Onko väärin luovuttaa ja vapautta itsensä tästä tuskasta? Jos ei näe syytä enää jatkaa ja on pitkään taistellut. En usko tulevaisuuteen. En enää jaksaa odottaa että munkin elämä järjestyy.
Olen hengissä perheeni takia. Muita minulla ei ole. Tiedän satuttavani heitä paljon ottamalla henkeni. Mutta satutan itseni niin paljon pysymällä hengissä.
Ammattiapua olen hakenut ja lääkkeitä syön. En nyt ajattele itseäni vaan perhettäni.
Pääsevätkö he eteenpäin? Voiko koskaan ymmärtää miksi tytär ja sisko valitsi kuoleman? Voivatko he hyväksyä että jätin hedät saadakseni vihdoin lepää? Vai rikonko heitä enemmän kun elämäni rikkoo mua?
Olen hengissä perheeni takia. Muita minulla ei ole. Tiedän satuttavani heitä paljon ottamalla henkeni. Mutta satutan itseni niin paljon pysymällä hengissä.
Ammattiapua olen hakenut ja lääkkeitä syön. En nyt ajattele itseäni vaan perhettäni.
Pääsevätkö he eteenpäin? Voiko koskaan ymmärtää miksi tytär ja sisko valitsi kuoleman? Voivatko he hyväksyä että jätin hedät saadakseni vihdoin lepää? Vai rikonko heitä enemmän kun elämäni rikkoo mua?
Vastaukset 17
Vanhimmat
...rakkaittesi tähden!
Pelkästään hengittämällä takaat läheisillesi suurta onnea, taistele vaan eteenpäin, hyvä ihminen.
on perhettä. Kaikilla ei ole. Älä tuota tuskaa perheellesi tuollaisilla ajatuksillasi. Hae apua itsellesi. Kaipaat kuuntelijaa.
kuuntelijaa on. apua on haettu. ei see vaan mihinkään johda.
olenko perheelleni arvokas koska olen sattunut syntymään heille? onko minussa arvoa? en ole löytänyt.
ja tiedän että pitäisi taistella vielä. en vaan näe syytä.
kiitos teille silti. vaikka jotenkin tuntuu hassulta kun vieraat ihmiset välittävät eniten.
Olet korvaamaton, muistathan sen?
Elämä kantaa kun antaa sille mahdollisuuden, usko pois.
Olen samassa veneessaä kun sinä ainoa ero on siinä että mulla on pitkälle edennyt syöpä jota ei voi millään enää parantaa.Mitään ei ole tehtävisää.Mulle ei ole koskaan suotu toista mahdollisuutta.En tiedä mikä on syysi mihin olen väsynyt mutta minä olen väsynyt näihin kipuhin ja odottamiseen..odottamiseen...Syövän edetessä menetin kaiken...Sen kaiken jonka olin rakentanut 39 vuodenaikana.Jäljelle jäi vaan kuoleman odotus ja se on asioista kaikista tuskallisin...Jos olet henkisistä syistä väsynyt ,hakeudu hoitoon...Ymmärrän itsemurhasi motiivin jos olet fyysisesti sairas ja parantumaton mutta muuten vaikka olenkin kuoleman porteilla en hyväksy itsemurhaa.Itse yritin ja yritin monasti tappaa itseni osaamatta ,uskaltamatta ja lopulta meni kyky,voimat toteuttaa se.Ehkä se oli jonkin suuremman tahto että vaikka olen kuolemansairas ja elämäni on ohitse ei hän salli riistää henkeäni edes nyt vaikka motiivi ja syyt ovat selvät...Syöpäni oli niin salakavala että se tulkittiin v2003 psyykiseksi kokonaisuudesaan...Oireita tuli lisää mutta niihin ei puututtu vedoten psyykisiin taustoihini..Nyt se on todettu mutta mitään ei ole tehtävissä ja pahin on se että kukaan ei ole minulta pyytänyt edes anteeksi siitä että minua ei kuunneltu oikein ajoissa.Mutta olemme kait jokainen maksamassa karmaamme edellisestä elämistämme...Olen ollut varmaan niin paha ihminen ,siksi näin kärsiä saan.Siksi ystävä kallis jos sinulle on annettu toinen mahdollisuus.älä jätä sitä käyttämättä...Mun unelmani oli elää ja nähdä poikani varttuvan ,nähdä kavereitani ja elää..Pientä lisääaikaa pyysin mutta sitä en saa..Vaikka olen niin sairas kun olen sanon elämä on lahja...Elä edes minun puolestani joka ei saannut elää...Lue tämä kertaaleen vielä...Taistele niin minäkin taistelin...Nyt olen luovuttanut kun ruumiini on niin tuhoutunut...
Minä olen lähdössä viimeiselle matkalleni...
nm.Elämänsä menettänyt vastoin tahtoaan..Ilkka
Itsekin olen kroonisesti masentuva ihminen, mutta en ole kokenut sellaista lohdutonta toivottomuutta jota moni kokee. Olen uskossa ja koen olevani Jumalan huolenpidon alla, kurjimpinakin aikoina. Jumala on sinutkin luonut, ja haluaisi antaa sinulle toivon paremmasta huomisesta, ja rauhan. Etsi apua ja rukoile, voithan soittaa jollekin sielunhoitajalle. Joka seurakunnassa on sellaisia.
Olet rakkaampi perheellesikin kuin uskotkaan!
tyhmää. voit päästä tosta yli.
Koeta vaan jaksaa perheesi takia.Kyllä elämä vähän ajan päästä on parempaa,kunhan annat itsellesi aikaa.
Aika tekee tehtävänsä,suuri suru muuttuu vähän paremmaksi-alkaa elämä "maistumaan"
En itse haluaisi,että minulle rakas ihminen tekee itsellen jotakin pahaa,että joutuu taivaaseen!!!
Minullekin tarjotiin lääkeitä tämän minulle ison menetyksen takia,mutta En ottanut,koska suru olisi vaan siirtynyt ja ehkä tullut vielä kauheammin esiin.
Surua on vaan kestettävä,se on tätä ihmisen elämään.
Siksi itken silloin kun itkettää ja puhun asiasta kun minulla on tarvetta.
Jaksamista sinulle ja koeta jaksaa tätä elämään!!
Älä tee sitä. Jos kärsit masennuksesta tai jostakin muusta sairaudesta niin ymmärrän kyllä että elämä on raskasta. Itselläni on kokemusta semmoisista ongelmista enkä vieläkään ole täysin kunnossa. Mutta olen periksiantamaton! Vaikka mitä tapahtuisi niin tuskin tekisin itsemurhaa koska se ei hyödyttäisi ketään, kaikkein vähiten itseäni. Perheesi kärsisi pahasti jos itsarin tekisit, he jäisivät kaipaamaan sinua ja ajattelisivat vain jatkuvasti sinua. Joten älä ole ilkeä heille äläkä itsellesi, vaan jatka elämistä niin hyvin kuin pystyt!
En vaan enää tiedä miksi jatkaa. Olen kauan taistellut mutta joka kerta kun menee vähän paremmin elämä lyö päin naamaa ja täytyy aloittaa taas alusta. Jos edes tietäisin pahan olon joskus katoavan jaksaisin yrittää ja odottaa.
Tuntuu kauhealta kun muilla ei ole valinnannvaraa ja itse haluan kuolla. Tai en halua, mutta en halua elää jos elämä on näin vaikea.
Vihaan luovuttamista ja itsemurha on mielestäni aina ollut huono ratkaisu. En vaan tiedä millä voimalla jatkaa enää. Kun ei ole toivoa, unelmia, uskoa eikä aina halua jatkaa. En minä vielä täältä lähde. Mutta se ratkaisu käy mielessä päivittäin. Toisaalta se olisi ehkä liian helppoa.
Älä tee itsellesi mitään pahaa! Se koituisi suruksi myös läheisillesi.
Loppujen lopuksi kuolema ei edes välttämättä olisi sinulle "lepäämään pääsemistä". Et voi tietää etukäteen, millainen olo sinulla rajan takana tulisi olemaan jos päätät päiväsi itse. Se olisi tosi lohdutonta: tajuta, että nyt olen fyysisestä olemuksestani irti, eli niinsanotusti kuollut, mutta olen olemassa ja minulla YHÄ on paha olla!! Ajattelepa sitä.
Sen sijaan luota siihen, että Jumala auttaa sinua kestämään hetken kerrallaan - ja että jonain päivänä helpottaa. Jumala antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tämä "iankaikkinen elämä" voi alkaa sinussa ja sinun sydämessäsi jo nyt - ja se on yltäkylläinen elämä jo tässä ajassa, murheittenkin keskellä. Jeesus tuli senkin takia, ettei kukaan hukkuisi murheisiinsa..
Minä neuvoisin, että rukoilisit nyt Jeesusta rientämään sinun avuksesi ja antamaan sinulle voiman elää. Minäkin voin rukoilla täällä apunasi. Sinun läheisesi tarvitsevat sinua ja sinulla on kenties vielä tärkeitä tehtäviä, mitkä sinun tehtäväksesi on fyysisen elämäsi ajaksi annettu. Älä lähde kesken pois.
Voit tehdä myös niin, että jätät itsesi Jumalan käsiin, uskot itsesi Jeesuksen varaan ja sanot Jumalalle, että "hae minut pois, jos näet etten jaksa ja jos minulle ei ole enää täällä tärkeää tekemistä". Hän hakee sinut ihan "luonnollisella tavalla" - ilman että sinun tarvitsee tehdä itse sitä itsellesi - jos näkee, että sinun tosiaankin PITÄÄ päästä täältä pois. Ja jos hän näkee, että ei pidä, niin hän antaa sinulle voiman elää.
Kohta sataa lunta, hanki kimaltaa pian. Luoja rakastaa sinuakin. Lähettää pieniä lintuja laulamaan sinulle. VOIMIA!!!
Minulla on ollut aivan samanlaisia kokemuksia. Heti kun on tuntunut että alkaa sujumaan paremmin on asiat menneet huonosti. Esimerkiksi jos olen joskus mennyt hyvällä mielellä töihin niin heti aamusta alkaen päivä on pilalla kun pomo tulee huutamaan viereeni. Tuo on vain esimerkki siitä millä tavalla tuntuu että asiat ovat menneet pieleen.
Olin henkisesti ihan lopussa vielä vuosi sitten. Mutta sitten rupesin kaverin kehotuksesta käyttämään Möllerin Omega-3 kalaöljyä ja pääsin jälleen jaloilleni jos niin voi sanoa. Silloin minulla oli myös itsemurha-ajatuksia, ei mitään harkittuja ajatuksia vaan semmoisia jotka tulivat päähän alitajunnasta.
Minulla on unelmia, uskon että kaikilla on. Vaikka elämä onkin perseestä niin kannattaa jatkaa työtä kunnes haaveet käy toteeksi. Esim. minulla oli kauan haaveena se että tulisin normaalipainoiseksi kun olin sairas ja alipainoinen. Vuosia kului ja siihen tuo kalaöljy auttoi, se tasapainoitti mieltä ja paino nousi.
Lisäksi työpaikkojen saannin kanssa oli ollut ongelmia. Lopulta sain myös työpaikan (netistä löydetty) jossa olen edelleen ja aika äsken löysin myös omistusasunnon kohtuulliseen hintaan verrattuna nykyisiin pyyntihintoihin.
En voi sanoa että vieläkään voisin kaikkein parhaiten, mutta jo se ettei anna periksi ja yrittää uudelleen epäonnistumista huolimatta auttaa lopulta. Itsetuntoni on usein todella huono etten aina itsekään usko omia sanojani, mutta kuitenkaan en tiedä mitään muutakaan mihin uskoa.
Voin sanoa että lähes kaikki ongelmat ovat voitettavissa yhdellä konstilla, eli uskomalla itseensä eikä antamalla muiden ihmisten huonotuulisuuden pilata päivääsi. Itsetunto on tärkein asia, ilman sitä ei pärjää elämässä. Ja vaikka sitä ei hetkellisesti olisikaan niin sitä voi myös harjoittaa.
Toivon, ettet vahingoita itseäsi. Olen hiljattain menettänyt rakkaan ihmisen ja tätä surua on todella vaikea kestää. Itselläni on käynyt useaankin otteeseen mielessä, että voi kun voisin mennä rakkaani perään, ts. kuolla pois. Mutta siinä vaiheessa havahdun siihen, että en voisi tehdä sitä läheisilleni koska tiedän mitä rakkaan menettäminen on, sellaista surua en ikinä haluaisi heille aiheuttaa.
Vetoan sinuun, hae apua jos olosi on noin paha. Kaikki me kuitenkin kuolemme joskus, toivottavasti emme liian varhain emmekä ainakaan oman käden kautta.
Ota aikaa ja tilaa itsellesi. Itke ja puhu se ahdistus ulos. Anna itsellesi aikaa toipua äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Ei tarvitse jaksaa yhteiskunnan asettamia paineita, pääasia kun pysyt hengissä.
jonka *ilkka* niminen on kirjoittanut. Elämä on lahja, ei itsestään selvyys. Nauti siitä, kun vielä voit.
On jokaisen oma asia päättääkö elämänsä vai ei.Tämä mitä kirjoitan on totta.On oma asianne uskotteko vai ettekö.
Mä ja mun kulta ollaan menetetty kaksi hyvää ystävää,molemmat tekivät itsemurhan.Meillä ja tyttöystävillä ei ollut mitään aavistusta heidän aikeitaan. Kultani paras ystävä,joka myös tuli minun ystäväksi kun rupesimme seurustelumaan teki itsemurhan.Hän oli tosi useasti meillä,myös öitäkin.Mä lädin vanhempieni luokse,tää kaveri jäi meille kultani kanssa. (heillä oli yhteinen hyvä peli).Joku soitti hänelle ja pyysi baariin seuraavana iltana kaveri suostu.Ystävä lähti meilttä myöhemmin.Vähän jälkeen puolenyön tuli tekstari kullalle,liittyen tuohon peliin.Tasan tunti viestin jälkeen hän teki itsarin.Kultani sai tietää asiasta seuraavana iltana kun hänen tyttöystävä ilmoitti kullalleni.Tuo tieto oli todella kova järkytys.Hänen vamhempansa halusivat jutella kanssamme kun vietimme paljon aikaa yhdessä.Oli raastavata katsoa vanhempien surua.Toinen ystävä teki myös itsemurhan ja siitäkin asiasta ilmoitti hänen tyttöystävä.Voitte kuvitella miltä se tuntui kun tuli toinen ilmoitus hyvän ystävän kuolemasta.Tää kaveri oli jättänyt viestin: "Antakaa anteeksi.Mä en jaksanut elää". Elämän lopettaminen oli heidän oma päätös.
Ei se peli ole koko elämä!
Ei tietenkään peli ole koko elämä.
Tarkoitin,että he tykkäsivät pelata tiettyä peliä.
Totta kai käytiin baarissa yms...