suapas nähä millo se ensimmäine juttu on lehissä "työtön pimahtaa pakkojen eessä"
saas nähä
millo järähtää
121157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
joku muu laittaisi itsensä peliin.
Minäkin olen yksinelävä, mutta en tahtoisi tuottaa vanhemmilleen sellaista häpeää, että pistäisin jonkin kylmäksi. Työvoimavirkailijan kimppuunhan on jo käyty, mutta se ei tuottanut asiallista käyttäytymistä asiakkaita kohtaan, joten on järkevää siirtyä vaihtoehto b:hen ja todistaa ettei heidän jumalallinen koskemattomuutensa takaa heidän perheensä turvallisuutta. Joutuuhan nytkin työttömien perheet kärsimään rahattomuudesta ja täysin turhasta häpeästä, jota työvoimaviranomaiset lietsovat väitteellä ettei työpaikat kelpaa työttömille ja sen vihan ilmapiirissä kaikki unohtavat työvoimavirkailijoiden omat velvollisuudet työpaikkojen välittämisessä - ja he sentään nostavat huimia kuukausipalkkoja veronmaksajien kukkarosta.
Miksi työvoimavirkailijat ovat sellaisessa käsityksessä ettei heidän tarvitse käyttäytyä asiallisesti työtöntä kohtaan ja mistä he ovat saaneet käsityksen, että heidän pitää tehdä kaikki mahdollinen estääkseen työttömän työllistyminen.
Ainakin meidän työvoimatoimistossa työvoimavirkailija antaa aivan perusteettomia ja kunnianloukkaukseen yltäviä lausuntoja työttömästä eikä minkäänlaista vaitiolovelvollisuutta ole. Parantaako tuollainen solvaaminen työttömän työllistymistä vai tuottaako se vain tyydytystä kieroonkasvaneelle työvoimavirkailijalle?
Alalla olleena voisin kertoa melkoisia juttuja, mitä työttömistä esim. työaikana kahvipöydissä esitetään. Eikä kyse ole työkkäristä, vaan muusta työttömien asioiden kanssa tekemisissä olevasta työpaikasta.
Tosin en ollut uskoa korviani, kun jouduin työttömien asioissa ottamaan yhteyttä muutamaan työkkäriin. En ollenkaan ihmettele, että jotkut työkkärit suoltavat karensseja kuin liukuhihnalta.
Onneksi tämä ei koske kaikkia työkkäreitä.
Omasta työpaikastani (entinen) voisin sanoa, että siellä oli koko joukko henkilöitä, jotka eivät olisi palkkaansa ansainneet työpanoksensa vuoksi. Työteho todella heikko... Aina ei viitsitty edes työpaikalle käppäillä, saati sitten että olisi siellä viitsitty koko työpäivä viettää... Ja kyse kuitenkin kohtuullisen kovapalkkaisista tyypeistä, pienemmällä palkalla työskentelevät sitten joutuvat tekemään työtä heidänkin edestään. Töitä, jotka voisi itsekin tehdä on niin mukava siirtää alaiselle ja siirtyä itse kahvipöytään, lähteä kaupungille käppäilemään, tehdä omia töitään, nukkua aamulla pidempään jne...
Risto raision työkkärissä on reilu ja kiva. Aina on minulle tullut toivoa herättävä tunne kun olen asioinut hänen kanssaan. Vuosien saatossa on hän, ainoana työkkärin virkailijana osannut kannustaa ja antaa posittiivista palautetta aina kaikesta yrittämisestäni.
Erityisen suurta inhimillistä empatiaa tuntien hän on antanut minun käydä normaalilla työn välittäjällä, vajaakuntoisten välittäjän sijasta, vaikka olenkin fyysisesti vajaakuntoinen. Ainoa joka on halunnut ymmärtää, ei pakottaa. Hänen kanssaan keskustellessa olen löytänyt ideoita ja sitäkautta päässyt kiinni taas työhön.
Harmi vaan kun hänet on siirretty hoitamaan ympäristökuntien asiakkaita. Täytyykin viedä maanantaina palautelaatikkoon myös kiitokset.
Kiitos Ristolle, sun kanssa on mukava asioida.
Onneksi on olemassa myös tuollaisia Ristoja niiden muiden joukossa. Ikävä, että heitä on vain ilmeisesti kovin harvassa.
asiallista kritiikkiä saamastaan kettumaisesta kohtelusta.
Uskomatonta tosiaan mitä kaikkea voidaankin päin naamaa suoltaa.
Täällä työkkiksessä jossa asioin on onneksi vain tullut kaksi mätämunaa esille.
Niitä yritän kaikinvoimin karttaa ja väistellä.Toiselle mätämunalle oli syyskuussa oikein aikakin,mutta tähdet olivat puolellani ja aikani siirtyi toiselle,mukavammalle.
Tämä nihilisti oli ahneuttaan laittanut liikaa päällekkäisiä tapaamisia,joten pääsin asioimaan virkailijan kanssa joka oli aivan asiallinen.
Päämäärä että työllistyisin ei tietenkään nytkään täyttynyt,mutta tunne, että minäkin kuulun ihmislajiin lujittui.
Hetkeksi.
Aivan se nöyryyttäminen on kamalaa, siinä viedään minuus. Sen jälkeen aletaan syyttelee, miten et tunne itseäsi ja mene opettelemaan vahvuuksiasi pilipali kurssille. Tottakai, kun se minuus oli ensin viety.
Jos et voi kertoa miltä sinusta tuntuu vaan pakotettuna ja kiristettynä teeskentelet kestäväsi sitä nöyryytystä ja yrität hymyillä ettei tule karensseja, minuus on hävinnyt.
Se on henkistä pahoinpitelyä ja aivopesua. Kun sitä tarpeeksi usein ja säännöllisin väliajoin tehdään, et sinä enää tiedä kuka sinä olet. Sitten työpaikkaa hakiessa on taas tuo pelkkä ulkoinen kuori tarjottavana. Etkä pysty hetken kuluttua muuta kuin nyökyttelemään kun sinua ohjataan ilmaiseksi rikkaalle yrittäjälle tuottoa tekemään.
Minä vielä vastustan pakkotyötä ja lääkitsen nöyryytysten tuomaa ahdistusta viinalla. Pätkätöihin olen vielä toistaiseksi kyennyt.
Itäkeskus, Helsinki, ammatinvalintapsykologi.
Pirun hieno ihminen, mutta eipä hän kauaa työvoimatoimistossa sitten ollutkaan.
Kuulun myös Riston asiakkaisiin ja olen samaa mieltä;hän on aina ollut kannustava ja asiallinen. Työkkärissä on ollut ihan kiva käydä, uskokaa tai älkää.
Kiitokset Ristolle.
joku pimahtanut! "Työttömyys on", "Finnairin", "Kaikki vaan inisee"!!!
Ainakin yksi ihminen on työkkärin kyykytyksen ja pakkojen edessä tehnyt oman ratkaisunsa,tappoi itsensä.Tämä tapahtui pk-seudulla.
Toivoisi vain, että syylliset saisivat rangaistuksen eivätkä saisi jatkaa kaikessa rauhassa palkan nostamista.
Oli muuten selkeä osoitus, minkälaiset oikeudet työvoimavirkailijalla on työttömään nähden kun eräs työvoimavirkailija sai työttömältä vähän ansaitsemaansa palautetta. Työtön taisi joutua vankilaan, vaikka eukko jäi henkiin, mutta työvoimavirkailijat jatkavat palkan nostamista vuodesta toiseen...
Ei varmasti ole ainut. Luulen, että pari teki saman pääkaupunkiseudun ulkopuolella, kun saivat mielivaltaisilta tuntuvat mammuttitakaisinperinnät. Siinä vaiheessa taisi loppua usko siihen, että kannattaa elää... Tuskin muuten kahta kuolemantapausta olisi sattunut pian päätösten saamisen jälkeen...
Eivätkä nämä ole varmasti ainoat tapaukset. Kun elämä tehdään mahdottomaksi, niin moni ei enää jaksa.