että miehes pyörii räkä poskella paikallisessa baarissa huoraamassa?
Itse katsoin seurustelusuhteessa tuurijuoppoa (2-3vk putkeen, 2-3 kertaa/vuosi) kolme vuotta Ja siinä oli 2.5 vuotta liikaa!!!! Sitten jätin miehen ja nyt olen ONNELLISESTI kihloissa, häät tulossa.
Minä tein oman ratkaisuni, kun lopulta uskoin ettei mies lopeta juomista. Yhdessä oltiin 11v, kolme ihanaa lasta. Alussa juominen oli "kuuri luontoista". Viimeiset vuodet koko aikaista. Päätös oli vaikea, mutta kuitenkin oikea. Juominen jatkuu edelleen...perheen lisäksi on mennyt työpaikkakin...
... puhuneet lainkaan, vai onko kaikki jumissa? Ennenkuin teet mitään, yritä edes puhua miehesi kanssa. Näkisin, että vaikka nyt näyttää kirjoituksesi perusteella siltä, että kaikki on niskoillasi ja hän vähät välittää, on kuitenkin kohtuullista, että hän saa tietoonsa mitä kaikesta ajattelet. Silloin molemmilla on mahdollisuus.
Muuten näyttää aika mahdottomalta.Kannattaa kysyä itseltään mitä jaksaa kestää, jos omat toiveet ja pyynnöt valuvat kuin hanhen selästä. Ei ole kohtuullista, että maksat kaiken ja toinen rällää baareissa. Eikö liitto ole kahden kauppa? En jaksa uskoa, että se kestää vain toisen hartioilla keikkuen...
Lapsen saaminen kuvailemaasi perheeseen tuskin auttaa tilannettasi, mutta siitä on silti hyvä puhua miehellesi. Mitä Sinä haluat avioliitoltasi, mieheltäsi ja mitä olet valmis tarjoamaan itse? Siinä kysymyksiä, jotka auttanevat kartoittamaan tulannettasi. Mutta on tärkeää olla avoin erityisesti itselleen jos mielii kulkea itselleen oikeaan suuntaan.
Mistähän se muuten johtuu, että me naiset niin usein valitsemme pariksemme holhottavia ja selvitämme miestemme sotkuja? Mihin katosi se sukupolvi, jossa mies huolehti perheestään ja siitä, että lapset ja äidit saavat turvan ja tuen perheensä sisällä? Johtuuko kaikki tämä kehitys meistä naisista?
sun kirjoituksessa.
Sitä minäkin oon miettinyt aina vaan.
Me naisetko näitä pullamössömiehiä kasvatamme?
Opetamme siihen, että maailmassa kaikki tulee valmiina eteen..
Kivaa on kun on suurempi palkka ja silti kaikki tuodaan valmiina eteen, EI OLE TYHMEMPÄÄ kuin nainen!
vielä ei ole myöhäistä. Sä olet nuori vielä.
Suurempi tyhmyys se on tohon jäädä. Yritä edes.
Elät vain kerran.
... tällaisiin viesteihin voisi vastata. On niin helppoa räiskiä tänne sanoja toisen perään. Alkuperäinen kirjoittajahan ei ole pahvi--- my goodness, what a word! Sopiva ja sattuva, muttei tähän!